Lauri Nurmi: Perussuomalaisten hajoamisen historia

Perussuomalaiset jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan. Osa tykkää kovasti ja toiset taas vihaa syvästi. Meinasin ensin että ei jätä ketään kylmäksi, mut jättää se, koska kaikki ei ole politiikasta kiinnostuneita. En kyllä itsekään ymmärrä politiikkaa vaikka sitä seuraankin jonkin verran.

Kirjan kuvassa on kaksi shakkinappulaa. Kumpi on kumpi.. Se on lukijan päätettävissä.

Kirja kertoo paljon sellaisia asioita mistä ei ole julkisuudessa puhuttu. Vaikka seurasinkin silloin sitä kohinaa mitä tuli puheenjohtajan valinnan seurauksena. Enkä yhtään osannu odottaa hajoamista. Olin yllättynyt. Petyin. Pidin loikkaajia huonoina häviäjinä. Olisivatten voineet antaa Halla-aholle mahdollisuuden. Mikäli ei tyytyväisyyttä senkään jälkeen niin mikäpä se siinä sit jos haluaa lähteä. Mut heti. Eiii hyvä homma. Vaikka toisaalta tuon ymmärtää jos heille sit Halla-aho on niin vastenmielinen.

Nyt sit paljastui silloin epäilty että tämä loikkaus oli suunnitteella jo pitkään mikäli Halla-aho voittaa. Siihen puuttuneet toiset puolueet ja jopa pressa. Ei ole tainnu minkään muun puoleen puheenjohtaja vaaleihin muut puolueet ja/tai pressa puuttua. Jotensakin käsittämätöntä. Mitä ihmettä se muille kuuluu. Hoitaisivat omia asioita eikä tukkia nokkansa muiden päätöksiin. Tämä meni yli ymmärryksen ja iso pitkä miinus heille. Hyihyi!

Kirjan alku vähän tuntui oudolta kun pomppelehti välilä 2015 ja 2017, mutta tuohon tottui kuitenki. Kirja on hyvin kirjoitettu ja laajasti. Vaikka tämäkin tietokirja niin silti kiinnostava ja pysyi hyvin mukana.

Lukumaraton haaste

Satuin Facebookissa hoksimaan lukumaratonista ja tietysti kiinnosti osallistuminen.

http://jatkalukemista.blogspot.fi/2017/11/superlukumaraton-lahtolaukaus.html

Aloitin jo edellisenä iltana lukemisen. Kirja oli Lauri Nurmi: Perussuomalaisten hajoamisen historia. Lopetin maratonin äsken. Ihan koko päivää en voinut lukea. Mahtui jarruttavia asioita mm. koneella piipahdukset muutaman tunnin välein, päikkärit sekä kaverin vierailu. Mut pääasiassa viihdyin kuitenkin nokka kiinni kirjassa.

No sivumäärä. 176. Hävettävän vähän mitä vilkaisin paria muuta blogia. Huhhuijakkaa. No, pakko se on kommentoida sinne tämä blogi. Toivottavasti kukaan ei lue ja olen näkymätön.

Mut nautin päivästä kirjan parissa. Olen osallistunut lukurauhan päiviin yms. Toivottavasti näitä tulee lisää tai satun Facebookista hoksimaan.

Tommi Kovanen Jenny Rostain: Kuolemanlaakso

Ystäväni kanssa juttelimme kirjasta. Hän saikin tämän nopeasti lainaan. Minun sen sijaan piti jonottaa tovi. Tommi Kovanen, jääkiekkoilija. En ole enää seurannut jääkiekkoa aktiivisesti, joten nimi ei ole tuttu eikä jäänyt mieleen. Muistan kyllä sen taklauksen ja silloisen kohinan kaukalossa tapahtuneista väkivaltaisuuksista. Puolisoni kävi vielä etsimässä sen videon taklauksesta.

Pienenä poikana jäällä kuulin tarinan miehestä, jota oli taklattu selkään. Mies oli muuttunut sen seurauksena, kadonnut täysin koko kuvasta. Puhuttiin, että nykyään hän kulki kuin elävä kuollut, ilman valoa silmissään. Ja tuota taklausta ja sen seurauksia alettiin kutsua kuolemanlaaksoksi.

Siis vau! Upea, rohkea kirja. Tommin kertomus matkasta kuolemanlaaksossa. Tommi puhuu ja kertoo, Jenny Rostain kirjoittaa.
26.1. 2013 Rauman Lukolla oli peli Espoon Bluesia vastaan. Peliä ehdittiin pelata 11 sekunttia kun Bluesin Huhtala taklasi Tommi Kovasen jäähän. Siihen Tommi jäi liikkumatta. Tulos, aivovamma. Sitä ei tutkittu eikä kuvattu heti. Aivan toisenlaisia diagnooseja tuli. Tommi itse haki apua toiselta lääkäriltä, johon hän luotti. Sitä kautta alkoi oikea diagnoosia löytyä. Toipumisessa Tommi itse oli itsensä pahin vihollinen. Se oli liian kova pala nieltäväksi. Meni pitkän aikaa ennen kuin asia meni perille. Monenmoista ehti tapahtua sitä ennen.

Kirja oli laajasti kuvattu ja hyvin kirjoitettu. Tuli ilmi sellaisia asioita mistä ei julkisuudessa puhutakkaan. Ymmärrettävistä syistä. Siitäkin syystä erittäin hyvä että Tommi Kovanen tuo asiat ilmi. Liiallista hyssyttelyä ja niiden takana tapahtuvaa selkeää väärin toimimista.

Tommi ottaa esille kirjassaan usein pienen kokonsa. Maasta se pienikin ponnistaa. Toinenkin jääkiekkoilija tulee mieleen pienestä koosta. Theo Fleury, joka on minun suosikkini. Hänestä olen aina pitänyt.

Kirjassa tuodaan ilmi että aivovammasta tiedetään hyvin vähän. Tämä avasi kuitenkin minkälainen se on ja mitä se aiheuttaa. Tälleen tulee opittua uutta asiasta josta en tiedä.

Muuta mitä heräsi mieleen tarinasta. Hädässä ystävät tunnetaan. Tommilla on ollut rankkaa ja hän varmasti tietää aidot ystävät nyt. Muut karkaa, mutta ystävät jäävät. Kovasti tsemppiä Tommille. Hieno kirja oli, pidin. Kiitos siitä.

Eppu Nuotio Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella

Lukupiiristä valittu kirja. Onneksi tässä kuussa peräti 2 mieleistä kirjaa. Oma ehdotus ei saanu tarpeeksi ääniä. Valitsin tämän koska pidän Eppu Nuotion kirjoista.

Nainen parvekkeella, Albert Edelfeltin taulu.

Suomalainen nuori nainen, Salome tulee Pariisiin etsimään Albert Edelfeltin taulun luonnoksia. Salome on dokumenttiohjaaja. Salome saa selville kuka omistaa taulun. He alkavat kirjeenvaihdon mailitse. Hassua kun luulin tätä A.S. naiseksi pitkään. Kirjaa lukiessa isän ja pojan keskustelua, mietin että miten he tähän liittyy. Kunnes selvisi että tämä A.S. on mies ja kyseinen isä. Hänen poikansa Tuomas asuu Pariisissa. Arvo Samuel tarjoaa Salomelle Tuomaksen asuntoa siksi aikaa kun hän etsii luonnoksia. Salome tapaa Dubuffetin jolla on luonnokset. Dubuffet tuntuu sekopäältä. Sekä Salome että Dubuffet tuntevat että heitä seurataan. Tuomaksella on ollut suhde naimisissa olevaan naiseen, Giulian kanssa. Giulia ei hyväksykkään eroa vaan lähtee vakoilemaan Salomea. He ottavat myöhemmin pahasti yhteen.

Arvo Samuel alkaa saada vaativia sähköposteja joltakin, joka haluaa ostaa taulun. Arvo Samuel ei halua myydä. Poliisi myöhemmin tutkii kuka onkaan lähettäjä. Menneisyydestä entinen ystävä Juhani. Heidän välit meni poikki koska molemmat olivat rakastuneet samaan naiseen. Arvo Samuel oli avautunut aikoinaan Juhanille miten huonosti Juhani kohteli kumpaakin naistaan, vaimoa että rakastajatarta.
Arvo Samuelin kotona ikkuna meni rikki. Aavistus oli että onko sinne yritetty murtautua. Taulu on varmassa tallessa. Tuomas matkustaa Suomeen isänsä luo. Loukkaantuu pahasti kun tipahtaa katolta. Joutuu sitten sauvojen kanssa kävelemään jalka kipsissä. Silloin sattuikin että rosvoja yrittää sinne huvilalle. Tuomas on siinä luulossa että hänen ystäviään tulee. Kunnes isänsä sytyttää valot yläkerrassa, rosvojen reaktio paljastaa että eivät olekkaan oikealla asialla. Rosvot saavat vihaisen Tuomaksen sauvojensa kanssa kimppuun.

Samalla tässä on tarinaa menneisyydestä, Albert Edelfeldin elämästä. Talossa asui portinvartija Mullins vaimonsa kanssa. He välillä toimivat lastenvahtina yläkerran rouvan lapsille, jonka kanssa Edelfeld asuu. Näkökulma kirjoitettu lähinnä rouva Mullinsin näkökulmasta. He ovat lapsettomia. Pian sitten rouva kuolee ja lapset jäävät asumaan Mullinseille. Lapsista ei sen jälkeen paljoa ollut tarinassa. Viimeinen luku oli mielenkiintoinen. Jäin kyllä kaipaamaan lisää tietoa lapsista miten heille kävi.

Olipa tämä kiinnostava ja juonikas tarina. Olen ihan yllättynyt ja toki myös iloinen lukiessani tämän. En ole kiinnostunut taiteista. Siksi ajattelin että mahtaako tää nyt olla mun kirja. Pidän Eppu Nuotion kirjoista. Kyllä tämä oli mun mieleinen kirja.

Olli Immonen: Kansallinen kipinä

Olen Ollin tuntenut muutaman vuoden. Olikin ilahduttava yllätys että häneltä tuli kirja. Aivan innoissani varasin tämän kirjastosta, onneksi olivat tilanneet. Kirja on tietokirja, mutta EI ole tylsä. Vaikka itse pidän enemmän kaunokirjallisuudesta, dekkareista, tositarinoista jne. Siinä mielessä takaraivossa tykytti että entä jos en tykkääkkään tästä. Se pelko oli turha, sillä pidin tästä. Toki mukana oli ylihienoja sivistyssanoja, joiden yli sujuvasti hyppelehdin, mut onneksi niitäkään ei ollut liikaa. Olli on erittäin hyvin perehtynyt aiheisiin ja taustatutkimuksiin. Mieleisimpiä ja sydäntä lähellä oli historia-jutut sekä suomen kielestä kirjoitettu juttu viimeisenä. Vaikka kirja on ohut, mutta silti laajasti käsitelty asioita. Samoja asioita Olli on kirjoitellut ja puhunut ennenkin. Koetan joitakin juttuja tähän kirjailla ja mitä mieltä itse olen. Siinäkin vähän nuoralla tanssimista taas että ei sitten jotkut vedä taas herneitä nokkaan.

Takakannesta joitakin asioita. Kiistelty politiikko, joka ottanut kantaa mielipiteitä jakaviin aiheisiin. Jotkut hänen lausunnot ovat olleet mediakohuina sekä julkisina protesteina. Hassua sinänsä, häntä pidetty sekä uhkana demokratialle että demokratian puolustajana. Niinhä ne ihmiset ruukaa kattoa sen perusteella tykkääkö jostakin vaiko ei. Kattovat joko positiivista tai negatiivista näkemystä. Sekin tullut politiikasta hoksittua että jos jostakin tyypistä ei pidä niin ei hänen esittämiään asioita kannateta ihan vaan siksi koska esittäjä on väärä. Typerää ja lapsellista sellainen.

Kirjassa monenlaisia aiheita. Joitakin ajattelin kirjoitella.
Halpatyövoima. Kokoomushan jaksaa laulaa rikkaruohomyrkyn kera työvoimapulasta. Mikä kumman työvoimapula. Suomessa on monia työttömiä, joilla on työhaluja. Työnantajat sensijaan potevat palkanmaksuhaluttomuutta. Siksei nämä kohtaa. Nykyajan vitsauksena on tämä orjatyö eri muodoissa. Siitä on Sakari Timonen usein kirjoitellutkin. Tottakai Kokoomus haluaa halpatyövoimaa tänne koska sillohan työnantajien ei tartte maksaa oikean suuruista palkkaa. Tämä on tosi väärin. En tykkää yhtään sellaisista työnantajista. Kertoo kyllä heidän arvoistaan ihan riittävästi tuommoinen. Halveksuttavaa sakkia. Ulkomaalaiset ovat ihan samanlaisia ihmisiä ja työstään heillekki pitää maksaa oikean suuruinen palkka. Ei ole oikein että kussaan silmään sellaisia jotka eivät välttämättä tiedä asian oikeaa laitaa tai osaa pitää omista eduista huolta. Minullekkin on käynyt näin. Olen aina pitänyt työnantajia luotettavina. Vasta tietyllä alalla jouduin kusetetuksi kun en tiennyt että sellainen lisä kuuluisi minulle. Kun asiasta sain tietää, kyselin saatavieni perään, minua uhkailtiin oikeustoimilla. Onneksi pääsin kyseisestä työnantajasta eroon vaihtamalla toiseen paikkaan saadakseni opiskelun suoritettua. Jälestäpäin kuulin että se kusettaja työnantajalla oli tarkoitus antaa minulle huonot numerot näytöistä oli tulos mikä hyvänsä. Samalla alalla olen toisen kerran joutunut samankaltaiseen kohteluun, sillä kertaa en antanut periksi ja sain sen minkä piti. No silläkin seurauksensa että jouduin sekä simputetuksi että laittomasti irtisanottiin. Kun kerta suomalainenkin joutuu tämmöistä kokemaan niin mitä sitten ulkomaalainen. Heillä sentään vielä kieli sekä kulttuuri opeteltava. Välttämättä eivät tiedä tai osaa pitää puoliaan.

Seuraavaksi pisti mieleen se eräs sensuroitu, nimeltä mainitsematon uskonto. Josta ei saa missään nimessä mitään pahaa puhua, kirjoittaa tai arvostella. Siitä sivuten tullut mieleen moneen kertaan eräs juttu. En tiedä kuinka moni kykenee ymmärtämään mitä ajan takaa. Ainakin ennen vanhaan heikompia, vanhuksia, vammaisia, lapsia puolustettiin, ja jos heistä joku puhu pahaa tai arvosteli, siitä moitittiin ja että se ei ollu sopivaa. Onko sitten tämä nimeltä mainitsematon heikko, koska ei sovi arvostella tms. ja pitää puolustella. Jos joku erehtyy, niin seuraa järkyttävät kostoiskut. Joten hmm.... sekin kertoo jo paljon.

Sit pitkä kirjoitus globalisaatio sinnepäin jotakin en nyt jaksa etsiä oikeaa sanaa. Siitä meni minulla vähän yli mutta lyhyesti ja ytimekkäästi koko asia herätti ajatuksen: Rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy. Sitähän tämä nykyaika on. Perussuomalaisuudesta olen miettinyt että ovatko tätä vai pitävätkö köyhien puolta. Ainakin nykyhallitus on innosta puhkuen kyykyttänyt työttömiä keksimällä uutta kiusaamista yms. Sitten pistänyt toisenki asian merkille kun joku oli kehunut kuinka mielellään maksaa halpaa terveyskeskus sekä sairaalamaksua. Halpaa?! No ehkä jos saa hyvää palkkaa tai ylipäätänsäkin palkkaa. Työttömälle se maksu ei todellakaan ole halpa. Minulla ainakin nousi kulmakarvat hiusrajaan kiinni kun näin puolisoni terveyskeskusmaksun. Wattafu???? Ihan järkyttävän kallis. Kun olen noita kehumisia lukenut niin en ole sitten kehdannut valittaa omasta mielestä kalliista maksusta.

Siirtomaat. Siitä tulikin mieleen kun olen lukenut että Suomi on velkaa maailmalle, koska joillakin mailla ollut siirtomaita. Hä?! Miten se Suomeen liittyy. Eihä Suomella ole ollu siirtomaita. Päinvastoin, Suomihan on ollut eka Ruotsin ja sit Venäjän vallan alla. Juuri tästä historia-osuus oli oikein mielenkiintoinen. Olen lukenutkin Suomen historiaan liittyviä kaunokirjallisuuskirjoja. Tuttuja asioita oli tässäkin. Suomen kielestä kans oli laajasti kirjoitettu ja se oli kiinnostavaa. Siitä muistui mieleen monta muuta kirjaa missä on asioita käsitelty.

Luonto. Hieno kirjoitus luonnosta. Suomessa sentään vielä on puhdas luonto.

Viimeisenä vielä suomen kielestä ja pakko-ruotsista. Se oli oikein hyvä päätös kirjalle. Asia on myös minulle lähellä sydäntä. En ole koskaan ollut hyvä kielissä. Muistui skolekaveri mieleen jonka piti lopettaa lukio kesken juuri ruotsin takia. Hylättyä hylätyn perään ja lopulta kaatu koko opiskelu siihen ruotsin kieleen. Olen tyystin unohtanut koko ruotsin kielen kun en sitä tartte missään. On kyllä iso harmi homma että pakko-ruotsin poisto epäonnistu. Eihä se tarkoita sitä että ruotsia ei saisi opiskella, saa, varmasti saa jos haluaa. Sillohan se on tehokkaampaa kun ne valitsee jotka haluaa ja hehän haluavat oppia sitä.

Mut joo, tässäpä tätä. Voin kyllä suositella. Ja niille, jotka eivät Ollista tai Perussuomalaisista pidä, niin joko älä lue tai sitten lue avoimin mielin, tuomitsematta. Ollilla on hyviä ajatuksia. Olen lojaali omille kavereille ja ei minulla ole Ollista pahaa sanottavaa. Eikä minulle tartte Ollia haukkua. Hän on aina ollut minulle kiltti ja kiva ihminen. Toivottavasti Ollilta tulee vielä lisää kirjoja.

Dan Brown: Alku

Mistä me tulemme?
Mihin olemme menossa?

Näihin kahteen kysymykseen kirja kertoo vastauksen.

Robert Langdon, aiemmista kirjoista tuttu symbologian professori saa kutsun entisen oppilaansa Edmond Kirschin tilaisuuteen Bilbaon Guggeheim-museoon. Ainakin tuo Guggeheim, minun suomennos, Kukkuheimo, on tuttu nimi, kun sitä on Suomeenkin yritetty saada.
Kutsuvieraat saavat kuulokkeet. Siinä astuu mukaan Winston joka puhuu Langdonille kuulokkeista. Museon johtaja, Ambra Vidal on kihloissa Espanjan tulevan kuninkaan kanssa. Nykyinen kuningas on vanha ja sairas.

Kesken tilaisuuden tapahtuu raaka murha. Kaikki on kaaoksessa. Langdon ja Vidar karkaavat oman turvallisuuden vuoksi ja haluavat julkistaa Kirschin salaisuuden. Winston järjestää heille paon. He lähtevät Barcelonaan etsimään Kirschin salasanaa. Joku tekee kaikkensa estääkseen salaisuuden julkituloa.

Kirja lähti hyvin lukuun ihan alusta lähtien. Minä mietin ja epäilin että paljastuuko ollenkaan koko homma vai kaatuuko vai mitä tapahtuu. Olipa todella mielenkiintoinen näkökulma. Järkeväkin. Ei ole tuota tullut ajatelleeksikaan.

Olin todella yllättynyt että kuka olikaan tekojen takana. En yhtään osannu aavistaakkaan syyllisestä. Minusta tämä oli kyllä tuttua Brownia. Vetävä, mielenkiintoinen, pitää hyvin otteessaan. Ei jumittanut ollenkaan. Sujuvaa kaikin puolin.

Peter James: Kuolema ei rakasta ketään

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 30. Kirjan nimessä on tunne.
Tämä onkin sitten viimeinen ja lukuhaaste valmis. Ensi vuotta odotellessa.

Kampaaja Lorna Belling elää väkivaltaisessa liitossa. Hän kasvattaa koiranpentuja. Lornalla on pitkä suhde Gregin kanssa. Greg on luvannut jättää vaimonsa, mutta asia aina siirtyy millo milläkin verukkeella. Lornan asiakas näyttää valokuvia matkaltaan. Yllättäen eräässä kuvassa oli tuttu pariskunta tai pitemminkin mies. Greg, joka ei olekkaan nimeltään Greg. Asiakas puhuu ummet lammet matkastaan ja tästä ihastuttavan rakastuneesta parista, eikä huomaa Lornan olotilaa. Lorna on päättänyt lähteä liitostaan ja muuttaa sisarensa luo Australiaan. Lorna myy autonsa. Ostajan kanssa tuleekin riitaa rahasta ja ostaja vainoaa Lornaa. Koiranpennuille on järjestynyt uudet kodit kunhan kasvavat. Lornalla on salainen asunto, jossa hän tapaa Gregiä. Raivostunut Lorna sopii viimeisen tapaamisen Gregin kanssa ja uhkaa paljastavansa Gregin kaksoiselämän.

Pian löytyykin ruumis. Epäiltyjä on usiampi. Roy Grace antaa tehtävän nuoremmalle poliisille vastuunkantajana, koska Royn on lähdettävä Saksaan hakemaan poikaansa. He osallistuvat sitten Sandyn hautajaisiin. Sandyn vanhemmat käyttäytyvät todella törkeästi siellä. Roy onnistuu hillitsemään itsensä.

Jamesin kirjoissa on näillä operaatioilla aina hauskat nimet. Jännittävää selvitystä kuka onkaan syyllinen. En olisi voinut arvata syyllistä ollenkaan. Yllättävä kirja. Kiehtova juoni.

Kirjan lopussa Roy on Cleon kanssa konsertissa viettämässä vapaailtaa. Hän saa yllättäen viestin ja kun ei vastannut niin soiton. Kävi ilmi juuri sellainen asia mitä Roy oli sanonut ja pelännyt. Roy sitten odotti tovin että pääsee soittamaan pirullisen puhelun.

Jään mielenkiinnolla odottelemaan uusia kirjoja. Royn ja Sandyn Bruno-pojassa on jotakin ja kiinnostaa nähdä mitä Peter James on Brunon osalle keksinyt.

lkka Remes: Vapauden risti

Ei sovi vapaana olevaan Helmet-lukuhaasteen kohtaan.

Sopii kohtiin: 2. blogi, 5. liikutaan luonnossa, 7. salanimi/taitelijanimi, 12. politiikka/politiikko, 17. sinistä ja valkoista, 37. yli 20 teosta, 41. kannessa eläin, 45. suomalainen nainen, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. vuoden 2017 uutuuskirja

Horna-sarjan päätösosa. Taitavasti otettu mukaan nykyajan Suomen tapahtumia ja toki mitä ulkomailla tapahtunut ja tietysti mitä olisi voinut tapahtua. Alku lähti vauhdilla käyntiin pillastuneella kuorma-autolla. Edellisessä osassa Venäjä avas rajan ja ylitse tuli kymmeniä tuhansia "turvapaikanhakijoita". Se sitten aiheuttanut erilaisia kriisejä ja kärjistymisiä. Nykyajan vellihousuilla ole samanlaista yhteishenkeä kuin talvisodassa. Some-Suomi riitelee keskenään. Sipilän hallituskin keikahti. Uudet vaalit tulossa. Demarijohtoa eliminoitiin että saataisiin hallitukseen venäjämielisiä ihmisiä. Moskova turvautuu röyhkeimpiin keinoihin saadakseen haluamansa. Silti Suomessa on pieni joukko joka taistelee vapaudesta. Mediasta oli sitä samaa että valtamedia jätti julkaisematta muutamia asioita, mutta sen sijaan pienen paikkakunnan lehdet olivat julkaisseet koko jutun. Valtamedioissa vasemmistolaisuutta, niin eivät tietenkään halunneet Venäjälle negatiivista julkisuutta.

Kirja oli erittäin hyvä, mukaansa tempaava. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Tämä piti otteessaan ihan viimeisille sivuille saakka. Aivan mahtava teos. Sarjasta saa luonnollisesti enemmän irti jos lukee yhtä soittoa. Hyvin tässä pysyi mukana vaikka edellisen osan lukemisesta on kulunut aikaa.

Pidän valtavasti tämän tyylisistä kirjoita jossa on mukana sellaisia tapahtumia mistä olen lukenut uutisissa tai somesta. On taitavaa kirjailijalta ujuttaa mukaan nykyajan tapahtumia. Jään odottelemaan mielenkiinnolla Ilkka Remeksen seuraavaa kirjaa.