sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Tilar J. Mazzeo: Irenan lapset

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 21. Sankaritarina. Ehdottomasti tähän halusin laittaa.

Sopii myös kohtiin: 2. blogi (tämä blogi, en hoksinut vielä muita), 22. kuvitettu kirja, 23. käännöskirja, 26. sukutarina, 34. kirja kertoo ajasta jolloin et ole elänyt, 35. kirjan nimessä erisnimi, 36. elämäkerta tai muistelmateos, 38. kirjassa mennään naimisiin, 39. ikääntymisestä kertova kirja, 40. kirjailija tulee eri kulttuurista kuin sinä, 44. kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. vuoden 2017 uutuuskirja


Hoksin tän kustantajan sivulla ja tietysti kiinnostuin sekä varasin tämän. Olen kouluikäisestä asti kiinnostunut tällaisista tarinoista. Tämä oli kiinnostava ja raskasta luettavaa. Huonona puolena, minusta tältä kirjalta puuttui se kirjan henki joka herätti tarinan eloon, liekö Mazzeo väärä henkilö tarinan kirjoittamaan. Makuasia. Sain silti luettua. Ja ehdottomasti sankaritarina kohtaan. Uskomaton Irena.

Puolassa vuonna 1941 2. maailman sodan aikana natsien otteet kovenevat. Varsovassa on ghetto jossa juutalaisia asui. Irena oli nuori nainen ja työskenteli sosiaalityöntekijänä. Oli verkostoutunut muiden ihmisten kanssa auttamaan juutalaisia lapsia ja pelastamaan heitä arjalaisten puolelle turvaan hyvien ihmisten koteihin sekä orpokoteihin. Lapsia oli yli 2000 pelastettu. Irena ja kumppanit olivat kokoajan itsekin vaarassa. Lasten pelastamiseksi he keksivät erilaisia konsteja. Irena oli tallentanut kaiken mieleensä ja kirjoitti lisäksi ohuisiin sätkäpapereihin lasten tietoja ketä he olivat ja keiden lapsia. Näin ollen sodan jälkeen lapset voisivat palata vanhemmilleen mikäli vanhemmat elossa ja lisäksi saisivat tietää ketä he todellisuudessa ovat. Sillä osalle toki uudet nimet ja henkilöllisyydet sekä uskonto.

Tämä samalla tarinaa Irenan elämästä lapsuudesta vanhuuteen. Opiskelusta, rakkauselämästä, sodan jälkeisestä elämästä sekä tietysti tästä sodasta ja lasten pelastamisesta. Osa näistä asioista oli ja on edelleen salaisia. Esim. tämä Irenan toisen miehen ex-vaimo. Sen verran kuitenkin hänestä puhuttiin että oli edelleen Irenan ja Adamin ystävä. Arvuutteluja toki oli että kuka tämä Adamin ex-vaimo oli. Avioeroista siihen aikaan oli omat käytäntönsä. Irena ja Adam saivat kuitenkin toisensa.

Kirjassa on kuvaliite jossa valokuvia henkilöistä ja paikoista. Sivut tarinassa olevista henkilöistä sekä viitteistä. Viitteet jätin lukematta. Valokuvat tietysti kiinnosti.

Irenalle haettiin Nobel-palkintoa mutta ei tullut valituksi. Eikä tämä tarina yltänyt Hollywoodiin. Tarinaa on aiemmin yritetty kertoa mutta siihen aikaan oli Neuvostoliitto ja kommunismi vastaan. Irenakaan ei päässyt yhtä palkintoa hakemaan koska Neuvostoliitto esti sen. Vasta viime vuosina tarina saanut tulta alleen ja päässyt julkisuuteen. Tarinan käännösoikeudet on myyty moneen maahan.

Irena oli pikkuruinen nainen, sitkas sissi, sankari, selvisi sodasta, pelasti lapsia, kesti vankilan ja väkivallan, eikä murtunut juoruumaan tietonsa. Kyllä, ehdottomasti suosittelen kirjaa. Tämä kannatti lukea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti