Sharon Sala: Yhdessä tuulta päin

Hähää onnistuimpa. 100. kirja. Kyllä olen tyytyväinen.

Tässä oli tuttuja piirteitä että mietin, olenko lukenut aiemmin. En kuitenkaan löytänyt merkintää. Saattanee toki olla että joku toinen kirja samankaltainen että sotken keskenään. Kuitenki tuntuu vahvasti että olen tämän joskus lukenut. No, oli miten oli. Hyvä tämä oli kuitenkin.

Amalie on joutunut työssään ammutuksi. Hän perii mummiltaan talon, Vatikaanin. Sinne hän on matkalla. Samalla myrsky iskee. Amalie pääsee kuitenkin perille. Samalla myrsky hajottaa kaupunkia. Neljä vankia pääsee pakenemaan. Yksi heistä on peitetehtävissä oleva agentti, Nick. Kuinka ollakkaan, vangit pääsevät Amalien kotiin. Veljeksistä toinen on loukkaantunut pahoin. Hän on sen porukan pomo. Yksi miehistä, Lou, haluaa Amalien ja yrittää raiskata hänet. Nick suojelee Amalieta. Rosvojoukko saa vihdoin Amalien auton pois puun alta. Amalie pakenee Lou perässään. Kun Nick virkoaa, hän lähtee heidän perään.

Kirja on kyllä jännittävä, romanttinen, ihana. Pidän kovasti. Alussa oli toki hieman hankala päästä sisään mutta nopeasti sitten pääsikin ja luku sujui hyvin. Vähän voisi sanoa että tyypillisä romanttisia jännäreitä. Ei haittaa. Välillä hyvää vaihtelua. Harmi vaan että seuraavaa osaa ei voi varata kirjastosta. Pitää selvittää tuonnempana että miksei ja haluan sen lukea. Jospa ne sit hankkii lainattavan seuraavan osan.

Helmet-lukuhaastekkin alkaa sitten seuraavan kirjan kanssa. Tän ehdin just saada loppuun ennen vuoden vaihtumista.

Oikein lukurikasta uutta vuotta.

J. M. Ilves: Sorjonen nukkekoti

Sattumoisin osu tämä kirjastossa silmään ja vieläpä 1. osa. Päätin ottaa matkaan. Muistin kyl että telkku-sarja. En kuitenkaan ole tätä kattonut.

J. M. Ilves. Salanimi. 2 ammattikirjailijaa. Tottakai utelutti että kekkähän he ovat. Pikaisesti netistä katsoin mutta ei osunut suoraan silmään. Ei väliä. Saattanee joskus sitten osua tai tulla puheeksi.

Kirja kolahti kerralla. Tykkäsin ja uppouduin hyvin tarinaan. Mielenkiintoinen tämä Kari Sorjonen. Keskusrikospoliisin huippututkija. Karilla on eräänlainen kyky ja kummallisia tapoja. Muistin yhdestä tavasta mieleen tämä Ally McBeal -sarjan tyyppi.

Sorjoset muuttavat Lappeenrantaan. Kari kuvittelee että siellä on rauhallisempaa ja vähemmän rikoksia. Ei voinut kuvitellakkaan että pienessä kaupungissa onkin jotakin pahaa tekeillä. Hoksii että siellä "kaikki tuntevat toisensa". Pian löytyykin sitten ruumis. Vyyhti alkaa purkautua. Rumat koukerot ulottuvat moneen paikkaan.

Pistinkin toisen osan suosikkeihin että aikomus lukea. Mielenkiintoista nähdä mitenkä hahmot kehittyy ja etenki Kari.

Sisko Koskiniemi: Ihan tavallinen perhe

Tässäkin tarinassa pääosassa on Kaija, sossutantta poliisilaitokselta. Kaija on tehokas ja aikaansaava. Tapaa erilaisia ihmisiä eri elämäntilanteissa. Ihan tavallisia perheitä osa. Tässä tarinoidaan mm. nuoresta huumeäidistä, pakkoavioliittoa pelkäävästä maahanmuuttajatytöstä, ihan tavallisesta perheestä, jossa tapahtuu avioero ja monesta muusta. Mielenterveyden järkkyminen ja psykoosiin joutunut työntekijä oli sellainen tilanne joka teki vaikutuksen.

Taitavasti kirjoitettu yhtenäiseksi tarinaksi monta eri tilannetta. Kiinnostavaa lukea. Saa tätä toistakin näkökulmaa asiaan. Kirjassa näkeekin eri ihmisten erilaisia suhtautumisia tanttoihin. Toiset kiittää, ovat kiitollisia ja toiset haukkuu. Ainakin hetkeksi ymmärtää, mut tiedän jo nyt että tuonnempana unohdan ja inhoan tanttoja jälleen. Vaikka omat tuntemukset ovat tällaisia, toivon silti että lisää kirjoja. En viel tosin ehtinyt googlata onko lisää tarinoita Kaijasta. Kiinnostava hahmo. Välillä pitää kovasti ja välillä ei ollenkaan.

Helmet-lukuhaaste 2019

Helmet-lukuhaaste 2019

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot: Karen Kingsbury: Epätoivon vangit
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä: Marissa Jaakola & Ari Väntänen: Takaisin valoon
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue: Saima Harmaja: Huhtikuu
4. Kirjailijan ainoa teos: Rajaa Alsanea: Riadin tytöt
5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi: Sirkka Turkka: Tule takaisin, pikku Sheba
6. Rakkausromaani: Annikki Niirala: Ystävyyden ehto
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt: Marja Björk: Poika
8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen: J. K. Rowling: Harry Potter ja puoliverinen prinssi
9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja: Jani Repo: Lila
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja: Veijo Baltzar: Sodassa ja rakkaudessa
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa: Camilla Läckberg: Kultahäkki
12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan: Peter James: Kiistaton todiste
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja: K. K. Alongi: Kevätuhrit
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi: Paulus Maasalo: Roudan alla
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua: Mario Reading: Soturin sukua
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla: J. R. Ward: Ikuinen rakastaja
17. Kirjassa on kaksoset: Anni Swan: Tottisalmen perillinen
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja: Elly Griffiths: Januksen kivi
19. Et pidä kirjan nimestä: Mari Pyy: Paperiton
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria: Lucinda Riley: Seitsemän sisarta
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja: Nuppu Stenros: Signmark
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja: Arto Marjakangas: Ilmastonmuutos lähiluonnossamme
23. Kirjan nimessä on jokin maa: Anna-Liisa ja Carl Mesterton, Kirsti Manninen, Jussi-Pekka Aukia: Hovimäki Ruotsin vallan iltarusko
24. Sokkona hyllystä valittu kirja: Tarja Leinonen: Koti koivun alla
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin: Karen Kingsbury: Kuuluisuuden hinta
26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan: Markus Falk: Aleppon kirjuri
27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja: Elly Griffiths: Risteyskohdat
28. Kirjan kannessa on kuu: Koivulehto
29. Kirjassa nähdään unia: Marko Annala: Värityskirja
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema: Karen Kingsbury: Valheen jäljet
31. Kirjassa kuljetaan metrolla: Karen Kingsbury: Luja tahto
32. Kirjan nimessä on ammatti: Arttu Tuominen: Leipuri
33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan: J. K. Rowling: Harry Potter ja kuoleman varjelukset
34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia: Taksi
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä: Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein
36. Kirjassa ollaan yksin: Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä
37. Pienkustantamon julkaisu: Etusivun rikokset
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja: Stephenie Meyer: Houkutus
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja: Tiina Martikainen: Kasvot pinnan alla
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia: Karen Kingsbury: Julkisuuden valokeila
41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää: Heather Morris: Auschwitzin tatuoija
42. Kirjailijan nimi viehättää sinua: Merja Jalo: Juhannustaikaa
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi: Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen
44. Kirja kertoo Berliinistä: Johanna Sinisalo: Renaten tarina
45. Kirjan nimessä on kieltosana: Päivi Lukkarila - Emilia Mäkinen: En ikinä luovuta
46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö: Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin
47. Kirjassa on alle 100 sivua: René Goscinny ja Albert Uderzo: Asterix ja ennustaja
48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä: Juhana Salonen: Viiton - olen olemassa
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja: Arttu Tuominen: Verivelka
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja: Golnaz Hashemzadeh Bonde: Olimme kerran

Lars Kepler: Lazarus

Joona Linnaan ottaa yhteyttä Saksasta komisario. Leirintäalueella on tehty raaka murha. Tapauksessa piilee yhteys Joonaan. Euroopassa eri paikoissa alkaa löytyä ruumiita. Alkaa sitten raksuttaa, että onko Jurek todellakin kuollut. Saga vakuuttaa että Jurek kuoli. Joona epäilee asiaa. Suotaa ja huopaa, onko vaiko ei. Miten se voi olla mahdollista.

Joona tapailee Valeriaa ja tytär Lumi seurustelee sekä opiskelee. Molemmat ovat vaarassa. Joona toteuttaa oman suunnitelmansa. Lumi raivostuu tilanteesta, jolle ei mahda mitään.

Saga joutuu pahaan ansaan ja tulee vahingossa paljastamaan asioita. Sillä on omat seuraukset. Se vaikuttaa Sagan ratkaisuun.

Tässä oli myös mukana mielenkiintoinen sivuhahmo, Majava. Hänellä on erityinen kyky. En usko että Majava välttämättä olis enää jatkossa mukana. Mut toivon sitä silti.

Dekkari pitää otteessaan hyvin. On erittäin jännittävä ja mukaansa tempaava. Todella taitavasti kirjoitettu. Saa selkäpiitä karmivat tuntemukset yrittäen seurata ja ymmärtää mitä tässä on tapahtunut ja miten.

Kuulin tutulta että tässä on jokin virhe. En paikantanut. Enkä enää edes muista mihinkä se liitty. Ei ainakaan minun lukemista haitannut.

Jään odottamaan innolla seuraavaa kirjaa. Tämä on tosi hyvä sarja. Pidän ehdottomasti.

J. K. Rowling: Ihmeotukset Grindelwaldin rikokset

Ei kauheen kauaa kun otin ystäväni kaa puheeksi tän kirjan että eikös se ole tulossa. On on. Nyt sit saatu luettua. Kyllä on sitten kaunis kirjan kansi.

Tämä on samalla tavalla kirjoitettu kuin 1. osakin. Elokuvakäsikirjoitus-muotoon. Ei se tahtia haitannut. Onhan toki erilainen ja suppeampi kuin normikirja, mut silti tyhjää parempi. Aion kyl leffankin katsoa jahka se ilmestyy esim. kirjastoon.

Lisko Scamahderin seikkailut jatkuvat. Lisko on kyllä ihana tyyppi. Tässä oli kyllä ihana jälleennäkeminen, jonka jo leffa-mainoksissa hoksin. Pääsi spontaani Jippii-huuto.

Grindelwald pakenee ja kokoaan joukkoja. Hän haluaa että velhot hallitsevat maailmaa. Tarinassa seikkaillaan ympäri maailmaa, New York, Pariisi, Lontoo sekä Tylypahka. Sijoittuu vuoteen 1927. Tavataan vanhoja tuttuja Pottereista. Dumbledore ja Grindelwald olivat joskus ystäviä, mutteivat enää. Dumbledore lähettää Liskon pysäyttämään Grindelwaldin. Liskon ystävät ovat mukana ja lopuksi jokainen joutuu tekemään valinnan, ystävyys ja lojaalisuus kokee koetuksen. Pojan menneisyys selviää ja hän saa vihdoin nimen. Kyllä loksahti suu auki että ihanko totta. Jäädään jännällä odottelemaan seuraavia osia. Mielenkiintoista.

Tämän luki tosi nopeasti. Lähes päivässä kokonaan. En haluais marissa, mut olispa täyspitkä kirja. Mut joo-o, tämä on tyhjää parempi, että tykkään ja luen. Leffa pitää tosiaan kattoa.

Karin Slaughter: Menneisyyden jäljet

Laura, lempeä äiti ja salaisuus joka voi tappaa.

Andrea eli Andy tuntee äitinsä Lauran hyvin. He asuvat rauhallisessa rannikkokylässä. Kaikki rakastavat lempeää Lauraa.
He joutuvat ravintolassa verilöylyyn. Silloin Andrea näkee Laurassa aivan uuden puolen. Laura on ollut ennen ihan joku muu. Mutta kuka? Andrea lähtee ottamaan asiasta selvää.

Aaaargh! Andrea on todella ärsyttävä. Kauhee arkajalka, pelokas ja epäluuloinen. Se tarttuu. Ihan pelotti lukea. Välillä teki mieli nakata kirja menemään mutta sit kuitenki halusi tietää mitä tässä tapahtuu. Slaughter osaa niin taitavasti vietellä lukijansa kohtaamaan pelon, mutta haluten jatkaa lukumatkaa.

Kirjassa on menneisyyttä miten kaikki sai alkuunsa. Ekassa menneisyyden osassa olin ihmeissäni että mitä kuka häh miten tämä on mahdollista. Siinä heräsi ajatus että tässä on varmasti käynyt näin. Osuin oikeaan. Nämä menneisyyden jutut oli todella kiinnostavia lukea. Nykyisyyden jutut enemmänkin loppusuoralla oli parempaa.

Slaughter parantaa vaan kirjojaan. Tämä yksi parhaita mitä olen lukenut. Toivottavasti laatu jatkuu.

Maria Adolfsson: Harha-askel

Pitkästä aikaa Dekkariklubi tarjosi taas kirjaa ennakkoon arvioitavaksi. Onneksi mahduin mukaan.

Doggerland. Kannen sisäsivulla on kartta ja piti sit ihan googlata ja onhan tämä ollut olemassa aikoinaan.

Komisario Karen Eiken Hornby ratkoo rikossarjaa. Paljastuu murha. Karen oli hetkeä aikaisemmin autollaan ajanut paikan ohi ja nähnyt uhrin vielä elossa. Uhri on hänen pomonsa ex-vaimo, Susanne. Susannesta alkaa paljastua asioita, lähinnä kuinka epämiellyttävä ihminen Susanne oli.

Tässä on kyllä todella mielenkiintoisia nimiä. Eivät onneksi vaikeita. Erityisesti Jounas-nimi jäänyt mieleen. Lähinnä tulee Joonaksen ja Jounin yhdistelmä. Erikoinen. Jounas onkin Karenin pomo ja Susannen ex-mies. Jounas joutuukin tutkinnasta pois ja lomalle tutkinnan ajaksi.

Henkilöt kirjassa ovat todella kiinnostavia ja erilaisia. Samoin kuin ihmissuhteet ja kemiat. Odotan oikein innolla jatkoa. Onneksi tämä on sarja että jatkoa luvassa. Kirjassa on myös hauskoja tilanteita. Varsinkin ihan alussa.

Sitten bongasin yhden virheen. Enpä laitakkaan sivunnumeroa. Antaa tulevien lukijoiden itse hoksia, mikäli tulevissa painoksissa on sama virhe. Tai mistä voin tietää onko alkuperäisessä teoksessa juuri näin. Väärä nimi on livahtanut sinne mukaan.

Onkin oikein jännä seurata kirjan tapahtumia. Osa tapahtumista on menneisyydestä kerrottu 1970-luvulta. Se oli todella kiinnostavaa. Jutun jatkuessa ymmärsi miksi ja ketä he olivat ja miten liittyivät nykyaikaan. Murhaajasta ei ollu hajuakaan. Kunnes yhden asian selvisi niin välähti mieleen että tässä on varmasti käynyt näin. Ka, ka, loppuun päästyäni olin tismalleen oikeassa. Oikein hykerryttävä kokemus. Kirja ei etene vauhdilla mutta ei myöskään matele. Sellainen sopiva tahti.

Samuel Bjørk: Poika pimeästä

Hieman jännitti aloittaa että miten pääsee mukaan, mut hyvin sujahti tarinaan sisään.

Alku oli kiinnostava ja hämmentävä pitkälle aikaa. Vanha mies lähes törmää autolla pieneen poikaan, joka on kylmissään, huulet sinisenä ja kauriin sarvet päässä.

Nykyhetkessä sitten kalastamassa olevat isä ja poika löytävät ruumiin vedestä. Balettipukuinen nuori nainen. Rannalta löytyy kamera ja irrallinen kirjan sivu. Siitä sit seuraa että vanha jengi koossa taas. Holgerin porukka kokoontuu. Mia on lomalla ja tarkoitus lähteä matkalle. Holger houkuttelee Mian tapaamiseen ja pyytää edes katsomaan juttua. Mia suostuu lopulta. Niinpä sit koko porukka on koossa ja tutkimassa juttua. Sitten löytyy lisää ruumiita kameran kera. Kestää oman aikansa ennen kuin selviää mikä tarkoitus koko hommalla on.

Kirja on todella jännittävä. Tästä ei osannu ollenkaan ajatella eikä yhdistää kuka voisi olla syyllinen ja miten nämä kaikki nivoutuu yhteen. Erittäin nerokas juoni.

"Tule, Mia, tule" Sisko hokee ja pyytää Miaa mukaansa. Mia saa selville totuuden mitä siskolleen oli tapahtunut. Mia tekee päätöksen.

Odottelen tietysti innolla lisää kirjoja. Henkilöt ovat mieleisiä ja kiinnostavia.

Jussi Adler-Olsen: Selfiet

Tämä kirja avaa Rosen menneisyyttä. Oikein mielenkiintoinen ja hyvä homma. Nyt saa ymmärrystä miksi Rose on käyttäytynyt siten. Rose loukkaantuu Carlille ja häippäsee. Esiintyy taas siskonaan ja vaatii anteeksipyyntöä. Rose on poissa töistä.

Assad poksahtaa kunnolla Carlille siitä kun Carl aina korjaa Assadin vääriä sanoja. Ymmärrettävää, mutta sinänsä harmi, koska nämä Assadin sanavirheet ovat olleet hauskoja. Carl ei itse ole tajunnut asiaa että hän aina korjaa Assadin sanoja. Liekkö Assad nyt sit oppii puhumaan oikein.

Kaikki rikokset nivoutuu taitavasti yhteen. Vanha nainen pahoinpidellään, autoilija ajaa tahallaan jalankulkijoiden yli ja kaikki ovat nuoria naisia, raaka yökerhoryöstö. Selfie tuo ilmi että nuoret naiset tuntevat toisensa ja heillä on sama sosiaalityöntekijä.

Osasto Q saa kiusakseen myös televisiokamerat, jotka seuraavat heitä. Carl koettaa aina keksiä mikseivät voi tulla mukaan. He pääsevät kuin pääsevätkin erääseen kiinniottotilanteeseen mukaan kuvaamaan ja saavat loistavaa materiaalia itselleen.

Kirja on oikein hyvä ja pääsi hyvin sisälle tarinaan. Tempaa mukaansa nopeasti. Henkilöt mielenkiintoisia ja etenki Rose tällä hetkellä kun hänestä tuli paljon lisää tässä kirjassa. Jäänkin odottamaan innolla jatkoa miten jatkossa Roselle käy.

Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt: Korkeampi oikeus

Ah, Sebastian Bergman, pitkästä aikaa. Sebastian kutsutaan mukaan tutkimaan rikosten sarjaan. Raiskaaja huumaa uhrinsa. Yksi uhreista kuolee. Sebastianin tytär Vanja joutuu jättämään tunteensa syrjään Sebastiania kohtaan että he voivat työskennellä yhdessä.

Billyn tilanne käy mielenkiintoiseksi. Edellisessä kirjassa niin hurja tilanne että jäi todellakin odottamaan miten tässä käy. Billystä on tullut mielenkiintoinen sekä samalla kammottava hahmo. Jään taas odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuu.

Sebastian mokailee välillä, mutta tuntuu aidosti katuvan. Porukka tietää että kun Sebastian käyttäytyy, hän on vailla jotakin.

Tässä on todella kiinnostavia persoonia ja tarina tosi hyvä. Luin suorastaan ahmimalla tämän. Tähän vaan heti avattua sukeltaa matkaan. Ei yhtään ole tökkimistä tai muutakaan junnaamista. Vie, vie mennessään. Toivottavasti sarja jatkuu. Tahtoo tietää mitenkä Billyn käy.

Tuija Lehtinen: Kuollut jättää jäljen

Ihana Erja Repo taas joutuu mukaan seikkailuun. Erja on eläkkeelle jäänyt poliisi, joka tahtomattaan joutuu vielä mukaan kaikenlaisia mysteerejä selvittämään. Tällä kertaa Erja joutuu selvittelemään mitenkä kuolleen ihmisen sormen jälki on päättynyt 17 vuotta myöhemmin rikospaikalle. Kuoliko Lari Kunnas todellakin vai onko elossa. Erja oli tutkimassa juttua silloin kun Lari kuoli. Larin appiukko oli ammuttu ja Erja oli mukana tutkimassa tapausta. Sillo pääteltiin että Lari on syyllinen ja Lari pakeni. Lari kuoli pakomatkalla ajaen kolarin. Vai kuoliko sittenkään.

Pidän kovasti Lehtisen tyylistä. Hauska. Monia hyviä ilmaisuja ja tässäkin kirjassa niitä löytyy. Sai niitä nauraa sitten. Hänellä on taitavaa kielen käyttöä. Lehtinen on vahvimmillaan viihteellisen puolella. Dekkareihin hän saa tuotakin puolta esiin. Erjasta on luotu niin mainio hahmo että tykkään todella paljon. Jäädään innolla odottelemaan seuraavaa Erja Repo kirjaa.

Leena Lehtolainen: Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia

Monta tarinaa ja jaettuna 3 osioon. Nopea lukuinen ja oikein hyvä. Kaikki ei mielestäni varsinaisia rikostarinoita ollut. Yhtä en oikein edes ymmärtänyt. Tuttuja hahmoja mukana mm. Maria Kallio, Taskinen, Pertti Ström ja Hilja Ilveskero. Monta muuta uutta tuttavuutta. Parasta tarinaa vaikea sanoa koska monet olivat hyviä.

Nimikkotarina kertoo kirjastotädistä, josta tuli tahtomattaan tappajan tyttöystävä. Mielen kierouksissaan tappaja ajatteli ystävällistä kirjastotätiä tyttöystäväkseen.

Lehtolaisen tarinat vetää hyvin puoleensa ja lukee mielellään. Varsinkin Maria Kallio kirjat. Hilja Ilveskeroon en niin hyvin ole tutustunut. Muistaakseni yhden kirjan lukenut mutta ei napannut kauheen hyvin. Tässä tarinassa oli ihan hyvä Ilveskeron tarinat, vaikka ei ole samaa viehätystä kuin Kalliossa.

Pidin kokonaisuudesta. Mukava lukea erilaisia tarinoita samassa paketissa. Jokaisella omanlaisensa vaikutus. Möykky tarinaan pystyi hieman samaistumaan ja olisin toivonut tarinan jatkuvan, että miten sitten kävi. Se oli hyvä. Rakkaudesta se hevonenkin raiskaa tuli mieleen Kiekkokaupunki kirja johon ihastuin. Metsänpeitto antoi ripauksen mystiikkaa. Jouluiset tarinat, Joulukinkkuvaras ja Kolme Joosefia kumpikin ihanan liikuttavia.

Sisko Koskiniemi: Kääntöpuolella lapsuus

Ystäväni suositteli joskus Koskiniemen kirjaa mutta en muista kumpaa. Halusin kuitenki järjestyksessä lukea. Tämä siis ensimmäinen. Lukemaan lähdin asenteella. En pidä tantoista. Mokomatki Jumalasta seuraavat täydellisuuden kuvatukset, jotka koskaan mitään väärin tee, ainakaan omasta mielestään. Lasten rosvot, perheiden hajottajat. Hympht! Noh, ok, ei kaikki ole pahoja, osahan toki hyvin työnsä tekee ja todella auttaa. Mutku ne muutama mätä omena korissa tahtoo pilata koko korin sisällön.

Kirja kertoo Kaijasta, sosiaalityöntekijästä, joka työskentelee poliisilaitoksella. Lähtee mukaan erilaisiin tehtäviin, pääasiassa lastensuojelutehtäviin. Kaija kyllä on mielenkiintoinen hahmo. Osaltaan todella ärsyttävä, mutta kuitenkin tehokas ja aikaansaava. Kirjan tapahtumat antaa hyvää kuvaa toiseltakin puolelta.
Kirjassa erilaisia tapauksia joita Kaija hoitaa. Perheestä huostattu poika, joka alkaa sitten menestyä paremmin. Perheen tilannetta seurataan loppuun saakka.
Mummeli tulee laitokselle ja kertoo joutuneensa melkein ryöstetyksi. Rosvokin tuttu. Mummelia tavataan usiamman kerran. Kaija ja poliisit käyvätkin mummelia auttamassa. Paljon kyllä nuoria jotka tekee jotakin pahaa. Kaijalla tosi hyvä ote tilanteeseen. Vanhemmat hyvinkin erilaisia suhtautumiseen omien lapsien tekemisiin kun poliisi ja lastensuojelu puuttuu asiaan.

Tää oli ihan hyvä kirja. Kyllä voin suositella. Aion sen toisenkin kirjan lukea jahka osuu silmään kirjastossa tai sitten varaa sen.

Ari Räty: Syyskuun viimeinen

Hoksin että se oli juuri vuosi sitten kun yritin tätä ekaa kertaa lukia. Ei napannut, joten jätin kesken. Sit sain Dekkariklubista 2. osan arvosteluun ja tykkäsin siitä kovasti. Joten päätin että luen tämän 1. osan vaikka väkisin. No, alku hankala joo, mut jatkoin kuitenkin lukemista. En meinannu päästä sisään millään. Loppu kyllä selkeesti parempi.

Syyskuu ja muutama muu poika pinnaa tunnilta. He löytävät ruumiin. Kuollut tyttö on heidän tuttu. Asia jää heidän mieleen, etenkin Syyskuun. Hän näkee jonkun seisovan kauempana ja päättelee että se on tekijä. Syyskuu alkaa jahtaamaan häntä vuosia. Vastaavasti, Hagman, poliisi, tekee kaikkensa että syyllinen ei jää kiinni. Hagman on paha poliisi ja käyttää pahoja keinoja vaientaakseen Syyskuun ja muitakin asiaa tutkivia.

Syyskuu kohtaa tekijän. Tekijä tunnistaa Syyskuun samaksi pojaksi joka näki hänet. Molemmat jahtaa molempia. Kosto koston perään.

Mielenkiintoinen kyllä. Alku vaan ei napannut. Sekava tuo alku että ei saanut kiinni mistään. Tämä oli ensimmäinen. Sen tiedän jo että toinen kirja oli parempi. Aion jatkossakin lukea näitä kirjoja, jos vaan tulee vielä lisää.

Anneli Kivelä: Kasvukipuja Katajamäellä

Päivikki pääsee taas kauhistelemaan. Katajamäelle rakennetaan rivitalo. Siitä riittääkin porinaa pitkäksi aikaa ja minkälaisia asukkaita sinne muuttaa. Kyläkoulun opettajan, Hannen, veli Petri avovaimonsa Nooran kanssa on yksi muuttajista. Noora on todella upea nainen. Hänellä on vaikea sopeutua Katajamäelle. Petri sensijaan viihtyy erinomaisesti. Heidän naapurissa asuu punapäinen Jenni, jonka kanssa Petri löytää melomisen. Tietystihän Katajamäellä puhetta piisaa. Jopa Noorakin alkaa epäillä jotakin. Asukkaat ovat todella erilaisia. Yksinhuoltaja Kerttu 3 tyttären kanssa. Tytöistä kyläkoulu saakin uudet oppilaat. Koulussa sattuu vahinko, joka aiheuttaa evakon. Porinaa kannattaako koulu korjata vai rakentaakko uudestaan. Ylermi, johon ei tunnu saavan mitään kontaktia, mutta oppilaat pitävät Ylermistä. Kerttu onkin kärkkäästi arvostelemassa Ylermiä. Eläkeläispariskunta muuttaa myös rivitaloon.

Ihanaa luettavaa nämä Katajamäet. Toivottavasti sarja saa jatkoa lisää taas. Sellaista kevyttä lukemista, mutta ei kaikki ratkaisut ole sellaisia mitä niiden olettaisi olevan tai "sääntöjen" mukaan meneviä.

Jenny Rogneby: Leona ihmisen hinta

Kirja jatkaa tarinaa mihin edellinen osa jäi. Leona näkee unissaan kun hänen pomonsa, Alexandra kuulustelee häntä sairaalassa siitä ryöstöstä. Leonan ja Alexandran välit ovat todella huonot. Alexandra alkaa vakoilla Leonaa. Käy tapaamassa vankilassa edeltäjäänsä, joka sanoo vahvasti että pysy erossa Leonasta. Alexandra ei tottele ja sillä on sit todella huonot seuraukset.

Kirjassa käsitellään elinkauppaa. Junaradalta löytyy nainen joka yritti itsemurhaa, vai yrittikö. Nainen jää eloon ja huomataan että kaikki vammat eivät tulleet junaonnettomuudesta. Häneltä oli poistettu munuainen ja haava ommeltu todella huonosti. Pian sitten torille ilmestyy koditon mies, jolta puuttuu silmät. Kukaan ei välitä. Leona on todella vihainen asiasta. Uhrit puhuu että kaksi vartijaa veivät heidät. Siksi kukaan ei puuttunut asiaan.

Pian Leona huomaa itsestään kauhistuttavan asian. Hän alkaa selvittämään todella suurella vimmalla ketkä ovat nämä elimien leikkaajat ja kuka on välittäjä. Leona on suhteessa Davidin kanssa. David sotkeutuu todella pahaan juttuun. David haluaa pois rikollisesta elämästä. Homma ei onnistu niin David päättää lähteä. Sekään ei ole niin yksinkertaista.

Leonan tuttava pääsee pakoon näiltä elinrosvoilta ja hänen avullaan Leona saa paikan selville. Yksi tekijöistä jää kiinni. Häneltä lopulta saadaan kiskotuksi nimet ketkä tässä hommassa on mukana. Leona meneekin sitten sinne leikkauspaikkaan, yksin. Luonnollisesti hän saa apureita mukaansa. Loppukohtaus on todella jäätävä. Odotan aivan innolla jatko-osia miten tässä tuli sitten käymään.

Kirja kyllä todella kiskaisi mukaansa. Luin tämän kuin ahmien. Leona on todella kiehtova tyyppi. Oikein odottaa mitä hän seuraavaksi keksii ja kuinka hän selviää tilanteista.

Jenny Rogneby: Leona tarkoitus pyhittää keinot

Toinen kirja Leona Lindbergistä. Leona on vähän erilainen poliisi. Hän venyttää rajoja ja tulkitsee omalla tavallaan asioita. Leona on hyvä pitämään luentoja. Tällä kertaa hän luennoitsee aiheesta miten tehdä täydellinen rikos.......rikollisille. Mielenkiintoista. Leona haluaa rikollisten kanssa tehdä ison ryöstön, koska tarvitsee kipeästi rahaa velkojalleen. Hän valitsee rikollisista sopivan ryhmän. Eihä tietenkään mene niin kuin pitäisi mennä. Mutkia tulee matkaan.

Leona ja poliisit saavat tutkittavakseen itsemurhaiskun tekijän, joka jää eloon. Mies haluaan nimenomaan Leonan kuulustelijaksi. Mies avautuu Leonalle itsestään.

Leonan psyyke on kovilla koska lapsensa kuoli ja tuli vielä avioero ja lisäksi velka. Hän käy terapiassa. Pääsee tilaisuuden tullen näkemään mitä hänestä oli kirjoitettu. Hän järkyttyy lisää.

Erittäin virkistävän erilainen kirja. Pidän todella paljon tästä. Helppolukuista ja mielenkiintoista tekstiä. Tämä tuulettaa mukavasti vanhoja tyylejä. Antaa ihan toisenlaista lukuelämystä. Kolmannen kirjan saan pian kans lukuun. Oikein toivon että tämä sarja jatkuu. Leona Lindberg on oikein kiinnostava ja erilainen. Lisäälisää tätä.

Michael Katz Krefeld: Sopimus

Tämä kyllä oli ihan parasta tässä sarjassa. Wow mikä kirja. Erittäin mielenkiintoinen ja piti hyvin otteessaan. Avasi asioita ja tapahtumia ihan uudelle tasolle.

Ravnin tyttöystävä Eva kuoli 5 vuotta sitten. Ravn haluaa selvittää asiaa ja se vaivaa häntä. Hänet houkuteltiin tutkimaan eräitä asioita juuri tämän menneisyyden takia ja saadakseen selville kuka murhasi Evan ja ketkä sen takana oli. Ravn joutuu tekemään yhteistyötä vanhan vihollisen, Kaminskin, kanssa. Pääsevät yhä lähemmäs murhaajaa sekä sitä tiettyä ryhmää.

Kirjan lopussa oli kirjailijan kirje lukijoille. Voi kun olisi ihana osallistua palautteen antamiseen, mutta meiltä puuttuu yhteinen kieli. En usko hänen osaavan suomea ja itsekään en osaa mualimman kieliä. Kirjeessä kävi ilmi että tähän sarjaan tulee lisää kirjoja. Ilahduttava tieto. Vähän luulin että tämä päättyy tähän, mutta mahtava homma että vielä jatkuu.

Teen niin kuin kirjailija toivoo. Kun pidän kirjoista erittäin paljon, niin suosittelen myös kirjoja toisille. Kantsii alusta aloittaa ekasta osasta.

Stefan Ahnhem: Miinus kahdeksantoista astetta

Kirja toisen elämän varastamisesta. Rikososaston päällikkö Astrid Tuvesson on ruvennut ryyppäämään ja alkoholin käyttö riistäytynyt käsistä. Kaikki sen tietää töissä. Astrid aikoo muuttua. Töihin mennessä hän joutuu hurjaan takaa-ajoon ja pakoauto syöksyy veteen. Patologi väittää että kuljettaja on kuollut jo pari kuukautta sitten. Siitä seuraakin ihmettelyä miten se on mahdollista. Kuljettaja on varakas mies ja toiminut ennen kuolemaansa arveluttavasti. Niinpä tutkimus alkaa. Pian huomataan että muitakin omituisuuksia löytyy sekä ruumiita. Kaikki varakkaita joiden omaisuutta on myyty ennen kuolemaa. Kaikki ovat ajokorttinsa uusineet. Kuka ja ketkä ovat asian takana. Fabian Risk ei aavistakkaan minkälaiseen vaaraan hänen perheensä joutuu.

Tanskan puolella Dunja on joutunut kadulle partioimaan. Hänen työparinsa tuntuu olevan kovin ihastunut Dunjaan. Haluaa treffeille ja Dunjaa ei kiinnosta. Dunja törmää tosi väkivaltaiseen tapahtumaan joita hymynaamari porukka videoi kun tekevät pahaa ja jopa tappavat ihmisiä. Dunjan piti päästä tutkimusta johtamaan, mutta Kim, vanha vihollinen menneisyydestä, ulottaa lonkeronsa Dunjan työpaikalle sotkemaan asioita. Vaikka Dunja joutuukin pois, hän silti ratkaisee koko jutun ja löytää syylliset. Kuka onkaan syyllisten joukossa.

Erittäin mielenkiintoinen kirja. Hurja. Vau. Kirja on pitkä mutta silti nopealukuinen ja sujuva. Odotan jo innolla jatkoa mitenkä käy Riskin perheen sekä Dunjan.

Katarina Wennstam: Petturi

Tässä uudessa sarjan avausosassa ovat pääosissa Charlotta Lugn rikostutkija sekä Shirin Sundin asianajaja. Kirjassa on myös mukana edellisten osien tuttuja henkilöitä.

Kirja liittyy jalkapallomaailmaan. Porraskäytävästä löytyy ruumis, joka on erittäin pahasti silpottu. Käy ilmi että hän on jalkapalloilija Sebastian Lilja. Lilja on vaihtanut seuraa ja se aiheuttanut suunnattomat raivot ihmisissä. Lilja on saanut paljon törkypostia, uhkauksia yms. Syylliseksi oletettu pahoinpidellään ja Shirin Sundin saakin kotiinsa Firman miehiä joka väittävät että poliisi on hakoteillä ja syyllinen löytyy ihan toisesta suunnasta.

Kirjassa on jännittäviä käänteitä. Molemmat naiset ovat vahvoja ja joutuvat taistelemaan miehisen vallan maailmassa. Molemmat joutuvat kokemaan epämiellyttäviä asioita ja puolustautumaan. Kirja veti hyvin mukaansa ja aihe oli tärkeä. Oikeudenkäynnistä lukeminen oli todella kiinnostava ja hyvin kirjoitettu. Siinä oli hyviä pointteja ja ajattelemisen aihetta.

Tuija Lehtinen: Takaisin Sumulaaksoon

Jesh! Ihanaa kun sai vielä lukea Sumulaakson kartanosta. Tällä kertaa toisen sisaren näkökulmasta. Nämä on Siljan näkökulmasta kirjoitettu. Silja on rauhallisempi kuin Elsa. Viileä vaalea. Silja ottaa ohjat kartanosta. Isoäiti Olga Eugeniella on terveysongelmia ja joutuu siksi syrjään. Häntä kuntoutetaan joka ei nyt olekaan niin yksinkertaista. Vanha rouva pistää hanakasti hanttiin.

Vertti Keskisarja, Kertti Veskiharja, Siljan koulukaveri, jota hän ei heti muistakkaan. Vertti työskentelee kartanolla ja kiusoittelee Siljaa. Kesti pitkään ennen kuin Silja muisti hänet. Juuri Silja oli syypää tuohon nimiväännökseen. Vertti kiusasi koulussa Siljaa niin Silja oli sanonut nimiväännöksen, joka sit räjäytti koko poikaporukan nauruun.

Siljan ympärillä pyörii miehiä. Valinnan varaa riittää. Siljalle tuputettu että hänen pitäisi osata heittäytyä tilanteeseen. Ei tarvitse olla nipo.

Pidin tosi paljon tästä kirjasta. Oikein mukavaa lukea heistä jälleen. Lehtisellä on hauska tyyli ja tilanteita saanut nauraa. Tämäkin, kuten muutkin Lehtisen kirjat, imaisee matkaansa ja hyvin pääsee sisälle tarinaan. Innolla taas sitten odottelemaan lisää.

Sharon Sala: Myrskytuulten viemää

Parikin kaveria suositellut Sharon Salan kirjoja. Ekan varasin ja uusin sit kerran. Hoksin että joku toinen varannu tämän, niin tuli hoppu lukia kun tää on ainut kappale meidän alueen kirjastossa.

Oli kyllä nopealukuinen ja sujuva kirja. Cari on lenkillä ja myrsky lähestyy. Cari hoksii verta maassa ja lähtee tutkimaan mistä veri on lähtöisin, onko joku loukkaantunut. Näkee sitten naapurinsa kaivavan maata ja joku mattomytty vieressä. Tuuli lennätti mattoa auki. Cari hoksii että siinä on ruumis. Hän kirkuu. Naapuri hoksii Carin. Cari pakenee. Samalla pyörremyrsky hajottaa Carin kodin. Cari tietää että naapuri tulee etsimään häntä. Hän joutuu pakenemaan. Saa avukseen serkkunsa pomon.

Olipa jännittävä ja hyvin kirjoitettu tarina. Cari itse vielä tässä kirjassa menestynyt kirjailija, joka kirjoittaa dekkareita. Nyt sit joutu itse kokemaan dekkari-elämän. Kirjoitti siitä sitten myös kirjan.

Kyllä nämä menee jatkoon että luen jatkossakin. Kiva uusi yllätys tällainen kirjailija.

Minna Lindgren: Vihainen leski

Tätä kirjaa usiampi suositteli. Pitkä oli jono ennenku sain tän nokan alle. Innolla aloitin lukea. No....tuota.... tästä puuttu kirjan henki, joka tekisi tarinasta elävän. En päässyt kirjaan sisään. Kirja on kyllä hauska ja sai nauraa joitakin kohtia. Kiroilu oli häiritsevää ja erikoisempaa vanhalta ihmiseltä. Vaikka, tottakai, vanhuksetkin ovat erilaisia luonteeltaan ja käytökseltään. Siinä kyllä onnistuttu hyvin kirjoittamaan erilaisia hahmoja kirjaan. Jotkut tilanteet sai jopa suuttumaan että voi kauhistus oikeasti haloo hei! Siinä mielessä monitahoinen kirja. Tämä oli yllättävän nopealukuinenkin vielä. Minulla on taas lukuinto vähentynyt niin en silleen istu kokoajan lukemassa vaan teen muutakin.

Tarina kertoo Ulliksesta, jonka mies kuoli. Ullis on leski ja vihdoinkin vapaa. Lapset tietysti huolissaan äidistään ja järjestävät kaikkee kivaa äidin kontolle. Lopultahan Ullis sitten suuttuu kunnolla lapsilleen. Ullis ottaa yhteyttä aikaisempiin ystäviin ja tuttuihin. Uudistaa yhteyksiä ja viettää lesken elämää. Kohtaa uusia ihmisiäkin ja harrastaa kaikenlaista.

Kyllä tätä voi suositella vaikka en itse päässytkään tarinaan sisään. Jollekki toiselle tämä voi antaa paljon enemmän kuin mulle.

Ilkka Remes: Perikato

Kirjassa monenlaista erilista tapahtumaa sarjoina, jotka nivoutuu yhteen. Välillä putosin kärryiltä kuka on kukin ja miten liittyy mihinkin. Jotkut nimet monimutkaisia niin eivät silleen jäänyt mieleen ja hankaloitti mukana pysymistä.

Opin kuitenkin uuden sanan. Patologinen altruismi. En ole termiin aiemmin törmännyt. Hyvin selitetty ja googlasin itsekin tämän. Löysin sitten blogin missä sitä oli käytetty selitteineen. Hoksin kyllä monen sairastavan tuota.

Ilkka Remes kirjoittaa hyvin ajankohtaisia tarinoita. Sen onkin hoksinut aiemmista kirjoista. Tämä kirja meni vähä minun ymmärryksen yli. Tarina liittyi ainakin vakoiluun. Se se vasta monimutkaista olikin. Mahtaakohan seuraavassa kirjassa olla samoja henkilöitä mukana ja jatkuuko tarina jotenkin.

Kirja oli mielenkiintoinen ja tykkäsin kyllä lukea tätä. Odotellaan taas seuraavaa kirjaa innolla.

Katarina Wennstam: Alfauros

Jack Rappe on näyttelijä ja Ruotsin himotuimpia poikamiehiä. Jack on erittäin komea mies. Hänet löydetään kotoaan vatsa auki viillettynä. Pikkuhiljaa alkaa tulla ilmi julmia tekoja. Raiskauksia, hyväksikäyttöjä ja aina nuoria tyttöjä. Onko joku heistä sitten puolustautunut rajummin vai mitä tapahtui.

Kirjassa on samoja henkilöitä kuin aiemmissakin. Kirjoitettu monessa osassa missä tapahtuu mitäkin. Tarina silti yhdenmukainen ja pysyy hyvin mukana.

Jack nauttii siitä että tytöt sanovat ei ja ovat kunnollisia. Se saa hänet haluamaan ja himoamaan enemmän. Houkuttelemaan tyttöjä suostumaan.

Jack ja Emma ovat juhlissa ja sitten matkalla Jackin luo. Jackin naapuri on katkera ja kateellinen Jackille. Naapuri on valokuvannut tyttösiä jotka sitten odottaneet taksia lähteäkseen Jackin luota pois. Naapuri osuu kotiinsa juuri silloin kun Jackin luona on ambulanssia, poliisia. Hän jää paikalle kysymään mitä on tapahtunut kun hän asuu naapurissa. Hän sitten kuvaa Jackia kun hänet kärrätään ambulanssiin. Myy tietysti ne kuvat.

Sitten palataankin jo alkuun että miten Jack ja Emma tapasivat. Emma tuli valituksi näytelmään ja joutui raa'an raiskauksen näyttelemään Jackin kanssa. Se päivä oli Emmalle yllättävän rankka. Hän sitten keskustelee usein Jackin kanssa ja tutustuvat. Heille sitten kehkeytyy suhde. Pikkuhiljaa Jackin raakuus tulee ilmi.

Kirjan loppuosiossa oli mielenkiintoinen oikeudenkäynti tarina Jackista ja Emmasta. Se oli tosi hyvin kirjoitettu ja tykkäsin siitä osiosta tosi paljon.

Tämä oli näemmä trilogian päätösosa. Jatkossa uusissa kirjoissa ehkei sit enää näitä samoja ihmisiä.

Mari Pyy: Kadonnut

Ystäväni suositteli joskus Mari Pyyn kirjoja. Nyt sitten sain lainattua tämän ekan kirjan.

Voi jestas että Mari Pyy onnistunut luomaan tosi hyvän ja monimuotoisen hahmon tästä sosiaalityöntekijä Inka Uusimaasta. Inka on toooooooodella ärrrrsyttävä hahmo! Ai että ärsytti hänen käytös ja tuntui jopa lapselliselta hänen tiuskimiset ja hyökkäämiset. Argh!

Inka palaa kesälomalta töihin. Inka on ollut Sudanissa. Turvapaikanhakijoiden vastaanottokodista on nuori sudanilainen tyttö kadonnut. Inka rupeaa selvittämään asiaa. Muut tuntuu suhtautuvan välinpitämättömäksi. Sehän suututtaa Inkaa ja hän jyrrää kuin panssarivaunu tätä asiaa eteenpäin. Inka alkaa sitten saada Facebookissa joltakin Muisto Kaukainen feikki profiililta uhkaavia viestejä kadonneen lapsen etsinnästä. Inka ei siltikään lopeta ja lopulta joutuu suureen vaaraan. Keneenkään ei voi luottaa. Inkan menneisyyden haavat revitään auki. Tulevaisuuden suunnitelma torpataan Inkan menneisyydellä.

Kirja on todella jännittävä ja mielenkiintoinen. Hyvin kirjoitettu. Piti hyvin otteessaan ja nopealukuinen. Kiva että erilaisia hahmoja ja etenki just tuo Inka. Ärsyttävä mutta kuitenkin hyvällä tavalla. Minusta vaatii jo taitoa että osaa luoda hyvät hahmot. Tässä ainakin on onnistuttu täysin.

Fredrik Backman: Me vastaan te

Ihana ihana kirja. Tämäkin sukelsi suoraan ihon alle kuten se eka osakin. Kirjan nimi on kuin iskulause, jota voi hokea. "Me vastaan te"

Kirja jatkaa tarinaa samoista henkilöistä, jotka oli mukana Kiekkokaupungissa. Toki tässä uusia henkilöitä mukana. Kiva lukea, kun joissakin kohdissa kerrotaan henkilön tulevaisuudesta, minkälainen hänestä on tullut ja mitä tekee. Esimerkiksi pitää lupauksensa. Haastattelussa sanoo niin kuin nuorena oli aikonut. "Olen kotoisin Alakaupungista." Björnstadissa on sekä Yläkaupunki että Alakaupunki. Luonnollisesti se ala on huonompi alue kuin ylä.

Kirjassa Björnstad ja Hed kilpailevat kaikesta. Björnstadin jääkiekko joukkue on todellisissa vaikeuksissa. Silti he sinnittelevät. Kun he kohtaavat Hedin niin kaikki räjähtää käsiin.

Erään pelaajan synkkä salaisuus tulee ilmi. Yksi raskas pettymys, valokuva ja kosto. Kuva laitettu suuttuneena nettiin, joka sit luonnollisesti leviää. Vaikka kuva poistetaan mutta kuvakaappaukset on olemassa. Siitä seuraa kaikenlaisia ikävyyksiä. Kohtaa ennakkoluuloja ja epäilyksiä, jopa vihaa. Luonnollisesti vastapuoli käyttää tätäkin hyväkseen otteluissa huutelemalla hävyttömyyksiä.

Ihana rakkaustarina, joka sai kyyneleet vierimään lopputuloksesta.

Kiero politiikko, joka vedättää mennen tullen.

Kirjassa hyviä vertailuja tämän päivän maailmaan. Esimerkiksi juuri kuvakaappaukset kun lataa jotakin skandaalimaista nettiin. Minkä sinne lataa, siellä se tulee pysymään. Samoin politiikka.

Olen ihan rakastunut näihin tarinoihin. Toivon sydämestäni saakka että sarja jatkuu. Jos vaan rivien välistä tulkitsin oikein niin jatkoa on tulossa. Tosin saattaa olla omaakin toiveajattelua.

S. K. Tremayne: Ennen kuolemaani

Kath on menettää henkensä auto-onnettomuudessa. Kath ei muista tapahtumia. Hän yrittää muistaa. Hänen kälynsä on psykologi joka yrittää auttaa. Kath muistaa välähdyksiä. Hänen komea miehensä tuntuu olevan etääntynyt ja Lyla-tytär käyttäytyy omituisemmin. Lyla puhuu jostakin omituisesta miehestä joka liikkuu nummilla. Lyla tuntuu vihaavan isäänsä. Väittäen että isä vakoilee heitä. Adam vakuuttaa syyttömyyttään. Kuka heitä vakoilee. Lylalla on sairauksia joita ei ole kuitenkaan lekurissa diagnoositoitu. Lyla sotkee ihmisten kasvot, että ei pysty tunnistamaan. Kath epätoivoisesti selvittää mitä oli tapahtunut. Kyselee ja saa selville pieniä asioita. Vieläkään hän ei pystynyt kokonaan muistamaan. Tietää että joku mies oli hänen seurassaan, mutta kuka. Adam vakuuttaa että hän se ei ole. Joku Adamin kaltainen kuitenkin.

Alku hieman kankea ja meni tovi ennen kuin pääsi tarinaan sisään. Tiedän että Tremayne on hyvä kirjailija. Kuten tämäkin tarina on oikein onnistunut. Jännittävää seurata kuka oli mukana, mitä tapahtui. Ei osannu arvata tällaista. Erittäin hyvä lukukokemus. Lylan kuvaukset oli hyviä. Välillä hän oli ärsyttävä mutta lopussa ihana tapahtuma hänelle.

Jokainen hänen ilmestyneistä kirjoista on itsenäinen että tämä ei ole sarja. Siksei väliksi missä järjestyksessä lukee. Odotan innolla uusia tarinoita.

Mari Pyy: Minä katoan

Satuin voittamaan tämän kirjan arvonnassa. Olenkin pitkään halunnut tutustua Mari Pyyn kirjoihin. Ystäväni on lukenut yhen ja suositteli sitä. Nyt on sit ensimmäinenkin tilattu lukuun. Tämän halusin lukea kun arvostelukappale ja ehdin just ja just arvontaan mukaan.

Dekkarisarjan avaus kirja. Tässä esitellään psykologi ja entinen rauhanturvaaja Sandra Mattsson. Hän on asunut Egyptissä, johon tämä tarina sijoittuu. Sandran äiti kuolee Egyptissä oudossa tapahtumassa. Sandran isä sairastuu. Aikuistunut Sandra päättää lähteä Aleksandriaan selvittämään äitinsä kuolemaa. Rose, äidin ystävä, on nyt päättänyt puhua. Rose on järjestössä töissä, johon Sandra menee tutustumaan. Se on matkan syy virallisesti, vaikka tosiasiassa Sandra haluaa selvittää äitinsä kuoleman.

Mari Pyy on erittäin hyvää työtä tehnyt kirjoittamisessa. Egypti on kiinnostava maa ja kuvaukset todella hyviä. Kirja osin on ahdistavaa luettavaa noiden isojen kultturierojen takia. Siinä on onnistuttu hyvin kerronnassa. Tarina on mielenkiintoinen ja tapahtuu paljon erilaisia asioita. Jännittävää seurata tarinan kulkua. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Sandra seurustelee Mikon kanssa. Miko kuuluu hakkeriporukkaan. Kun Sandraa ammutaan. Suomesta lähtee Miko kavereineen avuksi ja viemään rahaa lunnaisiin. Kirjan lopun tapahtumat ovat kiihkeätempoisia. Loppu jäi mielenkiintoiseksi. Jään innolla odottelemaan minkälainen seuraava Sandra tarina on.

Katarina Wennstam: Turman lintu

Vihdoinkin näihin kirjoihin päässy tutustumaan. Samoja henkilöitä mukana kuin ekassakin. Tosin ekan tapahtumat ehtinyt vähä unohtua mutta silti tunnistettavissa henkilöt.

Tässä kirjassa pääosassa Maria, toimittaja joka joutui työttömäksi. Maria miehensä Tobiaksen ja tyttärensä Alman kanssa etsivät asuntoa, enemmän ja vähemmän mielenkiinnolla. He löytävätkin kivan kodin, halvalla. Välittäjä kertoo Tobiakselle että talossa on nainen kuollut ja siksi mies haluaa myydä talon. Mutta ei enempiä. Tobias olettaa että ovat vanhoja ihmisiä ja siksi kuollut ja mies ei halua enää asua siinä. Totuus onkin ihan toinen. Maria järkyttyy tietenkin tiedosta. Pian hän sitten saa selville ketkä olivat siinä asuneet Lindit. Jokke on poliisi ja istuu vankilassa vaimonsa murhasta. Maria saa vimman tutkia juttua tarkemmin.

Toisaalla sitten löytyy kerrostalosta hirtetty mies. Oletetaan että on itsemurhan tehnyt. Tämä mies ei edes asu talossa. Muut asukkaat kertoivat nähneensä miehen yläkerran maahanmuuttajien seurassa. Kuollut mies on itsekin maahanmuuttaja. Tapahtuma liittyy näihin kunnia-juttuihin. Poliisi tutkii asiaa ja syyttäjä yrittää saada syytteen aikaiseksi. Epäillään että se perhe tappoi miehen ja naamioineen teon itsemurhaksi.

Tarina erittäin mielenkiintoinen. Jossakin kirjan vaiheessa minulle iski mieleen ajatus että mitä oli tapahtunut. Kun luki lisää niin tunne vaan vahvistui. Ihan hykerrytti että olin sittenkin oikeassa. Kirja todella taitavasti kirjoitettu ja lukijaa johdetaan kivasti ripottelemalla tiedon jyviä pitkin kirjaa.

Kirja herätti ajatuksia nuista kunnia-jutuista. Ne ovat vaikeita asioita kun koko ikänsä oppinut tämän ja kuuluu kulttuuriin. Se on niin tyystin erilainen kuin pohjoismaissa. Sopeutuminen on vaikeaa puolin ja toisin. Vastaavasti voisimme ajatella toisinpäin, entä jos itse olisimme siinä asemassa. Me pohjoinen kansa joutuisimme pakemaan jonnekki arabimaahan ja yrittää siellä sopeutua kulttuuriin, tehdä niin kuin he tekee, pukeutua niin kuin siel on tapana, käyttäytyä niin kuin siellä ruukataan jne.

Mutta jokatapauksessa kuitenkin kirja oli tosi hyvä. Mielellään kyllä jatkossakin lukee tämän tuotantoa. Nyt kutsuu muut kirjat.

Max Manner: Räsynukke

Toinen kirja tätä Stein Storesen sarjaa. Tässä mennään myös sota-aikaankin, josta tarina lähtee. Tapahtumilla on vaikutusta nykyhetkeen. Kaukana menneisyydessä oli rintamakarkureita jotka jäivät kiinni. Erästä sitten kohdeltiin kaikenlaisella pahalla. Hän joutui tekemään osaamiaan asioita, eli käsitöitä. Kirjan nimikin tulee siitä.

Nykyajassa pojan poika saa puhelin siskoltaan että vaari on huonona ja pian on lähdön aika. Pojan poika lähtee kiireellä sairaalaan ehtiäkseen vaarin tavata. Sillä vaari on luvannut kertoa tarinansa loppuun. Tarina pääsi loppuun ja vaari antoi nimilistan pahantekijöistä sodan aikana.

Aina tiettynä aikana kuoli vanhuksia, kaikki lähes samanikäisiä. Poliisi tutkii mitä yhteistä heillä on. Mm. juuri sotilasarvot ja ikä. Stein Storesen värvätään kadonnutta vanhusta etsimään. Stein on haahuillut pitkin Suomea. Hänen edessään valinta mitä jatkossa tekee. Tytär Nina on muuttunut ja Stein yllättyy. Asioilla on iso vaikutus Steinin elämään.

Kyllä on taitavasti kerrottu tarina. Paljon hän, mies ja nainen muotoja että aina ei tiennyt heti kenestä on kysymys. Varsinkin kuka oli vaarin pojan poika eli kostaja. Täydellinen yllätys. Kyllä tämä Storensen sarja ihan parasta Manneria. Kiinnostaa jo seuraavaan kirjaan tarttua.

Max Manner: Vapauttaja

Oho minkälainen kirja. Ihan vautsivau. Erittäin hyvä ja kiinnostava. Kansikin veti jo puoleensa. Mannerilta olen ekan kirjan lukenut, josta pidin. Toista yritin, liikaa englantia, joten ei napannut. Muutamaa muutakin yritin, ei napannut. Tämä nappas. Tästä pidin tosi paljon ja oli kyllä jännittävä.

Alussa menneisyydestä kohtaus. Vähän aiheutti raksuttamista että olisikohan näin. Loppuun päästyä olin arvannu oikein. Henkilöistä moneen otteeseen arvelua että ketä ne oli, nuoko vai joku ihan muu. Taitavasti kirjoitettu kirja. Oikein hyvä juoni.

Tämä kirja aloittaa norjalaisesta rikosylikonstaapeli Stein Storensenista kertovan sarjan. Islannissa lomaillut Stein palaa Suomeen. Hänen tyttärensä, Nina, on psykiatrisessa hoidossa. Nina on lähtenyt sairaalasta pois. Stein on huolissaan, koska on sitä mieltä että Nina ei ole vielä terve. Stein yrittää etsiä Ninaa ja bongaa hänet telkusta. Stein joutuu sotkeutumaan mukaan vanhaan perhetragediaan, jonka juuret ulottuu 60-luvulle.

Vapauttaja murhaa ihmisiä ja poliisi tutkii mikä yhdistää uhreja. Stein ja poliisit pääsevät yhä lähemmäksi. Kunnes Anna Mäki yhdistää nimet erääseen henkilöön ja sitä kautta punovat juonen saadakseen henkilöt kiinni.

Todella jännittävä tarina. Minusta parasta Manneria. Aloittelen toista osaa tästä Stein Storensen -sarjasta. Kattoo nappaako se yhtä hyvin.

Mika Niikko Susanna Honkamaa: Niikko pysäyttämätön

Jokunen vuosi sitten tulin tutustuneeksi Mika Niikkoon sosiaalisessa mediassa. Muutaman kerran tullut juteltua. Vinkkasinkin vaalien aikaan Mikalle lasten ja nuorten jostakin sivusta, Mika lähtikin heti innolla mukaan. Minulle on jäänyt Mikasta hyvä mielikuva, on kohtelias ja kiltti ihminen. Arvostin jo silloin. Kirjan luettua arvostus on kasvanut moninkertaisesti. Siinä on kyllä mies paikallaan!

Hoksinkin sosiaalisessa mediassa tästä kirjasta kansista sekä nimestä vaihtoehtoja. Heti ilahduin että kirja, tämä on luettava ja toivottavasti kirjasto hankkii. Erään kohdan silloin jo hoksin lapsuudesta ja nuoruudesta, josta en tiennyt yhtään mitään. Ne tiedot oli yllättäviä ja ällistyttäviä.

Kirja on hyvin kirjoitettu. Ei ole sorruttu sivistyneistön kieleen vaan ihan meikäläisten ja köyhäläisten ymmärrettävään kieleen. Se on hyvä asia että suunnattu kaikille. Kirjassa on monta erilaista lukua. Lapsuudesta, nuoruudesta, aikuisuudesta, uskoontulosta, töistä jne. Ihan sellainen läpi leikkaus elämästä. Kirja myös herätti tunteita suuntaan jos toiseen, iloa, naurua, itkua, suuttumusta, ymmärrystä, myötätuntoa jne. Jokainen voi itse lukea ja kokea. Ehdottomasti suosittelen.

Kuten jo mainitsin että lapsuuden ja nuoruuden jutut oli ihan uutta, etten osannu sellaista edes odottaa. Joku vatipää tietenki voi käyttää noita lyömäaseena, mutta mielestäni tämä kokemukset voi käyttää voimavaraksi. Mika, jos kuka, tietää ja ymmärtää heitä joilla on ollut tai parhaillaan on sellaisia tilanteita. Hänelle onkin juuri nämä lasten ja nuorten asiat lähellä sydäntä. Nykyisessä työssään hän pystyy niihin vaikuttamaan parhaansa mukaan ja kokemuksen kautta tietämään minkälaisia muutoksia tarvitaan.

Uskoon tulo oli hieno lukukokemus. Erityisesti eräs Mikan sanoma pompahti esille terävästi. En nyt täyttä sitaattia muista mut sinnepäin kuitenkin. Mikä minä olen tuomitsemaan, annan Jumalan hoitaa asian. Tuo on niin osuvaa ja totta. Monesti sitä pyörittelee päätä jollekkin, mutta sitten täytyy muistaa että en voi tuomita toisia. Antaa Jumalan toimia. Hän toimii omalla ajallaan ja ne vastaukset eivät aina ole sitä mitä odotetaan. Kaikella on oma tarkoitus. Niillä huonoillakin kokemuksilla.

Eduskunnan jutuista oli hyvä lukea. Kirjoitettu juuri silleen että sen ymmärtää. Mut minua ei itseäni niin paljon kiinnosta että jäisi muistiin asti miten hommat toimii. Ne, keitä kiinnostaa, tässä on hyvin selkeesti kerrottu asioista. Jopa minun tyhmä pää ymmärsi. Hyrähdytti kyllä lukea kokemuksia toisista edustajista. Mika ei ole ainoa joka on eräästä puhunut samalla tavalla että on puhelias yms. Olen tämän edustajan itsekin tavannut. Minun kokemus ihan toisenlainen. Pidin ja joksikeen pidän vieläkin sellaisena hiljaisena hiirulaisena, hissukkana. Hassua, miten erilainen kokemus. Tosin minulla on niin hyvä torjutin, että kanssani ei ole helppoa nokikkain jutella, minua pelätään, luultavasti siksi tämä edustaja ei kanssani jutellut. Ei haittaa. Toisaalta hyvä että ihan kaikki ei tuu häiritsemään, mutta kääntöpuolena sitten se yksinäisyys.

Tässä kirjassa mukana se kohuttu pj vaalit. Ei varmaan minkään toisen puolueen kokemus ole samanlainen että muut puolueet yrittää puuttua heidän vaaleihin. Oli kyllä myötätunto ja ymmärrys Mikan kokemusta kohtaan että ihan itku tuli itselläkin. Sitten vielä ne ystävät ja "ystävät". Kuinka monesta paljastui että eivät todellisia ystäviä olleetkaan. Täytyy sillo muistaa että kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen ovi avautuu. Liian usein jäädään tuijottamaan sitä sulkeutunutta ovea, että emme näe sitä ovea joka avautui.

Toivon sydämestäni Mikalle kaikkea hyvää ja menestystä. Erittäin vahva kirjasuositus. Kirjastoistakin löytyy jos ei pysty itselleen ostamaan. Ystävälleni jo ehdinkin suositella tätä ja oli varannut.

Veera Vaahtera: Sattumalta sinun

Kevyttä viihdettä välissä.
Karoliina on koko ikänsä ollut huolissaan jostakin. Hän on päässyt yliopistolle töihin. Haaveena saada eläkevirka. Hän pääsi projektiin töihin filosofian osastolle. Mitä pitemmälle työ etenee, sen enemmän hän saa stressin aihetta ja huolta. Karoliina on eronnut Villestä mutta silti Ville tuppautuu yliopistolle tapaamaan Karoliinaa. Yliopistolla Karoliina tapaa Matiaksen, josta kiinnostuu. Kaikenlaisia kommelluksia ja sattumia tapahtuu. Lopussa tietysti kiitos seisoo.

Ihan kiva välipala. Ei aiheuttanut isompia tuntemuksia mihinkään suuntaan. Tässä vaan puuttui se jokin. Ei kuitenkaan huono kirja, että tän saattoi lukea vaikka selkeetä vetovoimaa ei ollutkaan.

Tulipunainen mekko

Tää osu Varjo Kustannuksen sivuilla silmään. Mikä ihana kustannusyhtiö. On kyllä mieleinen. Ainut harmi etteivät huoli käännöskirjallisuutta. J. R. Wardin kirjat olis kuin piste iin päälle.

Kansi on oikein kaunis ja houkutteleva. Tuttuja nimiä tuossa mm. Juha Mäntylä, Henry Aho, Jaakko Melentjeffin nimi hämärästi tuttu että nähnyt varmaan Dekkariryhmässä sekä viimeisenä mutta kaikkein ihanimpana Arttu Tuominen. Kirjan takasivulla on kirjailijoiden esittelyt. Oikein hyvä. Pidin. Siinä kiinnittyi huomioon Tiina Martikainen. Välähti mieleen Johanna Tuomolan Noora Nurkka kirjat. Jos yhtään samantyylinen niin pidän varmasti. Tiinan kirjoihin ajattelin tutustua ja täytyy käydä etsimässä kirjastosta.

Anu ja Eero Korpinen: Käärmeensilmä
Ihana tarina. Tässä sitä entisajan aikaa ja taikaa. Minul ollut viime aikoina mielessä entisajan tarinat tyyliin Barbara Cartland missä kaikenlaisia ritareita yms. Mut tämä tarina tyydytti sen nälän.

Juha Mäntylä: Möttö
Alussa nauratti tämä alku mut saikin sit vakavan sävyn. Kauhistuttava tarina. Hyvin on onnistuttu tässä.

Henry Aho: Midnight mover
Ekana tuo vihelijäinen enkku. Tähän moni kirjailija sortuu ajatellen että kaikki osaa ulkomaan kieliä. No ei osaa! En minä ainakaan. Yleensä vieraat kielet sotkettuna tarinaan antaa aina vahvan negatiivisen sävyn. Haluan ymmärtää lukemani.
Mut tarinaan siis. Pidän Henry Ahon tyylistä. Räväkkä, ronski. Minulle nappaa. Tässäkin sitä löytyy. En ollenkaan osannu aavistaa että tällainen tarina. Erilainen, odottamaton. Oikein hyvä. Pidin tästä tosi paljon. Huolimatta tuosta väärästä kielestä.

Karoliina Suoniemi: Pystyyn kuollut
Lyhyt tarina ja kauhistuttava. Tässäkin onnistuttu. Hauskaa vain että erehdyin henkilön sukupuolesta ennen kuin se sitten paljastui.

Jaakko Melentjeff: Laituri
Kiinnostava tarina. Piti hyvin otteessaan. Tämä tarina sai haluamaan lisää. Tarinalle olisi varmasti löytynyt vielä jatkoakin vaikka täyspitkään kirjaan.

Tiina Martikainen: Usko(ma)ton Jussi
Jännittävä tarina. Tässä oli jotakin etäisesti tuttua. Teksti oli juuri sellainen mikä herätti mielenkiinnon. Täytyy tosiaan tutustua Martikaisen tuotantoon paremmin.

Helena Numminen: Tulipunainen mekko
Kirjan nimikko tarina. Kauhutarina, pelottava mielestäni. En käsitä mitenkä joku voi elää tuolla tavalla. Huhhuh. Kyllä on onnistunut hyvä tarina. Se tuntui. Hui.

Sana Mustonen: Sukuvika
Haha, tämä tarina. Minä niin arvasin. Oli jo alussa mielessä ja samoin kuin tarina eteni että varmasti näin käynyt. Tiesin. Tätä oli siinä mielessä hauska lukea. Hyvä tarina.

Elina Pulli: Paljuhaave
Ohhoh minkälainen tarina. Odottamaton ja yllätyksellinen. Rohkea aihe ja uskallusta. Tuli mieleen Virginia Andrewsin kirjat. Pidin tästä. Juuri tämä yllätyksellisyys. Näistäkin aiheista voi kirjoittaa. Kaikillehan se ei passaa. Pystyn kyllä itse lukemaan.

Arttu Tuominen: Saunakisa
Wow! Kannustava tarina. Miten voi elämänsä muuttaa. Rohkeaa. Vastaavaa lukenut mutta yksikään tarina ei saa minua itseäni muuttumaan vaikka kuinka päässä jyskäis että jos noi pysyy, pystyn minäkin. Päh! Siinä mielessä tykkään lukea tällaisia. Jollakin tapaa osasin lopun odottaa mutta en tuolla tavalla. Erittäin hyvä tarina.

Marko Hautala: Leväluhta

Dekkariklubi jakoi taas kirjaa ja sain tämän lukuun. Olen jonku Hautalan kirjan aiemmin lukenut ja muistin että erikoinen. Tiesin yhden kaverini pitävän tosi paljon Hautalan kirjoista.

Alku oli tosi kiinnostava. Lukiessa eteenpäin ajatukset palasi alkuun että mitä tapahtui, kuka se oli. Levälunta on oikeasti olemassa. Sieltä on löydetty luurankoja. Tarinassa Meeri palaa lapsuudenkotiinsa vuosien jälkeen. Meerin isä on kuollut, äiti on hauras puhumaton vanhus ja veli on joutunut psykiatriseen hoitolaitokseen. Meeri tapaa entisen kaverinsa Jyrin. He viettää aikaa yhdessä. Jyri kertoo biologiasta, jota hän on opiskellut ja samoin Leväluhdasta. Meeri suuttuu kun ei kestä kuunnella niitä asioita. Meeri löytää kotitalostaan kammottavan esineen jonka veljensä on piilottanut. Leväluhta vetää oudolla tavalla ihmisiä edelleen puoleensa.

Tarina oli mielenkiintoinen ja erikoinen. Teksti on sujuvaa ja nopeaa lukea. Pääosin helppotajuista mutta mukaan mahtuu vaikeampaa osuutta esim. biologia-jutut ja osa noista yliluonnollisista jutuista. Loppuvaiheessa vasta tuntui että pääsee tarinaan sisään mutta heitti sit liki samantien ulos. Kaikkia asioita en ymmärtänyt. Lukihan tämän, mutta en pysty sanomaan tykkäsinkö vaiko en. Jäi vähän sille välille.

Ruth Ware: Synkän metsän siimeksessä

Nyt osui kirjastossa tämä silmään ja otin lainaan. Olen tästä kirjasta monia keskusteluja nähnyt.
Kirjan kansikin on kiehtova ja nimi mielenkiintoa herättävä. Todella hyvä tarina. Synkän metsän siimeksessä oli mökki ja siellä polttariporukka juhlimassa, mut sit meneekin karmaisevasti pieleen. Lähinnä tulee jokin kauhuelokuva mielleyhtymästä. Tästä tarinasta voisi tulla hyvä elokuva.

Nora ei ole ollut lapsuuden aikaiseen ystäväänsä Clareen yhteyksissä vuosiin. Yllättäen Nora saa sähköpostia Flolta joka on järjestämässä Clarelle polttarit tätinsä mökillä. Nora miettii perumista. Saa sit pian uuden mailin Flolta joka pyytää vastaamaan. Nora ottaa yhteyttä Ninaan joka on myös kutsuttu. He päättävät sitten yhdessä mennä.

Nora herää sitten sairaalassa muistinsa menettäneenä. Pätkittäin muistaa asioita mutta ei kaikkea. Kuulee sitten sivusta poliisin puhuvan että hommaa tutkitaan nyt murhana. Nora järkyttyy, onko hän syyllinen, kuka on tekijä.

Tarina etenee välillä mökillä ja välillä nykyhetkessä jossa Nora on sairaalassa ja koettaa epätoivoisesti muistaa mitä on tapahtunut.

Tämä on erittäin hyvin kirjoitettu. Kaikki ei ole sitä miltä aluperin näyttää. Kirja on todella jännittävä ja pitää lukijaa hyvin otteessaan. Haluten tietää mitä tapahtuu. Tarina tuntuu jatkuvan ja uusia käänteitä tulee. Nimi on nyt muistissa ja aion jatkossakin lukea. Jos yhtään samansorttista niin kyllä pidän.

Jenny Rogneby: Leona Kortit on jaettu

Kirjassa ekana osuu silmään kannen kauniit värit. Pidän. Houkuttelee tarttumaan kirjaan ja lukemaan. Pitkään olen halunnutkin lukea Leona-kirjoja. Nyt sit osui tämä eka osa silmään kirjastossa. Hyvin pääsi sisään tarinaan. Leonan hahmo on todella mielenkiintoinen. Jotensakin erilainen kuin mitä perinteisesti yleensä poliisit on kirjoissa olleet. Se tekee tästä erityisen. Taitavasti kirjoitettu että ainakin minä lukijana jännään Leonan puolesta, nimenomaan puolesta. Miten hänen käy, miten selviää jne. Vaikka hänen tekonsa ja valintansa eivät ole hyväksyttyjä, niin silti hahmosta pitää.

Kirjassa ryöstetään pankki. Ryöstäjänä on pieni alaston ja verinen tyttö. Miten kummassa se on mahdollista. Ryöstöjä tulee lisääkin. Leona Lindberg saa jutut tutkittavakseen. Leona on erilainen rikostutkija. Räväkämpi, venyttelee rajojaan. Leonan perhe-elämä natisee liitoksistaan. Leonan lapsi on vakavasti sairas ja joutuu leikkaukseen. Leikkaus on riski ja siksi sitä ei korvata. Vanhempien on maksettava itse kulut. Leona joutuu nöyrtymään pyytääkseen vanhemmiltaan lainaksi rahaa.

Kortit on jaettu. Pelikortit. Leona pelaa öisin salaa netissä. Välillä voittaa, välillä häviää.

Olin jo innoissani tarttumassa toiseen osaa. Unohdin vaan että kirja kököttää kirjastossa. Pitää se sit varata tai kattoa onko meidän kirjastoon palautettu se lainassa oleva.

Suosittelen tosiaan tätä kirjaa, ainakin dekkarin ystäville.

Emma Chase: Torjuttu

Tää kirja kirjoitettu Katen näkökulmasta. On kulunut 2 vuotta Katen ja Drewin yhdessä olosta. Sattuukin iso väärinkäsitys jolloin Kate lähtee kotipaikkakunnalleen äitinsä luo. Billy on menestynyt elämässään. Billystä saakin ihan toisenlaisen näkökulman tässä kirjassa. Billy toimiikin Katen ja toki Drewinkin asian pelastajana. Ilman Billyä Kate olisi tehnyt jotakin peruuttamatonta. Drewkin joutuu sen pitkin hampain myöntämään. Luonnollisesti väärinkäsitykset korjataan.

Tämä ei niin naurattanut kuin se edellinen osa. Pakko todeta että tämä Emma Chase on todella lahjakas kirjoittaja. Taitavaa. Eka osa miehen näkökulmasta ja tämä sit naisen. Siinä se lahjakkuus tulee esiin. Ajattelin ottaa Bazariin yhteyttä ja toivoa lisää näitä kirjoja.

Emma Chase: Taklattu

Pari ystävää suositteli tätä kirjaa ja toistakin. Otin nyt sit lukuun. Voi hyvät hyssykät että sai nauraa ihan kunnolla. Kirja on oikein mainio ja hauskasti kirjoitettu. Tämä kirja on miehen näkökulmasta kirjoitettu.

Drew Evans, kunnon pelimies, oikein komea ja naiset ovat sulaa vahaa hänen kanssaan. Drew kohtaa Katherine Brooksin jossakin ravintolassa ja toteaa että tuon haluan. Käykin sitten ilmi että Kate on heidän firman uusi työntekijä. Luonnollisesti heidän välillä kipinöi. Ottavat rajusti yhteen ja kilpailevat töistä. Heille syntyy myös seksisuhde. Drew-ressukka joutuu ekaa kertaa elämässään rakkauden pauloihin. Sehän tekee kipeää. Väärinkäsityksen takia homma menee pieleen. Katekin epäilee että kestääkö rakkaus.

Pitkästä aikaa tällainen näin hauska kirja. Kirja on kyllä juuri sitä mitä lupaa. Hauskempi kuin muut eroottiset kirjat yhteensä. Todellakin suosittelin tätä jo muillekki ystäville. Kuulin että tätä on vain tämä ja Torjuttu suomennettu. Ei ku sit vaan taas kustantajalle, Bazar, viestiä että näitä lisää. Helinä Kangas näemmä toiminut suomentajana. Jos pidätte kirjasta, kantsii kertoa se kustantajalle, ehkä tuurilla saisimme lisää jos tarpeeksi moni niitä toivoo.

Shari Lapena: Hyvä naapuri

Wow! Olipa tämä ovela kirja. Hyvin kirjoitettu. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Olen joskus jonkun elokuvan katsonut jossa oli yhtä hyvä ja ovela juoni. Tässä on samantyylinen. Piti otteessaan tosi hyvin. Jännityksellä seurata saadaanko vauva takaisin ja kuka on syyllinen ja ketkä olivat asiaan osallisia. Nimi täytyy todella laittaa mieleen että mielenkiinnolla odottaa seuraavaa kirjaa lukuun.

Pariskunta menee naapuriin juhliin. Lastenvahti oli perunut tulonsa. Niinpä vanhemmat sitten päättävät keskustelun jälkeen että menevät juhliin, mutta käyvät puolen tunnin välein tarkistamassa vauvan tilanteen ja itkuhälytin on mukana. Naapurin rouva flirttailee koko illan Marcolle. Annea ärsyttää. Yöllä kun menevät kotiin, vauvan sänky on tyhjä. He soittavat poliisit paikalle. Joutuvat itsekin epäillyksi. Piinaavaa jännitystä missä vauva on. Jokaisella alkaa luurangot kaapista kolissa ulos ja salaisuuksia paljastuu.

Loppunäytöksen osasin odottaakki. Kirja jäi kyllä hieman kesken että mitä sitten tapahtui.
Kyllä suosittelen tätä kirjaa. Todella ovelasti kirjoitettu.

Veera Vaahtera: Rakkautta, vahingossa

Pihla odottaa vauvaa. Ajatteli Oton olevan hyvä ihminen. Mut Ottopa karkasi Intiaan. Pihla päätti lähteä pohjoiseen. Tornionjokilaaksossa on Pihlan mummola. Mummosta aika jättänyt mutta Pihla peri paikan. Sinne siis talvella. Melkoisen konstikas saapuminen ja lumessa ryömiminen ovelle. Pihla tutustuu paikallisiin. Saa ystäviä sieltä. Pariin mieheen tutustuu myöskin. Olisiko kummastakaan isäehdokasta, Ottokin saapuu sinne vielä kaiken kukkuraksi.

Kirjassa kyllä paljon hauskoja kohtauksia ja niitä sai nauraa. Hieman toki ärsytti tuo päättämättömyys ja pyörittely. Ihan kuin kaunareiden Brooke. Luonnollisesti loppu hyvin ja kaikki hyvin sit lopussa.

Ihan kiva kirja. Kevyttä viihdettä. Hauskaa välipalaa aina näiden rankempien välissä.

Fredrik Backman: Kiekkokaupunki

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo

On siellä autoja. Piti suurennuslasilla epäuskoisena etsiä että eikö tuolla muka ole yhtään autoa tai muuta kulkuneuvoa. Puolisoni löysi ja minäkin osasin sitten hahmottaa autoksi. Joten tämä sit tähän ja tällä on sit koko haaste suoritettu. Ensi vuotta odotellessa.

Voi jumalauta minkälainen kirja! Olen iki-ihastunut. Tämä sattui osumaan kirjastossa silmään ja muistelin että olen nähnyt tuon nimen ja jotakin porinaa kirjasta. Vaikutti kiinnostavalta.

Alku vähän nihkeä mutta nopeasti pääsi sisään. Kirjassa on monia eri henkilöitä mutta silti toimiva tarina ja pysyi perässä kuka on kukin ja miten liittyy tarinaa. Pieni Björnstadin kaupunki. joka elää jääkiekolle. Kaupunki on köyhtynyt ja työttömyyttä paljon. Kaikki tai lähes kaikki palvoo jääkiekkoa. Juniorijoukkueen harteille nousee paineet voitosta. Joku mokasi. Tapahtui rikos. Jokainen joutui valitsemaan puolensa. Tapahtuman muistin että tällainen on oikeastikin tapahtunut. Ja varmaan juuri sillä tapahtumalla on ollut vaikutusta kirjan luomiseen. Todella hyvä tarina.

Kerronta on eläväistä ja runsasta. Saa hyvän kuvan tarinasta ja henkilöistä, sekä henkilöiden kokemuksista. Mukava oli lukea myös niitä mitä oli tulevaisuudessa tapahtunut. Toivon todella että jatko-osassa on samoja henkilöitä. Tiedän että jatko-osa on ilmestynyt mutta en tullu sillo tarkastaneeksi onko samoja henkilöitä vai ei. Kirja kuitenki listattu että luen senkin.

Ehdottomasti voin suositella kirjaa. Ehdinkin jo ystävälleni vinkata kun hää on jääkiekko-fani.