sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Stephen King: Mersumies

Ei sovellu vapaana olevaan Helmet-lukuhaasteen kohtaan.

Sopii kohtiin: 2. blogi, 6. monta kertojaa, 17. kannessa on sinistä ja valkoista, 20. vammainen/vakavasti sairas henkilö, 23. käännöskirja, 24. selvitetään rikos, 37. yli 20 teosta, 40. eri kulttuuri ja 47. kahden haastekohdan kriteerit



Ystäväni vinkkas uudesta ryhmästä FB:ssa, lukupiiri sen sellainen. En ole koskaan ollut lukupiireissä vaikka kiinnostusta olikin. Kerta se oli ensimmäinenkin. Eka valinta oli oma valinta. 2. kirjaa jokainen sai ehdottaa kyselyyn ja äänestää mieleisiä kirjoja. 3 eniten ääntä saanutta kirjaa tuli valituksi mikäli olivat erilaisia. Mikäli samantyylisiä kaikki niin valikoimaan tuli 3 erilaista kirjaa jotka sai eniten ääniä. Tämä oli ainut kiinnostava niistä, joten otin tämän. Pikkusen epäluuloisena koska iän myötä maku muuttunut. Nuorempana tykkäsin Kingin kirjoista, mut aikuisena eivät ole enää yhtä hyvin napanneet.

Tarina alkoi kun työttömiä ihmisiä oli jonottamassa työpaikan hakuun. Osa tulleet yön aikana. Jossain vaiheessa sit mersu ajaa ihmisjoukon päälle.

Eläkkeellä oleva rikosetsivä Bill Hodges oleskelee kotosalla katselleen televisiota ja värkkäilly perintöaseellaan. Hän saa perinteisen kirjeen Mersumieheltä, joka pääsi häneltä karkuun silloin kun hän oli vielä töissä. Hodges alkoi omin nokkineen tutkia vielä juttua. Mersun omistaja oli itsemurhan tehnyt. Hodges tapaa hänen siskonsa. Heidän välille tulee säpinää. Hodges alkaa Mersumiehen kanssa kirjeenvaihdon internetissä sinisen sateenvarjon alla, eräänlainen keskustelupalsta. Hodgesilla on apuna myös Jerome, musta opiskelijapoika joka on käynyt Hodgesilla töissä. Hautajaisten yhteydessä tutustumme myös Hollyyn, joka on oikein ihana ja kiinnostava persoona. Holly on sairas, mutta oikein älykäs tietokoneiden kanssa. He saavatkin Mersumiehen henkilöllisyyden selville. Alkaa sitten kilpajuoksu, ehtivätkö estää suuren onnettomuuden ajoissa.

King osaa myös hyvin hauskasti kirjoittaa. Tässä oli hauskoja kohtia. Kirja onnistui vetämään hyvin mukaan alun nihkeyden jälkeen. Oli oikein ilo lukea tämä. Ajattelin kyllä lukea joku kerta sen toisen osan myös.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti