maanantai 25. kesäkuuta 2018

J. R. Ward: Ikuinen rakastaja

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö



Ehdottomasti tämä tähän kohtaan. Mary on toinen päähenkilöistä. Kertoo Rhagen ja Maryn tarinan. Mary on ihminen. Harmaa hiirulainen, näkymätön, huomaamaton, tuiki tavallinen nainen. Mary on vakavasti sairas. Mary työskentelee lakitoimistossa ja vapaaehtoisena auttavassa puhelimessa. Mary saa sinne mykkiä puheluita, joissa puhuta mitään. Se on John. John seuraa Marya kotiin. Marylle käy selväksi että John on mykkä. John käyttää viittomakieltä, jota Marykin osaa. Mary on myös työskennellyt menneisyydessä vammaisten lasten parissa. Oppinut viittomakielen. Maryn naapuri, Bella tulee tervehtimään heitä. Bella on vampyyri kuten Johnkin. John on muutoksen kynnyksellä. Niinpä Bella käy soittamassa Veljeskunnalle Johnista. Järjestää tapaamisen sinne. Silleen Mary tapasi Rhagen.

Rhagella on peto selässään ja sen ilmitullessa Rhagella kestää pitkään toipua. Sen seurauksena myös Rhage ei näe hyvin. Hän törmää keskuksessa Maryyn. Rakastuu Maryn ääneen. Siitä alkaa heidän tarina. He käyvät treffeillä, riitelevät, rakastelevat, eroavat, palaavat yhteen, juhlivat ja kaikkea mahdollista.

Wardin kirjat ovat aikuisille suunnattu. Tarinoissa on seksuaalisuus vahvasti läsnä. Ei kuitenkaan ronskisti vaikkakin muuten suorasukaisia ovatkin. Tarinat vaan toimii ja nappaa niin hyvin matkaansa.

Valitettavasti emme saa enempiä suomennoksia, koska Viisas Elämä panttaa näitä kirjoja. Eivät suomenna itse mutta eivät myöskään halua myydä niitä. Mikäli jos haluat auttaa, laita palaute Viisas Elämälle että näitä suomennoksia lisää tai myyvät sarjan jollekki toiselle. Meitä on usia jotka ovat palautetta laittaneet ja mm. Facebookissa käyty 1 * arvostelu sivulle antamassa.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Liisa Vuorinen Pimeys ja paluu

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 9. Kirjan kansi on yksivärinen



Viime vuoden lopulla tai tän vuoden alussa kävin läpi kirjahyllyä ja olihan mulla pari yksiväristä kirjaa. Ajattelin että tämän luen tähän kun en ole tosi pitkään aikaan tätä lukenut. Pätkiä muistinkin kirjasta.

Tää on hengellinen kirja. Kertoo sokeasta nuoresta naisesta, Miimistä. Miimi harhautuu pimeille poluille. Hän saa vahingossa parapsykologiasta kertovan kirjan käsiinsä. Ei näe lukea mutta pyytää naapurin Eevaa lukemaan. Eeva jonkin verran lukee mutta kieltäytyy sitten, koska ei ole hyvä asia uskoville. Miimillä on ystäviä jotka ovat tällaisessa mukana. Miimi harhautuu mukaan. Hänestä tulee kuuluisa, että ihmiset ottavat yhteyttä, tulevat käymään ja pyytävät kaikenlaista. Eräässä tilaisuudessa Jeesus puhuttelee Miimiä. Miimi päättää palata takaisin Jeesuksen pariin. Siitä alkaakin tahtojen taistelu. Miimillä on onneksi tukea ja apua.

Miimi saa yllättävän vieraan. Se oli rukousvastaus hänelle, jota hän on kaivannut pitkään. Rakkauskin vielä astuu Miimin elämään.

Minusta tää tarina oli ihana. Kirja vaan loppui kesken että olisin halunnut tietää miten kävi. Teki hyvää lukea tämä. Suosittelen.

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Minna Passi ja Susanna Reinboth: Keisari Aarnio

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 45. Palkittu tietokirja


Voi taivaan tähden että on konstikas tämä haasteen kohta. Kumpikaan sanoista ei edusta lukumakuani ja nämä yhdessä oli sula kauhistus. Monta kirjaa kokeilin ja yritin lukea, ei nappaa. Sit tämä. Ekan sivun luettua ajattelin että tämä nappaa. Miten väärässä olinkaan. Olisihan pitänyt tietää että kun noi kaks sanaa mukana niin ei varmasti minun kirja. Väkipakolla puputettu läpi tyyliin toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos. Joitakin kohtia nyt sentään ajatuksen kanssa. Joten tämänkin kirjoituksen tekeminen vähä haastavaa.

Mistä tää kerto, no siitä Aarniosta. En ole juttuakaan seurannut mitenkään aktiivisesti. Kirja kyllä kattava ja hyvin kirjoitettu. Minulle kyl jäi mielikuva että ratsastavat Aarniolla hyväksikäyttäen tilannetta itselleen. Jos he ei olis sitä tehnyt, joku muu olis. Tuntuu vaan kauheelta Aarnion vaimon ja lasten kannalta. Surullista.

Jännä tilanne kyllä. Rosvot oli rehellisiä, mutta poliisit sen sijaan kierteli ja kaarteli. Kas kummaa.

Suosittelenko kirjaa. Vaikee sanoa. Riippuu lukijasta. Kokeilemalla tietää. Se etten itse pidä, ei tarkoita sitä ettet myöskään sinä.

Onneksi tämä murheenkryyni on ohi, ei toiste. Toivottavasti ainakaan. Nyt pääsee mieleisempiin kirjoihin.

torstai 21. kesäkuuta 2018

C. J. Tudor: Liitu-ukko




Dekkariklubi jakoi taas kirjaa ja pääsin mukaan. Mahtavaa. Sain viime yönä luettua loppuun. Woohoo, pidin tosi paljon tästä kirjasta. Piti hyvin otteessaan. Alusta jo nappas mukaansa. Teksti sujuvaa ja helppoa lukea. Riittävän suurta että ei tarvinnu suurennuslasia. Siitä iso kiitos. Luvut sopivan pituisia ja ei mennyt jaaritteluksi. Loppu oli tosi yllättävä, en tällaista osannu odottaakkaan. Jään kyllä odottamaan mielenkiinnolla seuraavia kirjoja.

Kannessa lukee Vuoden pelottavin kirja! Riippuu lukijasta. Ei tämä minulle ollut kovin pelottava. Kiinnostava pitemminkin. Mut joo, tuo tosiaan riippuu lukijasta. Jollekki toiselle tämä voi olla pelottava kirja.

Kirjassa eletään nykypäivää sekä vuotta 1986. Silloin Eddie ja kaverinsa ovat 12-vuotiaita. Kukaan heistä ei muista miten koko homma alkoi. He piirsivät liitu-ukkoja, jotka olivat heille salainen koodi erilaisista asioista. Jokaisella oma värinsä niin siitä kans tiesi että kuka oli jättänyt viestin. Eräänä päivänä salaperäinen liitumies johdattaa heidät paikalle jossa on ruumis. Sen jälkeen kaikki muuttuu. 30 vuotta myöhemmin jokainen heistä sai salaperäisen kirjeen, jossa on vaan kuva liitu-ukosta. Sit yksi heistä kuolee.

Kirjaa voin tosiaan suositella. Kiinnostava uutuus. Olen kiitollinen että sain tämän ennakkoon luettavaksi.

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Matkamuisto kauhunovelliantologia

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 25. Novellikokoelma



Sattumoisin osu Arttu Tuomisen sivulla tämä kirja. Ajattelin heti että luen tämän tähän kohtaan. Onneksi kirjasto oli tilannut kirjan.

6 tarinaa eri kirjailijoilta. Pidin. Lähes kaikki olivat oikein hyviä ja kyllä tässä kauhua olikin.

Henry Aho: Huora
Nimensä mukaisesti tämä tarina oli ronski. Pidin kyllä, ei minua haitannut ollenkaan. Harvoin tällaisia tullut luettua. Tämä antaa oman silauksensa kirjalle että on erilaisia ja erityylisiä tarinoita.

Jonna Mononen: Kun satakieli vaikeni
Voi kun mää tykkään Jonnan tarinoista. Tämä oli opettavainen. Jonna osaa kirjoittaa eri tavalla kuin yleensä näkevät. Jonna huomioi tekstissään sellaisia asioita mitä näkevät eivät huomioi. Se tekee tekstistä mielenkiintoisen. Tämä tarina oli tuttua kun olen Jonnan sivulla hoksinut matkasta ja se tuli heti mieleen. Minultakin puuttuu eräs aisti ja olen itsekin pohtinut mitä tapahtuu jos saan sen takaisin. Siksi tämä tarina opettavainen minkälaiseksi ihminen voi muuttua.

Juha Mäntylä: Se vitun kissapatsas
Tämä oli kauhistuttava tarina kissapatsaasta. Kissapatsas oli ainoa muisto isästä. Vaikka ei pitänytkään patsaasta mutta se oli silti rakas. Patsashan aiheutti kaikkea pahaa mitä omistaja sattui sanomaan suutuspäissään.

Riku Talvitie: Ikuisesti iholla
Tatuointeja. Mies pääsee matkalle ennen kuin vaimonsa saa lapsen. Hän halusi Perun viidakkoon tapaamaan heimoa, joka asuu siellä. Sinne päästyään hän näki vanhan miehen tatuoivan jotakuta. Hänkin halusi tatuoinnin. Vanha mies ei suostunut. Periksi ei antanut että kauppaa kävi ennen kuin vanhus suostui. Siitäpä sit ongelmia seurasikin. Tarina oli tosi hyvä ja onnistunut. Oma mielipide, puhdas iho on kaunis, ei siihe tartte piirtää. Piirtäisivät paperille.

Arttu Tuominen: Luomi
Lukiessa unohdin kenen tarina tämä oli. Hassua. Ja kyllä, pidän valtavasti Artun tarinoista. Tämäkin kolahti. Naislääkäristä, joka on Afrikassa auttamistyössä. Pääsemässä takaisin Suomeen. Siellä sit leijona raateli tyttöä. Lääkärit auttoivat. Tytön äiti kans mukana. Mutta tytön isä eri mieltä, hakenut poppaeukon avuksi. Naislääkäri menee väliin. Poppaeukko kosti naiselle manaten jotakin. Suomessa nainen hoksi tuleensa jätetyksi ja samalla ihossaan ongelmia. Nainen soitti ystävälleen ja pääsi sit luomen poistoon. Luomipa eri mieltä asiasta ja palasi takaisin entistä suurempana. Kauhistusttava tarina. Lopussa hörähdin että pahapa sai palkkansa. Se jotensakin antoi uskoa siihen että pahoja rangaistaan, tavalla tai toisella. Kiitos Artulle mahtavasta tarinasta.

Johanna Valkama: Hermia Tengu
Tämä meni minulta täysin ylihiseen. Ei napannut. Valitettavasti. Syynä luultavasti se että odotin paljon. Koska muistan Johanna Valkaman aiemman novellin josta pidin. Nimi jäänyt mieleen ja olinki sillo jo aikonut tutustua kirjoihin. Äitikin ihan vasta kehu jotakin Johanna Valkaman kirjaa. Tällä kertaa pistin ihan nimen tuohon listaa että katson kirjoja kirjastosta. Ai kato sehä olikin jo siellä valmiina. Minul kirjastokielto että luen omia noihin puuttuviin kohtiin.

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Jarkko Sipilä: Häikäilemätön


Roskisdyykkari etsii roskalaatikoista kaikkee arvokasta. Erästä säkkiä yritti siirtää mutta se oli painava. Viilsi sen auki ja löytyi ruumis. Pähkäili tovin uskaltaako soittaa poliisille, koska oli huonoja kokemuksia poliisista. Soitti kuitenkin. Ruumiin niskassa oli venäjänkielinen tatska. Suomennettuna siinä luki häikäilemätön.

Poliisit tutkivat juttua ja näyttää siltä että pääkalloprikaatti on asialla. Mutta Suhonen tapaa pääkalloprikaattilaisen ja hän vakuuttaa että he eivät ole olleet asialla. Ehtii monenlaista tapahtua ja raakojakin juttuja ennen kuin oikeat syylliset löytyy.

Kirjassa riitti monenlaista tapahtumaa ja ovelia tilanteita. Onneksi raakuudella ei mässäilty että sinänsä ei tarvi pelästyä. Tilanteet eteni vauhdikkaasti. Pidin tietysti kirjasta. Nopealukuinen ja helppoa hyvää tekstiä. Ei jää junnaamaan paikoilleen vaan etenee ripeässä tahdissa. Loppu oikeastaan oli hyvinkin suloinen.

torstai 7. kesäkuuta 2018

Bob McCabe: Harry Potter Legenda

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä.



Olipa tämä yllättävän haasteellinen kohta. Näin kyl kirjastossa tän kirjan mutku se valtavan suuri ja painava. En sit viittinyt ottaa vaan valitsin toisen. Se ei sit ollutkaan elokuvasta. Joten seuraavalla kirjastokäynnillä kysyin apua tähän kohtaan. Katsottiin monenlaisia kirjoja ja keskusteltiin. Sit tähän kirjaan ja sitä katottiin. Ok. Otan nyt sit tämän.

Kuten totesin, kirja on suuri ja painava. Sitä oli fyysisesti hankala lukea. Ei kädet jaksanut pidellä. Siksi luku kesti pitkään. Kirja oli hyvä. Kattava ja laaja. Kertoo jokaisen elokuvan tekemisestä, henkilöistä, välineistä, ihan kaikesta. Kirjassa on paljon kuvia.

Vaikka tämä kirja on painava, suosittelen silti. Tämä on kokonaisuudessaan todella hyvä ja mielenkiintoinen.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Olavi Koskinen Vexi Salmi: Vain elämää Irwin Goodmanin kuvitettu tarina

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 20. Taiteilijaelämäkerta



Montakin kirjaa ehdin tähän kokeilla mut inspa ei riittänyt pitemmälle. Katsoin musiikkipuolelta kirjoja ja tämä osu silmään. Tuumasin että täähä sopii tähän ja otetaan tämä. Kannatti. Pidin tästä.

Ohut kirja, paljon kuvia. Tekstiäkin riittävästi. Vaikka tämä on ohut ja kuvakas, mutta mielestäni kyllä olennainen tuli tekstistä selväksi. Olin lapsi siihen aikaan mutta silti kyllä muistin Irwinin lauluja ja hieman jopa ääntäkin. Oli hauska siinä mielessä lukea kun muistui mieleen näitä lauluja. Kirja toteaa hyvin että Antti Hammarberg on poissa, mutta Irwin ja hänen laulunsa elävät ikuisesti.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

J. K. Rowling: Harry Potter ja liekehtivä pikari

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 44. Kirja liittyy johonkin peliin



Keksimpä sopivan tähän. Tässä sekä huispauksen mm-kisat sekä kolmivelho-turnaus.

Harry pääsee huispauksen mm-kisoihin Weasleyn perheen kanssa, samoin kuin Hermione. Kokemus on Harrylle mahtava. Tosin siellä Harryn taikasauva varastettiin ja joku loi sillä pimeän piirron. Hermione saa päähän pinttymän kotitontuista. Tylypahkassa kauhistuu kun siellä on satoja kotitonttuja. Hermione perustaa kotitontuille yhdistyksen.

Tylypahkassa järjestetään kolmivelhoturnaus. Kouluun saapii 2 muuta koulua ottelija ehdokkaineen. Beauxbatos ja Durmstrang. Beauxbatosin rehtori madame Maxime on Hagridin kokoinen. Se saakin sitten heidät kiinnostumaan toisistaan. Dutmstrangin oppilaana on Viktor Krum, joka on huispausmestari. Sehän saa Ronin innostumaan. Krum kiinnostuu Hermionesta ja se sitten saa Ronin harmistumaan. Joulutanssiaisissa se paljastuu kun Hermione onkin Krumin pari. Harry ja Ron jättävät viime tippaan pariksi pyytämiset. Liekehtivä pikari valitsee ottelijat. Ottelussa on ikäraja. 3 valitaan ja kaskas, pikari sylkee myös 4. lapun Harry Potter. Näin Harry joutuu ottelijaksi myös. Siitä seuraa tietysti kiivasta keskustelua. Harry saa apua koetuksiin mutta niin myös muutkin.

Voldemort on noussut. Taikaministeriö ei usko asiaa vaikka Harry omin silmin nähnyt ja kokenut. Ministeri Toffee ei usko, piilottaa päänsä pensaaseen.

Koulujunassa sitten Malfoy sakkineen käy taas kiusaamassa Harryn porukkaa. Kaksoset puuttuu asiaan ja seuraa kummallisuuksia. Näin on taas lukuvuosi päättynyt. Seuraavaa odotellessa.

Ihana lukea kirjaa. Minul tosin tuo kirja eri painos ja paperilliset kannet. Vähä kökkö tuuri. Tämä oli juuri se kirja ja samaan aikaan 1. elokuva tuli, niin uskovaiset kouhkas kuinka nämä on saatanasta. Minua kiinnosti mitä mieltä minä olen. Kolahti kerralla. Sitä ennen ajattelin näitä kirjoja lapsellisina. Ei todellakaan ole. Tässä kirjassa on yks tosi hyvä viisaus. "Jos tahdot tietää millainen joku on, katso miten hän kohtelee alempiaan, ei vertaisiaan" -Sirius Musta- Aamen tälle. Tää kyllä pitää tismalleen paikkaansa.