perjantai 30. syyskuuta 2016

Mukamas perunarieskat

Innostuin sit kuitenki illan päälle säheltämään tuolla keittiössä. Ajatuksena oli hyötykäyttää se perunamuusin loppu sekä valkokastike jossa oli kananmunaa murustettuna sekaan. Kun kerran sitä tuli liikaa tehtyä.

Kulhoon sit kastike ja sit muusi. Vetkuahan siitä tuli. Suolaa hieman sekaan ja sit sämpyläjauhoja ja sekoittelemaan. Niin se kananmuna piti laittaa. Räks sinne sekaan sekin. Lisää jauhoja. Näytti kostealta ja ei ku lisää jauhoja sekaan. Hetkeksi näytti paremmalta ja aattelin että sotken sit käsin. Jauhoja käsiin ja sekoittelemaan. Tarttuhan se kuitenki kiinni sitten. Lisää jauhoja vaan. Lopulta sit muistelin että kyllähän kaveri kertonut että tekee sämpylöitä vähän märästä taikinasta ja hyviä tulee. Lusikalla kuulemma lätkäyttää pellille. Ok. Siispä yritän taikinan saada kädestä irti. Onnistuin sotkemaan molemmat kädet. Suurin osa saatu irti ja sit käsipesulle. Otin sit lastan ja sillä sekoittelin. Mausteita hieman sekaan vielä. Pellille sitten lastalla ja veitsellä laittelin.
Kuvassa ennen uuniin laittoa.

Parikymmentä minuuttia uunissa ja tulos:

Ihan hyvää tuli. Jokin omituinen sivumaku mutta olkoot. Kyllä nuita syö.
Olipahan kokeilu. Hauskaa oli. Huomenna pääsee sit kanapataa säheltämään. Saa nähdä mimmonen soppa syntyy.

Kirja, Kishwar Desai: Pimeyden lapset

Ystäväni suositteli Desain toista kirjaa ja hoksin että tämä Pimeyden lapset on sitä ennen. Päätin lukea tämän ennen kuin sen toisen.

Kirja kertoi intialaisesta teinitytöstä, jonka epäiltiin murhanneen perheensä. Sossutantta ei usko tytön olevan syyllinen vaan uhri ja alkaa tutkia juttua. Tarina kiinnostava. Lukua vaikeutti intialaiset nimet, kuka on kukin, sekava, pomppiva. Harmi sinänsä. Mutta siitä huolimatta voin tätä suositella. Intia on mielenkiintoinen maa. Tuli uutta opittua, kun kirjan lopussa oli kirjailijan huomautus fiktiosta ja faktasta. Olen aiemminkin lukenut jonkin vastaavan kirjan joka liittyi Intiaan. Sitä olisin halunnut suositella ystävälleni, mutku enhän muistanut mikä kirja se oli. Pengoin omaa kirjahyllyä, mutta en paikantanut sitä.

Hieman lyhyt tällä kertaa. Kokeilen osaanko kuvaa laittaa.





torstai 29. syyskuuta 2016

Aloitus

Mihinkähä sitä nyt tuli taas pää pistettyä. Ollu kyl mielessä blogin kirjoittamista mm. kirjat, keittiö ja kaikenlainen säheltäminen. Jonkinlainen purkukanava omaksi iloksi ja tuleehan samalla noita kirjoja laitettua muistiin mitä tullu luettua.

Tämä tuntui monimutkaiselta mutku osannu poistaakkaan niin olkoot, opetellaan sitten.

Ai niin, harrastan kans painovirhepaholaisia, kielioppivirheitä yms.

Kaikenlaista säheltämistä sitä sattuu ja tapahtuu kun innoissani keittiössä koetan kokata omia juttuja. Tällä kertaa tein valkokastiketta ja enkös sitten vahingossa tehnyt sitä ihan liikaa. Löysin kaapista yrttistä perunamuusijauhetta kun kukaan muu ei sitä syö kuin minä. Nyt sit sain sen käyttöön ja tietenki pussillisesta tulee ihan liikaa. Mietin sit hyötykäyttöö noille mitä huomenna jää. Muistelin ystävien tehneen jonkinlaista rieskaa. Niinpä sit tuumasta toimeen ja kysymään. Sainkin ohjeen sit ja tuumailin että voikohan kastikkeen lopun käyttää kans. No, huomenna sit testataan ja saa nähdä mimmonen lopputulos tulee.

Kirjoista. Luen kyllä kaikenlaisia kirjoja. Toiset aiheuttaa tiiviin kiinnioton että mun, rakastan, ihana. Toiset taas lentään kaaressa pois. Kirjastoa käytän ahkerasti ja kun viimein opin käyttämään netin varaussysteemiä niin totaalinen mopon karkaaminen käsistä. Kirjoja vinopino siellä varauksessa odottelemassa millonka mun vuoro. Löydän hyviä vinkkejä netistä. Mm. Facebookin Dekkariryhmä on oiva paikka löytää hyvää luettavaa. Kyllä, luen dekkareita. Luen myös paljon muuta. Niitä sitten tuonnempana.