Helmet-lukuhaasteen kohtaan 48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
Nyt oli sitten passeli aika lukea tämä. Muistan kyllä kun tämä tuli julki, mutta en sillo vielä ottanut lainaan.
Vahva kuvaus kamppailusta oman identiteetin kanssa. Olenko kuuro vai kuuleva. Lapsesta kasvu nuoreksi ja aikuiseksi. Löytäminen itsensä ja tietääkseen kuka on ja mihin kuuluu.
Juhana sekä äitinsä kertovat omat osionsa ja näkemisensä asioista. Uskoisin että hyvin moni kuulevien vanhempien kuuro lapsi käy samoja asioita läpi. Lääketieteellinen näkökulma ei hyväksy kuuroutta vaan pyrkii "parantamaan" kuuron ja kieltämään tai ainakin vähettelemään viittomakieltä. Sosiologinen näkökulma taas kannustaa vanhempia lapsen kanssa kommunikoimaan sekä viittomakielen tärkeyttä. Juhana myös tutki asiaa ja ei löytänyt yhtään sellaista tutkimusta että viittomakielestä olisi ollut haittaa. Päinvastoin. Löysi yhden jossa oli ihan toisinpäin, viittomakielestä hyötyä.
Juhana on selkeästi hyvin älykäs ihminen ja tunteellinen, herkkä. Oikein mieleistä lukea hänen kokemustaan ja ajatuksiaan. Varsinkin ne kiusaamis-kokemukset osui syvälle. Siihen aikaan ei niin paljoa kiusaamiseen kiinnitetty huomiota kuin nykyaikana.
Kirjassa on myös kuvia ja lopussa hienoja viittomakielestä kuvia. Myös lopussa liite-osio oli kiinnostavaa luettavaa.
Tätäkin voi hyvin suositella. Oikein hieno lukukokemus. Kaikkea hyvää Juhanalle jatkossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti