Stefan Ahnhem: Pimeään jäänyt

Tästäkin ollut moneen otteeseen Dekkariryhmässä porinaa. Nyt sit sattui osumaan silmään kirjastossa tämä eka osa. Päätin kokeilla. Välittömästi pääsi kirjaan sisään. Vau! Mahtava lukukokemus. Kyllä ruotsalaiset osaa.

Fabian Risk muuttaa perheensä kanssa takaisin kotikaupunkiinsa. Hän on vielä lomalla ja tarkoitus aloittaa työt poliisilaitoksella. Mutta hän saakin heti vieraakseen tulevan pomonsa Astrid Tuvessonin. Astrid pyytää Fabiania mukaan tutkimukseen koska Fabianin luokkakaveri on murhattu ja luokkakuva uhrin ruumiin päällä. Uhri oli ruksittu mustalla tussilla kuvassa. Pian löytyy jo toinen ruumis, samasta luokasta ja pikkuhiljaa niitä löytyy lisää. Kuka on tekijä? Ajatellaan että se kiusattu poika on syyllinen. Nämä kaksi ensimmäistä uhria todellakin rääkkäsi sitä poikaa koulussa. Muut lähinnä käänsivät katseensa pois, myös opettaja. Vain yksi tyttö puolusti.

Alkaa tiivis tutkinta ja etsintä missä on tämä kiusattu poika. Tutkintaan osallistuu myös tanskalaiset poliisit. Eräs heistä jarruttaa tutkimuksia ja järjestää potkut toiselle joka auttoi ruotsalaisia poliiseja.

Valokuvia mitä otettu vessoista yms. alkaa löytyä tekstejä näkymättömältä mieheltä. Kuka se onkaan. Kukaan ei yksinkertaisesti muista häntä. Häntä mahdoton kuvailla. Niin mitäänsanomattoman näköinen ja oloinen. Hän ei edes näy luokkakuvassa kuin hiuksia toisen oppilaan takana. Nimeäkään ei ollut painettu luokkavihkoon jossa kuva oli. Kunnes eräs luokkakaveri muistaa hänen nimensä. Häntäkin yritetään etsiä. Lopulta jäljelle jääneet viedään turvaan vankilaan siksi aikaa kunnes syyllinen saadaan kiinni.

Erittäin mielenkiintoinen kirja. Mitä kaikkea koulukiusaaminen aiheuttaa. Kiusaamista on kaikenlaista. Jonakin päivänä se kaikki kakka purkiintuu ja vielä pahalla tavalla. Kirjassa oli viittauksia muihinkin tapauksiin, jossa oli koulusurmia tapahtunut. Myös Suomeen.

Helmet-lukuhaaste 2018

Helmet-lukuhaaste 2018:

1. Kirjassa muutetaan: Pirjo Tuominen: Toinen silmä päivä, toinen yö
2. Kotimainen runokirja: Kaija Maarit Hannele Laine: Syyskuun unikko
3. Kirja aloittaa sarjan: Enni Mustonen: Lapinvuokko
4. Kirjan nimessä on jokin paikka: J. K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki
5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit: Joan Lingard: Heinäkuun kahdestoista
6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa: Eija Piekkari: Haamupari
7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan: J. K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio
8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja: Aino Kallaksen kauneimmat runot
9. Kirjan kansi on yksivärinen: Liisa Vuorinen: Pimeys ja paluu
10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja: Veera Vaahtera: Onnellisesti eksyksissä
11. Kirjassa käy hyvin: Enni Mustonen: Jääleinikki
12. Sarjakuvaromaani: René Goscinny & Albert Uderzo: Asterix olympialaisissa
13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa: Virginia Miller: Nyt syömään!
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan:Stefan Ahnhem: Yhdeksäs hauta
15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja: S. K. Tremayne: Tulilapsi
16. Kirjassa luetaan kirjaa: Jussi Adler-Olsen: Poika varjoista
17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa: Pirjo Tuominen: Varjo vierellä käy
18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä: Bob McCabe: Harry Potter Legenda
19. Kirja käsittelee vanhemmuutta: Eve Hietamies: Hammaskeiju
20. Taiteilijaelämäkerta: Olavi Koskinen Vexi Salmi: Irwin Goodmanin kuvitettu tarina
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi: Villit silmukat päähineitä
22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin: Jussi Adler-Olsen: Tapaus 64
23. Kirjassa on mukana meri: Jussi Adler-Olsen: Pullopostia
24. Surullinen kirja: Peter James: Täydellisyyden hinta
25. Novellikokoelma: Matkamuisto kauhunovelliantologia
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt: Nele Neuhaus: Joka tuuleen kylvää
27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta: J. R. Ward: Rakastaja - vihdoinkin
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä: J. S. Monroe: Löydä minut
29. Kirjassa on lohikäärme: Enni Mustonen: Kultarikko
30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan: Jarkko Sipilä: Helsingin pimeä puoli
31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa: Marja-Liisa Heino: Älä tähti putoa
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan: Ari Räty: Varjomies
33. Selviytymistarina: Merja Jalo: Ratsukallion uhka
34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta: Taavi Soininvaara: Ebola Helsinki
35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja: Vilmos Kondor: Budapestin varjot
36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa: Tuija Lehtinen: Saimi ja Selma tornihuoneen uusi kingi
37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi: Jari Salonen: Kuokkavieraat
38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo: Fredrik Backman: Kiekkokaupunki
39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama: Ayaan Hirsi Ali: Harhaoppinen
40. Kirjassa on lemmikkieläin: Eija Piekkari: Sivuaskel
41. Valitse kirja sattumanvaraisesti: Hege Storhaug: Islam yhdestoista vitsaus
42. Kirjan nimessä on adjektiivi: Karin Slaughter: Hyvä tytär
43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle: Taavi Soininvaara: Inferno.fi
44. Kirja liittyy johonkin peliin: J. K. Rowling: Harry Potter ja liekehtivä pikari
45. Palkittu tietokirja: Minna Passi ja Susanna Reinboth: Keisari Aarnio
46. Kirjan nimessä on vain yksi sana: Yrsa Sigurðardóttir: Pyörre
47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta: J. K. Rowling: Harry Potter ja Viisasten kivi
48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö: J. R. Ward: Ikuinen rakastaja
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja: James Hirvisaari: Teodikea ja antiteodikea – Kaikkivaltiaan hyvyyden puolustus ja puolustamattomuus
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja: Katarina Wennstam: Tahra

Jussi Adler-Olsen: Metsästäjät

Osasto Q taas seikkailee. Carl ja Assad saavat sihteeriksi Rosen. Tästä tulee hauska kolmikko. Mihin kaikkeen tarinat heitä vielä vievät.

Tämä tarina mielenkiintoinen. Väkivaltainen tarina. Ei sovellu herkemmille. Tässäkin mennään menneisyyteen. Syyllinen on saatu kiinni ja istuukin linnassa. Mut onko hän ainut syyllinen vai syyllinen ollenkaan.

Vuonna 1987 löytyy sisarukset murhattuina kesämökiltä. Juttu päättyi mystisesti Carlin pöydälle. Kuka sen on sinne tuonut ja miten. Murhajutussa epäilyt ovat hienon sisäoppilaitoksen oppilaita. Heistä on osa yhteiskunnan huipulla. Tietynlaista jengiä epäiltiin syyllisiksi kunnes tämä yksi tunnustaa.

Jengi kuitenkin hajoaa. Nainen, Kimmie katoaa. Elää kaduilla kodittomana. Jengin pojat jotka ovat nykyään rikkaita miehiä yhteiskunnan huipulla etsivät Kimmietä. Kimmie tietää asioista ja on vaaraksi heille. Samalla Carl, Assad ja Rose etsivät Kimmietä myös. Carl saa haltuunsa Kimmien salaisen laatikon jossa käy ilmi että tavarat ovat metsästysmuistoja uhreilta.

Miehetkin harrastavat metsästystä edelleen mutta eivät sentään ihmisuhreilla. He järjestävät metsästysretkiä yksityisellä mailla. Kutsuvierainen kaltaisiaan miehiä. Sinneppä päättyvät myös Carl, Assad ja Kimmie. Ketkä sieltä selviää ja ketkä ei.

Jussi Adler-Olsen: Vanki

Dekkariryhmässä usein kehuttu Adler-Olseneja. En ollu lukenut. Kävinkin muutaman kerran etsimässä mikä on eka kirja. Kirjastossa sit osui silmään tämä ja naps matkaan. Otin varalta seuraavankin. 3. oli kans hyllyssä mutta en ottanut ku ajattelin että jos en tykkääkkään niin turha laina sit. No, kökön tuuria sit olikin. Kirja kolahti ja tietysti se 3. osa oli lainattu. Pitää varata jossakin välissä kun luku-urakka hellittää.

Pidin tosiaan tyylistä. Helppoa lukea ja sujuvaa tekstiä. Carl Morck yksi parhaista poliiseista. Hän sai luodista osuman työtehtävissään. Samalla hänen työkaveri kuoli ja toinen joutui halvaantuneena sairaalaan. Carl painii itsesyytöksissään kun palasi töihin. Hänen kanssaan ei ole helppo tulla toimeen. Porukka alkaa saada tarpeekseen Carlista. Hänen pomonsa keksii sitten keinon päästä eroon Carlista. Perustetaan Osasto Q jonka pomoksi Carl nimitetään ja kellarissa on toimitilat. Määrärahat on tarkoitus pitää piilossa mutta Carl saa asian selville. Hän saa myös avustajan. Yli-innokkaan Hafez el-Assadin. Assadin taustoista ei ota selvää. Sanoo olevansa Syyriasta, mutta Carl epäilee että on Irakista.

He alkavat selvittää 5 vuotta sitten kadonnutta poliitikkoa. Tapausta epäilty aikoinaan murhaksi, itsemurhaksi sekä rahan takia katoamiseksi. Merete Lynggaardilla on autistinen veli. Auto-onnettomuudessa he menettivät vanhempansa ja veljestä tuli autistinen. Veli onkin avainasemassa selvittääkseen mitä Meretelle tapahtui.

Nele Neuhaus: Lumikin on kuoltava

Tätä kehuttu Dekkariryhmässä. Kesti aikansa ennen kuin sain tämän käsiin ja luettua. Enkä pettynyt ollenkaan. Tosin sisäänpääsy oli pikku mutkan takana. Sit loksahti kohilleen ja homma toimi. Kirja piti otteessaan oikein hyvin. Syyllistä ei heti kyllä osannu löytää. Jokaisella olisi ollut motiivia.

Tyttö, joka oli kuin Lumikki. Valkoinen kuin lumi, punainen kuin veri, musta kuin eebenpuu. Tyttö sai osan näytelmästä. Tobias rakastui tyttöön. Pian kaksi tyttöä katoaa. Tobiasta syytetään ja tuomitaan vuosiksi vankilaan. Tobiaksen vapauduttua vankilasta, hän palaa kotikyläänsä. Huomattuaan kuin siellä kaikki on muuttunut. Koko kylä on Tobiasta vastaan. Hänet hakataan. Hänen perhettään uhataan. Kylässä on uusi tyttö, kuin Lumikki. Hän saa selville asioita mitä tapahtui vuosia sitten. Yritti niistä kertoa Tobiakselle, mutta ei ehtinyt. Pian sen jälkeen tyttö katoaa. Taas jälleen kerran Tobiasta luullaan syylliseksi.

Poliisit, Pia ja Oliver tutkivat juttua. Pia ei usko että Tobias on syyllinen. Paikalliset vaikenevat. Poliiseilla riittää monenlaista työtä asian parissa.

Kirja on todella taitavasti kirjoitettu. Erittäin monimutkainen juoni ja ovela. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Kirja vie lukijansa jännittävään matkaan. Suosittelen.

S. K. Tremayne: Jääkaksoset

Tästä kirjasta Dekkariryhmässä moneen otteeseen ollu puhetta. Kun se ei kirjastossa osunut nokan eteen niin varasin sen sit ihan erikseen kun mein kirjastossa ei ollu. Tuli toisesta kirjastosta. Yllättävän nopealukuinen kirja. Pidin.

Identtiset kaksostytöt, Lydia ja Kirstie. Toinen heistä kuolee. Mutta kumpi? Pääteltiin että Lydia, koska Kirstie oli huutanut äitiään ja että Lydia putosi. Jokainen perheestä kantaa salaisuuksia ja ne saavat heitä sekaisin. Kirstie välillä on olevinaan Lydia. Perhe muuttaa saarelle. Saari on yksinäinen paikka varsinkin talvisin. Siitä tulee mieleen Hohtomainen tunnelma. Kirstie aloittaa uuden koulun ja siellä saa kohtauksen huutaen että on Lydia. Lapset syrjivät ja jopa pelkäävät. Varsinkin sen jälkeen kun äiti oli järjestänyt Kirstielle seuraa toisesta lapsesta. Kaikki menee pahasti pieleen. Juoru tietenkin leviää kouluun ja kukaan ei halua olla Kirstien kanssa.

Saarella menneisyys piinaa äitiä ja hän ottaa selvää asioista. Löytää kirjeen ja sitä kautta asioita alkaa muistua mieleen. Myrskyisenä yönä äiti lähtee tyttärensä mukana kohti mannerta.

Jätän enempiä kertomatta. Tätä oli mukava lukea. Sujuvaa tekstiä, hyvää kuvausta ja hyvä juoni. Ei ollut minulle liian pelottava että saatoin hyvin lukea ilman pään jähtymis pausseja.

Eve Hietamies: Tarhapäivä

Tässä osassa Paavo Pasanen on jo viisi vuotias. Sattuneesta syystä Antin ja Paavon talouteen muuttaa myös viisi vuotias Terttu. Antilla riittääkin pähkäiltävää pikkutytön kanssa. Kaikenlaiseen uuteen tilanteeseen Antti joutuukin. Lisänsä huoltamiseen tuo myös Pia, joka on Antin exä ja Paavon äiti. Paavo kaipaa äitiään. Välillä tapaaminen onnistuu ja välillä ei. Antilla ja Ennillä on tunteita toisiaan kohtaan. Kaikenlaista kapulaa tulee rattaisiin. Kumpikaan ei meinaa saada tunteistaan kerrottua. Antti sit suuttuneena laukaisee tyyliin rakastaisit mua etkä sitä. Tietysti vilistää karkuun. Oikein sööttiä.

Kirjassa mennään naimisiin. Vihkimistilaisuudessa Paavo sekä Janne temppuilevat. Antilla meinaa palaa hermot. Se oli oikein huvittavaa.

Olen kyl todella iloinen että tähän kirja-sarjaan tullut tutustuttua. Kirja oli todella mukavaa luettavaa. Seuraavaan osaan onkin piiiiiiitkä jono. Olen sijalla 273. Saa nyt nähdä sit koska saan sen nokan alle.

Eve Hietamies: Yösyöttö

Tätä kyllä muutama läheinen kehunut että minäkin sitten luin. Tykkäsin. Piti kipittää hakemaan jatko-osa kirjastosta. Onneksi omatoimi oli auki että sai hakea. Pääsee tarinaa jatkamaan. Sen seuraava osa on varattuna ja sijalla 273. Huhhuh!

Tästähän on elokuvakin tehty että sillä vissiin tämä rummutus alkanut. Onneksi. En tiedä olisiko muuten tullut luettua.

Kirja kertoo Pasasen perheestä. Antista tulee Paavo-pojan yksinhuoltaja. Pia-vaimo ottaa hatkat ja myöskin pimahtaa totaalisesti. Niinpä Antin pitää sit opetella elämään Paavon kanssa. Monenlaisia hauskojakin kommelluksia. Antti käy Paavon kanssa parissa kerhossa. Vahingossa hän valehtelee vaimonsa kuolleen. He myös menevät puistoon jossa Antti sit tutustuu äiteihin. Oppii monenlaisia asioita. Hauskasti käy ilmi miten erilaisesti miehet ja naiset puhuu ja ajattelee. Antti tölväsee muutaman kerran väärin ja tietysti naiset mulkoilee ja päätä pyörittelee. Antti on tutustunut Enniin ja välit katkeaa kun kerran Ennin ja hänen tyttärensä Tertun ollessa kylässä, Enni saa selville että Pia on elossa. Suuttuu tietenkin ja pitkään olivat välit katki. Vasta loppupuolella sopu syntyy kun Enni pelastaa Paavon. Suostuu lopulta kuuntelemaan Antin tarinan.

Lyhyestä virsi kaunis. Telkku kutsuu ja samoin tämän jatko-osa. Kinusin myös luvan tehdä perunalaatikkoa. Saa nähdä mitä siitäkin tulee.

Suomi täytti 100 vuotta tänään. Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Marja-Leena Tiainen: Viestejä Koomasta

Sattumoisin osu tämä silmään kirjaston sivulla kun kattelin että mitä kirjoja Tiaiselta on tullut. Tätä en ollu lukenut ja piti ottaa lukuun. Voi mikä aivan ihana kirja. Tykkäsin todella paljon. Kirja on suunnattu varmaan nuorille, mutta mitä väliä, minä luen näitäkin. Antaa vastapainoa sopivasti noiden rankempien jälkeen.

Silva käy ysiluokkaa. Viettää aikaa Jeminan kanssa. Jemina ei ole kovin hyvää seuraa Silvalle. Tyttöporukka kiusaa koulussa ja vapaa-ajalla Inkeriä. Inkeri on lihava. Silva ja Jemina menevät uimarannalle. Inkeri on uimassa. Jemina varastaa Inkerin vaatteita ja soittaa pilalla Inkerille pizzoja. Tytöt lähtee sen jälkeen sillalle. Sinne tulee poikia. He päättävät hypätä veteen. Kunnes tulee Silvan vuoro. Homma ei mennytkään niin kuin piti. Silva herää paikasta nimeltä Kooma. Menee oma aikansa ennen kuin Silva ymmärtää missä hän on. Hän tapaa siellä samanlaisia ihmisiä, jotka elää vielä. Osa lähtee toiselle puolelle ja osa herää oikeasti. Yleensä viestinviejät heräävät. Silva tapaa siellä toisia suomalaisia. Silvasta tulee superviestinviejä, hän saa monta viestiä toimitettavaksi. Mm. hänen äidinkielen opettajan sijainen tulee tapaamaan Silvaa ja käy ilmi että hän on Inkerin täti. Silva tapaa siellä Koomassa myös Katan.

Herätessään Silva yrittää kertoa Koomasta. Kukaan ei usko häntä. Silva kävi tapaamassa Inkeriä ja he ystävystyvät. Jemina levittää Silvan kokemusta Koomasta koulussa ja luonnollisesti Silvaa kiusataan. Hän kokee nyt samaa minkä Inkeri joutui kokemaan. Inkeri ymmärtää hyvin Silvaa. Onneksi heidän ystävyys kesti. Silva jatkoi viestin viemistä. Jokainen viesti toi saajalleen iloa ja lohtua. Sitä kautta Silva löytää myös poikaystävän. Silva miettii myös Kataa että miten hänelle kävi. Oli näkevinään Katan mutta ei saanut kontaktia. Vietetään uutta vuotta ja Silva saa ihanan uuden vuoden viestin puhelimeen.

Vau! Pidin todella paljon tästä kirjasta. Marja-Leena Tiainen kirjoittaa hyviä nuorten kirjoja.

Saul Black: Rakkaudesta murhaan

Meinasin ihan unohtaa tämän. Onneksi tuli mieleen ja sain nopeasti tämän. Tosin piti kertaalleen uusia kun oli noita kirjoja joihin oli varaus ettei niitä voinut uusia.

Olipa jännittävä kirja ihan loppuun asti. Mielenkiintoisia juonikuvioita miten kukin nivoutu yhteen.

Valerie Hart selvittää raakoja murhia. Etsii yhteistä tekijää kunnes käy ilmi että itse Valerie on se yhdistävä tekijä. Hän joutuu vierailemaan vankilassa inhoamansa ihmisen, Katherine Glassin luona. Katherine on älykäs, kaunis, ja seksikäs nainen. Eikä hänen hehkumansa ole vankilassakaan hiipunut. Katherine teki kumppaninsa kanssa juuri samanlaisia murhia ja jäi kiinni. Kumppani jatkaa tekojaan ja jättää aina Valerielle vihjeitä kenet hän on siepannut ja mistä hänet löytää. Katherine on luvannut auttaa mutta onko häneen luottamista. Miten Katherine on onnistunut ratkaisemaan koodit, osasiko itse vai saiko hän apua joltakulta.

Vasta ihan lopussa selviää kuka olikaan se murhaaja todellisuudessa ja hänen taustoistaan hieman lisää. Kirja piti kyllä erittäin hyvin otteessaan.

Lauri Nurmi: Perussuomalaisten hajoamisen historia

Perussuomalaiset jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan. Osa tykkää kovasti ja toiset taas vihaa syvästi. Meinasin ensin että ei jätä ketään kylmäksi, mut jättää se, koska kaikki ei ole politiikasta kiinnostuneita. En kyllä itsekään ymmärrä politiikkaa vaikka sitä seuraankin jonkin verran.

Kirjan kuvassa on kaksi shakkinappulaa. Kumpi on kumpi.. Se on lukijan päätettävissä.

Kirja kertoo paljon sellaisia asioita mistä ei ole julkisuudessa puhuttu. Vaikka seurasinkin silloin sitä kohinaa mitä tuli puheenjohtajan valinnan seurauksena. Enkä yhtään osannu odottaa hajoamista. Olin yllättynyt. Petyin. Pidin loikkaajia huonoina häviäjinä. Olisivatten voineet antaa Halla-aholle mahdollisuuden. Mikäli ei tyytyväisyyttä senkään jälkeen niin mikäpä se siinä sit jos haluaa lähteä. Mut heti. Eiii hyvä homma. Vaikka toisaalta tuon ymmärtää jos heille sit Halla-aho on niin vastenmielinen.

Nyt sit paljastui silloin epäilty että tämä loikkaus oli suunnitteella jo pitkään mikäli Halla-aho voittaa. Siihen puuttuneet toiset puolueet ja jopa pressa. Ei ole tainnu minkään muun puoleen puheenjohtaja vaaleihin muut puolueet ja/tai pressa puuttua. Jotensakin käsittämätöntä. Mitä ihmettä se muille kuuluu. Hoitaisivat omia asioita eikä tukkia nokkansa muiden päätöksiin. Tämä meni yli ymmärryksen ja iso pitkä miinus heille. Hyihyi!

Kirjan alku vähän tuntui oudolta kun pomppelehti välilä 2015 ja 2017, mutta tuohon tottui kuitenki. Kirja on hyvin kirjoitettu ja laajasti. Vaikka tämäkin tietokirja niin silti kiinnostava ja pysyi hyvin mukana.

Lukumaraton haaste

Satuin Facebookissa hoksimaan lukumaratonista ja tietysti kiinnosti osallistuminen.

http://jatkalukemista.blogspot.fi/2017/11/superlukumaraton-lahtolaukaus.html

Aloitin jo edellisenä iltana lukemisen. Kirja oli Lauri Nurmi: Perussuomalaisten hajoamisen historia. Lopetin maratonin äsken. Ihan koko päivää en voinut lukea. Mahtui jarruttavia asioita mm. koneella piipahdukset muutaman tunnin välein, päikkärit sekä kaverin vierailu. Mut pääasiassa viihdyin kuitenkin nokka kiinni kirjassa.

No sivumäärä. 176. Hävettävän vähän mitä vilkaisin paria muuta blogia. Huhhuijakkaa. No, pakko se on kommentoida sinne tämä blogi. Toivottavasti kukaan ei lue ja olen näkymätön.

Mut nautin päivästä kirjan parissa. Olen osallistunut lukurauhan päiviin yms. Toivottavasti näitä tulee lisää tai satun Facebookista hoksimaan.

Tommi Kovanen Jenny Rostain: Kuolemanlaakso

Ystäväni kanssa juttelimme kirjasta. Hän saikin tämän nopeasti lainaan. Minun sen sijaan piti jonottaa tovi. Tommi Kovanen, jääkiekkoilija. En ole enää seurannut jääkiekkoa aktiivisesti, joten nimi ei ole tuttu eikä jäänyt mieleen. Muistan kyllä sen taklauksen ja silloisen kohinan kaukalossa tapahtuneista väkivaltaisuuksista. Puolisoni kävi vielä etsimässä sen videon taklauksesta.

Pienenä poikana jäällä kuulin tarinan miehestä, jota oli taklattu selkään. Mies oli muuttunut sen seurauksena, kadonnut täysin koko kuvasta. Puhuttiin, että nykyään hän kulki kuin elävä kuollut, ilman valoa silmissään. Ja tuota taklausta ja sen seurauksia alettiin kutsua kuolemanlaaksoksi.

Siis vau! Upea, rohkea kirja. Tommin kertomus matkasta kuolemanlaaksossa. Tommi puhuu ja kertoo, Jenny Rostain kirjoittaa.
26.1. 2013 Rauman Lukolla oli peli Espoon Bluesia vastaan. Peliä ehdittiin pelata 11 sekunttia kun Bluesin Huhtala taklasi Tommi Kovasen jäähän. Siihen Tommi jäi liikkumatta. Tulos, aivovamma. Sitä ei tutkittu eikä kuvattu heti. Aivan toisenlaisia diagnooseja tuli. Tommi itse haki apua toiselta lääkäriltä, johon hän luotti. Sitä kautta alkoi oikea diagnoosia löytyä. Toipumisessa Tommi itse oli itsensä pahin vihollinen. Se oli liian kova pala nieltäväksi. Meni pitkän aikaa ennen kuin asia meni perille. Monenmoista ehti tapahtua sitä ennen.

Kirja oli laajasti kuvattu ja hyvin kirjoitettu. Tuli ilmi sellaisia asioita mistä ei julkisuudessa puhutakkaan. Ymmärrettävistä syistä. Siitäkin syystä erittäin hyvä että Tommi Kovanen tuo asiat ilmi. Liiallista hyssyttelyä ja niiden takana tapahtuvaa selkeää väärin toimimista.

Tommi ottaa esille kirjassaan usein pienen kokonsa. Maasta se pienikin ponnistaa. Toinenkin jääkiekkoilija tulee mieleen pienestä koosta. Theo Fleury, joka on minun suosikkini. Hänestä olen aina pitänyt.

Kirjassa tuodaan ilmi että aivovammasta tiedetään hyvin vähän. Tämä avasi kuitenkin minkälainen se on ja mitä se aiheuttaa. Tälleen tulee opittua uutta asiasta josta en tiedä.

Muuta mitä heräsi mieleen tarinasta. Hädässä ystävät tunnetaan. Tommilla on ollut rankkaa ja hän varmasti tietää aidot ystävät nyt. Muut karkaa, mutta ystävät jäävät. Kovasti tsemppiä Tommille. Hieno kirja oli, pidin. Kiitos siitä.

Eppu Nuotio Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella

Lukupiiristä valittu kirja. Onneksi tässä kuussa peräti 2 mieleistä kirjaa. Oma ehdotus ei saanu tarpeeksi ääniä. Valitsin tämän koska pidän Eppu Nuotion kirjoista.

Nainen parvekkeella, Albert Edelfeltin taulu.

Suomalainen nuori nainen, Salome tulee Pariisiin etsimään Albert Edelfeltin taulun luonnoksia. Salome on dokumenttiohjaaja. Salome saa selville kuka omistaa taulun. He alkavat kirjeenvaihdon mailitse. Hassua kun luulin tätä A.S. naiseksi pitkään. Kirjaa lukiessa isän ja pojan keskustelua, mietin että miten he tähän liittyy. Kunnes selvisi että tämä A.S. on mies ja kyseinen isä. Hänen poikansa Tuomas asuu Pariisissa. Arvo Samuel tarjoaa Salomelle Tuomaksen asuntoa siksi aikaa kun hän etsii luonnoksia. Salome tapaa Dubuffetin jolla on luonnokset. Dubuffet tuntuu sekopäältä. Sekä Salome että Dubuffet tuntevat että heitä seurataan. Tuomaksella on ollut suhde naimisissa olevaan naiseen, Giulian kanssa. Giulia ei hyväksykkään eroa vaan lähtee vakoilemaan Salomea. He ottavat myöhemmin pahasti yhteen.

Arvo Samuel alkaa saada vaativia sähköposteja joltakin, joka haluaa ostaa taulun. Arvo Samuel ei halua myydä. Poliisi myöhemmin tutkii kuka onkaan lähettäjä. Menneisyydestä entinen ystävä Juhani. Heidän välit meni poikki koska molemmat olivat rakastuneet samaan naiseen. Arvo Samuel oli avautunut aikoinaan Juhanille miten huonosti Juhani kohteli kumpaakin naistaan, vaimoa että rakastajatarta.
Arvo Samuelin kotona ikkuna meni rikki. Aavistus oli että onko sinne yritetty murtautua. Taulu on varmassa tallessa. Tuomas matkustaa Suomeen isänsä luo. Loukkaantuu pahasti kun tipahtaa katolta. Joutuu sitten sauvojen kanssa kävelemään jalka kipsissä. Silloin sattuikin että rosvoja yrittää sinne huvilalle. Tuomas on siinä luulossa että hänen ystäviään tulee. Kunnes isänsä sytyttää valot yläkerrassa, rosvojen reaktio paljastaa että eivät olekkaan oikealla asialla. Rosvot saavat vihaisen Tuomaksen sauvojensa kanssa kimppuun.

Samalla tässä on tarinaa menneisyydestä, Albert Edelfeldin elämästä. Talossa asui portinvartija Mullins vaimonsa kanssa. He välillä toimivat lastenvahtina yläkerran rouvan lapsille, jonka kanssa Edelfeld asuu. Näkökulma kirjoitettu lähinnä rouva Mullinsin näkökulmasta. He ovat lapsettomia. Pian sitten rouva kuolee ja lapset jäävät asumaan Mullinseille. Lapsista ei sen jälkeen paljoa ollut tarinassa. Viimeinen luku oli mielenkiintoinen. Jäin kyllä kaipaamaan lisää tietoa lapsista miten heille kävi.

Olipa tämä kiinnostava ja juonikas tarina. Olen ihan yllättynyt ja toki myös iloinen lukiessani tämän. En ole kiinnostunut taiteista. Siksi ajattelin että mahtaako tää nyt olla mun kirja. Pidän Eppu Nuotion kirjoista. Kyllä tämä oli mun mieleinen kirja.

Olli Immonen: Kansallinen kipinä

Olen Ollin tuntenut muutaman vuoden. Olikin ilahduttava yllätys että häneltä tuli kirja. Aivan innoissani varasin tämän kirjastosta, onneksi olivat tilanneet. Kirja on tietokirja, mutta EI ole tylsä. Vaikka itse pidän enemmän kaunokirjallisuudesta, dekkareista, tositarinoista jne. Siinä mielessä takaraivossa tykytti että entä jos en tykkääkkään tästä. Se pelko oli turha, sillä pidin tästä. Toki mukana oli ylihienoja sivistyssanoja, joiden yli sujuvasti hyppelehdin, mut onneksi niitäkään ei ollut liikaa. Olli on erittäin hyvin perehtynyt aiheisiin ja taustatutkimuksiin. Mieleisimpiä ja sydäntä lähellä oli historia-jutut sekä suomen kielestä kirjoitettu juttu viimeisenä. Vaikka kirja on ohut, mutta silti laajasti käsitelty asioita. Samoja asioita Olli on kirjoitellut ja puhunut ennenkin. Koetan joitakin juttuja tähän kirjailla ja mitä mieltä itse olen. Siinäkin vähän nuoralla tanssimista taas että ei sitten jotkut vedä taas herneitä nokkaan.

Takakannesta joitakin asioita. Kiistelty politiikko, joka ottanut kantaa mielipiteitä jakaviin aiheisiin. Jotkut hänen lausunnot ovat olleet mediakohuina sekä julkisina protesteina. Hassua sinänsä, häntä pidetty sekä uhkana demokratialle että demokratian puolustajana. Niinhä ne ihmiset ruukaa kattoa sen perusteella tykkääkö jostakin vaiko ei. Kattovat joko positiivista tai negatiivista näkemystä. Sekin tullut politiikasta hoksittua että jos jostakin tyypistä ei pidä niin ei hänen esittämiään asioita kannateta ihan vaan siksi koska esittäjä on väärä. Typerää ja lapsellista sellainen.

Kirjassa monenlaisia aiheita. Joitakin ajattelin kirjoitella.
Halpatyövoima. Kokoomushan jaksaa laulaa rikkaruohomyrkyn kera työvoimapulasta. Mikä kumman työvoimapula. Suomessa on monia työttömiä, joilla on työhaluja. Työnantajat sensijaan potevat palkanmaksuhaluttomuutta. Siksei nämä kohtaa. Nykyajan vitsauksena on tämä orjatyö eri muodoissa. Siitä on Sakari Timonen usein kirjoitellutkin. Tottakai Kokoomus haluaa halpatyövoimaa tänne koska sillohan työnantajien ei tartte maksaa oikean suuruista palkkaa. Tämä on tosi väärin. En tykkää yhtään sellaisista työnantajista. Kertoo kyllä heidän arvoistaan ihan riittävästi tuommoinen. Halveksuttavaa sakkia. Ulkomaalaiset ovat ihan samanlaisia ihmisiä ja työstään heillekki pitää maksaa oikean suuruinen palkka. Ei ole oikein että kussaan silmään sellaisia jotka eivät välttämättä tiedä asian oikeaa laitaa tai osaa pitää omista eduista huolta. Minullekkin on käynyt näin. Olen aina pitänyt työnantajia luotettavina. Vasta tietyllä alalla jouduin kusetetuksi kun en tiennyt että sellainen lisä kuuluisi minulle. Kun asiasta sain tietää, kyselin saatavieni perään, minua uhkailtiin oikeustoimilla. Onneksi pääsin kyseisestä työnantajasta eroon vaihtamalla toiseen paikkaan saadakseni opiskelun suoritettua. Jälestäpäin kuulin että se kusettaja työnantajalla oli tarkoitus antaa minulle huonot numerot näytöistä oli tulos mikä hyvänsä. Samalla alalla olen toisen kerran joutunut samankaltaiseen kohteluun, sillä kertaa en antanut periksi ja sain sen minkä piti. No silläkin seurauksensa että jouduin sekä simputetuksi että laittomasti irtisanottiin. Kun kerta suomalainenkin joutuu tämmöistä kokemaan niin mitä sitten ulkomaalainen. Heillä sentään vielä kieli sekä kulttuuri opeteltava. Välttämättä eivät tiedä tai osaa pitää puoliaan.

Seuraavaksi pisti mieleen se eräs sensuroitu, nimeltä mainitsematon uskonto. Josta ei saa missään nimessä mitään pahaa puhua, kirjoittaa tai arvostella. Siitä sivuten tullut mieleen moneen kertaan eräs juttu. En tiedä kuinka moni kykenee ymmärtämään mitä ajan takaa. Ainakin ennen vanhaan heikompia, vanhuksia, vammaisia, lapsia puolustettiin, ja jos heistä joku puhu pahaa tai arvosteli, siitä moitittiin ja että se ei ollu sopivaa. Onko sitten tämä nimeltä mainitsematon heikko, koska ei sovi arvostella tms. ja pitää puolustella. Jos joku erehtyy, niin seuraa järkyttävät kostoiskut. Joten hmm.... sekin kertoo jo paljon.

Sit pitkä kirjoitus globalisaatio sinnepäin jotakin en nyt jaksa etsiä oikeaa sanaa. Siitä meni minulla vähän yli mutta lyhyesti ja ytimekkäästi koko asia herätti ajatuksen: Rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy. Sitähän tämä nykyaika on. Perussuomalaisuudesta olen miettinyt että ovatko tätä vai pitävätkö köyhien puolta. Ainakin nykyhallitus on innosta puhkuen kyykyttänyt työttömiä keksimällä uutta kiusaamista yms. Sitten pistänyt toisenki asian merkille kun joku oli kehunut kuinka mielellään maksaa halpaa terveyskeskus sekä sairaalamaksua. Halpaa?! No ehkä jos saa hyvää palkkaa tai ylipäätänsäkin palkkaa. Työttömälle se maksu ei todellakaan ole halpa. Minulla ainakin nousi kulmakarvat hiusrajaan kiinni kun näin puolisoni terveyskeskusmaksun. Wattafu???? Ihan järkyttävän kallis. Kun olen noita kehumisia lukenut niin en ole sitten kehdannut valittaa omasta mielestä kalliista maksusta.

Siirtomaat. Siitä tulikin mieleen kun olen lukenut että Suomi on velkaa maailmalle, koska joillakin mailla ollut siirtomaita. Hä?! Miten se Suomeen liittyy. Eihä Suomella ole ollu siirtomaita. Päinvastoin, Suomihan on ollut eka Ruotsin ja sit Venäjän vallan alla. Juuri tästä historia-osuus oli oikein mielenkiintoinen. Olen lukenutkin Suomen historiaan liittyviä kaunokirjallisuuskirjoja. Tuttuja asioita oli tässäkin. Suomen kielestä kans oli laajasti kirjoitettu ja se oli kiinnostavaa. Siitä muistui mieleen monta muuta kirjaa missä on asioita käsitelty.

Luonto. Hieno kirjoitus luonnosta. Suomessa sentään vielä on puhdas luonto.

Viimeisenä vielä suomen kielestä ja pakko-ruotsista. Se oli oikein hyvä päätös kirjalle. Asia on myös minulle lähellä sydäntä. En ole koskaan ollut hyvä kielissä. Muistui skolekaveri mieleen jonka piti lopettaa lukio kesken juuri ruotsin takia. Hylättyä hylätyn perään ja lopulta kaatu koko opiskelu siihen ruotsin kieleen. Olen tyystin unohtanut koko ruotsin kielen kun en sitä tartte missään. On kyllä iso harmi homma että pakko-ruotsin poisto epäonnistu. Eihä se tarkoita sitä että ruotsia ei saisi opiskella, saa, varmasti saa jos haluaa. Sillohan se on tehokkaampaa kun ne valitsee jotka haluaa ja hehän haluavat oppia sitä.

Mut joo, tässäpä tätä. Voin kyllä suositella. Ja niille, jotka eivät Ollista tai Perussuomalaisista pidä, niin joko älä lue tai sitten lue avoimin mielin, tuomitsematta. Ollilla on hyviä ajatuksia. Olen lojaali omille kavereille ja ei minulla ole Ollista pahaa sanottavaa. Eikä minulle tartte Ollia haukkua. Hän on aina ollut minulle kiltti ja kiva ihminen. Toivottavasti Ollilta tulee vielä lisää kirjoja.

Dan Brown: Alku

Mistä me tulemme?
Mihin olemme menossa?

Näihin kahteen kysymykseen kirja kertoo vastauksen.

Robert Langdon, aiemmista kirjoista tuttu symbologian professori saa kutsun entisen oppilaansa Edmond Kirschin tilaisuuteen Bilbaon Guggeheim-museoon. Ainakin tuo Guggeheim, minun suomennos, Kukkuheimo, on tuttu nimi, kun sitä on Suomeenkin yritetty saada.
Kutsuvieraat saavat kuulokkeet. Siinä astuu mukaan Winston joka puhuu Langdonille kuulokkeista. Museon johtaja, Ambra Vidal on kihloissa Espanjan tulevan kuninkaan kanssa. Nykyinen kuningas on vanha ja sairas.

Kesken tilaisuuden tapahtuu raaka murha. Kaikki on kaaoksessa. Langdon ja Vidar karkaavat oman turvallisuuden vuoksi ja haluavat julkistaa Kirschin salaisuuden. Winston järjestää heille paon. He lähtevät Barcelonaan etsimään Kirschin salasanaa. Joku tekee kaikkensa estääkseen salaisuuden julkituloa.

Kirja lähti hyvin lukuun ihan alusta lähtien. Minä mietin ja epäilin että paljastuuko ollenkaan koko homma vai kaatuuko vai mitä tapahtuu. Olipa todella mielenkiintoinen näkökulma. Järkeväkin. Ei ole tuota tullut ajatelleeksikaan.

Olin todella yllättynyt että kuka olikaan tekojen takana. En yhtään osannu aavistaakkaan syyllisestä. Minusta tämä oli kyllä tuttua Brownia. Vetävä, mielenkiintoinen, pitää hyvin otteessaan. Ei jumittanut ollenkaan. Sujuvaa kaikin puolin.

Peter James: Kuolema ei rakasta ketään

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 30. Kirjan nimessä on tunne.
Tämä onkin sitten viimeinen ja lukuhaaste valmis. Ensi vuotta odotellessa.

Kampaaja Lorna Belling elää väkivaltaisessa liitossa. Hän kasvattaa koiranpentuja. Lornalla on pitkä suhde Gregin kanssa. Greg on luvannut jättää vaimonsa, mutta asia aina siirtyy millo milläkin verukkeella. Lornan asiakas näyttää valokuvia matkaltaan. Yllättäen eräässä kuvassa oli tuttu pariskunta tai pitemminkin mies. Greg, joka ei olekkaan nimeltään Greg. Asiakas puhuu ummet lammet matkastaan ja tästä ihastuttavan rakastuneesta parista, eikä huomaa Lornan olotilaa. Lorna on päättänyt lähteä liitostaan ja muuttaa sisarensa luo Australiaan. Lorna myy autonsa. Ostajan kanssa tuleekin riitaa rahasta ja ostaja vainoaa Lornaa. Koiranpennuille on järjestynyt uudet kodit kunhan kasvavat. Lornalla on salainen asunto, jossa hän tapaa Gregiä. Raivostunut Lorna sopii viimeisen tapaamisen Gregin kanssa ja uhkaa paljastavansa Gregin kaksoiselämän.

Pian löytyykin ruumis. Epäiltyjä on usiampi. Roy Grace antaa tehtävän nuoremmalle poliisille vastuunkantajana, koska Royn on lähdettävä Saksaan hakemaan poikaansa. He osallistuvat sitten Sandyn hautajaisiin. Sandyn vanhemmat käyttäytyvät todella törkeästi siellä. Roy onnistuu hillitsemään itsensä.

Jamesin kirjoissa on näillä operaatioilla aina hauskat nimet. Jännittävää selvitystä kuka onkaan syyllinen. En olisi voinut arvata syyllistä ollenkaan. Yllättävä kirja. Kiehtova juoni.

Kirjan lopussa Roy on Cleon kanssa konsertissa viettämässä vapaailtaa. Hän saa yllättäen viestin ja kun ei vastannut niin soiton. Kävi ilmi juuri sellainen asia mitä Roy oli sanonut ja pelännyt. Roy sitten odotti tovin että pääsee soittamaan pirullisen puhelun.

Jään mielenkiinnolla odottelemaan uusia kirjoja. Royn ja Sandyn Bruno-pojassa on jotakin ja kiinnostaa nähdä mitä Peter James on Brunon osalle keksinyt.

lkka Remes: Vapauden risti

Ei sovi vapaana olevaan Helmet-lukuhaasteen kohtaan.

Sopii kohtiin: 2. blogi, 5. liikutaan luonnossa, 7. salanimi/taitelijanimi, 12. politiikka/politiikko, 17. sinistä ja valkoista, 37. yli 20 teosta, 41. kannessa eläin, 45. suomalainen nainen, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. vuoden 2017 uutuuskirja

Horna-sarjan päätösosa. Taitavasti otettu mukaan nykyajan Suomen tapahtumia ja toki mitä ulkomailla tapahtunut ja tietysti mitä olisi voinut tapahtua. Alku lähti vauhdilla käyntiin pillastuneella kuorma-autolla. Edellisessä osassa Venäjä avas rajan ja ylitse tuli kymmeniä tuhansia "turvapaikanhakijoita". Se sitten aiheuttanut erilaisia kriisejä ja kärjistymisiä. Nykyajan vellihousuilla ole samanlaista yhteishenkeä kuin talvisodassa. Some-Suomi riitelee keskenään. Sipilän hallituskin keikahti. Uudet vaalit tulossa. Demarijohtoa eliminoitiin että saataisiin hallitukseen venäjämielisiä ihmisiä. Moskova turvautuu röyhkeimpiin keinoihin saadakseen haluamansa. Silti Suomessa on pieni joukko joka taistelee vapaudesta. Mediasta oli sitä samaa että valtamedia jätti julkaisematta muutamia asioita, mutta sen sijaan pienen paikkakunnan lehdet olivat julkaisseet koko jutun. Valtamedioissa vasemmistolaisuutta, niin eivät tietenkään halunneet Venäjälle negatiivista julkisuutta.

Kirja oli erittäin hyvä, mukaansa tempaava. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Tämä piti otteessaan ihan viimeisille sivuille saakka. Aivan mahtava teos. Sarjasta saa luonnollisesti enemmän irti jos lukee yhtä soittoa. Hyvin tässä pysyi mukana vaikka edellisen osan lukemisesta on kulunut aikaa.

Pidän valtavasti tämän tyylisistä kirjoita jossa on mukana sellaisia tapahtumia mistä olen lukenut uutisissa tai somesta. On taitavaa kirjailijalta ujuttaa mukaan nykyajan tapahtumia. Jään odottelemaan mielenkiinnolla Ilkka Remeksen seuraavaa kirjaa.

Camilla Grebe & Paul Leander-Engström: Moskovan mies

Ei sovellu vapaana olevaan Helmet-lukuhaasteen kohtaan.

Sopii kohtiin: 2. blogi, 5. liikutaan luonnossa, 6. monta kertojaa, 20. vammainen/vakavasti sairas henkilö, 21. sankaritarina, 23. käännöskirja, 24. selvitetään rikos, (32. inspiroinut muuta taidetta=tulossa tv-sarja), 35. erisnimi, 40. eri kulttuuri, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. vuoden 2017 uutuuskirja

Pääsin yllättävän hyvin sisään tähän kirjaan vaikka aikaa on vierähtänyt ku luin aiemmat osat. Kirja oli mukaansa tempaava ja loppu todella jännittävä.

Tom Blixen on taas Ruotsissa ja työskentelee energiayhtiössä. Hänen piti osallistua pomonsa kanssa venäläisten neuvotteluun. Hän sai puhelin tyttären koulusta jossa rehtori vaatimalla vaati että Tomin on tultava paikalle. Niinpä hän meni sinne ja pomonsa neuvotteluun. Pomo joutui myrkytetyksi ja sairastui. Tietysti myös Tomia kuulusteltiin ja sitä kautta hän sai varmuuden että hänen avovaimolla oli suhde pomo kanssa. Avovaimo halusi erota ja vollotteli kuin mikäkin draamaqueen. Todella ärsyttävä rooli sillä avovaimolla. Kas kummaa kun sit jonkin ajan päästä tuli vokottelemaan Tomia takaisin. Onneksi Tom hoiti tilanteen hienosti. Tomin teini-ikäinen tytär kapinoi. Halusi takaisin Venäjälle. Ei viihtynyt Ruotsissa. Hän sit lähti mukaan äärijärjestöön. Tom näki hänen listansa. Paljon myöhemmin hänelle selvisi minne tytär on mennyt. Sinneppä sinne äärijärjestön matkaan. Tytär oli sitä mieltä että siellä tehdään eikä pelkästään puhuta. Tom hädissään yritti soittaa ja saada selville missä he ovat. Äärijärjestöstä vaan vastattiin että eivät kerro. Tomin vedotessa tyttären alaikäisyyteen niin sieltä vastattiin että hyvä vain että on enemmän sakkia mukana. Kyllä pisti itsellä kiukuksi tuommoiset alaikäisten hyväksikäyttäjät. Räjähdyksen yhteydessä poliisi löysi tyttären ja tyttökin heti sanoi että haluaa kotiin isän luo.

Ruotsissa oli nukkuvia agentteja. Yksi niistä pakkoaktivoitiin käyttöön tekemään kaikenlaista. Hän työskenteli ydinvoimalassa fyysikkona. Hän uhrasi itsensä pelastaakseen ja hänestä tuli sankari.

Kirjan lopussa oli mainintaa että tästä tulossa tv-sarja. Voisi varmaan olla mielenkiintoinen. Alkaa alusta Pietarin kapellimestarista.

Kirja oli hyvä päätös tälle sarjalle. Teksti oli sujuvaa ja helppolukuista. Voin hyvin suositella tätä. Lukupiiriinkin oli tullut ehdotukseksi tän sarjan eka osa. Harmi vain että muut ei äänestänyt sitä kuin minä ja sen ehdottaja. Olisi ollut ihan mukava lukea uudestaan se kirja.

Ingar Johnsrud: Metsästäjä

Ei sovellu vapaana olevaan Helmet-lukuhaasteen kohtaan.

Sopii kohtiin: 2. blogi, 5. liikutaan luonnossa, 6. monta kertojaa, 12. politiikko/politiikka, 15. harrastus/harrastetaan, 17. sinistä ja valkoista, 20. vammainen tai vakavasti sairas, 23. käännöskirja, 24. selvitetään rikos, 40. eri kulttuuri, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. vuoden 2017 uutuuskirja

Tämäpä monitahoinen kirja. Välillä pääsi hyvin sisään ja sit nakattiin jo ulos. Sama toistui muutaman kerran. Loppu puolella enemmän alkoi asioita avautumaan. Pidin kyllä kirjasta. Hieman tuo alun pompottelu häiritsi. En sit tiedä oliko vika minussa vai kirjassa. Mut olen tyytyväinen että sain luettua tämän loppuun.

Tässä on samoja henkilöitä kuin Wieniläisveljeskunnassa. Eli poliisit, komisario Fredrik Beier, turvallisuuspalvelun tutkija Kafa Iqhal ja monet muut.

Oslon poliisi löytää ruumiin joka onkin julistettu kuolleeksi jo 20 vuotta sitten. Nuori poika kuolee virustautiin, jota ei ole enää maapallolla. Puutarhaan on haudattu kaksi naisen ruumista, kuka onkaan se toinen. Poliisi tutkii liittyykö nämä kaikki toisiinsa.

Menneisyydessä seikkaillaan Venäjällä. Norjalaisia erikoismerijääkäreitä tekee kammottavan löydön venäläisestä labrasta. Osa selviää takaisin Norjan puolelle. Keksitty tarina syötetty lääkärille, joka nykyhetkessä kertoo sen poliiseille.

Kafa siepataan ja hänelle samalla selviää koko kuvio. Beier etsii epätoivon vimmalla Kafaa ja älysi lopulta mistä Kafa löytyy ja miten nuori poika oli sairastunut. Sen jälkeen kiivas takaa-ajo syyllisen perään. Mahtava loppu tällä. Siltikin aukkoja jonkin verran. Mut ei siinä mitään. Luen jatkossakin hänen kirjoja.

Camilla Läckberg: Noita

Ei sovellu vapaana olevaan Helmet-lukuhaasteen kohtaan

Sopii kohtiin: 2. blogi, 5. liikutaan luonnossa, 6. monta kertojaa, 15. harrastetaan/harrastus, 17. sinistä ja valkoista, 23. käännöskirja, 24. selvitetään rikos, 26. sukutarina, 34. ajasta, jota et ole elänyt, 38. mennään naimisiin, 39. ikääntyminen, 40. eri kulttuuri, 44. uskonto/uskonnollisuus, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. vuoden 2017 uutuuskirja

Vihdoinkin. Voi miten ihana kirja ja kaunis kansikin. Pidän valtavasti Läckbergin tyylistä. Mukava lukea myös menneisyydestä ja vielä kauempaa ja miten ne nivoutuu yhteen. Tässä on 3 eri aikakautta. 1600-luvun loppua, 1980-lukua ja nykypäivää. Yhden pienen puutteen tässä hoksin ja jäin sitä kaipaamaan. Juuri se olisi ollut tarpeen, joka olisi ollut mulle juuri se juttu joka sitoo kaiken yhteen. Jäi kysymysmerkkejä. Läckbergin onneksi en osaa kieliä niin ei tule myöskään mentyä nykimään hihasta että missä, kuka, mitä, miksi, miten jne. Mut joo, tässä oli monenlaisia asioita jotka teki kirjasta hyvän ja vetävän. Koetan pieniä pätkiä kirjoitella mitä mieleen jäi.

1600-luvun osiossa kerrottiin Elinistä. Elinin mies, Per sekä naapurinsa Eddan mies olivat hukkuneet merelle. Elin oli juuri ennen heidän lähtöä huutanut perään rumasti. Edda katkeroitui Elinille. Elin tyttärensä kanssa muuttivat Elinin sisaren Brittan luo pappilaan. Brittan miehen ja Elinin välille syntyy suhde. Elin tulee raskaaksi. Samaan aikaan myös Britta on vihdoinkin raskaana. Elin käy tekemässä abortin, jonka Edda myös näkee. Eddan sisar on abortintekijä. Siihen aikaan oli noitavainot. Britta kostaa Elinille tekemällä Elinistä ilmiannon. Elin pidätetään. Oikeudenkäynti on hurja. Ennen kuin Elin kuolee, hän huutaa raivostuneena kirouksen kiusaajiensa päälle. Tähän minä uskon. En vain osaa selittää miksi. Jotensakin se on hyvin vahva tuntemus juuri ennen kuolemaansa viimeinen ponnistus elämän syrjässä kiinni ennen kuin lähtee.

1980-luvulla on Stellan tarina. Stella 4-vuotias tyttö löytyy murhattuna lammesta. Teini-ikäiset, Helen ja Marie tunnustavat mutta myöhemmin peruvat tunnustuksen. Kukaan ei usko perumista ja tytöt ehdittiin jo tuomita. Helen, hienon perheen tyttö saa jäädä perheeseensä, he muuttavat pois. Maria sensijaan huonommasta perheestä ja hänen huostaanotetaan. Rikosta tutkinut poliisi, Leif, ennen kuolemaansa tutki uudestaan Stellan murhaa, koska hänestä tuntui sittenkin että tytöt olivat syyttömiä. Leif kuolee pian sen jälkeen.

Tänä päivänä, nykyisyyden osuus. Helen asuu jälleen kotitalossaan. On naimisissa liki isänsä ikäisen Jamesin kanssa ja heillä teini-ikäinen poika, Sam.
Marie Wall, kuuluisa näyttelijä, palaa kotipaikalleen tekemään elokuvaa. Pian sen jälkeen 4-vuotias Linnea alias Nea katoaa. Nean perhe asuu juuri samassa talossa missä Stellan perhe asui aiemmin. Etsintäpartio lähtee etsimään. Lampi on kuivunut. Mies joka löysi Stellan aikoinaan lammesta. Hänen porukkansa löytää Nean. Porukassa on mukana turvapaikanhakija Karim.
Niin, sinnekkin on turvapaikanhakijoita tullut. Hyvää että tässäkin kerrotaan kolikon molemmat puolet. Karim, perheellinen vanhempi mies, joka haluaa sopeutua Ruotsiin. Opettelee kieltä, käyttäytyy. Sitten kaksi nuorempaa poikaa/miestä, perheettömiä. Heidän käytös oli jotakin muuta. Siihen Karim puuttui ja sanoi miten pitäisi käyttäytyä. Tarinan edetessä nämä nuoret miehet kasvavat. Jotkut järjesti kierosti että Karimia epäiltiin syylliseksi koska Nean alushousut "löytyi" Karimin perheen asunnosta. Karim pidätetään. Pian sen jälkeen Karimin asunto sytytetään tuleen. Perhe loukkaantuu. Karimin vaimo vieläpä hyvin pahasti.
Marien tytär, Jessie ja Helenin poika, Sam ystävystyvät. Molemmilla samankaltaisuutta sisimmissään. Samia on aiemmin ikätoverit kiusanneet kovasti. Vendela, Stellan isosiskon Sannan tytär, Nils sekä Basse, kova kolmikko. He tekivät Jessielle kieron tempun, joka ajaa sitten Jessien ja Samin kostamaan. Silloin tilanteen ollessa päällä, poliisien odotellessa apuvoimia, astuu mukaan nämä kaksi nuorta turvapaikan hakijaa. He pelastivat tilanteen ja toinen heistä kuolee.

Mellberg säheltää entiseen tyyliinsä. Hänellä on myös hyvä sydän. Hän järjestää salaa Karimin perheelle asunnon samasta talosta missä he itse asuvat. Leo-poika oppii paljon uusia sanoja. Pienillä padoilla on isot korvat ja magneetin lailla imevät juuri ne sanat mitkä pitäisi jättää huomioitta. Niitä sitten iloisesti toistellaan. Paula oli auttamassa Mellbergiä solmimalla solmiota. Paula räjähtää lopulta ja pääsee ruma sana. Leo-poika iloisesti toistaa saman sanan vielä usiampaan kertaan. Mellbergiä naurattaa kovasti. Innostuu sitten opettamaan Leolle lisää kirosanoja, joita Leo sitten toistelee. Paula poksahtaa tietysti. Tämä kohtaus oli kyllä niin mieleen jäävä ja mainio koko kappale. Että sai nauraa.

Erican sisar Anna salaa jotakin. Erica vaistoaa sen mutta ei kysele. Asia selviää yllättävällä tavalla. Miten ihana tilanne.

Kirjan lopussa selviää ja avautuu paljon asioita Helenin ja Marien menneisyydestä, syistä, mitä oli tapahtunut ja miten lapset kuolleet. Ainoastaan sitä yhtä asiaa jäin kaipaamaan. Lopussa oli 9. luokkalaisen tutkielmasta juttua mutta se oli riittämätön. Kaipasin enemmän. Halusin tietää miten, ketkä, kuka. Tästä puutteesta huolimatta rakastin tarinaa. Ihana ihana. Pidän kovasti. Jään odottelemaan sitten lisää tarinoita Läckbergiltä.

Anneli Kivelä: Katajamäellä kaikki hyvin

Ei välttämättä sovellu vapaana olevan Helmet-lukuhaasteen kohtaan. Tulkinnan varaista mutta en laita siihen kuitenkaan.

Sopii kohtiin: 2. blogi, 5. liikutaan luonnossa, 15. harrastetaan/harrastus, 17. sinistä ja valkoista, 25. kukaan ei kuole, 35. erisnimi, 38. mennään naimisiin, 45. suomalainen nainen, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. vuoden 2017 uutuuskirja

Katajamäki-sarjan 12. osa. Koululle taas tullut uusia asukkaita. Pitkään Katajamäen koululla asunut Henri Laakso on lähtenyt pois Katajamäeltä. Niinpä sinne haetaan uutta johtajaopettajaa. Kaikki odottavat innolla minkälainen mies sinne tulee. Suureksi yllätykseksi mies onkin nainen. Hanne, jonka nimi oli kuultu väärin, Hannes. Koulun toisella puolella asuu Rene, joka remontoi vanhaa ränsistynyttä maatilaa. Hannen ja Renen ensikohtaaminen oli hulvattoman hauska. Renellä on myös identtinen kaksosveli, Jason. Siitäkin seuraa kaikenlaista hauskaa tilannetta. Renen tytär pitää valtavasti Hannesta. Hanne kuuleekin sitten pätkiä Renen menneisyydestä eri ihmisiltä, myös Reneltä itseltään ajan kanssa.

Katajamäellä järjestetään parit häät. Ainu ja Pauli ovat menossa naimisiin kuten kaupan Marjatta ja hänen kihlattunsa Urho. Katajamäki on aktiivinen kylä sekä yhteisö, jossa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista ja erilaisia toimintoja sekä harrastuksia järjestetään.

Ihastuttavaa viihdettä, kepeää ja kevyttä lukemista. Katajamäen seuraan tullaan viihtymään ja rentoutumaan. Anneli Kivelä kuvaa ihastuttavasti tätä kyläyhteisöä. Tästä ei vaan voi olla pitämättä. Toivottavasti sarja vielä jatkuu ja saamme lukea lisää heistä.

Heikki Valkama: Pallokala

Ei sovellu vapaana olevaan Helmet-lukuhaasteen kohtaan.

Sopii kohtiin: 2. blogi, 5. liikutaan luonnossa, 6. monta kertojaa, 11. jonkun muun alan ammattilainen, 24. selvitetään rikos, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. vuoden 2017 uutuuskirja

Dekkariklubissa oli jaossa tämä kirja 10 nopeimmalle. Minua ennen tän oli hoksinut 35. Päätin yrittää ja laitoin mailia. Kas kummaa, minäkin ehdin mukaan ja sain tämän luettavaksi sekä arvioitavaksi.

Kirjan aihepiiri kiinnostaa minua kovasti. Ruokaa, kokkauskilpailu sekä murha siellä. Hieman alussa arvelutti että ymmärränkö japanialaisia sanoja ja oliskohan tässä sanaluetteloa. Ei ollut. Heikki Valkama on selittänyt sanojen merkitystä tarinassa. Se on tosi hienoa. Näin lukijana opin uutta ja ymmärsin lukemaani.

Suomalainen kokki, Riku Mäki saa yllättäen kutsun Japaniin kokkauskilpailuun. Hän arvaa että kutsun takana on hänen japanilainen ystävänsä Kenta Maeda. He olivat aikoinaan tutustuneet opiskellessa amerikkalaisessa kokkikoulussa. Ujo Riku ja vetäytyvän kohtelias Kenta ystävystyivät. He kokivat kumpikin olevansa ulkopuolisia. Niinpä Riku lähtee Japaniin. Ihmissuhteissa pettynyt Riku kuitenkin ihastuu tulkkiin. Heikki Valkama tuo hyvin esille kulttuurieroja. Riku hämmentyy, mikä on sopivaa ja mikä ei.

Kokkauskilpailussa tapahtuu murha. Aseena on ruoka, pallokalan myrkky. Vain kaksi ulkomaalaista olivat ehtineet tarjota ruuan tuomaristolle. Kaksi heistä kuolee. Kisa keskeytetään. Riku pidätetään. Silloin tulee avuksi Rikun ystävä Kenta asianajajan kanssa. Riku joutuu vielä monenlaiseen pyöritykseen mukaan.

Heikki Valkama kuvailee oikein hyvin tilanteita ja paikkoja. Voisin hyvin kuvitella näkeväni paikat. Loppua kohden tarinan eteneminen kiihtyy ja on hyvin jännittävä. Motiivi teolle paljastuu. Tarina oli minulle hyvin mieleinen. Pidin kovasti tästä. Tätä voi suositella japanilaisen ruuan ystäville.

Pauliina Susi: Seireeni

Ei sovellu vapaana olevaan Helmet-lukuhaasteen kohtaan.

Sopii kohtiin: 2. blogi, 5, liikutaan luonnossa, 6. monta kertojaa, 12. politiikka/politiikko, 17. sinistä ja valkoista, 24. selvitetään rikos, 35. erisnimi (Seireeni käsittääkseni laivan nimi), 45. suomalainen nainen, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. vuoden 2017 uutuuskirja

Tämä on Takaikkunan itsenäinen jatko-osa. Samoja henkilöitä matkassa. Takaikkunan olen lukenut ja tykännyt. Kaikkea en muista mutta onneksi tässä on pieniä osia mukana niin hieman paremmin muistaa. Minusta Pauliina Susi on taitava kirjoittamaan dekkareita. Molemmat todella hyviä. Kokeilin kerran hänen muuta kirjaa ja ei napannut. Mut nämä dekkarit, ihan wow, pidin. Hän osaa kirjoittaa laaja-alaisesti että ei pelkästään yhdestä näkökulmasta. Tässä kirjassa on tätä tämän päivän Suomea ja varmasti koko maailmaa mukana, kaksi ääripäätä rähisee keskenään rumasti toisilleen nimittelemällä yms. eli suvakit ja rasistit. Kumpikaan porukka ei kykene näkemään muuta näkökulmaa kuin omansa ja kaikkia eri mielisiä haukkuvat heti joko suvakiksi tai rasistiksi, omasta näkökulmastaan riippuen. Heidän kanssa on mahdotonta keskustella järkevästi maahanmuutosta yms. liittyvistä asioista. Kirjassa oli yksi uusi haukkumasana, johon en ole aiemmin törmännyt missään. En sitä kirjoita. Jos kiinnostaa, lue itse tämä kirja. On lukemisen arvoinen.

Leia Laine lähtee siskonsa Ripsan kanssa risteilylle. Aluperin piti lähteä Ripsan mies, Sakke, mutta tilanne muuttui ja Leia lähti. Leialla oli kokoajan tunne että joku seuraa. Hän on aiemmin kokenut vainoamista, kiusaamista yms. Onko tunne oikea vai pelkkää luulottelua. Leia ja Ripsa ottavat yhteen muutaman kerran. Tutustuvat Marinaan. Ripsa tuntee että kaikki ei ole kohillaan. Leia sensijaan pitää Marinasta. Myös tutustuvat suomalaiseen Timoon. Ripsa pitää ja Leia ei. Leia ihmettelee laivan työntekijöitä ja kyselee hyttipalvelijaltaan asioita. Pääsee sitten henkilökunnan puolelle juttelemaan virolaisen työntekijän kanssa. Hän saa kuulla minkälaiset työolot siellä on.

Kirjassa on myös 11-vuotiaan Amiran tarinaa joka vanhempineen lähtee huteralla paatilla pakomatkalle ihmissalakuljettajien kyydissä. Matka on rankka henkisesti että fyysisesti. Kierolla suunnitelmalla nämä molemmat laivat kohtaavat. Leia ja Marina olivat keskustelleet miten isot laivat hukuttavat näitä pakolaisveneitä ja -laivoja merellä. Siitä piti saada todisteet miten Seireeni tekee. Leian ja Timon avulla Amira pelastetaan merestä. Samoin kuin he auttoivat perheen yhteen. Amira ja äitinsä sopivat että koru annetaan Leialle. Seireenillä koru varastetaan ja Leia käy kovan taistelun korusta ja saa sen takaisin.

Pieniä paloja kirjasta. Tämä piti hyvin otteessaan. Monipuolisesti kirjoitettu. Hyvin jännittävä. Minä ainakin toivon Pauliina Susi kirjoittaa vielä lisää dekkareita. Tyyli sopii hänelle hyvin. Kirjat ovat oikein hyviä. Suosittelen.

Tuija Lehtinen: Viesti menneisyydestä

Ei sovellu vapaana olevaan Helmet-lukuhaasteen kohtaan.

Sopii kohtiin: 2. blogi, 5. liikutaan luonnossa, 8. Suomen historiasta kertova kirja, 20. vammainen tai vakavasti sairas henkilö, 24. selvitetään rikos, 26. sukutarina, 37. yli 20 teosta, 45. suomalainen nainen, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. vuoden 2017 uutuuskirja

Ihana Erja Repo. Lehtinen on kyllä osannu niin minun mieleisen hahmon luoda. Erja sellainen ihanan känkkäränkkä, äkäpussi, ärripurri, erakko ja negatiivinen. Eikä tämä missään nimessä ole pahalla sanottu. Päinvastoin. Niin erilainen, ihana. Osittain samastun Erjaan.

Erja tulee taas sotkeuduttua mukaan. Olli Virta saa yllättäen perinnön Ruotsista. Olli oli ollut sotalapsena siellä eräässä perheessä. Hänelle tullut perintöä sijaisäidiltään. Ollilla ei ole muistikuvia enää Ruotsin ajoilta. Hän päättää matkustaa hautajaisiin. Pyytää mukaansa ystävänsä Kalle Pajun. Ollilla ei ole muistikuvia mutta yhden sanan hän tunnisti. Paluumatkalla Olli katoaa sillä aikaa kun Kalle oli tanssimassa. Kalle etsii epätoivon vimmalla Ollia laivalta. Hälyttää henkilökunnan avuksi. Ollia ei löydy. Kalle ottaa Erjaan yhteyttä ja pyytää avuksi kun laiva saapuu satamaan. Niinpä he alkavat tutkia missä Olli on. Lopulta Olli löytyy Ahvenanmaalta mustelmilla ja nippa nappa hengissä. Ollin kotiin oli murtauduttu. Kalle ja Erja pohtii liittyykö tämä kaikki perintöön ja onko Olli väärälle ihmiselle sanonut perinnöstä.

Toimittaja Vattulainen saa vihiä Ollin perinnöstä ja Ollin sisko Aino antaa haastattelun. Jutussa oli Ainon kuva. Sen jälkeen Ainon kotiin murtauduttiin ja Aino pahoinpideltiin. Niinpä sitten Erja ja Iikka matkustavat Ruotsiin selvittämään asiaa että kuka tämä pahoinpitelijä on ja liittyykö Ollin sijaisperheeseen. Pian pahoinpitelijä löytyy surmattuna. Toimittaja Vattulainen on myös Ruotsissa. Pääseekin mukaan selvittämään asioita. On paikalla silloin kun pahoinpitelijä löydettiin.

Pian koukeroita selviää. Erja oli aiemmin eksynyt kirjastossa saliin jossa kirjailijan haastattelu oli menossa. Erja hymähtää joka kiinnittää kirjailijan huomion Erjaan. Kahviossa kirjailija lyöttäytyy Erjan seuraan ja antaa kirjansa hänelle. Erjaa ei vois vähempää kiinnostaa. Kirja lähtee kuitenkin mukaan Ruotsiin mutta Iikka lukee sen. Kertoikin mielipiteensä kirjasta. Se oli sit ponnike Ollin asian selviämiseen.

Erja joutui ostamaan koruja ja tiaran kun selvitteli sijaisperheen asioita. Päätti että antaa ne Iikan tyttärelle. Erjan sitten tapasi Keijun. Yllätyksekseen pitää Keijusta.

Mahtavaa. Odotan aivan innoissani lisää kirjoja Erjasta. Rohkeninkin laittamaan suoraan palautetta, kehuja Lehtiselle.

J.K. Rowling: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat

Ei sovellu vapaana olevaan Helmet-lukuhaasteen kohtaan.

Sopii kohtiin: 2. blogi, 6. kirjassa monta kertojaa, 9. toisen taideteoksen inspiroima kirja, 12. politiikka/politiikko, 18. vähintään 4 sanaa, 22. kuvitettu kirja, 23. käännöskirja, 24. selvitetään rikos, 31. fantasia, 40. eri kulttuuri, 41. kannessa eläin, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. Vuoden 2017 uutuuskirja

Tätä luulin ensin toiseksi mutta olikin tosiaan ihan uus. Elokuvakäsikirjoitus muotoon kirjoitettu. Pikkuisen haastavaa tämän lukeminen. Olen toki näytelmämuotoon kirjoitettuja kirjoja lukenut. Tämä hieman kyllä muistutti samaa vaikka olikin erilainen. Elokuvaa en ole nähnyt mutta haluan nähdä ja toivottavasti joskus telkusta tulee tai vaikka lainata/vuokrata DVD.

Lisko Scamander, tutkija ja tutkimusmatkailija matkustaa New Yorkiin vuosisadan alussa, 1926. Ihmeotukset karkaavat ja mellastavat New Yorkissa. Lisko tutustuu Jacobiin, joka on jästi, Amerikassa kutsutaan ei-taik nimellä jästejä. Jacob tulee vedetyksi mukaan taikamaailmaan. Sisarukset Tina ja Queenie tutustuvat heihin. Queenie ja Jacob ilmiselvästi ovat ihastuneet toisiinsa. Tina on amerikkalaisessa taikaministeriössä töissä. Saanut alennuksen.

Mary Lou pitää toissalemilaista seurakuntaa. Vastustavat noituutta. Mary Lou on adoptoinut 3 lasta. Hän pahoinpitelee lapsiaan. Tina oli siihen puuttunut. Yhdellä lapsista on vaarallinen kyky. Häntä yritetään etsiä. Hän muistaa Tinan ystävällisenä ja turvallisena. Tina saakin rauhoitettua hänet kauheassa tilanteessa. Vahinko on jo tapahtunut koska ihmiset näkivät taikoja ja taikaolentoja. Liskolla on ratkaisu tilanteeseen joka tekee muutoksen. Loppu oli sydäntä särkevän riipaiseva kun taikamaailman presidentti määräsi myös Jacobin unohtamaan. Jacob tulee vielä tapaamaan heidät sattumalta ja Lisko auttaa Jacobin toteuttamaan haaveensa. Loppu oli aivan ihana. Haluan ehdottomasti nähdä tämän elokuvana.

Jens Lapidus: Top dog

Ei sovellu vapaana olevaan Helmet-lukuhaasteen kohtaan

Sopii kohtiin 2. blogi, 11. jonkun muun alan ammattilaisen kirja, 17. sinistä ja valkoista, 20. vammainen tai vakavasti sairas henkilö, 23. käännöskirja, 24. selvitetään rikos, 40. eri kulttuuri, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. vuoden 2017 uutuuskirja

Sarjan päätös osa. Oli vähä vaikea alussa tähänkin syventyä kun luin tämän sarjan 1. osan eka ja toisen sarjan viimeisen osan sen jälkeen. Meni kivasti sekaisin. Pitäs lukee järjestyksessä.

Nuori nainen Roksana muuttaa asuntoon ja löytääkin sieltä huumevaraston, jota poliisikaan ei löytänyt. Hän kavereidensa kanssa käyttää sekä myy sitä. Aineiden omistaja käykin sitten perimässä siitä rahaa. Roksana hankkii aineksia ja alkaa valmistamaan huumetta, järjestää megabileet. Hän kaverinsa kanssa yrittävät epätoivon vimmalla saada rahat kasaan ja maksaakseen velkansa.

Teddyn sisarenpoika Nikolai lähtee kostoretkelle. Tutustuu Roksanaan. Nikolai saa lopulta selville kuka oli tilannut hänen ystävänsä murhan. Nikolai pääsee lopulta kasvokkain tilaajan kanssa.

Teddy ja Emelie, mikä ihana pari. Pitävät välillä hiljaisuutta ja välillä ovat yhteyksissä. He selvittävät sitä raiskausrinkiä. Ja saavatkin hyvin selville asioita. Mutta mitä tekee poliisi, onko Nina sittenkin pahis vai hyvis. Raiskausringin koukerot ulottuvat pitkälle.

Emelilelle käy hassusti ja sillä on suuret vaikutukset hänen ja Teddyn välillä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pidin kovasti tästä kirjasta. Yhtenäisyys selkeämpi jos lukee järjestyksessä. Ehkäpä joskus olisi siihenkin aikaa.

Tuija Lehtinen: Sumulaakson kartano

Ei sovellu vapaana olevaan Helmet-lukuhaasteen kohtaan

Sopii kohtiin: 2. blogi, 5. liikutaan luonnossa, 15. harrastetaan/harrastus, 17. sinistä ja valkoista, 25. kukaan ei kuole, 26. sukutarina, 35. erisnimi, 37. yli 20 teosta, 45. suomalainen nainen, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. Vuoden 2017 uutuuskirja

Satuin voittamaan tämän kirjan Otavan kilpailussa. Sain kyllä paketissa tän sijasta toisen kirjan ja ihmeissäni kyselin perään ja olikin sekaannus tullut. Piti pikaisesti lukea tämä kun äiti haluaa kans lukea. Menee samalla matkaa nyt sit perille.

Nykyajan kartanoromantiikkaa ja aatelissukua. Kaksi oikukasta sisarta. Enemmän tosin Elsa tässä esillä. Elsa on lapsena ollut jo villikko. Lähtenyt omille teilleen aikuisena. Elää ihan askeettista elämää pienessä asunnossa ja käy töissä.

Elsa saakin runsaasti yhteydenottoja suvultaan. Serkkunsa on saanut päähänsä järjestää myös suvun mailla militantti-hommia. Naapuri ostanut erilaisia tankkeja. Niillä sitten päästä ajelemaan ja kaikenlaista muuta ohjelmaa. Suku sitten äänesti asiasta ja Elsan ääni oli se ratkaiseva. Hän hyväksyi serkkunsa ehdotuksen. Niinpä myös Elsa joutui mukaan tapahtumiin.

Erään kerran bilettämässä ollessa Elsa törmää hurmaavaan mieheen. Tuhannen taulan kännissä sit viettivät yhteisen yön. Aamulla miestä ei näkynyt mut sensijaan yöpöydällä oli jotakin mistä Elsa suuttui. Ja kuten arvata saattaa, Elsa tapaakin tämän miehen myöhemmin yllättävässä tilanteessa. Pääsee vielä myös kostamaan.

Tää on ihan viihteellinen ja hauska kirja. Lehtisen tyyliä kyllä. Minä pidän. Sen sijaan tässä oli perinteisen Lehtisen tyylin erilaisuutta. Ei tapahtunutkaan niin kuin yleensä on ollut. Sinänsä oikein virkistävää. Tää jätti silti asioita auki. Onkohan mahdollista että kirja saa jatkoa tuonnempana. Minä ainakin toivon niin. Olisi kyllä oikein mukavaa vielä lukea Sumulaakson kartanon porukasta.

Arttu Tuominen: Silmitön

Ei sovellu vapaana olevaan Helmet-lukuhaasteen kohtaan.

Sopii kohtiin: 2. blogi, 5, liikutaan luonnossa, 6. monta kertojaa, 12. politiikka/politiikko, 20. vammainen tai vakavasti sairas henkilö, 24. selvitetään rikos, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. vuoden 2017 uutuuskirja

No vihdoinkin. Tätä olen odottanut. Silmittömän innoissani tarrauduin kaksin tassuin tähän ja iskin nokkani kiinni kirjaan ja lukemaan. Ai että tykkäsin. Arttu Tuominen teki sen taas. Pidän valtavasti hänen tyylistään. Teksti sujuvaa ja ei töki yhtään lukeminen. Ei sorru ylihienoihin sanoihin mitä tavallinen taapertaja ei ymmärrä. Hän osaa pitää lukijan otteessaan. Tässä toistui tuntemus kuin ekassa kirjassa. Tapahtumaa riitti vaikka ajatteli että tämä kohta loppuu. Tosin kyllä olen hieman unohtanut edellisten kirjojen tapahtumia, mutta onneksi tässä oli pieniä makupaloja mukana että muisti sitten osan. Yleensä kyl olen ruukannu kerrata aiemmat osat ja sit perään uuden. Nykyään ei aika riitä kaikkeen. Mut mielessä on että luen nämä uudestaan putkeen niin tarinakin tuntuu sit yhtenäiseltä ja ei tarvi pohtia kuka mitä häh.

Tarina alkaa menneisyydestä kun kalastaja hoksii verkossa silakkasaaliilta puuttuu silmät. Siihen aikaan oli myös alkua näille, anteeksi vain minun mielipide, äärijärjestöille, jotka sit meuhkas asioista. Kirjan edetessä olikin hyvä keskustelu näistä Greenpeacesta sun muista, että vielä 40 vuoden jälkeenkin he puhuu negatiivisia asioita, eivät positiivisia mitä on jo saavutettu. Ihmiset turtuu negatiivisiin uutisiin kun niitä pukkaa mediasta päivittäin. Maailmasta ei koskaan tule täydellinen. Tuo sai pohtimaan että tottahan ne torisevat. Esimerkiksi toiset toimii paremmin kun haukutaan ja toiset taas päänsilityksellä. Siksi pitäisi välillä olla positiivisuutta, mitä on saavutettu, mikä on hyvää jne.

Pari koulupoikaa löysi rannalta ruumiin jolta puuttu silmät. Eivät halunneet että poliisi tietää kuka soitti. Kipittivät koululle ja soittivat sieltä. Tokihan poliisi sai selville mistä soitettu ja ketkä. Kuollut on kunnallispolitiikko. Hän oli aiemmin vastustanut merisoran ruoppaushanketta, mutta yllättäen kääntänyt sit kelkkansa. Jälleen löytyy erään kalastajan verkosta silmättömiä silakoita. Kalastajan koira tapetaan ja poistetaan silmät. Kuka tätä tekee.

Rautakorpi palkataan taas avuksi poliisille. Hän ottaa avukseen Greenpeace-aktiivistin Venla Jokisen. Venla oli vapautunut venäläisestä vankilasta. Kirjassa kerrotaan Venlan kokemuksesta siellä. Taitavaa kerrontaa toivosta. Venla oli mukana Santeri Marilan kanssa Fauna & Flora eli FF ryhmässä joka oli Greenpeacen alainen. Mutta erosi tuonnempana. Santeri Marila omi FF sitten itselleen. Santerista olisi voinut tulla kuuluisa, mutta lääkäri ei tutkinut vaan jankkas että syö lääkkeitä ja lepää. Tämäkin kuulostaa tämän päivän Suomelta. Monta surullista tapahtumaa kun ei tutkita kunnolla vaan komennetaan kotio ottamaan Buranaa ja lepäämään. Hyhhyh! En tykkää. Kirjan lopussa vasta Santerillekkin selvisi mistä on kyse.

Koululla poksahti pommi silloin kun siellä oli Solumare kertomassa merisoran ruoppauksesta. Martti Hannus, sokea professori, osallistui mukaan. Hän oli kutsunut Santeri Marilan ja FF mukaan sinne. Martti Hannus ja Karo Järvelä, kuollut kunnallispolitiikko olivat hyviä ystäviä jo lapsuudesta. Karo pelasti Martin hengen nuoruudessa, Martista tuli sokea.

Yksi mieleinen hahmo tässä kirjassa poistuu. Ei näin! hän hoki mielessään puhallusten ja painausten välissä. Hyvä Jumala, ei näin! VÄÄÄÄÄÄÄ! Miten surullista. Minä pidin valtavasti tästä henkilöstä. Ihana tyyppi. Aika aikaa kutakin. Niin surusta, tässä kirjassa se on läsnä.

Hauska uutuussana minulle löyty tästä. Jääkaappipakastimet. Ai että nauratti. Itse olen käyttänyt kaappi sanaa tietynkokoisista ihmisistä. Tuo oli uusi. Kyseiset tyypit oli turvamiehiä.

Tero Vähäsavon touhuista oli nyt lisää ja raksutti että eikös hän edellisessä kirjassa kans tehnyt jotakin. En muista, en ole varma. Kattoin kyl omaa aiempaa postausta kyseisestä kirjasta mutten ole näemmä asiasta kirjoittanut. Juuri sen juonipaljastuksien takia en halua ylitarkkaa kirjoittaa. Täytyyhän lukijoille jättää myös jotakin luettavaa.

Rautakorpi joutui lopussa luottamaan Venlaan. Venla pystyi pelastamaan heidät. Syyllinenkin selvisi. Sitä en olisi voinut uskoa enkä odottaa. Sit vielä lopuksi mielenkiintoinen loru. Uskoisin että viimeisin osa liittyy siihen sitten. Kirja jäi taas mukavasti kesken että odottelee innoissaan lisää. Harmi vain että viimeinen osa se seuraava. Mut uskon että Tuomiselta tulee uusia kirjoja. Ehdottomasti voi suositella.

"Leivotaan, leivotaan kakkuja
Leipääkin tehdään, jos jaksetaan.
Kauli ja käännä ja työnnä paistumaan,
pian uunista jo hyvä tuoksu kohoaa."

Max Manner: Revanssi

Ei sovellu vapaana olevaan Helmet-lukuhaasteen kohtaan.

Sopii kohtiin: 2. blogi, 5. liikutaan luonnossa, 6. monta kertojaa, 12. politiikka/politiikko, 20. vammainen tai vakavasti sairas henkilö, 24. selvitetään rikos, 42. esikoisteos ja 47. kahden haastekohdan kriteerit

Tässä jokin aika sit kirjailija Max Manner pyysi minua kaveriksi Facebookissa. Hyväksyin tietysti. Hiukka nolotti ku en ollu yhtään hänen kirjaa lukenut. Olikin ajatuksena että pitääpä tutustua. Tässäpä tämä ensimmäinen sitten. Pidin kyllä kovasti. Oli helppo lukea ja ei tökkinyt yhtään. Sujuvaa kerrontaa ja piti hyvin otteessaan.

Kansanedustajaehdokas, juristi Mikko Murtovuori tekee elämänsä suurimman virheen lähtiessä ajamaan autolla kotia kohti, kun oli juonut. Ajoi autolla naisen päälle. Mikko joutuu kiristetyksi ja tekemään lisää rikoksia. Mikko stressaantuu pahasti ja sillä on vaikutusta hänen avioliittoonsa. Mikko joutui tekemään usiamman kerran kiristäjän tahdon mukaan. Viimeisen tehtävän jälkeen Mikon mieli murtuu.

Komisario Anna Mäki ei usko pääepäilyn olevan syyllinen. Häntä jäi vaivaamaan eräs asia. Eikä saanut enää siitä kiinni mikä mielessä oli. Lopulta Anna sai otteen asiasta ja meni selvittämään. Henkilö oli ehtinyt karata ettei Anna tavoittanut häntä. Anna etenee urallaan myös.

Mikko oli joutunut vakavaan psykoosiin ja sairaalassa joutui olemaan. Hän ei ollu suostunut puhumaan. Tuijottaa vaan näkemättä mitään. Vaimo ja lapset käyvät Mikkoa tapaamassa säännöllisesti. Mikko saa kirjeen sairaalaan kiristäjältään. Kirjeessä selviää kuka se oli ja miksi toimi niin kuin toimi.

En olis syyllistä osannu arvata. Luulin kokonaan toiseksi henkilöksi. Jäi itselleni asioita auki että mitä syylliselle oli tapahtunut menneisyydessä.

Kyllä, aion lukea Mannerin loputkin kirjat. Tämä oli oikein hyvä. Pidin kovasti tästä.

Stephen King: Mersumies

Ei sovellu vapaana olevaan Helmet-lukuhaasteen kohtaan.

Sopii kohtiin: 2. blogi, 6. monta kertojaa, 17. kannessa on sinistä ja valkoista, 20. vammainen/vakavasti sairas henkilö, 23. käännöskirja, 24. selvitetään rikos, 37. yli 20 teosta, 40. eri kulttuuri ja 47. kahden haastekohdan kriteerit

Ystäväni vinkkas uudesta ryhmästä FB:ssa, lukupiiri sen sellainen. En ole koskaan ollut lukupiireissä vaikka kiinnostusta olikin. Kerta se oli ensimmäinenkin. Eka valinta oli oma valinta. 2. kirjaa jokainen sai ehdottaa kyselyyn ja äänestää mieleisiä kirjoja. 3 eniten ääntä saanutta kirjaa tuli valituksi mikäli olivat erilaisia. Mikäli samantyylisiä kaikki niin valikoimaan tuli 3 erilaista kirjaa jotka sai eniten ääniä. Tämä oli ainut kiinnostava niistä, joten otin tämän. Pikkusen epäluuloisena koska iän myötä maku muuttunut. Nuorempana tykkäsin Kingin kirjoista, mut aikuisena eivät ole enää yhtä hyvin napanneet.

Tarina alkoi kun työttömiä ihmisiä oli jonottamassa työpaikan hakuun. Osa tulleet yön aikana. Jossain vaiheessa sit mersu ajaa ihmisjoukon päälle.

Eläkkeellä oleva rikosetsivä Bill Hodges oleskelee kotosalla katselleen televisiota ja värkkäilly perintöaseellaan. Hän saa perinteisen kirjeen Mersumieheltä, joka pääsi häneltä karkuun silloin kun hän oli vielä töissä. Hodges alkoi omin nokkineen tutkia vielä juttua. Mersun omistaja oli itsemurhan tehnyt. Hodges tapaa hänen siskonsa. Heidän välille tulee säpinää. Hodges alkaa Mersumiehen kanssa kirjeenvaihdon internetissä sinisen sateenvarjon alla, eräänlainen keskustelupalsta. Hodgesilla on apuna myös Jerome, musta opiskelijapoika joka on käynyt Hodgesilla töissä. Hautajaisten yhteydessä tutustumme myös Hollyyn, joka on oikein ihana ja kiinnostava persoona. Holly on sairas, mutta oikein älykäs tietokoneiden kanssa. He saavatkin Mersumiehen henkilöllisyyden selville. Alkaa sitten kilpajuoksu, ehtivätkö estää suuren onnettomuuden ajoissa.

King osaa myös hyvin hauskasti kirjoittaa. Tässä oli hauskoja kohtia. Kirja onnistui vetämään hyvin mukaan alun nihkeyden jälkeen. Oli oikein ilo lukea tämä. Ajattelin kyllä lukea joku kerta sen toisen osan myös.

Leena Lehtolainen: Viattomuuden loppu

Ei sovellu vapaana olevaan Helmet-lukuhaasteen kohtaan.

Sopii kohtiin: 2. blogi, 5. liikutaan luonnossa, 15. harrastus/harrastetaan, 20. vammainen tai vakavasti sairas henkilö, 24. selvitetään rikos, 37. yli 20 teosta, 41. kannessa on eläin, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. vuoden 2017 uutuuskirja

Kirjan aihe on hyvin herkkä aihe. Seksuaalirikos, tekijänä nainen, joka käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen alaikäisiä poikia.
Tuula Lahti-Haapala on vapautumassa vankilasta usean vuoden tuomion jälkeen. Hän löytyy kuolleena vanhasta liikennepuistosta. Juttu päättyy Maria Kalliolle, vaikka hän on nykyään LaNu-osastolla. Henkilöllisyyden takia juttu kuuluu myös Marialle. Mikäli jos joku hyväksikäytetyistä on kostanut kokemuksensa. Alkaa selvittely uhreista, Tuulasta ja johtaa monenlaisille jäljille. Maria pääsee tutustumaan Meffi-nimiseen käärmeeseen kun tapaa vankilapapin. Papilla on vaitiolovelvollisuus joten keskustelu on hankalaa. Tuula on kerännyt kuvia Tarmo Mättö nimisestä laulajasta. Käy ilmi että Tarmon ex-vaimo on ollut lastenhoitaja. Löytyykin yhteys. Pian ex-vaimo löytyy kuolleena. Juttu näyttää itsemurhalta mutta onko se sitten sitä.

Kirjasta löytyi pari hauskaa ilmaisua. Toisessa tilanteessa kuulusteltiin yhtä Tuulan uhreista. Silloin Tuula jäi kiinni koska uhrin isä osui paikalle ja Tuula hyökkäsi isän kimppuun. Poika oli ongelmissa kun hän sekä muut samantyyliset nuoret olivat hyökänneet turvapaikka keskukseen. Kuulustelun aikana poika sanoi mun mielestä hauskan sanan. Omankansanvihollispellet. Miten kuvaavaa, ai että nauratti.

Seuraava hauska ilmaisu. Vetäisin hiukset takaraivolle tiukalle nutturalle, varmistin parilla pinnillä viimeiset hapsottavat suortuvat. Pyyhin pois vähän huulipunan ja etsin olkalaukusta silmälasit, joita en yleensä käyttänyt kuin pientä tekstiä lukiessani. Näissä oli vain puoli astetta plussaa, mutta olin tahallani valinnut paksut, mustat sangat, jotka saivat minut näyttämään kiukustuneelta pöllöltä.
Ai miten ihanaa. Aivan ihana ilmaisu tuo kiukustunut pöllö. Kyllä Lehtolainen osaa.

Kirjassa on monissa rooleissa maahanmuuttajia. Suomi on nykyään kansainvälinen. Kallio porukkoineen löytävät vihdoinkin tämän pedofiilirenkaan päätekijän, Haikaran. Siitä ollut vihjeitä tullut usiammalta suunnalta jonne Tuula oli asiasta vihjaillut elossa ollessaan. Sieltä löytyi myös kadoksissa olleet turvapaikanhakija tytöt joita Johanna oli etsinyt. Johanna paikansi tytöistä valokuvat eräänlaisella lapsiporno-sivulla.

Maria Kallio joutui pitkään käsittelemään omaa vihaansa tätä Haikaraa kohtaan. Keskusteli vielä papin kanssa asiasta. Kirjan lopussa Maria sai mieleisen vieraan töihin. Se loppu oli aivan itkettävän ihana.

Lehtolainen on erittäin mieleinen kirjailija. Tykkään kovasti tästä Maria Kallio kirjoista. Odottelen innolla jatkoa. Huomaan kyllä että asioita päässyt unohtumaan että täytyy jossakin välissä tehdä lukukertaus että lukee nämä Kallio kirjat uusiksi.