lauantai 31. joulukuuta 2016

J.R. Ward: Viskin ruhtinaat



Vuoden viimeinen kirja. Se on 129. kirja.

En muista mistä tämän bongasin. Luultavasti kustantajan sivulta joulukalenterista. Taisi olla kohta jossa sai valita voittokirjan. Pääsi kyl megamainen riemuvinkaisu että tämä. Heti kyl varasin kirjastostakin tämän. Olis pitänyt palauttaa heti joulun jälkeen mut otin uusinta kerran.

Minä pidän J.R. Wardin kirjoista. Lähinnä se MTV on mun juttuni mitä kerään. Olen toki sen Langenneet Enkelit-sarjan kans lukenut. Tämä oli ihan uus juttu. Hoksin tästä maininnan 100 kirjan haasteessa kun tuttu mainitsi lukevansa tätä enkuksi. Ystävän kanssa sit turistiin kirjasta. Hän kertoi omaa mielipidettään. Olinkin siihen varautunut mutta ei minulle tullut samaa tuntemusta.

Tämä kertoo upporikkaasta viskillä vaurastuneesta suvusta. Salaisuuksia, kieroja temppuja, petoksia, skandaaleja. Vauhdikasta menoa siis. Talon yläkerrassa asuu perhe ja alakerrassa henkilökunta. Henkilökunta raataa pitääkseen yläkerran kulissit pystyssä. Tokihan löytyy kerroksien yhdistävä tekijä eli kielletty pari, perheenjäsen sekä työntekijä. Kuinka heidän käy.
Pikkuhiljaa salaisuudet alkaa paljastua. Talo asukkaineen joutuu muutoksen pyörteisiin.
Kirja loppui silleen että käsitin kirjan saavan jatkoa. Ainakin toivon tätä sormet, varpaat ja vielä silmätkin ristissä. Haluan ehdottomasti lukea tätä sarjaa lisää. Erittäin kiinnostava loppu.

perjantai 30. joulukuuta 2016

Helmet-lukuhaaste 2017

Helmet-lukuhaaste:

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis: Tuija Lehtinen: Tähtilinna
2. Kirjablogissa kehuttu kirja: Samuel Bjørk: minä matkustan yksin
3. Suomalainen klassikkokirja: Aino Räsänen: Soita minulle, Helena
4. Kirja lisää hyvinvointiasi: Peter Kelder: Viisi tiibetiläistä menetelmää
5. Kirjassa liikutaan luonnossa: Marko Kilpi: Undertaker Kuolemantuomio
6. Kirjassa on monta kertojaa: Jarkko Sipilä: Ei vasikka käskien laula
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja: Saul Black: Tappamisen pitkä oppimäärä
8. Suomen historiasta kertova kirja: Enni Mustonen: Verenpisara ikkunalla
9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja: Timo Parvela - Kari Väänänen: Taivaan tulet
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis: Peter James: Kirottu talo
11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja: Gillian Anderson & Jeff Rovin: Jään salaisuudet
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja: Lars Kepler: Kaniininmetsästäjä
13. Kirja "kertoo sinusta": Antti Isokangas: Minä suojelen sinua taiteelta
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella: Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen: Merja Jalo: Arvoitusten jäljillä
16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja: Anders Roslund & Börje Hellström: Peto
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista: J. K. Johansson: Laura
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa: Tuija Lehtinen: Saimi ja Selma prinsessa Armada
19. Yhdenpäivänromaani: Dan Brown: Kadonnut symboli
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö: Pienin ehdoin
21. Sankaritarina: Tilar J. Mazzeo: Irenan lapset
22. Kuvitettu kirja: Ratkaisemattomat mysteerit 1938-48
23. Käännöskirja: Belinda Bauer: Näkijä
24. Kirjassa selvitetään rikos: Karin Slaughter: Kahlittu
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole: Kaija Maarit Hannele Laine: Syyskuun unikko
26. Sukutarina: Enni Mustonen: Ruiskukkaseppele
27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja: Walt Disney: Suuri suomalainen murrekirja
28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan: Geraldine Brooks: Kirjan kansa
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia: Veronica Roth: Viillot
30. Kirjan nimessä on tunne: Peter James: Kuolema ei rakasta ketään
31. Fantasiakirja: J.R. Ward: Peto
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta: Michael Dobbs: House of Cards
33. Kirja kertoo Intiasta: Robin Cook: Äkkikuolema
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt: Maija Loukkola: Kauppiasperheen elämää 1920-30 -luvun Oulussa
35. Kirjan nimessä on erisnimi: Antti Korhonen: Väänänen ja jeesushullut
36. Elämäkerta tai muistelmateos: Marko Lönnqvist: Elämäni gangsterina
37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta: Patricia Cornwell: Tomuksi ja tuhkaksi
38. Kirjassa mennään naimisiin: Terhi Rannela: Frau
39. Ikääntymisestä kertova kirja: Maija Loukkola: Elämää vanhassa Oulussa
40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä: Yrsa Sigurðardóttir: Perimä
41. Kirjan kannessa on eläin: Katariina Souri: Sammunut sydän
42. Esikoisteos: Antti Korhonen: Väänäsen rysäys
43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään: Rikospaikka Tampere
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta: Tero J. Kauppinen: Pahan arkkitehti
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja: Risto Joutjärvi: Valvojana naisten erityistyöleirillä
46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja: Geraldine Brooks: Islamin naisten salattu elämä
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit: Jarkko Sipilä: Valepoliisi
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän: Katariina Souri: Valkoinen varjo
49. Vuoden 2017 uutuuskirja: Michael Katz Krefelt: Syvyyteen
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja: Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori
 

tiistai 27. joulukuuta 2016

Joulun ajan kirjoja



Joulun aikana tuli noi luettua Lapin reissulla mammojen lihapatojen ääressä. Siel ei oikein koneen ääressä pystynyt olemaan huonossa asennossa niin tulee sit luettua enemmän.

Ekana toi Stephenie Meyer: Elämä ja kuolema. Houkutus käänteisenä. Bongasin tän kirjaston sivuilta kun etsin Meyerin tulevaa kirjaa varaukseen. Ihmettelin tätä että mikä tämä on. Otin sit tämän. Muistinkin sillo Twilight huuman aikaan fanit puheli tän tyylisestä että Meyer kirjoittais kirjan Edwardin näkökulmasta. Eihä mun kielitaito riitä mutta ystävien kanssa juteltiin. Muistelin että fanit itse oli jotakin tarinaa kirjoittanut ja Meyer suuttui ja perui sit koko homman. Nyt sit kun oli 10 vuotisjuhla niin oli pyydetty Meyeriä muistamaan jotenkin ja ajatuksena että kirje. Meyer päättikin sit samalla vauhtia tehdä kirjan. Joka EI ole Edwardin näkökulmasta vaan tässä sukupuoliroolit sekaisin. Beau ja Edythe. Osan sukupuoliroolit oli ennallaan esim. Beaun (Bellan) vanhemmat. Syynä siihen se että harvoin lasta annetaan isälle vaan liki aina automaattisesti äiti on se lähihuoltaja.
Tätä oli mielenkiintoista lukea. Alussa tuli verrattua Houkutukseen ja muisteltua miten Bella ja Edward. Kaikkien osapuolia en pystynyt tunnistamaan tai oikeammin muistamaan. Ehkä sit jos olisin Houkutuksen lukenut eka. Siitä tosin on aikaa vierähtänyt että en vaan muistanut. Tämä oli hyvä kirja. Mielenkiintoinen loppu.

Peter James: Kuolemaan asti sinun. Tämä oli hyytävä kirja. Huhhuh. Jodie Bentley on koko lapsuutensa saanu kokea olevansa ruma ankanpoikanen. Hänen unelmansa on olla kaunis ja rikas. Ensimmäiseen tarvitaan plastiikkakirurgin apua ja toinen taas joko ansaittava rahaa tai naitava rikas mies. Naimisiin pääsi helposti mutta miehestä eroon pääsy olikin jo konstikkaampaa. Harjoitushan tekee mestarin.
Roy Gracea elämä puristaa monelta taholta. Esimiesten painostukset, edellinen rikostapaus valvottaa, ensimmäisen vaimon, Sandyn katoamisesta on tullut uusia seikkoja ja sit vielä lisäksi vanha vihollinen on taas maisemissa. Pahinta kuitenkin että Brightonissa näyttää olevan todellinen musta leski. Nainen jolla on myrkyllinen mieli ja tappavat taidot.
Peter James osaa asiansa. Tekee jännittäviä kirjoja. Tämäkin oli hurjaa luettavaa. Jodien aseet oli todella kammottavia. En voi käsittää miten joku kykenee sellaiseen. Huhhuh.

Mikko-Pekka Heikkinen: Poromafia. Tämäkin sijaitsee Lapissa. Mukava lukea näitä. Kertoo Nelihangan perheestä. Suku on hallinnut Utsjokea jo satakunta vuotta. Suvun tän hetkinen patriarkka on jäämässä syrjään perheen pään paikalta. Mutta sitä ennen riitaantuu pahasti esikoispoikansa kanssa. Poika hylkää perintöosansa taakseen katsomatta ja perustaa ihan oman juttunsa. Moottorikelkkajengin, Ahma SC. Tietysti on itseoikeutettu presidentti. Ottaa sit silleen yhteen isänsä kanssa. Seurauksena sota joka kuuluu kauas etelään asti. Pojalla on tietty ase jolla ravistelee koko porotaloutta ja saamelaisten elämäntapaa. Mitä kummaa hän on tuonut. Ja miten etelä vastaa.
Aivan mahtavia kirjoja tällä Heikkisellä. Kyllä näitä saa nauraa. Jokainen osa näemmä itsenäinen etteivät ole sarja. Toivottavasti vielä tulee paljon lisää kirjoja.



maanantai 19. joulukuuta 2016

Riku Rinne: Talon tarina



Tää osui silmään Riku Rinteen sivulla ja tietysti katsoin kirjastosta. Ei ollutkaan, joten laitoin hankintatoiveeksi ja se hyväksyttiin. Pääsin nyt sit lukemaan tämän. Olen lukenut Riku Rinteen kirjoja aiemminkin ja tykännyt kovasti.

Tässä kirjassa nimensä mukaisesti kerrotaan Talon tarina. Aviopari Heikki ja Riitta Talo. Kirja alkaakin jo heti mukaansa tempaavasti vankilassa, jossa Heikki muistelee menneisyyttään. Heikillä on raju menneisyys. Elänyt roskalaatikoissa, varastanut ruokaa, ryypännyt, tehnyt kaikenlaista pahaa. Väsyneenä sitten nöyrtyi pyytämään apua ylhäältä.

Vapauduttuaan tapasi sitten Riitan. Oma aikansa meni kun aloittivat yhteisen ihmeellisen elämän. Paljon iloja ja suruja. Mielenkiintoisen seikan pistin merkille ja samaa olen aiemminkin huomannut. "Heikkona olet vahva." Tässäkin kirjassa tuosta oli puhetta. Se on minusta mielenkiintoinen seikka. Jumala käyttää heikkoja, koska he ovat vahvoja. Tämä on ristiriitainen lause, mutta minusta hyvin ymmärrettävä. Ymmärrän sen täysin.

Heikki ja Riitta saivat siunauksia paljon ja tekivät hyvää. Auttoivat ihmisiä monessa paikassa. Saivat lottovoiton, ostivat kirkon ja auttoivat monessa maassa. Kirja kyllä hyvin koskettava. Riku Rinteellä on taito kirjoittaa asioista.

Kirjassa on myös valokuvia Heikin elämästä. Siitä tulikin mieleen huumorintaju. Tässäkin kirjassa oli puhetta Jumalan huumorintajusta. Se on tuttua aiemmistakin luetuista kirjoista.

Kirjassa myös verrattiin Suomen ja Ruotsin tilannetta. Ruotsissa rajaton, kaikki yhdessä, ei kyselty mistä seurakunnasta olet. Kristilliset yhdessä, ei siinä väliä mistä suuntauksesta tai kirkosta olet. Tämäkin tuttu juttu näissä Riku Rinteen kirjoissa. Jotkut ihmiset tekee yhteistyötä evankelioimisessa ja muussa kokoontumisessa, toiset taas luokittelee että vain saman suuntauksen tai kirkon jäsenten kanssa.

perjantai 16. joulukuuta 2016

Robert Galbraith: Silkkiäistoukka



J.K. Rowlingin aliaksen toinen Cormoran Strike dekkari. Ensimmäisen tapaan tääkin oli hidas lukea ja piti kertaalleen uusia.

Lontoolainen kirjailija Owen Quine katoaa. Quinen vaimo pyytää Strikeä etsimään miestään. Quine löytyy murhattuna. Kirjailija on saanut valmiiksi romaanin, joka on hyvin ilkeä. Romaanissa kuvataan hänen tuntemiaan ihmisiä todella ilkeästi. Quinen kuolema muistuttaa samanlaiselta kuin romaanissa. Kuka onkaan se raaka murhaaja. Striken sihteeri, Robin pääsee vihdoinkin tutkintaan mukaan. Saa ilmaistua halunsa osallistumiseen. Robin on menossa naimisiin, mutta jotakin sattuu mikä siirtää häät. Matthew ei edelleenkään hyväksy Robinin työpaikkaa. Oma soppansa siinäkin.

Kirjassa on mukana monta mielenkiintoista henkilöä ja tilanteita. Strike yritetään puukottaa ja häntä varjostetaan todella kokemattomasti. Strike saakin hänet kiinni ja kuulusteltua. Henkilö pääsee pakenemaan mutta Strike ja Robin myöhemmässä vaiheessa joutuvat hänen kanssaan tekemisiin.

Quinen tytär on vammainen, omaa jonkinlaista kleptomaniaa. Orlandon laukusta löytyykin Strikelle hyödyllisiä todisteita. Orlando pitää kovasti Robinista ja piirtämisestä.

Murhaajaa en olis osannut aavistaa. Loppu oli vauhdikas ja kiinnostava kiinni otti. Robin loukkaantuu. Strike vierailee ensi kertaa Robinin kotona.

Odottelen kyllä kovasti jatkoa. Onhan tullutkin 3. osa. Mut nyt muuta kiirettä noiden kirjojen kanssa että täytyy tuo lukea tuonnempana. Kun nyt jo tietää että näiden kanssa menee aikaa. Eivät ainakaan minulle ole mitään nopeita kirjoja. Striken ja Robinin suhde on kiinnostava ja haluan todella lukea mitä se tulevaisuudessa sisältää. Toivon sarjan jatkuvan vielä.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Johanna Hurtig & Mari Leppänen: Maijan tarina



Tämä kirja muistui mieleen kokonaan toisesta kirjasta. Kaveri oli päivittänyt että oven takana 2 jehovaa taas jälleen kerran. Omien kavereiden kanssa keskustelivat jostakin kirjasta. Minäkin kiinnostuin siitä ja kävin kirjaston sivuilta varaamassa sen kirjan. Samalla muistin tämän. Nimi tosin hukassa sillo. Tällä kertaa hakukone oli yhteistyöhaluinen kun löysin sitten tämän. Nyt sain luettua.

Kirja kerrassaan järkyttävä. Aiheutti suunnatonta suuttumista. Maijan kokemus aivan karmaiseva. Tuntui hirveen pahalta Maijan kokemus. Mut samalla kuitenkin näkee hänet voittajana. Hän selviytyi. Sai asiansa kerrottua, sai kirjan tehtyä. Näin nämä teot tulleet päivän valoon. Toki tässä tarinassa paikkakuntaa ei kerrota ja henkilöiden nimet muutettu.

Tämä kertoo vanhoillislestadiolaisen Maijan kokemuksen seksuaalisesta hyväksikäytöstä yhteisön piireissä. Maijan lapsuus särkyi jo varhain kun joutui seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Maija ei lapsena saanut apua vaan häntä syyllistettiin ja asioista vaiettiin. Siksi nämä hyväksikäyttäjät jatkoivat temppujaan. Jossain vaiheessa Maija sai jotenkin kerrottua isälleen että Anssi kiusaa. Isä silloin puuttui asiaan ja sen jälkeen Maija sai olla rauhassa kotonaan.

Aíkuisena Maija muisti tapahtumia ja yritti asioita selvittää uskonyhteisön sekä lähipiirinsä kanssa. Se johti uusiin vaikeuksiin. Onneksi Maija ei ollu yksin vaan hänelläkin oli tukijoita. Siihen aikaan juuri kävi ilmi yhteiskunnassa näitä seksuaalisia hyväksikäyttöjä seurakunnassa. Maijalla on vahva usko ja se toimi hänellä apuna. Osa syyllisistä eivät ikinä ottaneet omista teoistaan vastuuta. Tässä opin itsekin hoksimaan että mitä se tarkoitti ja miten oikeasti pyydetään anteeksi. Otan tuon itsekin käyttöön ja muistan toivottavasti jatkossa itsekin tämän miten toimia ja miten on oikein.

Tarinan jälkeen on eri asiantuntijoiden omia kirjoituksia. Heidän teksteissään käsitellään traumatisoitumisen ja toipumisen prosesseja, uskonnollisen yhteisön ja väkivallan kytköksiä, uskon ja moraalin vaikenemista.

Kirja ei välttämättä kaikille sovellu. Herkemmille varsinkaan. Mutta aihe silti tärkeä. Lukee ketkä pystyy.

lauantai 3. joulukuuta 2016

Mikko-Pekka Heikkinen: Jääräpää



Osui silmään kaverin jakamana joku näytelmä tms. Tietysti piti kattoa että mikä tämä. Muistin sen Terveisiä Kutturasta kirjan josta pidin kovasti. Siitä sit hoksin että on uusia kirjoja, tämä ja Poromafia. Molemmat piti sit kirjaston sivuilta varata.

Ensinnäkin kustantaja Johnny Knigalle risuja. Miksi hiivatissa sisäkansi on tumman ruskea ja teksti siinä mustalla. 😠 Koeta siinä sitten taskulampulla ja suurennuslasilla lukia mitä lukee. Takakannessa lyhyemmin oli tekstii mut sisäkannessa pitempi juonen kuvaus. Mutku nää mitään. Pöhelöt!!!!

Joka tapauksessa kuitenkin eli Lapissa seikkaillaan taas. Muoniossa tällä kertaa. Törmäyskurssilla etelän latteliberaali ja pohjoisen tunturiänkyrä. Suomi ja Saamenmaa. Poliisi ja poromafia. Nainen ja mies. Rakkaus.

Katja Karhuvuoma, helsinkiläissyntyinen juristi mennyt naimisiin Aslan kanssa ja asettunut Muonioon. Katja on Muonion kunnanjohtaja. Asla taas saamelainen desingvaatturi. Asla pitää Hollywoodin hempeistä rakkausleffoista. Katja ja kuntalaki joutuvat koetukselle. Muonion ja naapuripitäjä Enontekiön pitäisi liittyä yhteen. Katja yrittää sitä houkutella. Jos epäonnistuu, molemmat kunnat kuolee. Enontekiön poromafia pistää hanttiin. Tunturiänkyrä on Katjan appiukko Piera. Piera palvoo Black Sabbathin varhaistuotantoa, puolustaa saamelaista elämän tapaa, puhuu Katjalle saamea, jota Katja ei ymmärrä. Vastustaa kaikkea muuta, varsinkin Katjaa. Liisa Karhuvuoma on Katjan anoppi ja seudun viimeinen poliisi sekä Wife Beater Revenge Club sisarkunnan jäsen.  Kun virkavalta on pohjoisessa lakkautettu, jää ainoaksi Lapin laki.

Jotakin vajaa puoleen väliin luin ennenku löyty se kirjan henki ja pääsin juoneen sisään. Loppua kohden kirja vaan parani. Katjalle, etelän naiselle, pohjoisen kaamos on vaikea asia. Kaupassakin valot olivat himmeät. Vasta kun kaupassa anoppi sanoi hänelle jotakin pimeydestä, silloin vasta Katja tajusi miksi ja mitä se pimeys kätkee. Appi oli selvittänyt Katjan sukujuuret ja kiristi niillä Katjaa. Asia ratkesi todella mielenkiintoisella tavalla. Kirjan loppu oli kyllä aivan rokrokrok huippu mahtava. Tykkäsin todella paljon. Nyt vaan odottamaan mielenkiinnolla mimmonen se Poromafia on sit kunhan sen saan lukuun.