Outi Honka: Elämä kiehkuroilla

Otin sit kevyempää ja hauskempaa luettavaa välillä. En nyt keksinyt mihinkään haasteen kohtaan tätä sopivaksi, mut ainakin tohon 100 kirjan haasteeseen käy.

Jonna työskentelee kampaajana julkkisten suosimassa kampaamossa. Jonna joutuu melkoiseen piirileikkiin työnsä ohella. Poikaystävänsä Ekin kanssa suhde viilentynyt ja töissä työkaverinsa Marjo on ilkeä Jonnalle. Vie yhden Jonnan asiakkaan ja pilaa hänen hiuksensa. Eräs asiakas haluaa tietokoneen ja ohjelman, joten sopivat Jonnan poikaystävän Ekin kanssa tapaamisen, johon myös Jonna osallistuu. Toinen asiakas kuulee siitä ja tarjoaa ravintolaansa tapaamispaikaksi. Jonna ja Eki keskustelevat tulevaisuudestaan. Kumpikin yhtä aikaa aloittaa samasta aiheesta. Molemmat tietysti tarjoaa toiselle puheenvuoroa ensin. No, Eki sitten aloittaa ja käy ilmi että molemmat yrittäneet samaa asiaa, joten Eki ehti ensin. Ihmettelee tietysti miksei Jonna saa raivaria, itkua yms. Kummallakin on uusi kumppani ja siksi sitä ero-keskustelua aikoivat.

Tämä ei sopinut myöskään kohtaan: Jossa kukaan ei kuole. Tässä eräs asiakas kuolee. Jonnahan löytää uuden kumppaninsa kanssa asiakkaan ja joutuu shokkiin. Aamulla sitten saa levätä ennen kuin menee kampaamoon. Marjohan siellä tietysti häärännyt kuoppaa Jonnalle koska omistaja on tulossa sinne. Käykin ilmi että kampaamo on myyty eräälle asiakkaalle. Solmut alkaa selvitä ja totuus paljastua.

Ihan kiva lukee vaihteeksi näitäkin. Ei löydy kirjastosta. Divareista saattaa löytyä. Tämä lähtee kiertoon mut vielä en tiedä minnes tän kiikutan. Todennäköisesti kirjaston vaihtokärryyn kun tällä hetkellä lukevia kavereita ei ole samalla paikkakunnalla että vaihtais luettuja.

Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella

Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 11. Jonkin muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja, 25. kukaan ei kuole, 30. kirjan nimessä on tunne, 45. suomalaisesta naisesta kertova kirja ja 47. kahden haastekohdan kriteerit

"Miltä tuntuu hoitaa varastettuja lapsia?"

Kiinnostava aihe tässä kirjassa tämä sijaisvanhemmuus ja huostaan otot. Aihe on tuttu kavereiden ja tuttujen kautta. Olen jonkin verran tullut perehtyneeksi aiheeseen. Kirjassa oli yks kammottava kohtaus mun mielestä, mutta onneksi niin lyhyt että sen sit saattoi lukia. Härkönen on kirjoittanut tämän todella taitavasti. Ei ainoastaan yhdestä näkövinkkelistä vaan myös toisesta. Minulle toinen on tutumpi ja jonka puolella vahvemmin olen. Tästä kirjasta näin myös sen toisen, vaikka toki tiedossa se olikin, mutta nyt ymmärtäen. Asia erikseen miten sit jatkossa suhtaudun näihin asioihin.

Uusioperhe, Tuula, Roope ja Harri. Roope on Tuulan 10-vuotias poika aiemmasta liitosta. Tuulalle on tehty kohdun poisto, joten lapsia hän ei enää saa. Harrilla ei ole omia lapsia. Tuula näkee lehtikirjoituksen sijaisperhetoiminnasta. Hän repäisee sen talteen. Tuonnempana hän hoksii lehdessä ilmoituksen jossa haetaan sijaisperheitä, koska heistä on huutava pula. Niinpä he sitten päättivät osallistua. Saivat sitten sisarukset sijaislapseksi. 5-vuotias Venni-tyttö sekä 8-vuotias Luka-poika.

Tuulalla on itselläänkin rikkonainen lapsuus ja kovia kokemuksia. Sisarukset ovat erilaisia. Venni on hellyydenkipeä ja Luka taas vihainen eikä päästä lähelleen helposti. Kaikenlaisia sattuu ja tapahtuu. Alussa sujuu hyvin perheessä mutta sitten kaikenlaista tapahtuu. Pehmolelut hirtetty, veitset piilotettu, aamupalalla Venni hymysuissa huoritellen pyytää lisää muroja. Pienet padat, isot korvat, että kaikenlaisia epäsopivaa lapset imeneet itseensä ja käyttävät sitten niitä ymmärtämättä ettei se olekkaan sopivaa. Tuula pohtii omaa sopivuuttaan sijaisäidiksi. Käy välillä sosiaalitoimistossa juttelemassa ja ällistyy kovasti minkälaista vastausta saa.

Lasten isä ei tule sovittuun tapaamiseen. Tulee myöhemmin iltamyöhäällä yllättäen kylään. Purkii omaa elämäänsä Harrille saunassa. Tuula salakuuntelee heitä pesuhuoneessa. Myöhemmin Luke löytää isänsä sytkärin ja siitä päätteli että isä on käynyt. On sitten kovasti vihainen ettei saanut isää tavata.

Tuula tutustuu lasten mummoon, Ninnan äitiin. Lapset ilahtui kun pääsivät mummoa tapaamaan ja mummo vie sit lapset äidilleen. Soittaa kyllä sitten Tuulalle omista tuntemuksistaan. Tuula rynnii katsomaan tilannetta. Samalla tutustuu Ninnaan. Ottaa koko komppanian matkaan että lähdetään saunaan. Saunassa taas puretaan mieltä.

Minä kyllä todella tykkäsin tästä kirjasta ja tätä oli sujuva lukea. Tässä sai kokea monenlaisia tuntemuksia kun tätä luki. Aihekin tärkeä. Tätä kirjaa voi suositella, myös niille, joilla on jo mielipide huostaanotoista, sossuista, lasuista ja sijaisperheistä, voi hyvinkin käydä että näet ja ymmärrät sen toisenkin puolen asiasta.

Merja Jalo: Arvoitusten jäljillä

Dekkariryhmän lukuhaaste X: Kirjassa on aiheena urheilu tai jokin harrastus
Ehkei tää varsinaisesti dekkari mut jännittäviä silti nämäkin kirjat, joten saa kelvata.

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
Sopii myös kohtiin: 2. blogi (tämä minun, en löytänyt vielä muita), 25. kukaan ei kuole, 37. yli 20 teosta, 41. kannessa on eläin, 45. suomalainen nainen, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. Vuoden 2017 uutuuskirja.

Mää oon tätä sarjaa lukenut lapsuudesta saakka. Vaikka kääkkä oonkin niin silti luen näitä edelleen. Keräsin joskus tätä sarjaa mut erään muuton yhteydessä myin ne kirjat pois.

Mielenkiintoista vuosien aikana tätä sarjaa seurannut noiden hahmojen kehitystä. Ne oli ennen selkeesti sillä ja sillä luokalla, koulussa, mut nykyisin ei enää ole ollut tuota juttua minkä ikäistä sakki on. Alaikäisiä kuitenki koska ei ole esim. autolla ajoa tms. mitkä nyt täysi-ikäisille kuuluu. Luulen että nämä hahmot jatkossa iältään kehittyy harvoin. Tarinahan pysyy Nummelan ponitallissa ja hevosissa.

Kirjojen pääosissa on pääosin Kikka eli Kirsti Lahti. Aiemmin Kikan kanssa Titta mutta nykyisin melko paljon Repe. Toki Jalo kirjoittaa välillä muistakin henkilöistä pääosiin. Tässä kirjassa Kikka on pääosassa. Hän on saanut hoitohevosekseen kilparatsun, Chocolatin, joka siirtyy Linnavuoren talliin. Nummelan tallihan paloi että ovat evakossa Linnavuoren kartanossa. Chocolatia ratsastavat sisarukset, Maikki ja Milla. Heidän äiti suosii Maikkia ja jättää Millan vähemmälle. Maikkia ei kiinnosta ratsastaminen mutta Millaa kiinnostaa. Hevosesta on kiinnostunut Karri. Aika hauska koska tässä kirjassa Karri on tyttö. Minä olen ajatellut Karria vain pojan nimeksi, mut näemmä se voi olla myös tytön nimi. Karrin isä yrittää ostaa hevosta ja on tottunut saamaan mitä haluaa. Hevosella on joku salainen vaanija, jonka tytöt hoksivat ja siksi hevonen siirtyy Linnavuoreen. Karri isänsä kanssa saavat asian selville ja tulevat tietysti katsomaan harjoituksia ja yrittämään hieroa kauppaa hevosesta. Yllättäen Chocolatin käytös muuttuu ja Kikkaa tietysti syytetään. Hiiviskelijä jättää jälkeensä korun ja Nummelalaiset tietysti virittävät ansan. Kuka onkaan se hiiviskelijä ja kuinka he sopivat asiasta. Mistä johtuu hevosen sekoaminen, kuka onkaan todellinen syyllinen ja millä motiivilla.

Näissä kirjoissa on jännitystä ja romantiikkaa. Tätä sarjaa luetaan jo toisessa sukupolvessa. Toivon kirjailija Merja Jalolle pitkää ikää ja lisää kirjoja. Onneksi kesällä tulee uusi osa.

Rikospaikka Tampere

Dekkariryhmän lukuhaasteeseen, H: Suomalainen novellikokoelma, missä on useita kirjoittajia

Helmet-lukuhaaste, 43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pitempään.
Mielestäni sopii moneen muuhunki kohtaan ja osassa aita matalin, tässä muutamia: 2. blogi, 6. Kirjassa on monta kertojaa, 8. Suomen historiasta kertova kirja, 20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö, 24. selvitetään rikos, 34. ajasta jolloin et ole elänyt, 35. erisnimi, 45. suomalaisesta naisesta kertova kirja ja 47. kahden haastekohdan kriteerit

Tampere mielessäin, Tampere mielessäin. Sinne sydämeni jäi. 11 vuotta sitten pois muutettu mutta sydän jäi. Noniin, kirja oli hieman konstikas saada, koska tätä myytiin pelkästään Tampereella, hotelli Tornissa. Muistimpa sit mieheni sukulaistytön joka reissaa etelä-pohjoinen väliä ja kysäisin sit että koska seuraava reissu tännepäin ja olis yks homma. Hääpä sit reippaana kävi mulle ton kirjan hommaamassa ja toi. Kuvanki otti sillo todisteeksi että homma hoidettu. Tätä pitempään suunnittelin lukia. Kirjaston kirjat alko maistua puulta että palautin kaikki ja osan lukemattakin. Päätin sit omiin keskittyä ja tämän ekana.

16 novellia eri kirjailijoilta. Olipa mukava lukea pitkästä aikaa novelleja. Kirjailijat: Tapani Bagge, Kari Häkämies, Seppo Jokinen, JP Koskinen, Tuomas Lius, Max Manner, Eppu Nuotio, Juha Numminen, Harri Nykänen, Outi Pakkanen, Markku Ropponen, Matti Rönkä, Christian Rönnbacka, Jarkko Sipilä, Antti Tuomainen ja Jukka Valli. Näistä tämä Jukka Valli voitti Hotel Torni Tampereen järjestämän rikosnovellikilpailun. Ymmärrän kyllä miksi. Se oli hyvä. Tykkäsin.

Joidenki kirjailijoiden kirjat on tuttuja ennestään ja pidetty. Osan kohdalla en ole lukenut ja osan kohdalla yhden tai kaksi tai jopa kesken jättänyt kun ei kolahtanut. Tässä kyl mielenkiintoista vaihtelua. Esim. kirjailija jonka kirjat ei kolahtanut, novelli sen sijaan meni läpi. Ainakin yhden kohdalla tässä meni täysin yli hilseen etten ymmärtänyt yhtään mitään. Pari sitten oikein hyvää josta tykkäsin. Sekalainen kokoelma. Uskon että tässä on jokaiselle joku mieleinen. Yksi näistä oli kaukaa menneisyydestä kirjoitettu tarina. Siksi olen ton historian ja ajan, jolloin en ole elänyt nakannu sopiviin kohtiin. Niin ja en tieten tahtoen maininnut tarkemmin kenen tarinat kolahti ja kenen ei. Tosin ton Vallin mainitsin koska se voitti kisan ja pääsi siksi mukaan se novelli tähän kirjaan. Käsittääkseni tämän kirjan myynti on nykyään muuallakin ja meidän kirjastoon olen ehdottanut aikoinaan tuota ja se meni läpi että kirjastot hankkii mahdollisesti myös. Ei muuta kuin lukuiloa tästä jos sattuu inspaamaan lukea.

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori

Helmet-lukuhaasteen kohta 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Mielestäni sopii myös kohtiin: 2. blogi, 11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja, 17, kannessa sinistä ja valkoista, 25, ei kukaan kuole, 32. Kirja inspiroinut muuta taidetta, 42, esikoisteos, 45, suomalaisesta naisesta kertova kirja ja 47. kahden haastekohdan kriteerit

Köpöttelin kirjastossa hakemassa varatun kirjan ja eksyin tapani mukaisesti myös muita kirjoja katsomaan. Samalla hoksin kirjastotätin joka viime vuonna etti mulle kirjan kohtaan 50. Silloki oli toi sama että henkilökunnan suosittelema kirja. Pyysin sit että etippä mulle taas joku. Anto sit tämän. Katoin eka kantta että huh mikä räikeä sekametelisoppa ettei tuosta oikein osannu ees kattoa yksityiskohtia. Nimikään ei erityisemmin liikauttanut. Kirjailijasta tuli mieleen että hei eikös tämä ole se hevosnainen ja Toni Niemisen exä. Takakantta sit lukaisin ja jooh, kokeilen tätä, voisi olla hyväkin kirja.

Kaipasin just tämmöstä hauskaa, viihteellistä kirjaa välissä. Kun on ollu luvussa jänniä kirjoja ja osa hidaslukuisia. Yhden ehdin jo nakata menemään kun liian hidas. Tämä nyt sopiva välipala tässä ja nopiasti tuli luettua. Kirja oli sellainen elämänmakuinen kirja. Ei isompia tunteita liikuttava mutta tuntemuksia toki suuntaan ja toiseen. Nauraa sai ja osa sai pysähtymään ja pohtimaan asioita sekä ymmärtämään ja oivaltamaan miten ihmiset voivat kokea jonkin tapahtuman.

Aino on idästä ja Jussi lännestä. Rakastuvat jossakin messuilla. Ovat erilaisia mutta silti sitä jotakin joka sytytti. Aino päättää muuttaa sit Länsi-Suomeen, Jussin kotitilalle. Siellä asuu myös Jussin isä, pikkuveli ja setä. Mörköjä. Aino on vilkas puhekone ja toiset siellä kovin jöröjä. Murrekki erilaista että Aino ei aina ymmärrä mitä puhuvat. Silti toimeen tullaan ja nämä mörököllit pitävät Ainosta. Eihän Ainosta voi olla pitämättä. Olisi kyllä mukavaa vielä lukea lisää heidän tarinastaan.

En muuten tiennyt että tästä on näytelmäkin tehty. Varmasti on hauska. Siksi tämä sopii myös kohtaan 32.

Geraldine Brooks: Kirjan kansa

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan.

Tämä sopii mielestäni myös kohtiin: 2. blogi, 5. Kirjassa liikutaan luonnossa, 6. monta kertojaa, 17, kannessa sinistä ja valkoista, 21. sankaritarina, 23. käännöskirja, 26. Sukutarina, 34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt, 39. ikääntymisestä kertova kirja, 40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä, 44. uskonto/uskonnollisuus ja 46. oseanialainen.

Missä poltetaan kirjoja siellä poltetaan lopulta myös ihmisiä. -Heinrich Heine

Tämä tarina rakentuu todellisen pyhän kirjan ympärille. Sarajevon haggadaksi kutsuttu jopa 600 vuotta vanha käsikirjoitus ja ohjeisto, koodeksi, on ollut Bosnian kansallismuseon hallussa vuodesta 1894, jolloin eräs juutalaisperhe tarjosi sitä museon ostettavaksi. Ällistyttävintä minusta se että islaminuskoiset kirjastonhoitajat piilottivat juutalaisten habbadan vuosiksi sekä saksalaisilta että serbeiltä. Kirja on siis olemassa mutta tämän kirjan henkilöt ovat fiktiota. Tarina rakennettu kirjan ympärille. Siis wow. Tämä oli kyllä mahtava kertomus. Tykkäsin kovasti. Vaikka paikoin tämä oli pomppiva ja hieman pitkäveteinen. Mutta muuten kaikin puolin erittäin kiinnostava. Minä muutenkin tykkään historiallisesta minkälaista silloin joskus ennen on ollut. Minua tämä muistutti taas siitä että ihmiset ovat yksilöitä, jokainen omanlaisensa.

Tämä on samalla kertaa rakkaustarina, jännittävä mysteeri sekä ylistys tieteen ja taiteen ikuiselle voimalle. Mahtavaa lukea tätä miten kirja on seikkaillut pitkin maailmaa ja pelastunut mitä kiperimmistä tilanteista.

Australialainen Hanna Heath saa puhelun jossa häntä pyydetään tulemaan Sarajevoon koska on löytynyt ikivanha juutalainen kirjoituskokoelma, haggada. Hanna halutaan kartoittamaan kirjan kunnon. Siellä hän kohtaa Ozren Karamanin, joka sankarillisesti pelasti haggadan. Heidän välilleen kehkeytyi suhde. Hannalla on vaikea äiti-suhde. Äiti kun on onnettomuudessa, se avaa samalla sanaiset arkut, kertomaan Hannan ja äidin menneisyydestä. Hanna saa selville isänsä sekä pääsee tutustumaan isänsä sukuun.

Kirja pomppii menneisyydessä seuraten haggadan matkaa käänteisesti yhtä kauemmas ja kauemmas. Välillä nykyajassa Hannan elämässä. Loppu oli kyllä erittäin mielenkiintoinen ja yllättävä. En osannut sellaista edes odottaa.

Suosittelen kyllä tätä. Oikein kiinnostava kirja.

Antti Isokangas: Minä suojelen sinua taiteelta

Helmet-lukuhaasteen kohtaan: 13. Kirja "kertoo sinusta"

Sopii myös kohtiin: 2, blogi, 4, kirja lisää hyvinvointiasi, 6. kirjassa monta kertojaa, 9. toisen taideteoksen inspiroima kirja, 15, kirjassa harrastetaan/liittyy harrastukseen, 17. sinistä ja valkoista kannessa, 18. Kirjan nimessä on vähintään 4 sanaa, 22. kuvitettu kirja ja 47. 2 haastekohdan kriteerit

Tämä haastekohta oli konstikas mulle. Muistin sitten että meillähän on tämä väärin kuultuja laulunsanoja kirja. Tämä on toinen osa. Ensimmäisen, Villejä rubiineja,  olen joskus kirjastosta lainannut. Tämähän on just mulle sopiva. Minä kun ruukaan kuulla, lukia ja vieläpä kirjoittaakki väärin. Oikea kielipoliisien kauhu. Tässä kyllä sellaisia mitä minäkin olen kuullut väärin. Osa taas ei mutta hauska sinänsä että nämä väärinkuullut sanat jää sitten mieleen että se menee noin vaikka ei oikeasti mene. Tän kanssa sai nauraa. Väärinkuuleminen on ehtymätön luonnonvara, samoin kuin väärinlukeminen sekä painovirhepaholaiset.

Tätä kyllä voi suositella huumorin ystäville ja jotka tykkää tän tyylisestä. Sensijaan kaikenmaailman kielipoliiseille tämä aiheuttaa ison mieliharmin.

Geraldine Brooks: Islamin naisten salattu elämä

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 46. oseanialainen kirjailija

Sopii mielestäni myös kohtiin: 2. blogi, 12. politiikka/politiikko, 15. harrastus, 18. nimessä vähintään 4 sanaa, 23, käännöskirja, 26. Sukutarina, 38, mennään naimisiin, 39. ikääntymisestä kertova kirja, 40. erilaisesta kulttuurista, 44, uskonto/uskonnollisuus. ja 47, täyttää kahden haastekohdan

Jos haluaa mennä aita matalin niin 17, kannessa on sinistä ja valkoista

Houkuttelin ystäväni mukaan Helmet-lukuhaasteeseen. Hän pitää tositarinoista ja tän tyylisistä kirjoista. Katselimme yhdessä hänen lainaamiaan kirjoja mihinkä kohtiin ne sopii. Tämä oli yks niistä. Minulta pääsi riemuvinkaisu että tämähä sopii oseanialaiseen kirjailijaan ja halusin kans lukea tämän. Aihepiiri kyl tuttu kaukaa nuoruudesta kun olen lukenut tämän tyylisiä kirjoja. Tätä en muista lukeneeni aikaisemmin.

Australialainen toimittaja Geraldine Brooks vietti 6 vuotta Lähi-idässä. Brooks opetteli arabiankielen ja pukeutui itsekin islamin oppien mukaan (takakannessa käytetään eri sanaa, mutta en halunnut käyttää sitä koska nykyaika tämmöinen korttienheiluttelu aika yms.) Brooks ystävystyi eri asemissa olevien naisten kanssa eri maissa. Hän kävi monessa maassa ja kirjoitti paljon erilaisista asioista. Osa asioista oli tuttuja aiemmilta luetuilta kirjoilta ja osa oli uusia asioita.

Kirjassa kerrottiin mm. naisten ympärileikkauksesta, muslimien suhtautumisesta länsimaalaisiin, Khomeinin hautajaisista, profeetta Muhammedista ja Aishasta, miten tuli shiiat ja sunnit, miten eri maissa muslimi naiset pukeutuvat ja paljon muuta. Tämä oli kyllä mielestäni laaja ja monipuolinen kirja. Hyvin käsitelty ja kirjoitettu eri aiheista. Tuosta ympärileikkauksesta tuli joko uusi asia minulle tai sit olen unohtanut. Se ei kuulu islamiin ja koraaniin, vaan se on kulttuurillinen tapa joissakin maissa, lähinnä Afrikan maissa. Siinä hyvin hitaasti edistystä tapahtuu. Sen muistin kyllä aiemmin lukeneeni että tähän tapaan ja sen jatkumiseen syypäänä on naiset itse. Vanhemmat naiset haluaa että näin pitää tehdä koska heillekki on tehty ja se kuuluu tehdä.

Kirjassa mielenkiintoinen kohta: "Kaikkivaltias Jumala jakoi seksuaalisen halun kymmeneen osaan ja antoi niistä yhdeksän naisille ja yhden miehille" -Ali Ibn Abu Taleb
En muista olenko koskaan tuota mistään lukenut. Heräsi mieleen ajatuksia tuo lause. Mutta niistä ei voi nykyaikana keskustella tai mitenkään julkituoda aiemmin mainituista syistä.

Yksi mukava kohta oli tässä naisten omat urheilukilpailut. Sitä oli kiva lukea. En muistanutkaan että sellaisia järjestetty ja toivoakseni vieläkin. Se on hyvä asia. Liikunnasta ja harrastuksista myös oli. Osa kyllä liikuntaa harrasti.

Kirja herätti monenlaista tuntemuksia ja kaikki eivät olleet hyviä tuntemuksia. Osin vaikea lukea joitakin kohtia. Jokatapauksessa kuitenkin suosittelen tätä kirjaa jos aihepiiri kiinnostaa.

Jarkko Sipilä: Valepoliisi

Dekkariryhmän lukuhaasteen kohtaan V: Kirjan nimessä ammattinimike, poliisi
Helmet-lukuhaasteen kohtaan 47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit.
Tämä sopii myös: 2. kirjablogi, 11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja, 24. rikos, 37. yli 20 kirjaa.
Jos sitten ne aita matalin kohdat: 15, harrastetaan tai liittyy harrastukseen (yhdessä kappaleessa oli pätkä Takamäen harrastuksesta), 44. Uskonto (hieman islamista ja muslimeista)

Kirjastossa osui silmään tämä ja en muistanut olinko lukenut. Otin sitten ja lukiessa muistin että olen sittenkin lukenut tämän aiemmin. Ei haitannut, olin unohtanut mitä kaikkee tässä sattu.

Mukavan sujuvaa tekstiä tässä ja helppoa lukea. Ei yhtään tökkinyt.
Talvisena sunnuntaina löytyy Kalasatamassa pahoinpidelty mies. Mies ei suostu puhumaan poliiseille mitään. Joutsamo saa tutkittavakseen asian ja yrittää saada selville kuka tai ketkä pahoinpidelleet. Mies vaikenee itsepäisesti asiasta sairaalassa. Seuraavana päivänä eli maanantaina Itäkeskuksen Citymarketin pihalta lumikasasta löytyy ruumis. Traktori oli lastaamassa lunta kuorma-autoon ja ohikulkija koiran kanssa huitoi villisti. Ruumis paljastuu amerikkalaiseksi ja FBI tulee mukaan juttuun. Juonen koukerot liittyvät huumekauppaan, kansainväliseen terrorismiin. Mielenkiintoinen kohta oli se jossa Joutsamo käy Maahanmuuttovirastossa, jossa tapaa käsittelijän. Samoin kuin hotellin ravintolan tarjoilija onkin sukulainen eräälle henkilölle joka on mukana näissä Takamäki-kirjoissa.

Kirjan nimi hieman mietitytti ja lopussa vasta avautui miksi tällainen nimi ja mihin se juontaa juurensa. Muuten hieman mietitytti.

Olen kyl ajatellu Takamäki-sarjan kerrata putkeen järjestyksessä, mut mistä repisin siihenki aikaa kun paljon muita mielenkiintoisia kirjoja pukkaa. Mutta kuitenki asia on takaraivossa tykyttämässä. Joskus olisi tosiaan kiva kerrata ja silleen pysyy kärryilläkin kun yhtäsoittoa lukee samaa.

Sipilä on kyllä mukava kirjailija. Pitää yhteyttä lukijoihin, ottaa lukijatkin mukaan kirjoihinsa tavalla tai toisella.

Patricia Cornwell: Tomuksi ja tuhkaksi

Dekkariryhmän lukuhaaste kohtaan N: Tapahtumapaikkana valtio Amerikassa. Massachusetts
Helmet-lukuhaasteen kohtaan 37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta.
Mielestäni sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin: 2. Kirjablogi, 17. kirjan kannessa sinistä ja valkoista, 23. käännöskirja, 24. kirjassa selvitetään rikos, 40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä ja 47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit.
Jos haluaa mennä tyyliin aita matalin niin sillo myös: 16. Ulkomaalaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja. Tämä siis välttämättä ei ole voittanut vaan henkilöhahmo Kay Scarpetta, tosin en tiedä millä kirjalla. Mut kuten sanoin, jos haluaa mennä tyyliin aita matalin niin sillo voisi käyttää. Itse en tuohon kohtaan tätä laita vaan löytyy kyllä sellaisia mitkä nimenomaan kirjana on palkittu.

Siitä on kyllä todella kauan kun olen viimeksi Scarpettoja lukenut, että uppotuminen oli vaikeaa. Unohtanut joitakin henkilöitä ja heidän suhteitaan. Enkä muista enää mikä oli viimeisin Scarpetta jonka luin että oliko tästä välistä jotakin. Mut no, halusin lainata ja lukea. Alku hyvin, sit meni pomppimiseksi etten pysynyt perässä ja loppu taas sujui.

Kay Scarpetta on kipeänä kotona ja puhelin soi. Pete Marino soittaa ja kertoo että on löytynyt ruumis, MIT:n, maailman arvostetuimpiin lukeutuvan teknillisen oppilaitoksen urheilukentältä. Ruumis oli kääritty johonki valkoiseen kankaaseen. Marino lupasi hakea Scarpettan. Scarpetta oli tuntenut jonkin aikaa että häntä tarkkaillaan. Hänen koiransakin vaistonnut asian. Kun Scarpetta käytti koiraa ulkona, hän huomasi samalla että joku tosiaan katselee heitä. Katselija pakeni. Marino pyysi salaa poliiseja tutkimaan kuka se oli.
Sit mentiinkin jo metsään ja pomppimiseksi etten pysynyt perässä. Tosin kirjassa välttämättä vikaa vaan siinä että olen itse kipeä ja flunssaiset aivot eivät sitten ole niin terävänä.

Scarpettan sisarentytär Lucy tuo helikopterilla Scarpettan miehen, Benton Wesleyn, joka on töissä FBI:ssä.
Todisteet tuovat epäilyksiä että syyllinen on Washingtonissa riehunut spektaakkelimurhaaja. Uhrilla on edellisen uhrin pikkuhousut jalassa. Kuten edellisilläkin on ollut edellisten.
Uhri on Lucyn tuttava, Gail Shipton, teininero, joka on nostanut kanteen entistä varainhoitoyhtiötä vastaan. Mihin on kadonnut uhrin puhelimesta tietoja. Mitä tekemistä Lucylla on uhrin kanssa.
Ruumista peittää jonkinlainen tomu, mikä merkitys sillä on.

Benton aavistelee että USA:n hallinnossa jotkut tahot eivät halua syyllisen jäävän kiinni. He porukalla kävivät kovistelemassa tätä henkilöä. Yllättävä loppu tällä kirjalla.

Kuten sanoin, tämä oli minulle vaikea lukea. Tiiä sit oliko vika kirjassa vai mun flunssassa. Meinasin heittää kesken mut sisu ei antanut periksi vaan halusin tämän lukea. Ehkä hieman liian pitkä tauko näistä kirjoista. Josko jatko uppuais taas paremmin.

Samuel Bjørk: minä matkustan yksin

Dekkariryhmän lukuhaasteen kohtaan M: Tapahtumapaikka on valtio Euroopassa, Norja
Helmet-lukuhaasteen kohta 2: Kirjablogissa kehuttu kirja.

Mielestäni tämä sopii myös Helmet-lukuhaasteen kohtiin: 5, liikutaan luonnossa (kyllä tässä liikutaan mutta ei ole pääosassa), 7. Salanimellä kirjoitettu kirja, 20. vammainen tai vakavasti sairas henkilö, 23. käännöskirja, 24. kirjassa selvitetään rikos, 42. esikoisteos (kyllä tällä nimimerkillä, mutta ei tällä henkilöllä, tulkintakanta), 44, uskonto, uskonnollisuus (kyllä mukana, mutta ei pääosassa) ja 47. kaksi haastekohtaa täyttävä kirja.

Dekkariryhmästä tämänkin hoksin aikaa sitten mutta jäi ottamatta ylös. Tätä aika ajoin siellä oli keskustelua yhä uudestaan. Kunnes sit viime syksynä laitoin varaukseen ja jaiks, sijalla 127. Pitkä odotus. Kunnes sitten joulun jälkeen osu omalle kohdalle ja kävin hakemassa.

Hyytävä avaus esittelee poliisiparin, Mia Krügerin ja Holger Munchin. Mia on nuori nainen joka kirjan alussa eristäytynyt saarelle aikomuksenaan päästä siskonsa luo. Tule, Mia, tule!
Kun metsästä löytyy kuusivuotias tyttö, joka on puettu nuken vaatteisiin, kaulassa lappu: minä matkustan yksin, tapausta alkaa tutkia Holger Munch. Hän haluaa vanhan tiiminsä kokoon. Hän lähtee hakemaan Miaa. Mia lopulta suostuu lähtemään tiimiin mukaan. Tiimissä on yksi uusi jäsen, jolta Holger pyytää tutkimaan yhtä matemaattista juttua. He harrastavat kumpikin sellaista. Pian tulee uusia uhreja. Lopulta Holgerin kuusivuotias tyttärentytär on myös vaarassa, yksi kohteista. Sellaisen viestin Holger sai murhaajalta.

Kirjassa mielenkiintoinen mukaan otto uskonnollisuutta ja juuri tyypillinen lahko. Mielenkiintoinen loppuratkaisu tällä lahkolle ja lapsille.

Tämä oli taitavaa kerrontaa. Loppua kohden kiihtyvä tempoinen ja pakko lukea loppuun, ei voi laskea kädestä. Jännittävää ja taitavaa. Oikein odotti että miten asia ratkeaa kun tuli uusia kierouksia eteen.

Ei kaduta että luin. Käsittääkseni toinen osa on vielä parempi. Mukava että tälle tulee lisää kirjoja. Kyllä luen ja kyllä odotan.

J.R. Ward: Peto

Helmet-lukuhaasteen kohtaan numero 31. Fantasiakirja
Tämä sopii myös kohtiin 2. Kirjablogissa kehuttukirja, 7. Salanimellä tai taitelijanimellä kirjoitettu kirja, 20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö, 21. Sankaritarina, 23. Käännöskirja, 26. Sukutarina, 37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta, 40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä ja 47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit.
Jos osallistut haasteeseen, tuossa on muutamia mihin mielestäni tämä kirja sopii.

Mustan tikarin veljeskunnan sarjan 14. osa.
Mikään ei ole niin kuin ennen. Sota Varjoja vastaan vältetään mutta vampyyreja vainoavat lesserit ovat vahvempia kuin koskaan aikaisemmin. Rhagen, veljeskunnan sydämellisimmän jäsenen elämän piti olla täydellistä. Vakava loukkaantuminen taistelussa pakottaa hänen arvioimaan arvojaan uusiksi ja se vaikuttaa suuresti hänen ja Maryn elämään. Marylla on omat sisäiset sotkut selvitettävänä. Kuinka he selviävät, joko lähentymällä vai eroamalla.

Tämä oli kyllä tunnetta täynnä oleva kirja. Itkin, siis itkin ihastuksesta tähän. Miten osuvaa. Nauroin katketakseni hauskoja tilanteita. Lapset ja Maryn lapsettomuus asiat olivat tässä esillä. Saavatko Mary ja Rhage sittenkin oman tai "oman" lapsen. Laylan synnytys lähenee, miten siinä käy. Jopa V ja lekuri-Jane keskustelevat lapsista, lapsettomuudesta. Bitty-tyttö jää orvoksi kun sitä setää ei tunnu löytyvän mistään. Miten käy tulevaisuudessa Xcorin. Layla ja Xcor kumpikin ajattelevat toisiaan. Saavatko kenties joskus oman tarinansa. Assailin riippuvuus pahenee, tarttuuko hän vieroitukseen. Assail törmää suureen salaisuuteen ja pelastaa yhden ihmisen. Se toimii ratkaisuna hänen päätökselleen tulevaisuudestaan. Bitty-tytön ja Pedon tapaaminen oli sydäntä riipaisevaa ja itkunaurun ihastuttava lukuelämys.

Kirja kyllä mielestäni yksi parhaimpia Wardin kirjoja. Tässä hän on onnistunut luomaan tunnerikkaan tarinan. Tätä lisää kiitos. Toivottavasti jatkon tarinat ovat yhtä hyviä. Jään kyllä mielenkiinnolla odottamaan lisää.