Aino Kallaksen kauneimmat runot

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja

Olipa haasteellinen kohta. Koetin monta balttilaista kirjailijan kirjaa, ei napannut. Ei yksikään. Googlailin sit taas mitä löytyy. Aino Kallas on virolainen ja runoja. Meidän lähikirjastossa tämä oli ainoa Kallaksen kirja, joten otin sen ja ajattelin että kyllä tämä menee kun on ohutkin.

Lukiessa pohdiskelin että onkohan nimeen tullut painovirhepaholainen. N:n tilalle olis kyllä sopinut paremmin h. Kenen mielestä kauneimmat. Minkähänlaisia sit olis ollut kauheimmat. Minusta nämä runot oli masentavia, surullisia, täynnä kuolemaa. Jokunen hyväkin löyty, mut pääasiassa masentava kirja. En tietenkään tykännyt. Olin ilmeisesti sit ihan väärällä mielellä kun ei oikein kolahtanut. Jäi sellainen hämmentynyt olo. Kauneimmat???? En ymmärrä. No, pääasia että sain tuon kohdan suoritettua. Enpä tiedä tuleeko jatkossa Kallaksen runoja luettua ainakaan kirjan muodossa.

J. K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 4. Kirjan nimessä on jokin paikka.

Harry saa postia Tylypahkasta. Mukana on lupalappu huoltajan allekirjoitettavaksi. 3. luokkalaiset saavat huoltajan luvalla käydä Tylyahossa. Kylä lähellä koulua, jossa asuu pelkästään taikaväkeä. Harry kysyy Vernon-sedältään ennen kuin setä lähtee hakemaan siskoaan Margea sinne viikoksi. Setä lupasi allekirjoittaa mikäli Harry käyttäytyy hyvin. Viikko menee joten kuten. Viimeisenä päivänä Marge onnistuu osumaan Harryyn hermoon niin että Harry suuttuu ja Marge paisuu jättiläismäisiin mittoihin. Harry karkaa. Poimittaislinjalla pääsee sitten Viistokujalle.

Velhovankila, Azkabanista on paennut vanki, Sirius Musta. Näyttää siltä että hän yrittää saavuttaa Harryn. Sen takia koulua vartioi ankeuttajat. Mitä kamalimpia hahmoja. Ilmevät kaiken ilon ja onnellisuuden. Harry oppii lopulta puolustautumaan ankeuttajia vastaan. Koulussa on taas uusi pimeydenvoimilta suojautumis opettaja. Lupin.

Kirja vie huikealle seikkailulle taas. Kolmikko riitelee välillä ja taas sopivat. Paljon ehtii tapahtua kun ystävyys on taas voimissaan. Kolmikko pelastaa henkiä. Harryllakin on vihdoinkin sopivaa sanottavaa Vernon-sedälleen kun lukukausi on päättynyt.

Täytyy näitä jatkaa myöhemmin lisää. Kun nyt pitäs muihin kohtiin sopivat kirjat lukea ensin kun eksyin kirjastossa etsimään sopivat kirjat mitä minul kotona ei ole.

J. K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 7. Kirjan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan.

Kesälomalla Harry Potter kärsii Dursleyn perheessä. Kaipaa koulua ja ystäviään. Harry saakin sitten vieraan, kotitonttu Dobbyn. Dobby kieltää Harrya menemästä kouluun. Dobby on piilottanut Harryn kirjeet. Kun Harry ei suostu niin Dobby järjestää kohtauksen jonka seurauksena Harry joutuu hankaluuksiin. Weasleyn pojat lentävällä autolla tulevat pelastamaan Harryn. Harry saa nauttia loppuloman Weasleyn perheen luona.

Koulu saa uuden pimeyden voimilta suojautumis opettajan, Lockhartin. Hän sit toheloi koulussa. Harry kuulee ääniä, joita muut eivät kuule. Kaksintaistelukerhossa paljastuu että Harry osaa puhua käärmeiden kieltä. Koulussa tapahtuu outoja, kangistuneita oppilaita, Voron kissa Norriska sekä aave. Oppilaat ovat kauhuissaan. Huhuja liikkuu salaisuuksien kammiosta, Luihuisen perillisestä. Kaikki luulevat Harrya perilliseksi. Kun Hermione kangistuu myös, silloin oppilaat uskovat että se ei todellakaan ole Harry. Kun Ginny siepataan, Harry, Ron sekä Lockhart (pakotettuna) lähtevät pelastamaan Ginnyä. Harry kohtaa vihollisen ja taistelee. Harry myös tajuaa kuka oli kaiken takana, kiitos siitä kotitonttu Dobbylle.

Oikein hauska lukea näitä. Hyvin kyllä vielä muistaa tarinan vaikka siitä on niin kauan kun viimeksi lukenut. Nopealukuinen tarina, vie hyvin mukaansa. Sitten seuraavan kirjan kimppuun.

J. K. Rowling: Harry Potter ja Viisasten kivi

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta

Pitkästä aikaa Pottereita. Oli mukava lukea. Nopeaa ja helppolukuista.

Rowling luonut taikamaailman, jossa Harry Potter seikkailee kavereiden kanssa. Harry, orpo poika, joka joutuu tätinsä perheen luo vauvana asumaan. Kasvaa siellä syrjittynä. Tätinsä perhe ovat tuiki tavallisia, jästeistä jästimpiä. Koettavat viimeiseen asti salata Harrylta totuuden Harryn perimästä ja vanhemmista. Harry saa ensimmäisen kirjeen, jota ei ehdi lukea. Kirjeitä alkaa tulla tulvimalla ja yhtäkään Harry ei onnistu saamaan itselleen. Perhe pakenee. Harryn syntymäpäivänä tapahtuu. Hagrid tulee tuomaan Harrylle kirjeen ja kertoo totuuden. Harry on velho ja pääsee Tylypahkan kouluun opiskelemaan taikuutta ja kaikenlaisia aiheita. Kaikki on Harrylle uutta.

Koulujunaan mennessä Harry saa apua Weasleyn perheeltä. Junassa Harry sitten ystävystyy Ronin kanssa. Tuonnempana sitten myös Hermionen kanssa, kun pojat pelastavat Hermionen.

Viisasten kivi on piilotettu kouluun. Voldenmort, jonka nimeä taikaväki ei suostu sanomaan. Tiedät-kai-kuka, korvaa sen nimen. Hän haluaa sen kiven itselleen. Harry kavereineen tajuaa asian ja päättävät pelastaa kiven. He selvittävät kaiken esteet ja lopussa Harry taistelee Voldemortia vastaan. Viime hetkillä rehtori palaa kouluun pelastamaan vielä Harryn.

Tämän sarjan avaus. Kirja saavuttanut suuren suosion. Itse en tätä ilmestyessään lukenut. Ajattelin lapsellisena hörönlörönä. Vasta kun tämän kirjan elokuva ja 4. kirja ilmestyi, uskovaiset kouhkas että nämä on Saatanasta ja vaativat kirjoja roviolle. Siinä vaiheessa kiinnostuin että mitä mieltä minä olen. Luin, tykkäsin. Olin sit aktiivinen keskustelija eri palstoilla aiheesta. Sitä kautta sain yhden hyvän ystävän, jonka kanssa vielä tänäkin päivänä olemme yhteydenpidossa.

Kaija Maarit Hannele Laine: Syyskuun unikko

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 2. Kotimainen runokirja

Kirjoitinkin tästä viime vuonna samaan haasteeseen. Tässä se viime vuotinen. Tilanne muuttunut koska vihdoinkin Outi-kirjastot ovat hankkineet tämän kirjan. En tiedä muiden alueiden tilannetta.

Kun hoksin tämän kohdan niin tiesin heti minkä kirjan luen eli tämän.

Tällä kertaa noi ikääntymiseen liittyvät runot kolahti. Jotkut nauratti. Kaija osaa. Pidin niistä ja oli hyvä lukea. Aika alussa oli se erittäin hyvä runo ikääntymisestä. Kun katsoo peiliin niin kirkaisee sitten että KUKA? Niin, olen itsekin pistänyt merkille että joku omituinen kurkkii sieltä peilistä, ryppyinen vanhus, kuka lieneekään. Minäkö, joku muu, kukahan, missä välissä vanhenin.

Odottelen tietysti innolla lisää kirjoja Kaijalta. Hällä on kielenkäyttö hallussa ja osaa hauskalla tavalla ilmaista itseään. Tuleeko runoja lisää vai romaani vai minkälainen, dekkari kenties. Jäämme tai siis ainakin minä jään odottelemaan innolla.

Tuleepa samalla nyt testattua onnaako samaan blogiin samalla otsikolla kirjoittaan uuden kirjoituksen.

Katarina Wennstam: Tahra

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Olen pitkään halunnut Wennstamin kirjoja lukea. Nyt tuli tilaisuus kun piti tähän kohtaan hakia kirjaa. Tähän olin monta suositusta saanut mutta huonolla tuurilla kun ykskään ei napannut. Netistä kyselin ja sain sit viisastelua, joten luovuin siitäkin. Näin sit toista kirjastotätiä niin kyselin hältä. Yhdessä sit katottiin ja muutamia suositteli. Otin kaikki. Tämä oli ainut joka kolahti joten se. Ei stressiä enempiä.

Monipuolinen kirja. Tässä näkökulmaa isän, äidin ja lasten. Varakas Wahlin perhe. Isä Jonas on asianajaja, jolla on salaisuus. Jonas seuraa oikeudenkäyntiä ja kommentoi sitä televisiossa. Oikeudessa on kohuttu ihmiskauppa-juttu. Jonas on tunnettu ja siitä seuraa omat juttunsa.

Äidin, Rebeccan näkökulmasta. Hänellä on erilainen tausta ja päässyt nousuun. On tarkka ja saanut kauniin tasokkaan kodin. Rebecalla on omat sisäiset demoninsa ja ne pääsee valloilleen kun Rebecca saa suunsa auki vihdoinkin.

Rebecan työkaveri kuuluu johonkin femakko-järjestöön, jotka suunnittelevat jotakin suurta. Se aiheuttaa sitten omat paljastukset ihmiskaupasta.

Lapset, Emma ja Oliver. Emma, murrosikäinen, jolla oma seksuaalisuus heräilee. Kokeilee siipiään ja joutuu epämiellyttäviin tilanteisiin. Oliver, tarkka pieni poika, hoksii monta asiaa mitä aikuiset kuvittelee salaavansa.

Kirja ihan mielenkiintoinen. Erittäin suurta kiitettävyyttä tässä se että mualimman kielten käännökset oli takasivulla. Minä en ymmärrä. Kirjat saa negatiivisen sävyn heti jos käytetään suomennoksen seassa muuta kuin suomea. Tässä kirjassa oli hienosti otettu huomioon minun kaltaiset kieliä osaamattomat laittamalla käännökset omaksi kokoelmaksi josta voi ne tarkistaa. Mahtavaa. Ottaisivat muut mallia. Kirja jäi mielestäni kesken. Olisin halunnut lukea mitä sitten tapahtui, kuinka asiat ratkesi jne.

Merja Jalo: Ratsukallion uhka

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 33. Selviytymistarina

Päätin taas viime hetkellä vaihtaa kohtaa tossa haasteessa. Onhan tämäkin omantyylisensä selviytymistarina.

Ihanan Nummelan ponitallin sarjaan uusi osa. Kirjan kansikin vielä niin kaunis.

Nummelalaiset olleet ratsastusleirillä ja leiri päättyy. Kikka ja Repe riitelee rajusti ja tulee välirikko. Essi kuulee pätkiä riidasta. Pian sitten Kikka katoaa. Epäilykset kohdistuu Repeen todistusaineistolla ja Essin kuulemisella. Repe vakuuttaa että ei ole Kikan katoamisen takana. Koko porukka lähtee etsimään Kikkaa. Repe löytää Kikan ja he joutuvat elämänsä suurimpaan vaaraan. Käy ilmi että Kikka ja isänsä Mikko Lahti ovat joutuneet kieron tempun uhreiksi, jossa Kikka joutuu kärsimään. Luonnollisesti, loppu hyvin, kaikki hyvin.

Yllättävän vahvat tunteet nousi esille lukiessa. Pari pientä nyyhkäisyä. Vaikuttavat tilanteet. Merja Jalon kirjat kyllä nuorille suunnattu mutta kyllä aikuiseenkin vaikuttaa ja ovat jännittäviä. Näitä lukee mielellään. Hevosmaailmaa, romantiikkaa ja jännitystä.

Tuija Lehtinen: Saimi ja Selma tornihuoneen uusi kingi

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa

Viime hetkellä vaihdoinkin haasteen kohtaa. Vähän pohdin onko tää tähän kohtaa sopiva. Mut niin joo tulkinnallista. Tulkitsen että tää sopii tähän niin se sit menee tähän.

Ihanat Saimi ja Selma. Tyttöjen kehitystä kirjoissa on ollut mukava seurata. Tytöt ovat jo omanlaisia etteivät enää toistensa kopioita. Kirjaa lukiessa kyl tuli mieleen että tääkin sarja saa päätöksen jossakin välissä. Toivottavasti Lehtisellä on mielessä jo uusia vastaavia ideoita uuteen kirja-sarjaan. Onhan nämä toki nuorille tarkoitettu mut mitä väliä, minä tykkään edelleen vanhanakin kääkkänä lukee tämmöisiä. Mukavan keveitä välipaloja. Jaa, miksiköhän taas puolustelen ittiäni että miks luen nuorten kirjoja.

Mossu muuttanut ja tornihuone on vapaa. Saimi ja Selma tietysti haluaa sen itselleen. Mut heille tuleekin vaihto-oppilas Saksasta. Herbien pitänyt mennä toiseen perheeseen mutta päättyi sit pappilaan. Herbie saapuu sinne etuajassa. Tytöt höpöttävät suomea keskenään Herbiestä, olettaen että Herbie ei ymmärrä. Herbie näyttää nörtiltä. Opettelee toki suomea. Koulussa hän sit tutustuu toisiin oppilaisiin. Runoiltoja järjestää pappilassa. Runotytöt kokoontuvat usein Herbien huoneeseen. Kerran sitten Saimi ja Selma onnistuvat vakoilemaan että mitä kummaa he tekevät. He virkkaavat ja Herbie lukee runoja.

Mut onko Herbie sitä miltä hän näyttää. Tytöt hoksivat oudon naisen pappilan lähellä. Herbielle osoitettu salaperäinen viesti. Tietysti tytöt menevät ottamaan selvää kuka se nainen on ja kuka on Herbie.

Mossu keksii itselleen mukavaa tekemistä. Tytöt ovat ihmeissään ja epäluuloisia Mossun uudesta ideasta. Ai että tämä oli minulle mieluisa. Toivottavasti tulevissa kirjoissa on tästä lisää.

Nele Neuhaus: Susihukka

Wow minkälainen kirja. Pidin ehdottomasti. Mielenkiintoisella tavalla lukija viedään tarinaan sisään. Tässä ei osasta henkilöistä pystynyt selkeesti näkemään kuuluuko hyviksiin vaiko pahiksiin. Myös taitavasti leikitellään ulkoisella ja sisäisellä näöllä. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Ulkoinen olemus on ristiriidassa sisäisen olemuksen kanssa. Tämä oli kiehtovaa.

Ihmishirviöitä yhteiskunnan korkeimmilla paikoilla. Pikkuhiljaa vyyhti alkaa purkautua. Joesta löytyy nuoren tytön ruumis. Kukaan ei tunnu tyttöä kaipaavan. Tytölle on tehty väkivaltaa. Aikaa kuluu, poliisit Pia ja Oliver turhautuvat. Sitten pahoinpidellään kuuluista tv-juontaja. Hän oli saanut erittäin arkaluonteisen jutun. Siitä tiesi vain pieni sisäpiiri. Yks kuitenkin oli kertonut jollekin toiselle. Siitä seuras kaikkea pahaa.

Lavastettuja syyllisiä. Vaiennettuja työntekijöitä. Näin tämä pedofiilirinki toimi. Lonkerot ulottuivat joka paikkaan. Taitavalla tavalla kudottu tarina. Piti otteessaan ihan loppuun asti. Vaikka aihe raaka, niin tässä ei silti mässäilty väkivallalla liiallisuuksiin.

Nele Neuhaus parantaa vaan kirja kirjalta. Erittäin hyvä kirjailija. Oikein mielenkiinnolla odottelen seuraavia kirjoja. Jäänyt kyllä nyt hyvin mieleen tämä kirjailija. Voin hyvin suositella.

Marko Kilpi:Undertaker Kuolemanenkeli

Vihdoinkin. Tätä on odotettu. Luettuani alkua jonkin matkaa ja yritin päästä tarinaan sisään. Ei onnannu, koska en muistanut kaikkia henkilöitä. Niinpä sit eka osa käteen ja pikainen plaaraaminen ja ahaa tuo on tuo ja tuo tuo juujuu. Sit alkoi lukukin sujua paremmin. Yleensä oon kyl ruukannu kerrata edelliset osat jatkotarinoissa. Mut nyt ei oo aikataulu riittänyt. Varmaan sit ens vuonna. En halua liian yksityiskohtaisesti kirjoista kirjoitella ajatuksia yms. Jokin täytyy jättää tietysti sellaisille jotka ei oo kirjaa lukenut etten pilaa lukuiloa.

Tarina jatkuu mihin edellisessä jäätiin.

Kivi: Kaksipuolinen, hautausurakoitsija, tunnollinen perheen isä, mutta hän on myös kansainvälinen rikollinen. Hautaustoimisto antaa sille puitteet. Kiven entinen kilpi, Jouni on kuollut ja löydetty. Jounin piti tavata joku poliisi mutta he eivät tavanneet. Kivi tarvitsee uuden kilpimiehen.

Tuomas: Opiskelijanuori. Työskentelee Kiven hautaustoimistossa. Valehtelee Marialle työpaikastaan. Maria saa selville totuuden. Tuomas joutuu yhä syvemmälle Kiven metkuihin. Yrittää ponnistella sieltä pois, mutta ei pääse. Tuomas on kovan myllerryksen kourissa. Hän saa peräänsä veljensä velkojat. Kivi puuttuu asiaan auttamalla Tuomasta. Se apu ei ollut sitä mitä Tuomas odotti. Tuomas joutuu muutenki valintojen eteen. Tuomas menee alaspäin ja Maria sensijaan ylöspäin. Maria saa pitkästä aikaa aitoa iloa. Uusista naapureista on Marialla apua.

Leena: Kiven vaimo. Minusta hyvin mielenkiintoinen persoona. Leena on pappi ja hän hakee kirkkoherraksi. Viime kirjassa jo seurasin mielenkiinnolla Leenan sekä vastaehdokkaan väittelyä. Tässä kirjassa Leena tapaa jotakin sanoinkuvaamattoman pahaa ja pelästyy. Leena auttaa maahanmuuttajaperhettä. Vastoin tapojaan kertoo miehelleen siitä perheestä. Niinpä Kivi jälleen kerran puuttuu asiaan.

Tiina: Tiina kärsii surusta, kun miehensä teki itsemurhan Tiinan silmien edessä. Tiina on ruvennyt ryyppäämään. Tantatkin puuttuu elämään ja yrittivät viedä Miran pois. Kivi osuu paikalle ja puolustaa Tiinaa. Onnistuu nujertamaan tantat, että Miraa ei viedäkkään. Hyvä Kivi! Sillälailla! Kivi auttaa myöhemminkin Tiinaa. Luonnollisesti sillä on vastapalvelusta. Tiina myös auttaa Kiveä saamaan selville joitakin asioita mitä ei normisti voi poliisin kautta kysyä.

Ai että kirja osasi loppua jännään paikkaan. Minkälaisia ratkaisuja sekä Tuomas että Kivi tekevät. En millään malta odottaa uutta kirjaa. Ensi vuonna sitten varmaankin.