J.K. Rowling: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat

Ei sovellu vapaana olevaan Helmet-lukuhaasteen kohtaan.

Sopii kohtiin: 2. blogi, 6. kirjassa monta kertojaa, 9. toisen taideteoksen inspiroima kirja, 12. politiikka/politiikko, 18. vähintään 4 sanaa, 22. kuvitettu kirja, 23. käännöskirja, 24. selvitetään rikos, 31. fantasia, 40. eri kulttuuri, 41. kannessa eläin, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. Vuoden 2017 uutuuskirja

Tätä luulin ensin toiseksi mutta olikin tosiaan ihan uus. Elokuvakäsikirjoitus muotoon kirjoitettu. Pikkuisen haastavaa tämän lukeminen. Olen toki näytelmämuotoon kirjoitettuja kirjoja lukenut. Tämä hieman kyllä muistutti samaa vaikka olikin erilainen. Elokuvaa en ole nähnyt mutta haluan nähdä ja toivottavasti joskus telkusta tulee tai vaikka lainata/vuokrata DVD.

Lisko Scamander, tutkija ja tutkimusmatkailija matkustaa New Yorkiin vuosisadan alussa, 1926. Ihmeotukset karkaavat ja mellastavat New Yorkissa. Lisko tutustuu Jacobiin, joka on jästi, Amerikassa kutsutaan ei-taik nimellä jästejä. Jacob tulee vedetyksi mukaan taikamaailmaan. Sisarukset Tina ja Queenie tutustuvat heihin. Queenie ja Jacob ilmiselvästi ovat ihastuneet toisiinsa. Tina on amerikkalaisessa taikaministeriössä töissä. Saanut alennuksen.

Mary Lou pitää toissalemilaista seurakuntaa. Vastustavat noituutta. Mary Lou on adoptoinut 3 lasta. Hän pahoinpitelee lapsiaan. Tina oli siihen puuttunut. Yhdellä lapsista on vaarallinen kyky. Häntä yritetään etsiä. Hän muistaa Tinan ystävällisenä ja turvallisena. Tina saakin rauhoitettua hänet kauheassa tilanteessa. Vahinko on jo tapahtunut koska ihmiset näkivät taikoja ja taikaolentoja. Liskolla on ratkaisu tilanteeseen joka tekee muutoksen. Loppu oli sydäntä särkevän riipaiseva kun taikamaailman presidentti määräsi myös Jacobin unohtamaan. Jacob tulee vielä tapaamaan heidät sattumalta ja Lisko auttaa Jacobin toteuttamaan haaveensa. Loppu oli aivan ihana. Haluan ehdottomasti nähdä tämän elokuvana.

Jens Lapidus: Top dog

Ei sovellu vapaana olevaan Helmet-lukuhaasteen kohtaan

Sopii kohtiin 2. blogi, 11. jonkun muun alan ammattilaisen kirja, 17. sinistä ja valkoista, 20. vammainen tai vakavasti sairas henkilö, 23. käännöskirja, 24. selvitetään rikos, 40. eri kulttuuri, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. vuoden 2017 uutuuskirja

Sarjan päätös osa. Oli vähä vaikea alussa tähänkin syventyä kun luin tämän sarjan 1. osan eka ja toisen sarjan viimeisen osan sen jälkeen. Meni kivasti sekaisin. Pitäs lukee järjestyksessä.

Nuori nainen Roksana muuttaa asuntoon ja löytääkin sieltä huumevaraston, jota poliisikaan ei löytänyt. Hän kavereidensa kanssa käyttää sekä myy sitä. Aineiden omistaja käykin sitten perimässä siitä rahaa. Roksana hankkii aineksia ja alkaa valmistamaan huumetta, järjestää megabileet. Hän kaverinsa kanssa yrittävät epätoivon vimmalla saada rahat kasaan ja maksaakseen velkansa.

Teddyn sisarenpoika Nikolai lähtee kostoretkelle. Tutustuu Roksanaan. Nikolai saa lopulta selville kuka oli tilannut hänen ystävänsä murhan. Nikolai pääsee lopulta kasvokkain tilaajan kanssa.

Teddy ja Emelie, mikä ihana pari. Pitävät välillä hiljaisuutta ja välillä ovat yhteyksissä. He selvittävät sitä raiskausrinkiä. Ja saavatkin hyvin selville asioita. Mutta mitä tekee poliisi, onko Nina sittenkin pahis vai hyvis. Raiskausringin koukerot ulottuvat pitkälle.

Emelilelle käy hassusti ja sillä on suuret vaikutukset hänen ja Teddyn välillä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pidin kovasti tästä kirjasta. Yhtenäisyys selkeämpi jos lukee järjestyksessä. Ehkäpä joskus olisi siihenkin aikaa.

Tuija Lehtinen: Sumulaakson kartano

Ei sovellu vapaana olevaan Helmet-lukuhaasteen kohtaan

Sopii kohtiin: 2. blogi, 5. liikutaan luonnossa, 15. harrastetaan/harrastus, 17. sinistä ja valkoista, 25. kukaan ei kuole, 26. sukutarina, 35. erisnimi, 37. yli 20 teosta, 45. suomalainen nainen, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. Vuoden 2017 uutuuskirja

Satuin voittamaan tämän kirjan Otavan kilpailussa. Sain kyllä paketissa tän sijasta toisen kirjan ja ihmeissäni kyselin perään ja olikin sekaannus tullut. Piti pikaisesti lukea tämä kun äiti haluaa kans lukea. Menee samalla matkaa nyt sit perille.

Nykyajan kartanoromantiikkaa ja aatelissukua. Kaksi oikukasta sisarta. Enemmän tosin Elsa tässä esillä. Elsa on lapsena ollut jo villikko. Lähtenyt omille teilleen aikuisena. Elää ihan askeettista elämää pienessä asunnossa ja käy töissä.

Elsa saakin runsaasti yhteydenottoja suvultaan. Serkkunsa on saanut päähänsä järjestää myös suvun mailla militantti-hommia. Naapuri ostanut erilaisia tankkeja. Niillä sitten päästä ajelemaan ja kaikenlaista muuta ohjelmaa. Suku sitten äänesti asiasta ja Elsan ääni oli se ratkaiseva. Hän hyväksyi serkkunsa ehdotuksen. Niinpä myös Elsa joutui mukaan tapahtumiin.

Erään kerran bilettämässä ollessa Elsa törmää hurmaavaan mieheen. Tuhannen taulan kännissä sit viettivät yhteisen yön. Aamulla miestä ei näkynyt mut sensijaan yöpöydällä oli jotakin mistä Elsa suuttui. Ja kuten arvata saattaa, Elsa tapaakin tämän miehen myöhemmin yllättävässä tilanteessa. Pääsee vielä myös kostamaan.

Tää on ihan viihteellinen ja hauska kirja. Lehtisen tyyliä kyllä. Minä pidän. Sen sijaan tässä oli perinteisen Lehtisen tyylin erilaisuutta. Ei tapahtunutkaan niin kuin yleensä on ollut. Sinänsä oikein virkistävää. Tää jätti silti asioita auki. Onkohan mahdollista että kirja saa jatkoa tuonnempana. Minä ainakin toivon niin. Olisi kyllä oikein mukavaa vielä lukea Sumulaakson kartanon porukasta.

Arttu Tuominen: Silmitön

Ei sovellu vapaana olevaan Helmet-lukuhaasteen kohtaan.

Sopii kohtiin: 2. blogi, 5, liikutaan luonnossa, 6. monta kertojaa, 12. politiikka/politiikko, 20. vammainen tai vakavasti sairas henkilö, 24. selvitetään rikos, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. vuoden 2017 uutuuskirja

No vihdoinkin. Tätä olen odottanut. Silmittömän innoissani tarrauduin kaksin tassuin tähän ja iskin nokkani kiinni kirjaan ja lukemaan. Ai että tykkäsin. Arttu Tuominen teki sen taas. Pidän valtavasti hänen tyylistään. Teksti sujuvaa ja ei töki yhtään lukeminen. Ei sorru ylihienoihin sanoihin mitä tavallinen taapertaja ei ymmärrä. Hän osaa pitää lukijan otteessaan. Tässä toistui tuntemus kuin ekassa kirjassa. Tapahtumaa riitti vaikka ajatteli että tämä kohta loppuu. Tosin kyllä olen hieman unohtanut edellisten kirjojen tapahtumia, mutta onneksi tässä oli pieniä makupaloja mukana että muisti sitten osan. Yleensä kyl olen ruukannu kerrata aiemmat osat ja sit perään uuden. Nykyään ei aika riitä kaikkeen. Mut mielessä on että luen nämä uudestaan putkeen niin tarinakin tuntuu sit yhtenäiseltä ja ei tarvi pohtia kuka mitä häh.

Tarina alkaa menneisyydestä kun kalastaja hoksii verkossa silakkasaaliilta puuttuu silmät. Siihen aikaan oli myös alkua näille, anteeksi vain minun mielipide, äärijärjestöille, jotka sit meuhkas asioista. Kirjan edetessä olikin hyvä keskustelu näistä Greenpeacesta sun muista, että vielä 40 vuoden jälkeenkin he puhuu negatiivisia asioita, eivät positiivisia mitä on jo saavutettu. Ihmiset turtuu negatiivisiin uutisiin kun niitä pukkaa mediasta päivittäin. Maailmasta ei koskaan tule täydellinen. Tuo sai pohtimaan että tottahan ne torisevat. Esimerkiksi toiset toimii paremmin kun haukutaan ja toiset taas päänsilityksellä. Siksi pitäisi välillä olla positiivisuutta, mitä on saavutettu, mikä on hyvää jne.

Pari koulupoikaa löysi rannalta ruumiin jolta puuttu silmät. Eivät halunneet että poliisi tietää kuka soitti. Kipittivät koululle ja soittivat sieltä. Tokihan poliisi sai selville mistä soitettu ja ketkä. Kuollut on kunnallispolitiikko. Hän oli aiemmin vastustanut merisoran ruoppaushanketta, mutta yllättäen kääntänyt sit kelkkansa. Jälleen löytyy erään kalastajan verkosta silmättömiä silakoita. Kalastajan koira tapetaan ja poistetaan silmät. Kuka tätä tekee.

Rautakorpi palkataan taas avuksi poliisille. Hän ottaa avukseen Greenpeace-aktiivistin Venla Jokisen. Venla oli vapautunut venäläisestä vankilasta. Kirjassa kerrotaan Venlan kokemuksesta siellä. Taitavaa kerrontaa toivosta. Venla oli mukana Santeri Marilan kanssa Fauna & Flora eli FF ryhmässä joka oli Greenpeacen alainen. Mutta erosi tuonnempana. Santeri Marila omi FF sitten itselleen. Santerista olisi voinut tulla kuuluisa, mutta lääkäri ei tutkinut vaan jankkas että syö lääkkeitä ja lepää. Tämäkin kuulostaa tämän päivän Suomelta. Monta surullista tapahtumaa kun ei tutkita kunnolla vaan komennetaan kotio ottamaan Buranaa ja lepäämään. Hyhhyh! En tykkää. Kirjan lopussa vasta Santerillekkin selvisi mistä on kyse.

Koululla poksahti pommi silloin kun siellä oli Solumare kertomassa merisoran ruoppauksesta. Martti Hannus, sokea professori, osallistui mukaan. Hän oli kutsunut Santeri Marilan ja FF mukaan sinne. Martti Hannus ja Karo Järvelä, kuollut kunnallispolitiikko olivat hyviä ystäviä jo lapsuudesta. Karo pelasti Martin hengen nuoruudessa, Martista tuli sokea.

Yksi mieleinen hahmo tässä kirjassa poistuu. Ei näin! hän hoki mielessään puhallusten ja painausten välissä. Hyvä Jumala, ei näin! VÄÄÄÄÄÄÄ! Miten surullista. Minä pidin valtavasti tästä henkilöstä. Ihana tyyppi. Aika aikaa kutakin. Niin surusta, tässä kirjassa se on läsnä.

Hauska uutuussana minulle löyty tästä. Jääkaappipakastimet. Ai että nauratti. Itse olen käyttänyt kaappi sanaa tietynkokoisista ihmisistä. Tuo oli uusi. Kyseiset tyypit oli turvamiehiä.

Tero Vähäsavon touhuista oli nyt lisää ja raksutti että eikös hän edellisessä kirjassa kans tehnyt jotakin. En muista, en ole varma. Kattoin kyl omaa aiempaa postausta kyseisestä kirjasta mutten ole näemmä asiasta kirjoittanut. Juuri sen juonipaljastuksien takia en halua ylitarkkaa kirjoittaa. Täytyyhän lukijoille jättää myös jotakin luettavaa.

Rautakorpi joutui lopussa luottamaan Venlaan. Venla pystyi pelastamaan heidät. Syyllinenkin selvisi. Sitä en olisi voinut uskoa enkä odottaa. Sit vielä lopuksi mielenkiintoinen loru. Uskoisin että viimeisin osa liittyy siihen sitten. Kirja jäi taas mukavasti kesken että odottelee innoissaan lisää. Harmi vain että viimeinen osa se seuraava. Mut uskon että Tuomiselta tulee uusia kirjoja. Ehdottomasti voi suositella.

"Leivotaan, leivotaan kakkuja
Leipääkin tehdään, jos jaksetaan.
Kauli ja käännä ja työnnä paistumaan,
pian uunista jo hyvä tuoksu kohoaa."

Max Manner: Revanssi

Ei sovellu vapaana olevaan Helmet-lukuhaasteen kohtaan.

Sopii kohtiin: 2. blogi, 5. liikutaan luonnossa, 6. monta kertojaa, 12. politiikka/politiikko, 20. vammainen tai vakavasti sairas henkilö, 24. selvitetään rikos, 42. esikoisteos ja 47. kahden haastekohdan kriteerit

Tässä jokin aika sit kirjailija Max Manner pyysi minua kaveriksi Facebookissa. Hyväksyin tietysti. Hiukka nolotti ku en ollu yhtään hänen kirjaa lukenut. Olikin ajatuksena että pitääpä tutustua. Tässäpä tämä ensimmäinen sitten. Pidin kyllä kovasti. Oli helppo lukea ja ei tökkinyt yhtään. Sujuvaa kerrontaa ja piti hyvin otteessaan.

Kansanedustajaehdokas, juristi Mikko Murtovuori tekee elämänsä suurimman virheen lähtiessä ajamaan autolla kotia kohti, kun oli juonut. Ajoi autolla naisen päälle. Mikko joutuu kiristetyksi ja tekemään lisää rikoksia. Mikko stressaantuu pahasti ja sillä on vaikutusta hänen avioliittoonsa. Mikko joutui tekemään usiamman kerran kiristäjän tahdon mukaan. Viimeisen tehtävän jälkeen Mikon mieli murtuu.

Komisario Anna Mäki ei usko pääepäilyn olevan syyllinen. Häntä jäi vaivaamaan eräs asia. Eikä saanut enää siitä kiinni mikä mielessä oli. Lopulta Anna sai otteen asiasta ja meni selvittämään. Henkilö oli ehtinyt karata ettei Anna tavoittanut häntä. Anna etenee urallaan myös.

Mikko oli joutunut vakavaan psykoosiin ja sairaalassa joutui olemaan. Hän ei ollu suostunut puhumaan. Tuijottaa vaan näkemättä mitään. Vaimo ja lapset käyvät Mikkoa tapaamassa säännöllisesti. Mikko saa kirjeen sairaalaan kiristäjältään. Kirjeessä selviää kuka se oli ja miksi toimi niin kuin toimi.

En olis syyllistä osannu arvata. Luulin kokonaan toiseksi henkilöksi. Jäi itselleni asioita auki että mitä syylliselle oli tapahtunut menneisyydessä.

Kyllä, aion lukea Mannerin loputkin kirjat. Tämä oli oikein hyvä. Pidin kovasti tästä.

Stephen King: Mersumies

Ei sovellu vapaana olevaan Helmet-lukuhaasteen kohtaan.

Sopii kohtiin: 2. blogi, 6. monta kertojaa, 17. kannessa on sinistä ja valkoista, 20. vammainen/vakavasti sairas henkilö, 23. käännöskirja, 24. selvitetään rikos, 37. yli 20 teosta, 40. eri kulttuuri ja 47. kahden haastekohdan kriteerit

Ystäväni vinkkas uudesta ryhmästä FB:ssa, lukupiiri sen sellainen. En ole koskaan ollut lukupiireissä vaikka kiinnostusta olikin. Kerta se oli ensimmäinenkin. Eka valinta oli oma valinta. 2. kirjaa jokainen sai ehdottaa kyselyyn ja äänestää mieleisiä kirjoja. 3 eniten ääntä saanutta kirjaa tuli valituksi mikäli olivat erilaisia. Mikäli samantyylisiä kaikki niin valikoimaan tuli 3 erilaista kirjaa jotka sai eniten ääniä. Tämä oli ainut kiinnostava niistä, joten otin tämän. Pikkusen epäluuloisena koska iän myötä maku muuttunut. Nuorempana tykkäsin Kingin kirjoista, mut aikuisena eivät ole enää yhtä hyvin napanneet.

Tarina alkoi kun työttömiä ihmisiä oli jonottamassa työpaikan hakuun. Osa tulleet yön aikana. Jossain vaiheessa sit mersu ajaa ihmisjoukon päälle.

Eläkkeellä oleva rikosetsivä Bill Hodges oleskelee kotosalla katselleen televisiota ja värkkäilly perintöaseellaan. Hän saa perinteisen kirjeen Mersumieheltä, joka pääsi häneltä karkuun silloin kun hän oli vielä töissä. Hodges alkoi omin nokkineen tutkia vielä juttua. Mersun omistaja oli itsemurhan tehnyt. Hodges tapaa hänen siskonsa. Heidän välille tulee säpinää. Hodges alkaa Mersumiehen kanssa kirjeenvaihdon internetissä sinisen sateenvarjon alla, eräänlainen keskustelupalsta. Hodgesilla on apuna myös Jerome, musta opiskelijapoika joka on käynyt Hodgesilla töissä. Hautajaisten yhteydessä tutustumme myös Hollyyn, joka on oikein ihana ja kiinnostava persoona. Holly on sairas, mutta oikein älykäs tietokoneiden kanssa. He saavatkin Mersumiehen henkilöllisyyden selville. Alkaa sitten kilpajuoksu, ehtivätkö estää suuren onnettomuuden ajoissa.

King osaa myös hyvin hauskasti kirjoittaa. Tässä oli hauskoja kohtia. Kirja onnistui vetämään hyvin mukaan alun nihkeyden jälkeen. Oli oikein ilo lukea tämä. Ajattelin kyllä lukea joku kerta sen toisen osan myös.