torstai 27. lokakuuta 2016

2 kirjaa



2 kirjaa tullut luettua. Ekana toi sarjakuva. Ilkka Heilä: B. Virtanen Sosiaalista mediaa... B. Virtanen kyl hauska hemmo. Yksi suosikeista tässä sarjakuvassa Reino Murikka. Ihan ku minä :D Sarjakuvan loppupuolella oli enemmän tuota sosiaalista mediaa. Naurettiin mieheni kanssa tuota Murikkaa ku tuli mieleen just ku minä. Mulla on fossiili kännykkä. Pistän hanakasti hanttiin älykännyn hankinnassa. Kävisköhän samoin kuin Murikalle :D

Toinen kirja taas Nicky Cruz ja Riku Rinne: Ettemme menettäisi yhtäkään. Tämä siis hengellinen kirja. Heidän yhteisteoksensa. Vuoron perään kumpikin lukuja kirjoittanut. Erittäin mielenkiintoisia juttuja. Isä-jutuista ja kuinka tärkeä isä on lapsille. Ainakin pitäisi olla. Hilja Aaltosen puheesta oli ote. Hän näkisi vielä sen nousevan nuoren sukupolven joka kuulee Jumalan äänen, ennen kuin hänen aikansa on täynnä. Minun piti käydä googlaamassa Hilja Aaltosesta. Hänen aikansa on täyttynyt ja päässyt taivaan kotiin 2013, 105 vuotiaana. Tätä en kirjaa lukiessa tiennyt. Jäin nyt vaan miettimään lukemiani asioita. Uusi nuori sukupolvi on syntynyt. Evankeliumi leviää.

maanantai 24. lokakuuta 2016

Arttu Tuominen: Muistilabyrintti



Muutaman kerran hoksinut Dekkariryhmästä näitä Tuomisen kirjoja kehuttavan. Ystävänikin viime aikoina usiampaan otteeseen. Niinpä sit päätin itsekin kokeilla että mimmonen.

3 päähenkilöä. Vanhempi rikoskonstaapeli Janne Rautakorpi, poliisitutkintoa suorittava entinen huippuyleisurheilija Liisa Sarasoja ja terveystarkastaja Jarkko Kokko.
Janne joutunut perheineen pahaan autokolariin 15 vuotta sitten. Hän taisteli itsensä kuntoon ja palasi töihin. Onko sittenkään kaikki kunnossa. Janne on luurankomaisen laiha ja sairaannäköinen.
Liisa on hyvännäköinen nuori nainen, tarkka, älykäs.
Jarkko taas on juoppo, alkoholisti, joka joutuu taistelemaan työpaikastaan.

Tapahtumapaikkana on Pori. Rajuja mielenosoituksia Liisantorille pystytettävästä teollisuusneuvoksen patsaasta. Viemärikaivosta löytyy naistoimittajan ruumis. Joen uimarannat ovat jo kolmatta kesää suljettuna joessa havaittujen bakteerilöydösten takia. Kun joessa alkaa lisäksi esiintyä selittämättömiä kalakuolemia, Jarkko alkaa tutkia asiaa. Jokainen näistä kolmesta päähenkilöstä saavat kokea monenlaista pahuutta.

Katsoin sisäkannesta Tuomisesta lyhyen kuvauksen. Nuori mies ja esikoisteos. Kirja yllätti täydellisesti. Tämä oli todella hyvä kirjoitus. Erittäin monipuolinen. Mielenkiintoinen tuo surun käsittely miten naiset ja miten miehet käsittelee surua. Se oli jollain tapaa uusi asia mutta kun sitä pohti niin hoksi että tuohan on juuri noin. Kirjassa oli yllättäviä käänteitä. Loppua kohden kun ajatteli että nyt tämä selvisi ja loppuu, mutta ei, lisää uutta käännettä ja jatkuu ja jatkuu. Tämä kyllä piti todella hyvin otteessaan ja halusi lukea. Tosin mun pääkoppa vaatii välillä jähtymistä että tauottelin ja palasin sit lukemaan. Loppu oli yllättävä. Siis ihan vau. Nuori mies, esikoisteos ja näin taitavasti kirjoitettu. Porhalsin heti varaamaan sen seuraavankin kirjan ja odottelen mielenkiinnolla minkälainen. Sitäkin on kehuttu että uskon sen olevan hyvä.

Todellakin voin suositella tätä kirjaa. Kertakaikkisen mahtava.


torstai 20. lokakuuta 2016

Paula Hawkins: Nainen junassa



Tästä kirjasta ollut usein puhetta Dekkariryhmässä. Sillo en viel silleen inspaantunut lukemaan. Vähä aikaa sit hoksin telkusta mainoksen että tosta on leffa tulossa. Se kiinnitti huomion ja kiinnostuksen lukea tää kirja.

Rachel matkustaa päivittäin samalla junalla. Ikkunasta hän seuraa radanvarren talossa asuvaa pariskuntaa. Hän kuvittelee heille onnellisen elämän. Mutta eräänä päivänä hän näkee jotakin poikkeavaa ja pian sen jälkeen nainen katoaa. Rachel haluaa auttaa ja tulee samalla kietoutuneeksi vieraiden ihmisten elämään. Rachel on juoppo ja yrittää raitistua. Mitkä ovat hänen todellisia muistoja ja mitkä hänelle syötettyjä muistoja. Missä on se kadonnut nainen ja kuka onkaan syyllinen.

Kirja on erittäin hyvin kirjoitettu. Monesta näkökulmasta kylläkin mutta pitää silti hyvin otteessaan. Jännittävä, kiinnostava ja tämän todella ahmii, ei voi laskea käsistään. Kiinnostaa kyllä myös se elokuva katsoa miten se on toteutettu.

tiistai 18. lokakuuta 2016

Mika Kähkönen: Luonnollinen kuolema



Osuipa tämä silmään jossakin julkaisussa ja kiinnosti. Niinpä sit varasin kirjastosta tämän. Ja kyllä osui oikeaan. Tykkäsin kovasti.

Sairaalamaailmassa seikkaillaan. Päivystyspolilla juoppoja vakioasiakkaita kuolee yllättäen. Poliisi ei näe niissä rikosta, mutta päivystyspolilla työskentelevä sairaanhoitaja sen sijaan näkee. Hän alkaa tutkia asiaa. Onko siellä sairaalan työyhteisössä kylmäverinen murhaaja. Hoitaja toivoo poliisin vanhemmalta kollegalta tukea asiassa. Hoitajan ex-miehen kuolema edellisellä talvella sekä pojan syytökset vaikuttavat taustalla. Poika uskoo että jos vanhemmat eivät olisi eronneet, isä eläisi vielä.

Alku hieman vei aikaa ennen kuin kirja nappas matkaan ja piti otteessaan loppuun asti. Erittäin mielenkiintoinen ja kiinnostava kuvaus sairaalamaailmasta, ihmistä ja heidän ajatuksistaan. Taitavasti punottu juoni ihan loppumetreille asti.  Voin kyllä suositella tätä kirjaa. Kannatti lainata.

perjantai 14. lokakuuta 2016

Ilkka Remes: Kiirastuli



Remes on kyllä loistava kirjailija. Osaa taitavasti kirjoittaa ja saada lukija tempaistua mukaan kirjan juoneen. Tässä kirjassa juoni niin hyvä ja ajankohtaisia aiheitakin. En pystynyt yhdeltä istumalta lukemaan. Tarvitsen taukoja jos menee liian jännäksi. Tässä kirjassa taukoja täytyi kyllä pitää että pää jähty. Olen kerran kysellyt toisilta lukijoilta kokevatko samaa. Ei, eivät koe, pitemminkin päinvastoin. No, ei haittaa. Ehkä joskus joku ymmärtää miten koen.

Kirja alkaa kun vanha puukirkko palaa. Kirkon seinään oli maalattu islamin symboli. Kuva vuodettiin sosiaaliseen mediaan. Lehdet ja poliisi vaikenivat. Luonnollisesti ihmiset raivostuivat. Venäjä suuttui kun Suomi teki puolustusliiton Yhdysvaltojen kanssa. Se repi syvän railon kansalaisten välille. Kahtia jakautunut kansa. Amerikkalaissotilaat tulevat Suomeen ja Venäjä vastaa siihen pirullisella aseella. 1300 km portti avautuu.

Minusta kirja loppui kesken ja syykin selvisi jälkisanoista. Tässä on samoja hahmoja kuin edellisessä kirjassa. Jatkoa siis seuraa vieläkin. Todella mielenkiinnolla odotan seuraavaa kirjaa.
 

maanantai 10. lokakuuta 2016

Wexi Korhonen: Pystyyn kuollut



Hoksin tän Dekkariryhmässä jonku jakaneen jutun jo elokuussa mutta se meni ohi. Vasta kun joku kommentoi juttua niin se nousi ja osui munki silmään. Pääsipä kunnon riemuhuuto että vihdoinkin 10 vuoden jälkeen Kari Salo sarja jatkuu. Selvisi syykin miksei ole aiemmin ilmestynyt kirjoja. Tosin en kyl sitä tietoa tallentanut pääkoppaan asti.

Takakansi ei isommin antanut juonipaljastusta. Mietinkin että miten tähän uppuaa kun on vuosia kun viimeksi lukenut tätä sarjaa. Pikkasen kyl tietysti pihalla ja en muista mitä näille hahmoille tapahtunut yms.

Kirja kyllä imaisi todella hyvin sisäänsä ja mielenkiinto riitti. Todella hyvin kirjoitettu ja juoni mitä mainioin. Kosto sepä se. Erittäin ovelaa. Melkein täydellinen rikos. Kiinnostavia juonen käänteitä. Tätä lisää. Toivottavasti sarja jatkuu. Kyllä tällaisen kirjan luettua olin aivan ihastuksissani. Antoi kyllä hyvää mieltä.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Timo Leppänen: Merkilliset nimet sekä kokkausta

Tää olikin lukulistalla mut unohdin kunnes ystäväni jakoi tästä kirjasta jonku julkaisun FaceBookissa. Muistin sit ja varasin.

Mielenkiintoinen kirja eri firmojen, tuotteiden yms. nimistä miten ne on syntyneet. Osan vanhoista muistin ja oli mukava lukea niitä mistä ne on syntyneet. Osa nimistä ihan outoja. Yllätyin miten Adidas ja Puma liittyivät yhteen. Tuo oli minulle ihan uus tieto. Tulihan samalla opittua uutta.



Tänään pääsin sit keittiöön säheltämään. Kaupassa oli kanankoipia 50% joten ostin sellaisen. Uuniin sitten ja paistoin pari tuntia että varmasti kypsää. Odotin jähtymistä ja sit lihat pois luista. Tänään vuorossa sit isompaan vuokaan. Oli jäänyt litran suurustettu kanakeitto pussi kaappiin. Aattelin hyötykäyttää sen. Lihat ja se keitto vuokaan. Sekaan sit sipulia, valkosipulia, porkkanaa sekä avattu keittovihannes pussin jämät. Riisiä ja couscousia lisäkin imemään nestettä. Uuniin. Kävin sitä välillä kattomassa. Hyvin imeneet nesteet. Oikein hyvää tuli. Tällä kertaa ei menny mikään rikki tai muutakaan vastaavaa. Joskus jokin onnistuu.

perjantai 7. lokakuuta 2016

Tuija Lehtinen: Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta

Tän hoksin kirjakerhon lehdessä, mutku oo vuosiin ollu enää varaa ostaa kirjoja, niinpä porhalsin kirjaston sivulle varaamaan tämän. Samaan syssyyn hoksin Lehtisen ensimmäisen dekkarin jonka kans varasin.

Kirjan nimikin jo kertoo että huutokauppa maailmassa seikkaillaan. Helmi työskentelee isäpuolensa huutokauppakamarissa sekä firmaan kuuluvassa antiikkiliikkeessä. Ala häntä kiinnostaa mutta ei silti ole varma haluaako tätä työtä tehdä. Samalla tapaa muutamia miehiä. Kuka onkin kukin. Kuten Helmi on oppinut, kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää.

Lehtisen kirjat ovat sellaisia keveitä, viihteellisiä ja helppoa luettavaa. Ilokseni hoksin aiempien Lehtisen kirjojen hahmoja olevan mukana käväisemässä sivuhahmoina. Se aina on ilahduttanut minua. Samalla hieman näkee mitä heille on tapahtunut. Tässä kirjassa meni tovi kun yhdistin henkilöt kirjoihin. Piti käydä ihan erikseen uudestaan lukemassa niitä kohtia ennen kuin tuli se ahaa-elämys.

tiistai 4. lokakuuta 2016

Dani Pettrey: Salattu

Hoksin tän kirjan kirjastossa ihan sattumalta. Melkoinen riemuvinkaisu että tälläkö jatko-osa. Takakannesta hoksin McKenna ja juu samoja henkilöitä kuin eka osassa. Dani Pettrey: Uponnut

Tutustuminen Pettreyn kirjoihin viittaa taas Helmet lukuhaasteeseen. Siinä oli kohta: alle 18 v suosittelema kirja. Kysyin ystäväni tyttäreltä mutta sain epämääräisen viittauksen. Juttelin sit jossakin välissä kaverin kanssa keskustelun lomassa muistin että hällä on teini-ikäinen tyttö. Kysyinkin sitten että onko tyttö kotona ja tämmöistä asiaa oli. Hän sit suositteli Dani Pettrey: Uponnut. En ollu kuullutkaan sellaisesta. Tykkäsin tosi paljon.

Tämä Salattu on jatko-osa. Itsenäinen toki että saattaa lukia vaikkei ookkaan tuota edellistä lukenut. Kirjassa selvitellään lumilauttailijan murhaa. McKennan perhe lähtee tutkimaan sitä poliisiystävänsä Landonin kanssa. Reef McKenna joutuu syytettyjen penkille alussa. Siksi perhe haluaa tutkia itse asiaa.

Kirja oli jännittävä. Nämä ovat kristillisiä kirjoja. Se kiinnitti huomioni ja teki vaikutuksen. Minä pidän näistä todella. Ei kaikkien kirjojen tarvitse olla läpi raakoja. Nämä pehmeämpää mutta silti jännittäviä.

Kyllä tätä kirjaa voi suositella.