keskiviikko 29. elokuuta 2018

Mika Niikko Susanna Honkamaa: Niikko pysäyttämätön



Jokunen vuosi sitten tulin tutustuneeksi Mika Niikkoon sosiaalisessa mediassa. Muutaman kerran tullut juteltua. Vinkkasinkin vaalien aikaan Mikalle lasten ja nuorten jostakin sivusta, Mika lähtikin heti innolla mukaan. Minulle on jäänyt Mikasta hyvä mielikuva, on kohtelias ja kiltti ihminen. Arvostin jo silloin. Kirjan luettua arvostus on kasvanut moninkertaisesti. Siinä on kyllä mies paikallaan!

Hoksinkin sosiaalisessa mediassa tästä kirjasta kansista sekä nimestä vaihtoehtoja. Heti ilahduin että kirja, tämä on luettava ja toivottavasti kirjasto hankkii. Erään kohdan silloin jo hoksin lapsuudesta ja nuoruudesta, josta en tiennyt yhtään mitään. Ne tiedot oli yllättäviä ja ällistyttäviä.

Kirja on hyvin kirjoitettu. Ei ole sorruttu sivistyneistön kieleen vaan ihan meikäläisten ja köyhäläisten ymmärrettävään kieleen. Se on hyvä asia että suunnattu kaikille. Kirjassa on monta erilaista lukua. Lapsuudesta, nuoruudesta, aikuisuudesta, uskoontulosta, töistä jne. Ihan sellainen läpi leikkaus elämästä. Kirja myös herätti tunteita suuntaan jos toiseen, iloa, naurua, itkua, suuttumusta, ymmärrystä, myötätuntoa jne. Jokainen voi itse lukea ja kokea. Ehdottomasti suosittelen.

Kuten jo mainitsin että lapsuuden ja nuoruuden jutut oli ihan uutta, etten osannu sellaista edes odottaa. Joku vatipää tietenki voi käyttää noita lyömäaseena, mutta mielestäni tämä kokemukset voi käyttää voimavaraksi. Mika, jos kuka, tietää ja ymmärtää heitä joilla on ollut tai parhaillaan on sellaisia tilanteita. Hänelle onkin juuri nämä lasten ja nuorten asiat lähellä sydäntä. Nykyisessä työssään hän pystyy niihin vaikuttamaan parhaansa mukaan ja kokemuksen kautta tietämään minkälaisia muutoksia tarvitaan.

Uskoon tulo oli hieno lukukokemus. Erityisesti eräs Mikan sanoma pompahti esille terävästi. En nyt täyttä sitaattia muista mut sinnepäin kuitenkin. Mikä minä olen tuomitsemaan, annan Jumalan hoitaa asian. Tuo on niin osuvaa ja totta. Monesti sitä pyörittelee päätä jollekkin, mutta sitten täytyy muistaa että en voi tuomita toisia. Antaa Jumalan toimia. Hän toimii omalla ajallaan ja ne vastaukset eivät aina ole sitä mitä odotetaan. Kaikella on oma tarkoitus. Niillä huonoillakin kokemuksilla.

Eduskunnan jutuista oli hyvä lukea. Kirjoitettu juuri silleen että sen ymmärtää. Mut minua ei itseäni niin paljon kiinnosta että jäisi muistiin asti miten hommat toimii. Ne, keitä kiinnostaa, tässä on hyvin selkeesti kerrottu asioista. Jopa minun tyhmä pää ymmärsi. Hyrähdytti kyllä lukea kokemuksia toisista edustajista. Mika ei ole ainoa joka on eräästä puhunut samalla tavalla että on puhelias yms. Olen tämän edustajan itsekin tavannut. Minun kokemus ihan toisenlainen. Pidin ja joksikeen pidän vieläkin sellaisena hiljaisena hiirulaisena, hissukkana. Hassua, miten erilainen kokemus. Tosin minulla on niin hyvä torjutin, että kanssani ei ole helppoa nokikkain jutella, minua pelätään, luultavasti siksi tämä edustaja ei kanssani jutellut. Ei haittaa. Toisaalta hyvä että ihan kaikki ei tuu häiritsemään, mutta kääntöpuolena sitten se yksinäisyys.

Tässä kirjassa mukana se kohuttu pj vaalit. Ei varmaan minkään toisen puolueen kokemus ole samanlainen että muut puolueet yrittää puuttua heidän vaaleihin. Oli kyllä myötätunto ja ymmärrys Mikan kokemusta kohtaan että ihan itku tuli itselläkin. Sitten vielä ne ystävät ja "ystävät". Kuinka monesta paljastui että eivät todellisia ystäviä olleetkaan. Täytyy sillo muistaa että kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen ovi avautuu. Liian usein jäädään tuijottamaan sitä sulkeutunutta ovea, että emme näe sitä ovea joka avautui.

Toivon sydämestäni Mikalle kaikkea hyvää ja menestystä. Erittäin vahva kirjasuositus. Kirjastoistakin löytyy jos ei pysty itselleen ostamaan. Ystävälleni jo ehdinkin suositella tätä ja oli varannut.

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Veera Vaahtera: Sattumalta sinun



Kevyttä viihdettä välissä.
Karoliina on koko ikänsä ollut huolissaan jostakin. Hän on päässyt yliopistolle töihin. Haaveena saada eläkevirka. Hän pääsi projektiin töihin filosofian osastolle. Mitä pitemmälle työ etenee, sen enemmän hän saa stressin aihetta ja huolta. Karoliina on eronnut Villestä mutta silti Ville tuppautuu yliopistolle tapaamaan Karoliinaa. Yliopistolla Karoliina tapaa Matiaksen, josta kiinnostuu. Kaikenlaisia kommelluksia ja sattumia tapahtuu. Lopussa tietysti kiitos seisoo.

Ihan kiva välipala. Ei aiheuttanut isompia tuntemuksia mihinkään suuntaan. Tässä vaan puuttui se jokin. Ei kuitenkaan huono kirja, että tän saattoi lukea vaikka selkeetä vetovoimaa ei ollutkaan.

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Tulipunainen mekko



Tää osu Varjo Kustannuksen sivuilla silmään. Mikä ihana kustannusyhtiö. On kyllä mieleinen. Ainut harmi etteivät huoli käännöskirjallisuutta. J. R. Wardin kirjat olis kuin piste iin päälle.

Kansi on oikein kaunis ja houkutteleva. Tuttuja nimiä tuossa mm. Juha Mäntylä, Henry Aho, Jaakko Melentjeffin nimi hämärästi tuttu että nähnyt varmaan Dekkariryhmässä sekä viimeisenä mutta kaikkein ihanimpana Arttu Tuominen. Kirjan takasivulla on kirjailijoiden esittelyt. Oikein hyvä. Pidin. Siinä kiinnittyi huomioon Tiina Martikainen. Välähti mieleen Johanna Tuomolan Noora Nurkka kirjat. Jos yhtään samantyylinen niin pidän varmasti. Tiinan kirjoihin ajattelin tutustua ja täytyy käydä etsimässä kirjastosta.

Anu ja Eero Korpinen: Käärmeensilmä
Ihana tarina. Tässä sitä entisajan aikaa ja taikaa. Minul ollut viime aikoina mielessä entisajan tarinat tyyliin Barbara Cartland missä kaikenlaisia ritareita yms. Mut tämä tarina tyydytti sen nälän.

Juha Mäntylä: Möttö
Alussa nauratti tämä alku mut saikin sit vakavan sävyn. Kauhistuttava tarina. Hyvin on onnistuttu tässä.

Henry Aho: Midnight mover
Ekana tuo vihelijäinen enkku. Tähän moni kirjailija sortuu ajatellen että kaikki osaa ulkomaan kieliä. No ei osaa! En minä ainakaan. Yleensä vieraat kielet sotkettuna tarinaan antaa aina vahvan negatiivisen sävyn. Haluan ymmärtää lukemani.
Mut tarinaan siis. Pidän Henry Ahon tyylistä. Räväkkä, ronski. Minulle nappaa. Tässäkin sitä löytyy. En ollenkaan osannu aavistaa että tällainen tarina. Erilainen, odottamaton. Oikein hyvä. Pidin tästä tosi paljon. Huolimatta tuosta väärästä kielestä.

Karoliina Suoniemi: Pystyyn kuollut
Lyhyt tarina ja kauhistuttava. Tässäkin onnistuttu. Hauskaa vain että erehdyin henkilön sukupuolesta ennen kuin se sitten paljastui.

Jaakko Melentjeff: Laituri
Kiinnostava tarina. Piti hyvin otteessaan. Tämä tarina sai haluamaan lisää. Tarinalle olisi varmasti löytynyt vielä jatkoakin vaikka täyspitkään kirjaan.

Tiina Martikainen: Usko(ma)ton Jussi
Jännittävä tarina. Tässä oli jotakin etäisesti tuttua. Teksti oli juuri sellainen mikä herätti mielenkiinnon. Täytyy tosiaan tutustua Martikaisen tuotantoon paremmin.

Helena Numminen: Tulipunainen mekko
Kirjan nimikko tarina. Kauhutarina, pelottava mielestäni. En käsitä mitenkä joku voi elää tuolla tavalla. Huhhuh. Kyllä on onnistunut hyvä tarina. Se tuntui. Hui.

Sana Mustonen: Sukuvika
Haha, tämä tarina. Minä niin arvasin. Oli jo alussa mielessä ja samoin kuin tarina eteni että varmasti näin käynyt. Tiesin. Tätä oli siinä mielessä hauska lukea. Hyvä tarina.

Elina Pulli: Paljuhaave
Ohhoh minkälainen tarina. Odottamaton ja yllätyksellinen. Rohkea aihe ja uskallusta. Tuli mieleen Virginia Andrewsin kirjat. Pidin tästä. Juuri tämä yllätyksellisyys. Näistäkin aiheista voi kirjoittaa. Kaikillehan se ei passaa. Pystyn kyllä itse lukemaan.

Arttu Tuominen: Saunakisa
Wow! Kannustava tarina. Miten voi elämänsä muuttaa. Rohkeaa. Vastaavaa lukenut mutta yksikään tarina ei saa minua itseäni muuttumaan vaikka kuinka päässä jyskäis että jos noi pysyy, pystyn minäkin. Päh! Siinä mielessä tykkään lukea tällaisia. Jollakin tapaa osasin lopun odottaa mutta en tuolla tavalla. Erittäin hyvä tarina.

maanantai 6. elokuuta 2018

Marko Hautala: Leväluhta



Dekkariklubi jakoi taas kirjaa ja sain tämän lukuun. Olen jonku Hautalan kirjan aiemmin lukenut ja muistin että erikoinen. Tiesin yhden kaverini pitävän tosi paljon Hautalan kirjoista.

Alku oli tosi kiinnostava. Lukiessa eteenpäin ajatukset palasi alkuun että mitä tapahtui, kuka se oli. Levälunta on oikeasti olemassa. Sieltä on löydetty luurankoja. Tarinassa Meeri palaa lapsuudenkotiinsa vuosien jälkeen. Meerin isä on kuollut, äiti on hauras puhumaton vanhus ja veli on joutunut psykiatriseen hoitolaitokseen. Meeri tapaa entisen kaverinsa Jyrin. He viettää aikaa yhdessä. Jyri kertoo biologiasta, jota hän on opiskellut ja samoin Leväluhdasta. Meeri suuttuu kun ei kestä kuunnella niitä asioita. Meeri löytää kotitalostaan kammottavan esineen jonka veljensä on piilottanut. Leväluhta vetää oudolla tavalla ihmisiä edelleen puoleensa.

Tarina oli mielenkiintoinen ja erikoinen. Teksti on sujuvaa ja nopeaa lukea. Pääosin helppotajuista mutta mukaan mahtuu vaikeampaa osuutta esim. biologia-jutut ja osa noista yliluonnollisista jutuista. Loppuvaiheessa vasta tuntui että pääsee tarinaan sisään mutta heitti sit liki samantien ulos. Kaikkia asioita en ymmärtänyt. Lukihan tämän, mutta en pysty sanomaan tykkäsinkö vaiko en. Jäi vähän sille välille.

lauantai 4. elokuuta 2018

Ruth Ware: Synkän metsän siimeksessä



Nyt osui kirjastossa tämä silmään ja otin lainaan. Olen tästä kirjasta monia keskusteluja nähnyt.
Kirjan kansikin on kiehtova ja nimi mielenkiintoa herättävä. Todella hyvä tarina. Synkän metsän siimeksessä oli mökki ja siellä polttariporukka juhlimassa, mut sit meneekin karmaisevasti pieleen. Lähinnä tulee jokin kauhuelokuva mielleyhtymästä. Tästä tarinasta voisi tulla hyvä elokuva.

Nora ei ole ollut lapsuuden aikaiseen ystäväänsä Clareen yhteyksissä vuosiin. Yllättäen Nora saa sähköpostia Flolta joka on järjestämässä Clarelle polttarit tätinsä mökillä. Nora miettii perumista. Saa sit pian uuden mailin Flolta joka pyytää vastaamaan. Nora ottaa yhteyttä Ninaan joka on myös kutsuttu. He päättävät sitten yhdessä mennä.

Nora herää sitten sairaalassa muistinsa menettäneenä. Pätkittäin muistaa asioita mutta ei kaikkea. Kuulee sitten sivusta poliisin puhuvan että hommaa tutkitaan nyt murhana. Nora järkyttyy, onko hän syyllinen, kuka on tekijä.

Tarina etenee välillä mökillä ja välillä nykyhetkessä jossa Nora on sairaalassa ja koettaa epätoivoisesti muistaa mitä on tapahtunut.

Tämä on erittäin hyvin kirjoitettu. Kaikki ei ole sitä miltä aluperin näyttää. Kirja on todella jännittävä ja pitää lukijaa hyvin otteessaan. Haluten tietää mitä tapahtuu. Tarina tuntuu jatkuvan ja uusia käänteitä tulee. Nimi on nyt muistissa ja aion jatkossakin lukea. Jos yhtään samansorttista niin kyllä pidän.

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Jenny Rogneby: Leona Kortit on jaettu



Kirjassa ekana osuu silmään kannen kauniit värit. Pidän. Houkuttelee tarttumaan kirjaan ja lukemaan. Pitkään olen halunnutkin lukea Leona-kirjoja. Nyt sit osui tämä eka osa silmään kirjastossa. Hyvin pääsi sisään tarinaan. Leonan hahmo on todella mielenkiintoinen. Jotensakin erilainen kuin mitä perinteisesti yleensä poliisit on kirjoissa olleet. Se tekee tästä erityisen. Taitavasti kirjoitettu että ainakin minä lukijana jännään Leonan puolesta, nimenomaan puolesta. Miten hänen käy, miten selviää jne. Vaikka hänen tekonsa ja valintansa eivät ole hyväksyttyjä, niin silti hahmosta pitää.

Kirjassa ryöstetään pankki. Ryöstäjänä on pieni alaston ja verinen tyttö. Miten kummassa se on mahdollista. Ryöstöjä tulee lisääkin. Leona Lindberg saa jutut tutkittavakseen. Leona on erilainen rikostutkija. Räväkämpi, venyttelee rajojaan. Leonan perhe-elämä natisee liitoksistaan. Leonan lapsi on vakavasti sairas ja joutuu leikkaukseen. Leikkaus on riski ja siksi sitä ei korvata. Vanhempien on maksettava itse kulut. Leona joutuu nöyrtymään pyytääkseen vanhemmiltaan lainaksi rahaa.

Kortit on jaettu. Pelikortit. Leona pelaa öisin salaa netissä. Välillä voittaa, välillä häviää.

Olin jo innoissani tarttumassa toiseen osaa. Unohdin vaan että kirja kököttää kirjastossa. Pitää se sit varata tai kattoa onko meidän kirjastoon palautettu se lainassa oleva.

Suosittelen tosiaan tätä kirjaa, ainakin dekkarin ystäville.