Voi mikä aivan ihana ylläri kirjan sisäkannessa. Minun blogi! Voi hyvänen aika sentään. En ikinä olis osannu odottaakkaan. Ilahdutti valtavasti. En tiedä kenen ansiosta, mutta KIITOS! Se piristi oikeesti tän kaiken kriisin keskellä.
Kirja. Niin..... elän tätä elämää, joka ei nyt ole kovin hyvä. Kirjoihin tosi vaikea keskittyä. Mutta jotakin irti saa silti.
Osu ja uppos. Mut silti en oman tilanteen takia päässy sisälle. Marianne lähtee majakkasaarelle toipumaan erosta. Mies jätti hänet tekstarilla, jota Marianne ei hoksinut pitkään aikaan. Yhteiset ystävätkin naureskeli hänelle kun oli tietämätön erosta. Marianne ei kestänyt heidän vahingoniloaan. Lähti sitten reissuun. Saarella omat tapansa ja jokaisella omat salaisuutensa. Kirjassa tuttu hahmo, mutta en millään pysty muistamaan muuta kuin nimen. Saarella kaikki eivät toivota tervetulleeksi ja siellä on mysteerinen erakko, jota eivät oikein kukaan tunne. Kas kas, ei mieleen tullutkaan siitä eräs asia joka selvisi kirjasta. Hahhahhahhah, todella oivaa.
Minä pidän kovasti Tuija Lehtisen tyylistä. Kirja sai paikoin nauramaan. Pienen hetkellisen irtioton omasta tilanteesta. Ehkä sitten joskus kaukana tulevaisuudessa lukee uudestaan ja pääsee sisään sekä ymmärtää lukemaansa. Vika ei missään nimessä ole kirjailija vaan täysin minun. Olen Tuija Lehtisen kanssa puhunutkin asiasta ja hän tietää mitä koen.
Vielä olisi yks uutuus luettavana ja asia erikseen miten ihmeessä saan sen luettua, mut no, yritetään.
