sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Tuija Lehtinen: Pensionaatti huojuva talo




Voi mikä aivan ihana ylläri kirjan sisäkannessa. Minun blogi! Voi hyvänen aika sentään. En ikinä olis osannu odottaakkaan. Ilahdutti valtavasti. En tiedä kenen ansiosta, mutta KIITOS! Se piristi oikeesti tän kaiken kriisin keskellä.

Kirja. Niin..... elän tätä elämää, joka ei nyt ole kovin hyvä. Kirjoihin tosi vaikea keskittyä. Mutta jotakin irti saa silti.

Osu ja uppos. Mut silti en oman tilanteen takia päässy sisälle. Marianne lähtee majakkasaarelle toipumaan erosta. Mies jätti hänet tekstarilla, jota Marianne ei hoksinut pitkään aikaan. Yhteiset ystävätkin naureskeli hänelle kun oli tietämätön erosta. Marianne ei kestänyt heidän vahingoniloaan. Lähti sitten reissuun. Saarella omat tapansa ja jokaisella omat salaisuutensa. Kirjassa tuttu hahmo, mutta en millään pysty muistamaan muuta kuin nimen. Saarella kaikki eivät toivota tervetulleeksi ja siellä on mysteerinen erakko, jota eivät oikein kukaan tunne. Kas kas, ei mieleen tullutkaan siitä eräs asia joka selvisi kirjasta. Hahhahhahhah, todella oivaa.

Minä pidän kovasti Tuija Lehtisen tyylistä. Kirja sai paikoin nauramaan. Pienen hetkellisen irtioton omasta tilanteesta. Ehkä sitten joskus kaukana tulevaisuudessa lukee uudestaan ja pääsee sisään sekä ymmärtää lukemaansa. Vika ei missään nimessä ole kirjailija vaan täysin minun. Olen Tuija Lehtisen kanssa puhunutkin asiasta ja hän tietää mitä koen.

Vielä olisi yks uutuus luettavana ja asia erikseen miten ihmeessä saan sen luettua, mut no, yritetään.


perjantai 25. lokakuuta 2019

Karen Kingsbury & Gary Smalley: Perhesalaisuus



Sarjan päätösosa. Haikealla mielellä luovun. Tämä oli lukiessa yksi oljenkorsista elämään. Pitkään vetkuttelin loppuun lukemista, koska en halunnut luopua tästä. Jatkovaraus vauhditti sitten tän loppuun saamista. Surullista. Elämä jatkuu kuitenkin joskus sitten jossain vaiheessa.

Baxterin perheessä Elizabeth on vakavasti sairas ja se saa pohtimaan hänen aikaisempaa päätöstä. Esikoista. Kuka hän onkaan. Elizabeth halusi kiihkeästi tavata esikoisensa ennen kuin kuolee. Koko perhe rukoili kiihkeästi Elizabethin parantumista. Jumalan tahto. Ei sinun tahtosi, vaan minun. Elizabeth muisti kun isänsä oli kauan sitten selittänyt Jumalan tahtoa. Joskus jotkut asiat eivät ole Jumalan tahto. Jumalan tahto on kuin sunnuntaiajelulla Jumalan kanssa. Hän ajaa, sinä istut. Hän saattaa kääntää rattia oman tahdon mukaan yllättäen, ei tarvitse hätääntyä, olet vaan matkustaja kyydissä. Mitä tahansa tapahtuu, Jumala vie loppujen lopuksi kotiin. Sellainen on Jumalan tahto.

En paljoa sisältöä muista. Liekkö koko kirja saa jatkossa ikäviä muistoja mieleen omassa elämässäni. Mut no, kaikella on oma tarkoitus. Jumalan tahto toteutuu, kävi sitten miten kävi.

maanantai 7. lokakuuta 2019

Karen Kingsbury & Gary Smalley: Ei pakotietä



Brooken tarina. Brooke ja Peter ovat lääkäreitä. Heidän vanhimpi tytär Hayley joutui onnettomuuteen ja lähes kuoli. Hayley joutui kaiken opettelemaan uudelleen hyvin hitaasti. Tapahtuma rikkoi Brooken ja Peterin välit pahasti. Peter joutuukin ihan kokemaan hyvän ja pahan taistelun itsestään.

Ashleyn Cole-poika sanoi Hayleystä niin ihanasti. Cole ei näe mitään vikaa Hayleyssä vaan hänestä Hayley on ihan sama hassu Hayley kuin aiemmin. Cole näkee sydämeen, ei ulkonäköön. Mikä ihana piirre. Ashley käy omaa taisteluaan.

Ihana kirja. Vaikuttavia asioita ja aiheita. Kirja keskittyy myös iloon. Iloitkaa! Miten voi surun keskellä iloita. Kuitenkin Raamatussa sanotaan iloitkaa.

Pääsen nyt sit viimeiseen osaan tätä sarjaa. Perhesalaisuus. Saa nähdä onko juuri se mitä aavistelen. Ehdin sen seuraavan sarjan lukea ensin. Ehkäpä joskus luen uudemman kerran.

lauantai 5. lokakuuta 2019

Karen Kingsbury & Gary Smalley: Valheiden verkossa



Luken tarina. Toki mukana myös muita Baxterin perheen jäsenten tapahtumia. Luke joutuu todelliseen painiin elämänsä kanssa ja ratkaisun paikka löytyy. Ashleyllä on sormensa pelissä ja auttaa tilannetta eteenpäin. Ashley saa järkyttävän puhelun Pariisista. Menneisyys jyllää päälle ja kääntää kaiken ympäri. Häät tuo perheen yhteen kaiken kaikkiaan.

Miten ihana kirja. Erittäin tärkeitä aiheita ja taitavasti kerrottu. Kotiin voi aina palata, oli tilanne sit miten paha tahansa. Jumalan ajokoira ei jätä rauhaan vaan lähtee perään etsimään eksyneen lampaan. Kirjan tarina antaa uskoa ja toivoa tulevaan.

Vielä on pari kirjaa tästä sarjasta lukematta. Toivon kovasti näiden kirjojen kääntämistä lisää. Aikamedia ei ole vaivaantunut vastaamaan edelleenkään mitään. Eivät ilmeisesti välitä lukijoiden palautteesta. Ei ole ensimmäinen kerta edes.

Suosittelen todella näitä kirjoja. Tarinat on niin hyvin kerrottu. Vahvat tuntemukset kokee lukiessa ja tarina vetää niin hyvin mukaan että halu tietää lisää.

tiistai 1. lokakuuta 2019

Karen Kingsbury & Gary Smalley: Petollisella jäällä



Ashley Baxterin tarina. Toki muidenkin Baxterin perheen lasten asioita edistyy ja kerrotaan lisää. Pariisin tapahtumat ovat Ashleyn mielessä. Landon rakastaa Ashleyta ja saa hänet lopulta avautumaan Pariisin tapahtumista. Ashley pelkää että Landon lähtee pois. Landon saa Ashleyn tajuamaan asioita toiselta kantilta.

Eletään 11.9 tapahtumia. WTC-tornit ja terrori-isku. Sekä Landon että Ryan lähtevät paikan päälle avuksi. Tapahtuma on käännekohta perheessä monelle. Toiset kääntyvät Jumalaan päin ja joku loitonee omille teilleen.

Ashley löytää työpaikan missä hän todella viihtyy ja saa aikaiseksi paljon muutoksia. Ihana lukea sitä tapahtumaa.

Kirja on todella hyvä. Ei niin vahvasti vaikuttava kuin ensimmäinen. Mutta kuitenkin. Itkulta ei voi välttyä. Tuli niin syvältä pohjalta kunnon ravisuttavat itkut. Samalla paljon tajuttavia asioita. Kukaan ei ole täydellinen, jokainen tekee virheitä. Rajujakin. Tässä oivia esimerkkejä asioista. Erittäin hyvin oppimista ja ymmärtämistä.

Harmi vieköön että seuraava osa ei ole vielä ehtinyt kirjastoon tulla etten pääse heti käsiksi seuraavaan tarinaan. Ehkä huomenna. Jatkan siis Hovimäkeä tovin.

Aikamedia ei olekkaan taaskaan vaivaantunut vastaamaan, että olisiko Kingburyn kirjoja lisää tulossa suomennokseen. Ovat kyllä todella hyviä ja suosittelen.

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Karen Kingsbury & Gary Smalley: Uskollinen sydän



Baxterin perheen tarinoita. Tämä sarja olis pitänyt lukea ennen sitä Kuuluisuuden hinta aloittavaa sarjaa. Mut toimii kyl näinkinpäin. Tämä kirja kertoo Karenin tarinan. Kirjan tarina on välil nykyajassa, välil menneisyydessä. Baxterin perhe on uskossa, suurinosa ainakin. Toki osa lapsista eivät ole vielä omaa uskon ratkaisua tehneet. Karen on. Nimensä mukaisesti uskollinen sydän. Karen seurusteli aikoinaan Ryanin kanssa. Mut he erosi sitten. Karen tapasi Timin. He menivät naimisiin. Sitten Tim petti. Tim aloitti suhteen Angelan kanssa. Angela tapasi nuorta Dirkiä, joka käytti jonkinlaisia mömmöjä urheilun takia ja se sekoitti Dirkin pään. Dirk vakoili Angelaa ja Timiä. Juuri Dirk soitti Karenille Timin pettämisestä. Tim jääkin rysän päältä kiinni. Se syöksee heidän avioliiton kriisiin. Tim haluaa erota, mutta Karen ei. Karenin sydän on uskollinen ja hän päättää että homma selviää. Kaiken kukkuraksi Karen on raskaana. He ovat aiemmin odottaneet vauvaa, mutta tuli keskenmeno. Kriisin keskellä Karen odottaa nyt vauvaa.

Siis ihan vautsi vau. Kirja meni täysin ihon alle. Repi kaikki haavat uudelleen auki. Luin jokusen rivin, moppasin naamaa, luin taas ja taas moppausta. Koin niin täysin tänä tunteet läpi. Tarina opettavainen samalla. Nämä kaikki tunteet ovat luonnollisia. On oikeus tuntea vihaa, surua, pettymystä, kaikkea. Kaiken keskellä Karen luotti Jumalaan. Itkujen keskellä oli hyvin sanottu että Jeesuskin itki.

Terapian aikana hoksittiin että ei voi yhtä syyttää, syytä on molemmissa. Pelot. Niistä pitää puhua. Miksi ja mitä pelkäsi. Sai havahtumaan että tottahan tuo. Pelko pistää käyttäytymään jotenkin. Terapiassa tuli hyvä lause. "Syksy oli suuttumuksen ajanjakso, talvi surun, kevät parantumisen ja kesä uuden kasvun." Läpi käyminen ja toipuminen verrataan vuoden aikoihin. Toipuminen voi viedä jopa vuoden. Vastaavaa olen aiemminkin lukenut, että se vie aikaa. Voi olla aallokkoa että välil menee hyvin ja sit joku päivä on se aallokon pohja että taas kaikki mielessä, epäilee yms. Teksti näemmä muuttu hassuksi ja enkä osaa korjata. No, mennään tällä.



keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Marja-Leena Tiainen: Rakas Natasha

Luulin eka että tää on uusi painos aiemmin julkaisusta, mutta ei ollutkaan vaan ihan uusi kirja. Kivaa. Nuorille tarkoitettu romaani. Oikein mielenkiintoinen. Tykkään lukea nuorille suunnattuja kirjoja. Eivät ole niin raakoja.

Natasha, nuori nainen, jolla on haaveita, jota kiusattiin koulussa, sotkeutui epämääräisiin juttuihin. Vaikka kirjan nimessä on Natasha, mutta hän ei kokonaan ole pääosassa vaan Joel, joka tutustuu Natashaan. Joel opiskelee vartijaksi. Hän tutustuu biologiseen isäänsä, joka on samalla Natashan isäpuoli. Joel kuulee isältään että hänellä on veli, Anton. Joel haluaa tutustua Antoniin. Olivat suunnitelleen tapaamista. Kohtalo puuttui peliin ja Joelin isä kuoli onnettomuudessa. Joel kutsutaan hautajaisiin. Natasha ei pidä Joelista ollenkaan koska taustalla koulussa tapahtunut kiusaaminen. He tutustuu ja rakastuu kuitenkin. Joel pyytää anteeksi koulun aikaista kiusaamista. Mikä on mielestäni todella hieno asia. Nyt taas on koulukiusaaminen pinnalla että siitä puhutaan. Mielestäni todella tärkeä aihe. Liian monet hyssyttelee ja koettaa vaientaa kiusattujen äänen. Ainakin minä olen tätä kokenut.

Joel joutuu Natashan takia hankaluuksiin. Pian paljastuu koko kaameus. Pidätyksiä tulee.

Jännittävää luettavaa. Olen kovasti odotellut Tiaisen kirjoja. Onneksi nyt tuli. Hänellä on taitoa ja osaamista tehdä kirjoista hyvin eläviä ja helposti pysyy mukana. Lisää lisää kiitos.

Kuvaa en nyt saa liitettyä. Jostain syystä ei nyt toimi. Joten jää kuvattomaksi. Netistä varmasti löytyy kannen kuvaa.

maanantai 23. syyskuuta 2019

Marja-Leena Tiainen: Kanslian naiset



Jee, pitkästä aikaa Tiaiselta uusi kirja. Tämä on itsenäinen jatko-osa kirjoille Kulmakaupan naiset ja Suoraa saumaa ja siksakkia. Olen molemmat joskus kauan sitten lukenut, mutta ei minkäänlaista muistikuvaa enää kirjoista. Luinkin vasta Tiaisen kommentin että vierähtänyt 18 vuotta väliä. Ohhoh. En osannu ajatella että aikaa on huristanut niin kauan. Ei ihmekkään etten enää muista nuita kirjoja. Pitäisi uudemman kerran lukea tässä joku sopiva hetki.

Tässä kirjassa pääosissa ovat Eeva-Liisa, Virve ja Tuulikki. Kanslian naiset. Kaikki ovat töissä Kuopion kaupungintalon kansliassa. Heitä yhdistää myös kirjallisuus. Jokaisella on omat tarinansa ja kokemuksensa sekä haaveensa. Eeva-Liisa on nuori nainen, joka haluaa kotisaaresta kaupunkiin. Päättyykin sitten Pirjon kanssa kämppäkavereiksi. Yhteiselämä ei ole kovinkaan helppoa. Eeva-Liisa pomppii sijaisuudesta toiseen. Haluaa toki vakituisen viran.
Virve, perheen äiti. Töissä työt ja kotona sitten kotityöt. Virven mies kyllä leikkii lasten kanssa. Virve haaveilee isommasta kodista ja kaikenlaisista kodinkoneista. Virve myös saa kuulla lopulta menneisyyden salaisuuden, joka muuttaa hänen elämänsä totaalisesti.
Tuulikki, vanhapiika, asuu äitinsä kanssa. Pian sitten tutustuu paremmin työtoveriinsa, jota alkaa tapailla. Heidän tarina on aivan riipaisevan ihana.

Kirja kirjoitettu oikein hyvin. Sijoittuu 70-luvulle. Osan asioita muistan. Taitavaa kerrontaa ja hyvin pystyy näkemään asiat mielessä tätä lukiessa. Tunteita joutuu kokemaan laidasta laitaan, niin suuttumusta kuin ihastusta. Todellakin suosittelen Tiaisen kirjoja. Täynnä elämää.

torstai 19. syyskuuta 2019

Jari Salonen: Jahti



Ah, ihana Zetterman. Nimi on niin mieleinen. Tällä kertaa Zetterman tutkii mm. uponnutta huvivenettä, josta sitten löytyy ruumis. Veneen omistaa Carlo Minelli alias Kyösti Mälkönen. Hän on vuosia ollut poliisin seurannassa. Mälkönen katoaa ja hänen vaimonsa yritettiin tappaa.

Myös nuori nainen katoaa. Zetterman melkein menettää oman henkensä löytäessään naisen. Tutkinnassa myös tämän naisen työpaikka. Kaikki nivoutuu yhteen. Monta kuolemaa. Huikean ovela juoni.

Välillä ihan tuntui että tästä puuttui vauhti. Halusi jo tietää kuka on syyllinen mihinkin. Mentiin ihan loppumetreille ennen kuin selvisi kaikki. Todella ovelaa. En olis osannu odottaa tällaista.

Kyllä nää vakuuttaa ja aion jatkossakin lukea näitä.

tiistai 10. syyskuuta 2019

Anna-Liisa ja Carl Mesterton, Kirsti Manninen, Jussi-Pekka Aukia: Hovimäki Keisarin auringon alla



Sarjan toinen osa sijoittuu vuosille 1822-1833. Pääosassa seurataan kartanon Ullaa ja Carl-Magnusta sekä Sepän Esteriä. Kirjassa kerrotaan mm. Turun palosta. Sundeliukset menettävät lähes kaiken ja matkaavat Hovimäkeen. Carl-Magnus joutuu melkoiseen kiipeliin ja joutuu tekemään ratkaisun. Se kohtaus oli erittäin ahdistavaa luettavaa. En pitänyt yhtään koko tilanteesta. Loppujen lopuksi tuli sitten syvä sääli koko asiaa kohtaan. Erittäin taitavasti henkilökuvausta ja tilanteita kirjoitettu. Sai todella tuntemukset voimakkaasti kokemaan.

Hovimäkeen tulee uus pastori joka villitsee torppalaiset. Sepän Aaronkin joutuu mukaan siihen lahkoon. Aikansa sitä kesti ennen kuin Carl-Magnus puuttuu asiaan.

Ester pääsee isänsä sukua tapaamaan. Hänkin joutuu omia ratkaisuja tekemään.

Kirjan loppu sensijaan oli oikein mieleinen. Innolla seuraavaan osaan tartun ja jatkan.

maanantai 9. syyskuuta 2019

Anna-Liisa ja Carl Mesterton, Kirsti Manninen, Jussi-Pekka Aukia: Hovimäki Ruotsin vallan iltarusko

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 23. Kirjan nimessä on jokin maa



Vihon viimeinen Helmet-haasteen kohta. Pengoin omat hyllyt ja yhden lukemattoman löysin. Kokeilin, ei napannut. Lens pois. Sit uutta penkomista että eikö mulla muka yhtään sopivaa kirjaa. Kunnes muistin Hovimäet ja ka, heti ekassa osassa on Ruotsi. Joten tämän otin lukuun. Pidän valtavasti tästä kirjasarjasta.

Ekassa osassa eletään vuosissa 1798-1820. Etusisäkannessa on Lindhofin sekä Sundeliuksen sukupuut ja takasisäkannessa Sepän suku.

Hovimäessä vanha majuri kuolee. Eikä ole perillisiä lähellä. Niinpä nuori luutnantti perii Hovimäen. Raskaana olevan vaimonsa kanssa lähtevät matkaan Hovimäelle. Siinä eletään pitkä aika ja tietenkin kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Syntyy lapsia, kuolee ihmisiä. Soditaan ja eletään rauhassa. Lindhofit ja Sepän suku ovat läheisiä. Sundeliuksetkin yrittävät tukkia nokkansa kartanoon.

Oikein hyvää kuvausta ja pidän kovasti tarinasta. Tämä on niin elävästi kirjoitettu ja todella voimakas vaikutus. Ei voi itkulta välttyä. Eläytyy niin vahvasti tilanteisiin mukaan. Onnekasta rakkautta, riipaisevaa sydäntä särkevää surua. Kaikkea löytyy mitä tarina tarvitsee. Kirjan lopussa oli myös minkälaista Suomessa siihen aikaan. Nämä ovat opettavaisia. Historiaa voi lukea mielenkiintoisella tavalla. Paljon tehokkaampaa minulle tämä kuin tylsät tietokirjat.

perjantai 6. syyskuuta 2019

Stephenie Meyer: Houkutus

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja



Vähän piti sovitella tähän kohtaan sopivaa kirjaa. Cityn jutussa oli mm. tämä. Ei mainintaa kuitenkaan että missä kielletty. No, kelpaa mulle. Halusin lukea tämän.

Bella muuttaa isänsä luo pikkukaupunkiin, jossa ei juurikaan aurinko paista. Bella tutustuu koulukavereihin vähitellen. Kiinnostuu Culleneista. Edward vaikuttaa kiehtovalta. Piakoin Bellalle selviää että Edward on vampyyri. Bella pääsee mukaan ihan toisenlaiseen maailmaan ja tietysti joutuu vaaraan. Luonnollisesti Bella ja Edward rakastuvat.

Ihana tarina. Siitä on aikaa kun olen tämän lukenut viimeksi. Elokuvan toki olen joku aika sit katsonut. Kirja oli nopea lukea ja jännittäviä tilanteita löyty. Ihanaa rakkautta ja ihastumista. Nuorille sopivaa ja miksei aikuisempaan makuunkin. Tämä ei ole raaka eikä väkivallalla mässäilyä.

maanantai 2. syyskuuta 2019

Veera Vaahtera: Sopivasti sekaisin



Aijai miten herkullinen kirja. Pidin. Miljöökin mieleinen eli kirjasto. Matleena Riikonen on äiti, vaimo ja kirjastotoimen johtaja. Poukkoilee roolista toiseen. Välillä hänestä tuntuu että sekä koti että työpaikka on sama, joutuu muiden käytöstä ohjailemaan ja sietämään kaikenlaista. Kestokykykin tulee täyteen erotuomarina olemisesta kummassakin paikassa. Säästöhommatkin osuu Matleenalle ja hän tekee omanlaisen päätöksen. Sekös saa kuntalaiset suuttumaan ja Matleena joutuu melkoiseen myllerrykseen. Kaiken sotkun keskellä tuntuu vain hänen pomonsa, Juhani, olevan se ymmärtäväinen tukija.

Kirja oli hauska. Pidän erittäin paljon tästä tyylistä. Veti hyvin mukaan ja oli nopeaa lukea. Kiinnostava aihepiiri kaiken kaikkiaan. Tällä Vaahtera alter egolla Pauliina Vanhatalo kirjoittaa hyvin ja toivon todella että jatkaisi lisää tällä Vaahtera nimellä. Nämä kolahtaa minuun oikein hyvin ja voin suositella.

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Tuija Lehtinen: Saimi ja Selma kesäkimara



Mukava taas lukea Saimin ja Selman seikkailuista. Tytöissä alkanut eroavaisuuksia löytyä yhä enemmän. Vaikka hetkeksi menikin sekaisin että kumpi oli kiinnostunut ja kenestä. Tytöillä loppuu 8. luokka. Rippikouluun meneminen. Selma odottaakin innolla rippileiriä. Saimi taas porhaltaa uudella maastopyörällä kallion rinteille. Osuukin tuurilla vielä maastopalon aikaan sinne.

Tanssiporukka sekä vaihto-oppilas Herbien runoryhmä yhdistää voimansa ja osallistuu runoviikon kilpailuun. Se oli kyllä hauskaa kuvailua.

Tytöt pääsevät kesätöihin enonsa kaupalle ulos myymään vihanneksia yms. Joni luistaa töistä taitavasti. Jääkin sitten rysän päältä kiinni. Jännätään suvussa Jonin sekä Mossun jatko-opintoja. Mossu löytänyt oman alansa. Työskentelee kahvilassa ja tekee erikoisia leivonnaisia siellä.

Saimi saakin sitten palautetta itsestään usiammalta taholta. Hellitä vähän. Saimi suorittaa, haluaa saada asiat tehtyä. Vasta matkalla Saimi ymmärsin vihdoinkin jotakin uutta.

Oikein kivoja nää kirjat. Eivät ole rankkaa luettavaa vaan sellaista kevyttä, hauskaa ja myös opettavaistakin. Pidän. Luen jatkossakin. Mielenkiinnolla odottelen minkälaista kehitystä tapahtuu Pirisen perheen elämässä.

lauantai 31. elokuuta 2019

Liza Marklund: Helmifarmi



Olipa tämä erilainen kirja. Alussa hieman oudolta tuntui lukea mutta tottui sitten. Kertoo Kionasta, joka asuu Manihiki-atollilla ja työskentelee helmifarmilla. Kiona sukeltaa. Taitavasti kirjoitettu miten puhutellaan siellä. Sellainen kohtelias kieli. Vanhempia puhutellaan esim. Äiti Evelyn, Isoäiti Vaine, Isä Tane jne. Kiona uskoo Jumalaan ja lukee paljon kirjoja. Kirjassa myös kerrotaan niistä kirjoista mitä Kiona lukee. Osa tuttuja, osa taas ei.

Eräänä aamuna purjevene juuttuu riutalle. Siellä on mies, joka pelastetaan. Kiona ja äitinsä hoitavat miestä. Ruotsalainen Erik, vai onko sittenkään. Hän ja Kiona rakastuvat. Perustavat perheen. Erään välikohtauksen seurauksena Erik joutuu myös mukaan lehti-juttuun. Sen takia sitten ne, joka ajavat Erikiä takaa, tulevat hakemaan hänet. Erik vannottaa Kionaa että he eivät saa tuntea ja lapset pitää piilottaa, erityisesti tytär, joka on perinyt isänsä vaaleuden. Erik lähtee suosiolla miesten mukaan. Vuosia myöhemmin Kiona lähtee etsimään Erikiä.

Kiona jää Amerikkaan odottamaan lentoa Lontooseen. Sattuneesta syystä hän ei pääsekkään hotelliin vaan joutuu etsimään toisen. Kiona ryöstetään ja hakataan. Se oli ahdistavaa luettavaa. Kiona joutuu sairaalaan ja tapaa siellä Clayn. Clay ottaa hänet siipiensä suojaan. Kiona elää heidän kanssaan. Claylla on monta asukasta asunnossaan.

Paljon myöhemmin Clay ja Kiona lähtevät yhdessä etsimään Erikiä. He joutuvat monenmoiseen seikkailuun.

Kirja oli todella taitavasti kirjoitettu. Erittäin hyvä juoni. Sen tajuaa vasta kirjan luettua kun asioita alkaa miettiä. Vau! Lukiessa hieman oudoksutti kieli mutta se minusta kuului tarinaan. Onnistunut teos.

maanantai 26. elokuuta 2019

Anneli Kivelä: Tasaista tahtia, Katajamäki



Lilja Ketonen, nuori leski muuttaa Katajamäelle haluten miettiä elämänsä suuntaa. Asunnokseen hän välitsi kyläkaupan yläkerran. Koululla asuu uusi opettaja, Severi Jansson. He tutustuvat. Yllättäen Liljan tytärpuoli, Ilse Ketonen hakee terveyskeskukseen lääkäriksi ja muuttaa myös koululle. Lilja ja Ilse ovat lähes samanikäisiä, koska Lauri-vainaa oli paljon vanhempi kuin Lilja. Nuoret naiset eivät tule toimeen keskenään kuin kohtuullisesti. Severillä tuntuu olevan silmää molemmille. Soppaa toki vielä Petrikin hämmentää. Pienessä kylässähän puheita piisaa. Tällä kertaa rötöksiä selvitellään. Kaikki ei ole siltä miltä näyttää.

Tämä on niin ihana sarja. Mukava lukea. Teksti on sellaista pehmeää ja turvallista. Hauskoja tilanteita löytyy. Tähän sujahtaa sisään niin sujuvasti, kun tietää mistä pitää ja sellaistahan nämä tarinat ovat. Mukavaa vaihtelua rankempien kirjojen jälkeen. Toivottavasti sarja vielä jatkuu.

perjantai 23. elokuuta 2019

Linda Howard: Hetki lyö

Dekkarihaasteen kohtaan 8. Tieteis- tai fantasiadekkari



Tämä kohta osin hankala mut muistin tän kirjan. Olin alussa kaavaillu toista mut juttelin ystäväni kaa jolla samanlainen kirjamaku. Hän just ehdotti tätä. Olen aikoinaan lukenut tämän ja jäi oikein hyvin mieleen. Monesti muistellut tätä kirjaa. Nyt oli tilaisuus lukia uudestaan. Yks juttu jäi tästä hyvin mieleen tai no hyvin ja hyvin, koska en muistanut tapahtumaa juuri ollenkaan oikein. Mut idean kylläkin paperien lähetyksen. Henkilöt oli vaan pielessä.

Kirja kertoo aikamatkailusta. Vuonna 1985 haudattiin aikakapseli. Silloinen koululainen Knox Davis laski että sinne laskettiin 13 esitettä. Kaikki puhuu 12. Knox halusi jo silloin selvittää asiaa mutta isänsä veti hänet pois.
Knox on aikuisena poliisi. Pian tapahtuu outo tapahtuma. Aikakapseli varatettiin mutta mitään jälkiä ei näy. Valvontakamerassa näkyy outo välähdys ja samalla sit maa on auki jossa oli kapseli. Pian alkaa tapahtua murhia. Knox tapaa kauniin Nikitan. Nikitassa on jotakin outoa. Heidän välilleen kehittyy luonnollisesti suhde. Piakoin selviää sitten kuka Nikita oikeasti on, aikamatkaaja tulevaisuudesta. Tulevaisuudesta on tullut muitakin. Kuka heistä murhaa ja miksi. Ketä on sotkettu asiaan mukaan.

Oikein ovela ja mielenkiintoinen. Veti jo ekalla kerralla todella hyvin mukaan. Sopivan jännittäväkin. Ihastuin kyllä tarinaa ja varsinkin siihen loppuun. Tällä kertaa en ensin yhdistänyt ketä ja missä. Mutta nopeasti ymmärsin. Todellakin suosittelen tätä.

perjantai 16. elokuuta 2019

Eva Frantz: Sininen huvila



Nuoripari löytää tieltä pikkupojan ja vievät hänet kotiin, Siniseen huvilaan. Siellä asuu bloggari Becca Stenlund, joka makaa lattialla verissään. Nuoret hälyttävät apua paikalle. Poliisi Anna Glad ryhtyy tutkimaan rikosta. Becca pitää suosittua Sininen huvila blogia. Alussa hänen miehensä Peter on ollut mukana. He ovat ajautuneet asumuseroon. Blogin kommenttikenttään on alkanut tulla uhkauksia ja jopa tappouhkauksia. Kuka käy talossa salaa, kun sinne tulee tuoreita kukkia sillä aikaa kun Becca taistelee elämästään.

Kirja oli alussa vaikea lukea, koska tapahtumat Suomessa joo mut nimet ruotsalaisia. Meni oma aikansa kunnes tottui. Tarina todella hyvä ja veti mukaansa ja piti otteessaan. Tarinassa on myös salaperäinen Nico omassa osuudessaan. Lopussa tietysti selviää kuka hän on ja miten liittyy tarinaan. Kyllä tämä jatkon saa, että luen oikein mielelläni myös muita Eva Frantzin kirjoja. Eva työskentelee Svenska Ylessä ja kirjat ovat käännettyjä suomeksi. Tämä on ensimmäinen suomennettu teos.

tiistai 13. elokuuta 2019

J. M. Ilves: Sorjonen viiden sormen harjoitus



Sarjan 3. osa. Epätavallinen kaksoismurha vie Sorjosen tutkimukset Venäjän puolelle. Syyt löytyy jopa Tsetsenian sodasta ja lonkerot ulottuvat korkealle. Selviää Lenasta ja Katiasta uusia asioita. Todella mielenkiintoisia. Pauliina joutuu salailemaan asioita. Ne ovat raskaita kantaa. Joutuu kuitenkin sitten kertomaan perheelleen mistä on kysymys. Karille tosin vasta ihan viime tipassa, odottaen että Kari on siihen valmis.

Pidän tästä sarjasta. Tiiä tuota onko lisää kirjoja. Erittäin hyvin kirjotettuja ja hauskoja kohtia löytyy. Jotenkin osasin samaistua joihinkin asioihin. Siksikin veti niin hyvin puoleensa ja tuli sellaisia syvä ymmärrys -tilanteita. Ihanaa. Suosittelen kyllä tätä sarjaa.

keskiviikko 7. elokuuta 2019

J. M. Ilves: Sorjonen Loppupeli

Dekkarihaasteen kohtaan 6. Dekkari, jonka kannessa on ruusu, eläin tai kulkuneuvo



Sorjosen perhe asuu Lappeenrannassa. Kari työskentelee vakavien rikosten erikoisyksikössä. Perhe joutuu todella rankkaan tilanteeseen. Veneestä löytyy kuollut mies ja syylliseksi epäillään Sorjosten Janina tytärtä. Kari ei usko Janinan syyllisyyteen. Muut pistävät tilanteen todella koville ja Janinaa kohdellaan rankasti. Janina alkaa myös itse epäillä itseään että onko hän sittenkin tehnyt teon.

J. M. Ilves nimimerkin takana on kaksi ammattilaiskirjailijaa. Sen kyllä hoksii juonesta ja tekstistä. Todella ovelaa tarinaa ja käänteitä riittää. Teksti on sujuvaa ja tarina etenee. Vaikka melkein luulisi että tässä tarina pian päättyy, mutta se jatkuukin uusien tapahtumien johdosta. Todella taitavaa. Tätä on ihana lukea.

Sarjan toinen ja itsenäinen osa. Vielä on 3. osa odottamassa. Ei kyllä hajuakaan jatkuuko sarja, mutta toivottavasti. Pidän erittäin paljon tästä. En ole telkku-sarjaa kattonut mutta uskoisin että varmasti sekin on hyvä. Suosittelen tottakai näitä kirjoja. On ihana lukea pitkästä aikaa sujuvasti ja ajatusten kanssa. Toimii. Lukujumi ohi.

lauantai 3. elokuuta 2019

Agatha Christie: Lordin kuolema

Dekkarihaasteen kohtaan 9. Dekkari, jossa seikkailee tunnettu salapoliisi



Todella pitkästä aikaa tuli perinteistä salapoliisiromaania luettua. En edes muista koska viimeksi. Nuorempana tuli kyllä luettua ja telkustahan tuli sarjoja. Niitäkään ei ole tullut katsottua. Olipa mukava lukea tällaista. Vaikka nyt oma olo ei oikein ollut keskittymiskykyä. Kestikin pitkään tämä kirja. Paljon normaalia pitempään.

Hercule Poirot ratkaisee. Lordi murhataan ja syylliseksi epäillään hänen vaimoaan, joka on kuuluisa näyttelijä. Vaimo onkin halunnut miehestään eroon. Pyytänyt Poirottia puhumaan miehelleen että saisi avioeron. Lordi on suostunut eroon ja silti murhataan. Monenmoisia mutkia matkassa ennen kuin syyllinen löytyy. Ohikulkijan lausahdus sai Poirotin tajuamaan koko tilanteen, kuka on syyllinen.

Täytyy kyllä lukea lisääkin näitä. Mukavan piristävää vaihtelua. Tekstityylikin niin erilainen. Uskoisin että tää vetäisi hyvin normitilanteessa. Mut olin ja elin sumussa niin lukeminenkin takkus. Kirjassa siis ei ollut vikaa vaan minussa. Jospa tämä nyt tästä normaalisoituis ja pystyis lukemaan taas niin kuin ennenkin.

lauantai 13. heinäkuuta 2019

Marko Kilpi: Undertaker Kuolemanlaakso



Tuomas joutuu entistä enemmän ahtaalle Kiven kanssa. Mieli meinaa murtua kaiken paineen alla. Tuomas ja Maria ovat tutustuneet Lissuun ja Timppaan. Lissun avulla Maria käy koululla ja varovaista harkintaa opintojen jatkamiseen. Maria on ikikiitollinen että ovat tutustuneet heihin. Tuomas ja Timppa tapaavat yllättävässä paikassa. Näin ollen Timpasta tulee uusia tietoja. Tuomas on viittä vaille purkimassa mieltään Timpalle.

Kivestäkin paljastuu uusia asioita. Koko homma heittää häränpyllyä. Odottelen oikein mielenkiinnolla jatkoa. Mitä kuka häh???? On kyl ovela homma. Tällä jutulla lukijan saa varmasti kiskaistua matkaan että mitä tässä oikein nyt tapahtuu.

Leena on jakamassa ruoka-avustusta ja kohtaa ihmisen joka aidosti kiittää välittämisestä. Se oli hyvin vaikuttavaa luettavaa. Ihanaa että tällaisia kohtauksia on mukana. Niihin samaistuu. Välittäminen, miksi nykyään ihmiset ovat niin välinpitämättömiä. Se oikein rehottaa. Ihanaa hoksia sieltä täältä, ja juuri kirjoissakin näitä jotka välittää toisista aidosti.
Leenan vaalituloskin ratkeaa.

Kirjassa paljon, paljon muuta mielenkiintoista. Todella hyvä tämä sarja. Pidän. Tämä on 3. osa. Käsittääkseni 10-osainen sarja. Mahtavaa.

Kilpi kyllä parantaa ja parantaa tätä tarinaa. Tätä kyllä todella voi suositella. Kiitettävää sekin että helppolukuista ja ei ole sorruttu kapulakieleen tai muuhun sivistyneistön kieleen.

torstai 4. heinäkuuta 2019

Markus Falk: Aleppon kirjuri

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan



Toi haasteen kohta oli konstikas. Olisin mielelläni ihan livenä bongannut jonku lukevan. Tästä olikin porinaa kovasti vuoden alussa. Niin, tulkinnallista, tuossa ei ole määritelty missä bongata ja miten. Yhtä hyvin netissäkin voi bongata kun joku laittaa vaikka kuvaa tai ihan vaan tekstii mitä kirjaa sattuu lukemaan. Tän bongasin yhdestä ryhmästä ja päätin valita tän tähän.

Satuin voittamaan tuon kirjan Markus Falkin sivulta Facebookissa. Kisassa piti tietää tai arvata ensimmäiseen kirjaan liittyviä asioita. Enhän muistanut mut arvailin osan. Virpi Hämeen-Anttila sit antoi vinkkiä. Porhalsin kirjastoon kattoon kirjasta vastaukset. Näin vaivaa sen eteen. Olinkin yksi voittajista.

Markus Falk nimen takaa löytyy kirjailijapariskunta Virpi ja Jaakko Hämeen-Anttila. Virpiin olen hieman tutustunut tämän voiton myötä. Oikein mukava ihminen.

Kirjassa samat henkilöt eli suomalainen Tuomas Pyy sekä italialainen Carla Conti. He ovat tutkimassa edellisestä kirjasta tuttua "Rauhan Suuraa". Carlan poikaystävä meni ostamaan jotakin esinettä, Aleppon kirjuria. Hän katoaa ostomatkalla. Carla huolestuu ja päättää lähteä etsimään. Tuomas tulee mukaan. Poikaystävä löytyy hakattuna ja ryöstettynä. Carla haluaa etsiä sen Aleppon kirjurin. Se viekin hänet ja Tuomaksen huikealle matkalle.

Vautsi! Pidin erittäin paljon tästä kirjasta. Jännittävää seurata miten heidän käy. Tilanteita riittää ja jännitys pysyy hyvin yllä. Hieman romantiikkaakin tulee esiin. Todella toimivaa. Mukavaa rohkeutta sanoa myös tästä arabialaisesta kulttuurista, kun sanottiin että tämä maa on miesten maa, siksi Carla tarvitsi miehen mukaan. Suomessa tällainen sanominen ei tulis kuuloonkaan. Jotkut vetäis kilokaupalla herneitä nokkaan huutaen. Arvostan tässä suoruutta ja rehellisyyttä sanoa niin kuin asia todellisuudessa on. Maailmassa on maita missä on tyystin erilainen kulttuuri ja tavat kuin esim. Suomessa. Tämä tuo mukavan lisän kirjaan. Oppii uutta ja hoksii että muualla on erilaista.

Kyllä suosittelen kirjaa. Toivottavasti tulee lisää tätä sarjaa. Henkilöt ovat kiinnostavia. Carla sellainen tulinen täti ja Tuomas rauhallisempi, jopa arka Carlaan verrattuna. Tasapainottavat hyvin toisiaan. Lisää lisää.

maanantai 24. kesäkuuta 2019

Tess Gerritsen: Eloonjäänyt

Dekkarihaasteen kohtaan 4. Dekkari, josta on tehty tv-sarja (tai tv-sarja, josta on tehty dekkari)



Pitkästä aikaa Gerritseniä. En olekkaan vuosiin lukenut. Kerään tätä sarjaa mut taloudellisen tilanteen takia ollut kirjaostot jäähyllä. On kyl edelleenkin. Pikkuhiljaa yritän näitä puuttuvia hankkia.

Pidän valtavasti tästä Rizzoli & Isles -sarjasta. Mukavaa kun telkustakin on tullut. On sitä seurattukin. Nyt en tosin pitkään aikaan kun niitä uusitaan ja sit uudet unohtuu katsoa.

Olikin aivan erilaista tätä lukea kun telkusta nähnyt hahmot. Ihan kuin olisivat heränneet eloon että tiesi miltä kukanenkin näyttää.

Pitkä tauko hidasti hoksottimia kun tässä oli viittauksia tietenkin edellisiin kirjoihin. Mm. Mefisto-klubiin.

Kirjassa peräti kolmella lapsella samanlainen kohtalo. Jokaisen perhe murhataan ja lapsi jää eloon. Sitten vielä sama toistuu että kasvattiperhe murhataan ja taas lapsi jää eloon. Lapset viedään turvaan sisäoppilaitokseen. Siellä on heidän kaltaisiaan oppilaita sekä myös opettajia. Maura menee sinne tapaamaan Juliania. Samalla käy ilmi että sisäoppilaitoksen väki on Mefisto-klubin jäseniä. Koulussakin tapahtuu kuolemia, jotka eivät ole sitä miltä näyttää. Ovatko lapset sittenkään turvassa siellä.

Kirja erittäin mielenkiintoinen ja juoni on ovela. Kuka on kukin ja millä roolilla. Kaikki eivät olekkaan sitä miltä näyttää. Kirja piti hyvin otteessaan. Ei yhtään tarvinnu pingottaa tän kanssa vaan saattoi olla rentona ja nauttia tarinasta. Jännittävä oli. Pidin tästä. Pitäisi joskus koko sarja kerrata, pysyy paremmin mukana ja muistaisi mitä aiemmin on tapahtunut.

torstai 20. kesäkuuta 2019

Golnaz Hashemzadeh Bonde: Olimme kerran

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja



Argh!!!!!! Vähä varoitusta että tää sit sisältää rumia sanoja. Ei kannata mielensäpahoittajien, ammattiloukkaantujien lukea pitemmälle.

Uskomatonta, mitä paskaa kirjoitetaankin. Kirja oli masentava, kamala, oksettava, kauhean katkera ja negatiivinen. En ymmärrä miksi tämmöisiä kirjoitetaan. Huhhuh! En todellakaan voi suositella kelleen tämmöstä. Phyi!

Tuli ihan paha olo lukiessa tätä ja loppumetrit meni selaillessa pikalukuna että en halunnut lukea tätä enempää. Vaikka ymmärrän toki että sairastunut ihminen saattaa käyttäytyä tälleen ja olla vihainen, katkera. Nahid, viiskymppinen nainen sairastui syöpään ja elinaikaa annettiin vähän. Hän purki vihansa ja katkeruutensa ensin tietenkin lääkäriin. Nahid on iranilainen joka pakeni perheensä kanssa Ruotsiin. Kiittämättömältä vaikutti. Kauhean itsekkäältä ja katkeralta.

Yritän ymmärtää miksi ihmeessä tällaista suositeltiin. Masentaakko ne mut halus. En kyl tosin tiedä oliko suosittelija itse lukenut tämän. Makujahan monia, että toki joku voi tykätä. Minulle tämä oli aivan liian kamalaa luettavaa tai sit olin vaan väärällä tuulella että tämä ei nyt napannut.

tiistai 18. kesäkuuta 2019

J. R. Ward: Ikuinen rakastaja

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
Pohjoinen lukuhaasteen kohtaan 7. Kirja unelma-ammatistani



Tämä samalla on viimeinen kirja tuohon Pohjoinen lukuhaasteeseen. Perinteisesti aina valintana tämä.

Mary, ihana vahva Mary. Maryn ammatista ei paljoa puhuta. Mary työskentelee asianajotoimistossa jonkinlaisena sihteerinä tms. Vastaa puhelimeen, arkistoi. Sellainen on minun haaveammatti. Toimistotyö on minulle ihanne ala ja erityisesti asianajotoimisto. Rakastan lakialaa. Mary on aiemmin työskennellyt terapeuttina autistisille lapsille. Mary osaa viittomakieltä. Se on minulle tärkeää. Viittomakieli, maailman kaunein kieli. Kuin kädet tanssivat kertoen tarinoita, asioita, kysyen, käskien, jokellellen, juhlien jne. Kaunista. Ei ole toista samanlaista.

En muista että olisin aiemmin itkenyt tätä lukiessa. Nyt kosketti tämä tarina vahvasti. Joka lukukerralla kokee eri tavoin tämän tarinan. Tämä on Maryn ja Rhagen rakkaustarina. Kirja on myös siksi minulle tärkeä koska tässä kirjassa tapaamme Johnin. John on mykkä, hän kuulee. Hän käyttää viittomakieltä. Mary pääseekin käyttämään viittomakieltä Johnin kanssa. Ihanan liikuttavaa.

Rhage on vampyyri, mustan tikarin veljeskunnan jäsen. Mary taas syöpäsairas ihminen. Mary joutuu Johnin kautta vampyyrimaailmaan mukaan. Mustan tikarin veljeskunta taistelee lessereitä vastaan. Lesserit tapaavat vampyyreja.

Sarja on todella hyvä, mielenkiintoinen. Sydän itkee verta kun emme saa tälle sarjalle halukasta kustantajaa. Kukaan ei ota tätä että saisimme tulevat kirjat käännökseen. J. R. Wardin eli Jessica Birdin Wikipedian sivulla näkee uusia kirjoja paljon tulleen. Ketään ei kiinnosta. Olen kysynyt kysymästä päästyänikin eri kustantamoiden kiinnostusta. Huonolta näyttää. Olen väsynyt. Tunnen olevani yksin asian kanssa, joka yrittää taistella saadakseen kirjoja suomeksi. Faneja löytyy ja uusia faneja tulee sitä mukaa kun lukijat löytää tämän sarjan.

lauantai 15. kesäkuuta 2019

René Goscinny Albert Uderzo: Umpah-pah

Pohjoinen lukuhaasteen kohtaan 11. Alkuperäiskansan (esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit) jäsenestä tai kulttuurista kertova kirja


Kirjastossa kävin sillo jotakin sarjakuvaa etsimässä ja tuli kysyttyä onko olemassa jotakin sarjakuvaa joka liittyy alkuperäiskansaan. Intiaaneihin liittyi tämä Umpah-pah. Joksikeen tuttu kun puoliso ruukaa lukia sarjakuvia, että olen nähnyt näitä. No, nyt sit itselle lukuun. Ei ollut kirjastossa, mutta laittoi tilaukseen. Yllätyin että tämä oli paksu kirja.

Alussa näistä tekijöistä juttua ja muutama ulkomaalainen sarjakuva tästä Umpah-pahista. Sit tuli tarinoita suomeksi. Oli ihan mukava lukea. Hauskoja tilanteita. Myös kuva kun Asterix kättelee Umpah-pahia niin muistin että samat tekijät tekee Asterix-sarjakuvia. Sillä olikin niin tuttua.

Kiinnostava lisä sarjakuvamaailmaan. Kyllä näitä jatkossakin voi hyvin lukea. Aika harvoin tulee sarjakuvia luettua. Piristävää vaihtelua.

Jarkko Sipilä: Uhripeli



Niuvanniemen mielisairaalasta pakenee Mika Kosonen, joka on pahasti harhainen. Mika yritti aiemmin tapaa ex-vaimonsa ja tyttärensä. Joonas Takamäki oli silloin vuorossa ja pelasti heidät. Mika matkaa Helsinkiin ja yrittää etsiä ex-vaimoaan. Hän pääseekin ex-vaimonsa jäljille ja yritti harhauttaa heidät tapaamiseen. Julia Rask, tyttärensä kanssa hoksivat Mikan ja pääsevät pakenemaan. Tapaavat kummallisen naisen joka antaa Julialle yhteystietonsa. Julia lähtee pakoreissulle. Hän ei voi poliisiin ottaa yhteyttä sossutanttojen takia, kun ne oli uhannu huostaanottaa tytön, jos Julia joutuu vielä kerran johonkin hankaluuteen.

Takamäen sakki joutuu olemaan ilman Suhosta. Suhonen siirtyy ajamaan maijaa. Juuri Suhonen toimiikin nappulana jonka avulla poliisit pääsevät Mika Kososen jäljille. Pian sitten nuorempi Takamäki on Kososen kanssa taas kasvokkain.

Hurja tarina. Erittäin mielenkiintoinen, varsinkin nuo mielenterveydestä kuvailut. Miten Mika Kososen ajatusmalli toimii. Jännittäviä tilanteita ja tarina oli nopealukuinen ja piti hyvin otteessaan.

Kielipoliisien mokomat tartuttanut minuunkin virheiden hoksimiset. Yhden virheen bongasin. Ensin oli Tammi ja myöhemmin Tamm. En sitten tiedä kumpi oli oikein. Oli miten oli, ei vaikutusta tarinaan.

Jäädään taas odottelemaan uutta kirjaa. Suosittelen tätä sarjaa. Oikein hyvä.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Antti Korhonen: Poliittinen eläin



Odottelin innolla tätä kirjaa, koska pidin aikaisemmista Väänäs-kirjoista. Tässäkin seikkailee Väänänen. Tää on politiikkaan liittyvä kirja. Oikein hauska tyyli. Pidän valtavasti tästä tyylistä. Osan noiden hahmojen esikuvat tunnisti. Nimiväännökset todella hauskoja. Osaa en tunnistanut, mutta ei se tahtia haitannut.

Joku tappaa kärkipolitiikkoja eri puolueista. Väänänen on joutunut lapsensa hoitajaksi kotiin. Hän saa työkeikan ja lähtee sitten taas takaisin töihin. Katri Jurmala joutuu etsimään lapselle hoitopaikan. Väänänen saa apua Amerikasta. Hän pelastaa yhden huoran ikävästä tilanteesta, jonka seurauksena tulee taas ruumis. Väänänen joutuu kokemaan pohjattoman surun ja kostaa raivokkaasti.
Loppukohtaus oikein huvittava. Mielenkiintoista odotella minkälaista kirjaa seuraavaksi tulee.

Ehdin näitä opettaja Korhosen kirjoja suositella ystävällenikin. Olikin merkannut ylös jonnekki nettisivustolle nämä kirjat ja aikoi lukea. Jos pitää erilaisesta ja ronskimmasta tyylistä, nämä passaa. On kyl just minun tyyliä että pidän näistä. Ainut miinus oli tuo vieraiden kielten käyttö. Minä kun toimin suomeksi, haluan myös lukea suomeksi. Ei haittaa jos sitä on minimaallisen vähän. Lisäksi näissä kirjoissa on todellisten tapahtumien mukaan ottamista juoneen. Se se onkin hauska lukea, miten kirjailijat osaavat käyttää niitä tapahtumia kirjoissaan.

Lisää kirjoja odotellessa Korhoselta. Lisää lisää lisää.

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Leena Lehtolainen: Turmanluoti



Kirjan ja ruusun päivän erikoisteos. Onneksi kirjasto oli hankkinut.

Maria Kallion, mies Antti on alkanut harrastaa metsästystä. Siis mitä? Ihanko totta? Metsästysreissulla sattuu onnettomuus ja yksi metsästäjistä kuolee luotiin. Alkaakin sitten tutkinta että kenen luotiin. Yksi mies syyttääkin heti ensimmäisenä Anttia. Antti tapaa kuolleen puolison, joka ei syytä Anttia. Pian Antti alkaa saada uhkauksia. Marian on vaikea pysytellä erossa ja hän tutkii asiaa myös.

Olipa ovela juoni. Mukavaa että tässä on myös kirjoitettu toistenkin näkökulmasta lukuja. Ensimmäisen kohdalla ihmettelin miksi puhuu minä muodossa ja sitten nimen muodossa. Meni tovi tajuamisessa että niin nämä onkin eri henkilöt ja tässä kertojana on tämä toinen.

Kirja piti hyvin otteessaan ja oli paljon asiaa saatu mukaan vaikka kirja on ohut ja lyhyt. Ei haitannut yhtään. Lehtolaisella on kyllä tosi mahtava kyky saada hyvä tarina. Jäi niin erityisesti mieleen nuo toisistakin näkökulmista kirjoitetut luvut. Ne toi hyvän lisän tarinaan. Pidin erittäin paljon siitä.

lauantai 1. kesäkuuta 2019

Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois

Pohjoinen lukuhaasteen kohtaan 15. Afrikkalaisen tai aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja



Etsiskelin kirjastossa tähän kohtaan sopivaa kirjaa. Tämä kiinnitti huomion ja takakannen tekstin perusteella arvelin että vois olla kiinnostavakin. Totta tosiaan, niinpä olikin.

Kertoo perheestä, jossa on lapsettomuutta. Kaikki jankkavat että millo lapsia. Nuoripari yrittää parhaansa. Anoppi saa tarpeekseen ja kiikuttaa taloon toisen vaimon. Siitä seuraa sitten omat ongelmansa. Takakannen perusteella ei voisi uskoa minkälainen tarina tämä on. Erittäin mielenkiintoinen. Samalla siellä on poliittista kuohuntaa. Ne niinkään ei minua kiinnostanut. Enemmän olin tästä lapsettomuus-, perhe-elämästä kiinnostuneempi.

Kirja aiheutti kyllä hämmennystä eräästä asiasta. Moniavioisuus ja kristillisyys. En ymmärrä. Mun mielestä nää on poissulkevia asioita keskenään. Oletin uskonnon olevan joku muu, mutta kävi ilmi että kristillinen. Tokihan voi kristillisissäkin olla tällaisia suuntauksia tai sit kyseisen maan oma tapa. En tiedä. En ole perehtynyt ja ei niin paljoa kiinnosta että googlaisin. Ehkä joskus kun siltä tuntuu.

Kirjaa kyllä suosittelen. Hyvin oli kirjoitettu ja kiinnosti aihepiiriltään.

torstai 30. toukokuuta 2019

Kari Häkämies: Rehelliseksi tunnettu

Dekkarihaasteen kohtaan 5. Dekkari, jännityskirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin ja jonka nimessä on å. ä tai ö



Olipa kontsikas ja pitkä haasteen kohta. Onneksi löyty kirjastosta tämä eka kirja. Tiesin kyllä että Häkämies on politiikko. Kirjakin liittyy politiikkaan. Se nyt on aihe, jonka hän tuntee.

Asunnosta löytyy kuollut mies ja näyttää ensin että on onnettomuus, joka muuttuukin murhatutkinnaksi. Kuollut mies kuuluukin poliittiseen eliittiin. Kohuhan siitä syntyy. Tutkinnat ulottuvat eduskunnan ja hallituksen käytäviin. Oikeusministerin avustajakin tuntuu olevan sotkeutuneen tapaukseen.

Tämä oli monitahoinen kirja. Välillä teksti oli kovin korkealentoista, sivistyneistön kieltä ja välillä taas ihan ymmärrettävää suomea. Vähän jokaiselle jotakin. Silti häiritsevää lukea niitä kohtia joita ei vain yksinkertaisesti ymmärtänyt. Osin pysyi hyvin mukana ja osin taas ihan pihalla. No, tämä oli ensimmäinen. Katsotaan mimmosia muut ovat. Kaverini mainitsi että luki yhden Häkämiehen kirjan ja hänen mielestä helppolukuinen. Täytyy tutustua itse. Aihepiiri oli kiinnostava.

torstai 23. toukokuuta 2019

Seppo Jokinen: Rottasankari



Kun poliisia kohti ammuttiin, niin sen seurauksena Koskinen joutuu tutkinnan kohteeksi, onko toiminut väärin. Turusta tulee tutkija paikalle ja vie pari tapausta Tampereen poliisilta. Pommiuhkaus messuhallilla. Koskisella vastoinkäymisiä riitti ja pinna kiriällä. Pian sitten tehtaan laborantti yritettiin tappaa kotonaan. Joku näki, meni paikalle ja soitti apua. Livisti paikalta pois. Vyyhde kiristyy ja Koskisen pinna kiristyy. Ullan lapsilla on yllätys Ullalle ja Koskiselle. Poliisia taas ammutaan ja tällä kertaa vaarallisesti osuen. Kaikki kokoontuvat sairaalaan ja siellä sitten yhteenottoa kun Koskisen pinna poksahti.

Tykkään kovasti tästä porukasta. Kaikki niin erilaisia ja mielenkiintoisia. Tarinaan pääsee nopeasti sisään ja pitää yllä jännitystä kuinka tässä käy ja mitä seuraavaksi tapahtuu.

Mielenkiintoisia aiheita ikä, eläkkeelle, Tampereen ratikka. Hyvin on otettu mukaan näitä asioita. Niin, nämä Koskisen pooppoo ikääntyy ja keskustelua eläkkeelle jäämisestä. Yksi poliiseista jäikin eläkkeelle. Halusi kertoa Koskiselle mieltä painaneesta asiasta, mutta ei ehtinyt.

Jatkoa odotellessa. Suosittelen Jokisen Koskis-sarjaa.

tiistai 21. toukokuuta 2019

Jarkko Vehniäinen: Kamala luonto sunnuntaikävelyllä

Pohjoinen lukuhaasteen kohtaan 14. Sarjakuvaromaani



Vähä aita matalin tää valinta. Nappasin ekan kiinnostavan. Olen näitä Kamala luonto sarjakuvia nähnytkin ja nyt sit otin lainaan. Aika harvoin tulee sarjakuvia enää luettua. Mukava oli lukea tämmöinen.

Hauskoja eläinhahmoja. Jokainen omanlaisensa. Tyypillisesti pöllö on viisas. Tässä karhu onkin oikein ilkeä hahmo. Tässä kyllä riitti huumoria ja nauramista. Ilves ja kärppä tuntuu olevan pääosissa ja hyviä ystäviä keskenään. Näiden sanailut ovat välillä todella hauskoja. Näsäviisailut sai kyllä nauramaan pitkään. Jotkut tekstit olivat tuttuja muista yhteyksistä. Oikein osuvia vielä.

maanantai 20. toukokuuta 2019

Marko Annala: Värityskirja

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 29. Kirjassa nähdään unia



Kun tämä ilmestyi, luulin nimen perusteella tätä värityskirjaksi, siis kirjaksi, jota väritetään. Yhteen aikaanhan oli muotia aikuisten värityskirjat. Tarkemmin tutkittua, tämä onkin romaani, tekstiä. Paastokin sitten ilmestyi ja kiinnosti että haluan lukea. Nyt osui silmään kirjastossa tämä ja otin lukuun.

Markosta tiesin kyllä sen verran että musiikki-alalla. Minulle se ei enää ole vuosikymmeniin ollut tuttua, joten en siltä saralta ole seurannut. Nyt kirjan myötä tuli tutustuttua hieman. Voi vain sanoa että arvostan häntä. Kirja oli oikein avaava ja mitä netistä googlasin, hoksin riemukseni että Marko on absolutisti. Woohoo! Aivan mahtavaa! Se on asia mitä minä arvostan todella korkealle.

Kirjaan siis. Läpileikkaus Markon elämästä. Luvut sopivan pitkiä. Kyllä tuo kouluaika ja etenki Markon kokema koulukiusaaminen sai aivan raivostumaan. Voi hyvät hyttyset että olin sitten vihainen. Toi niin elävästi mieleen omat kokemukset. Onneksi kirjassa oli kohtaus kun se pahin kiusaaja joutui kohtaamaan vahvemman ihmisen joka antoi takaisin. Hurrasin. Kerranki. Uskon vahvasti siihen että pahat saa vielä palkkansa tavalla tai toisella. Joskus hekin kohtaa voittajansa. Marko on minua parempi ihminen, hän kykeni antamaan anteeksi niille, jotka eivät edes anteeksi pyytäneet. Minä en kykene samaan. En vaikka kuinka yritän. Asia erikseen niille, jotka anteeksi tulee pyytämään. Sitä päivää odotellessa. Ehdin kyllä kupsahtaa ennen kuin se päivä koittaa.

Marko on saanut elämäänsä iloa ja onnea. Toivon sitä hänelle jatkossakin. Erittäin vahva suositus tälle kirjalle. Aion sen toisenkin lukea.

lauantai 18. toukokuuta 2019

Heather Morris: Auschwitzin tatuoija

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää



Tätä kirjaa usea suositellut ja mainostettukin todella paljon. Kirja oli hyvä! Pidin. Nappas heti mukaansa. Kirjan teksti oli sujuvaa ja helppolukuista. Ei lainkaan sellaista sivistyneistön suosimaa kapulakieltä.

Kirja kertoo Lalesta, josta tuli keskitysleirin tatuoija. Hän kohtasi Gitan, jolle tatuoi numeron käsivarteen. Gita tatuoi itsensä Lalen sydämeen. Rakkaus syttyi. Lale oli leirille tullessaan päättänyt että hän selviää. He tapasivat Gitan kanssa mahdollisuuksien mukaan leirillä. Heidän rakkaus ja tarinansa on todella kaunis ja herkkä. Lale menestyi leirillä ja kävi kauppaa ja auttoi toisia vankeja.

Mahtava selviytymistarina sekä rakkaustarina heistä. He selvisivät ja pääsivät kertomaan tarinansa. Kirja on järkyttävä, minkälaiseen pahuuteen ihminen pystyy. Tässä on silti heidän rakkaus kaunista. Luo hyvyyttä karmaisevaan kokemukseen.

Olen jo nuoresta saakka ollut kiinnostunut tuosta aikakaudesta. Aikoinaan jo koulussa historian tunnilla kiinnosti kovasti. Sittemmin lukenut kirjoja näistä selviytymisestä. Monesti pohtinut, että olisin halunnut pelastaa heitä. Pelasta yksi, pelasta koko maailma.

Erittäin vahva suositus tälle kirjalle. Kannattaa lukea.

perjantai 17. toukokuuta 2019

Etusivun rikokset

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 37. Pienkustantamon julkaisu
Pohjoinen lukuhaasteen kohtaan 9. Kirja, joka sijoittuu Pohjois-Suomeen



Vähä aita matalin tuon Pohjois-Suomi kohdassa kun maininta riitti. Piti tutkailla onko CrimeTime pienkustantamo, on minun mielestäni.

Monta lyhyttä tarinaa toimittajilta eri rikostapahtumista. Kyllä näitä samoja tarinoita hoksinutkin sillo mediassa. Osa enemmän tuttuja ja osa taas ei silleen kun en ollu lukenut enkä kiinnostunut. Kirjassakin skippasin erään tarinan kun ei yksinkertaisesti kiinnostanut koko tapaus. Jäi vain mielikuva että kyseiset toimittajat ratsasti tekijällä. Ei antanut hyvää kuvaa. En halunnut tuhlata aikaani lukemalla heidän hyväksikäyttämistä.

Tarinoista löytyy mm. Oulun insesti-isä, Mikkelin panttivanki-tilanne ja räjähdys, Eerikan tapaus, Anneli Auer ja monta muuta.

Eerikan tapauksesta vissiin tulossa tai tullut kirja. Täytyy tosiaan googlata onko. Sekin kiinnostaa. Googlasin ja eipä ainakaan osunut silmään.

Sitten tämä Puolustusministeriön moka oli mielenkiintoista lukea. Kaksoiskansalaisuuksista.

Yksi tarina sai kyyneleet valumaan. Voi minkälaisia ihmishirviöitä, tappoivat koiran. Tuli niin paha olo ja muutenkin heidän tekemiset aiheutti oksetusta. Aivan kamalia ihmisiä. Jokainen käsittääkseni tänä päivä ovat vapaita ja jopa muuttuneita.

Voin vaan mielessä kuvitella miten rankkaa toimittajilla, poliiseilla, oikeustyöntekijöillä on kuulla ja nähdä tällaisia juttuja. Tämä yksi oli niin karmaisevaa luettavaa.

Kirja oli mielenkiintoinen ja hyvä. Sopivan lyhyitä juttuja ja erilaisia.

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Camilla Läckberg: Kultahäkki

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa



Olen varannu tämän kirjan ja sijalla jotakin 400, oli tosin tippunutkin sijoitus. Satuin kirjastossa hoksimaan tämän palautuskärryssä. Otin ja ihmettelin että onko joku unohtanut lainata. Arvelutti että uskaltaako kokeilla automaatilla. No, kävin kysymässä henkilökunnalta että onko todella lainattavissa kun olen varannu ja sijalla jotakin 400. Tutkailivat ja totesivat että pikalaina, mutta puuttuu tarra. Sain lainattua.

Pääsin heti sisään kirjaan. Siis ihan vau! Todella upea tarina. Kietova, jännittävä, kiero, ovela. Kultahäkki nimikekkin sai selviyden. Naisia kultahäkeissä, kotirouvana, mies menestynyt ja rahaa kuin roskaa. Miehet kohtelee vaimojaan miten sattuu. Naiset kestää ja kärsii. Faye onkin erilainen. Hänen menneisyys on pimeä. Osin tarinassa palataan menneisyyteen kertomaan mitä Faye oli silloin kokenut. Faye ja ystävänsä Chris tapaavat Jackin ja Henrikin. Fayen avulla miehet saivat firman perustettua. Kun Jack tarvitsi rahaa, Faye keskeytti opinnot ja meni töihin. Sopivat että sitten on Fayen vuoro. Kuinkas kävikään. Hommasta ei tullut mitään. Faye jäi kotirouvaksi. Jack jäi rysän päällä kiinni pettämisestä ja halusi avioeron. Faye jäi tyhjän päälle. Fayen menneisyys puski esiin ja hän päätti kostaa. Naisen kosto on kauhea, katkera, suloinen, kaunis.

Loppu oli erikoinen. Hämmentävä. Kiinnostaa kyllä kovasti miten ihmeessä näin oli käynyt. Ymmärsin takakannesta että kaksiosainen, eli olisi tulossa jatko-osa. En kyllä yhtään osaa arvata minkälainen se on. Mahdollisesti Fayen menneisyys. Jää nähtäväksi.

maanantai 13. toukokuuta 2019

Annikki Niirala: Ystävyyden ehto

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 6. Rakkausromaani



Sattui kirjaston kirja loppuun luetuksi jo eilen iltasella. Tänään oli aikomus hakea varattuja kirjoja, joille on varaus, että ei voi uudelleen lainata. Piti etsiä joku ohkainen. Tämä sopiva ja sopii tuohon kohtaan. Ihan mukava lukea lyhyt tarina.

Riikka muuttaa pohjoisesta etelään Otso koiran kanssa. Olivat sopineet että he muuttavat Riikan veljen, Hannun luo. Hannu osuu omakotitalossa kaverinsa Markuksen kanssa. Olikin sitten puutteellinen tiedonkulku että vasta paikan päällä Markus sai selville että Riikan mukana on koira. Otso ja Markus eivät tule alkuunkaan toimeen. Markus on pahasti allerginen koiralle. Riikan ja Markuksen välille syntyy kuitenkin suhde. Sitä soutaa ja huopaa, tunteet myllertää. Riikan on valittava joko mies tai koira. Asiathan tuppaa rakkausromaaneissa ja toki muissakin kirjallisuudessa järjestymään.

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Johanna Sinisalo: Renaten tarina

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 44. Kirja kertoo Berliinistä



No vähä aita matalin. Oli tuossa Berliinistäkin.
Tää osui kirjastossa silmään ja muistin elokuvan. Toki halusin lukea kun pidin elokuvasta. Oikein hauska kirja oli. Kirjoitettu päiväkirja-muotoon. Renate kirjoittaa omasta elämästään Kuussa. Renate on kasvatettu nuhteettomaksi natsiksi. Siel elettiin kuin ennen vanhaan natsi-aikana. Rodun jalostusta. Etsittiin sopivat puolisot. Kuunatsit suunnittelivat maailman valloitusta. Renatekin karkaa mukaan. Koko porukka kokee kulttuurishokin. Maa ei olekkaan sellainen mitä he kuvittelivat.

Kirja oli hauska. Pidin kovasti tästä. Vaikka alussa hieman outoa lukea. Kirja noudattaa hyvin elokuvakäsikirjoitusta. Elokuvahan on saanut jatko-osan. Siitäkin kirjan lopussa oli mainintaa. Sitä en ole nähnyt, mutta kiinnostaa kovasti katsoa.

Tätä oli mukava lukea kun teksti oli sujuvaa. Ei yhtään tökkinyt tai ollu hidas. Mukava lukukokemus.

perjantai 10. toukokuuta 2019

Veijo Baltzar: Sodassa ja rakkaudessa

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja



Olipa tämä hankala kohta. En tykännyt yhtään. Ainoa joka tuli mieleen oli Koko Hubara, mut siihen en halunnut koskea pitkällä tikullakaan. Joten etsin toista vaihtoehtoa. Helmet-ryhmässä oli vinkkejä tähän kohtaan ja tämä vaikutti mielenkiintoiselta. Veijo Baltzar on romani. Tosin kirjassa käytetään sanaa mustalainen. Mitä netistä etsin tietoa kirjasta niin hoksin että sana muutettu romaniksi. Kirja on kylläkin vuodelta 2008. Silloinhan meillä tässä maassa oli jo alkanut ylihysteerisointi normaaleista sanoista, että niitä ei saa käyttää.

Tarina kertoo romaneista toisessa maailmansodassa. Kastalo, nuori taskuvaras, joka on rakastunut Carinjaan, romaniprinsessaan. Carinja on luvattu toiselle, Bustanille. Bustan katoaa ja ei mitään varmuutta onko kuollut vai elossa. Carinjalla ja Kastalolla on tunteita toisiaan kohtaan. Saavatko toisensa.

Kirja on mielenkiintoinen pääosin. Hieman tutuntuntuisia sanoja mutta toisessa muodossa. Kulttuuria. Romanien pakomatkaa ja elämää. Osin raakaakin. Paikoin kirja meni tylsäksi ja vaikea lukuiseksi. Ei ole todellakaan mikään nopea kirja. Oli kyllä hyvä lukea tämä epämiellyttävyyksistä huolimatta.

torstai 9. toukokuuta 2019

Yrsa Sigurðardóttir: Synninpäästö



Koulukiusaaminen ja kosto. Teinityttö surmataan työpaikallaan. Tytön ystävät saavat Snapchat-viestejä, jossa anotaan armoa. Lopulta ruumis löytyy ja merkitty numero 2. Missä on 1? Pian löytyy sitten numero 3, surmattu teinipoika.

Rikostutkija Huldar tutkii murhia. Pyytää taas mukaan lastenvalvoja Freyan. Freya arvaa heti että kyseessä on koulukiusaaminen. Freya sotkeentuu taas vääränlaiseen mieheen. Huldar pelastaa Freyan pulasta.

Olipa kirja jännittävä. Aihe todella kiinnostava. Juoni ovela. Taitavasti rakennettu tarina. Mielestäni tämä jäi kesken. Olisin toki halunnut lukea lisää miten kävi. Kykenen hyvin ymmärtämään tarinan. Kiusaaminen aiheuttaa aina pahaa. Äärimmillään kiusattu tai joku muu ryhtyy pahoihin keinoihin pysäyttääkseen kiusaajat tai kostamaan. Kirja oli nopealukuinen ja piti kiinnostusta tosi hyvin yllä. Lisää odotellessa.

tiistai 7. toukokuuta 2019

Antti Heikkilä: Lääkkeetön elämä



Osui silmään Facebookissa tämä kirja. En silleen kiinnittänyt ensin huomiota. Vasta kun se kauhee kohu nousi ja vastustus niin halusin sit itsekin lukea että mitä mieltä minä olen. Toki olen Heikkilän kirjoihin ja ajatuksiin aiemminkin tutustunut että tiedossa oli.

Kirja on yllättävän helppoa lukea, sujuvaa tekstiä. Yleensä en pidä tietokirjoista kun ne on niin ympitylsiä ja puuduttavia. Tämä ei ole sellainen. Kiinnostava. Lukiessa hoksin muutaman kaverin jotka ovat tätä ruokavaliota ja liikuntaa noudattanut. Ovat laihtuneet ja voivat todella hyvin. Hoksin tässä senkin että tässä kirjassa on täysin niitä juttuja mitkä minuun osuu. Ajattelin ainakin yrittää.

Kirjassa kerrotaan monenlaisia asioita. Insuliiniresistenssi, kolesteroli, vitamiinit, ketodieetti, liikuntaa, ruuat, rasvat jne. Kirjan lopussa on ruokaohjeita ja myös lähdeluettelo.

Ymmärrän kyllä oikein hyvin tämän vastustuksen, koska sillohan lääkejätit, bonuslekureineen ja ruokateollisuus menettää rahaa kun ihmiset paranee ja rupiaa syömään oikein. Tottakai he pistää kynsin ja hampain hanttiin. Onhan tämä ollut kauan tiedossa.

Suosittelen tottakai lukemaan tätä. Tiedän, ei kaikille välttämättä kaikki sovi. Ihminen on kuitenkin yksilö. Yhdelle toimii yks, toiselle toinen. Jokainen omanlaisensa.

perjantai 3. toukokuuta 2019

Merja Jalo: Juhannustaikaa

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 42. Kirjailijan nimi viehättää sinua



Ah, ihana Nummelan ponitalli. Tätä sarjaa tullut nuoruudesta saakka luettua. Tällä kertaa Nummelalaiset menevät juhannuksen viettoon Peurajärvelle. Saivat viime hetkellä paikan varattua. Siellä sit tytöt menevät Titan perheen mökille ja saavat päähänsä tehdä juhannustaikoja. Sillä on sit kaikenlaisia seurauksia. Hannu ja Kari hoksivat tytöt ja menevät mukaan. Sen seurauksena pojat päättyvät sairaalaan. Ilmojen halki käy Penan tie ilkialastomana. En pitkään aikaan ole nauranut niin paljon ääneen. Kyllä oli loistavan hauskaa tarinointia ja kohelluksia.

Kummituksiakin vielä. Mutta kuka siellä kummittelee. Ihan itsekkö kartanonherran haamu Helenaa huutelee.

Nuorille sopivaa luettavaa ja miksei meille vanhemmillekkin. Sopivasti jännitystä ja hauskuutta. Tämä sai tosiaan repeämään täyteen nauruun. Teki niin hyvää lukea tällaista pitkästä aikaa.

lauantai 27. huhtikuuta 2019

Elly Griffiths: Januksen kivi

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
Dekkarihaasteen kohtaan 1. Dekkari, jonka tapahtumiin liittyy meri tai järvi



Ruth Galloway -sarjan toinen osa. Tällä kertaa Ruth saa tutkittavakseen purkutyömaalta löytyneet lapsen luut. Ne olivat kynnyksen alle haudatut. Muinaiset roomalaiset ruukasivat haudata seinien ja kynnysten alle uhrinsa lepyttääkseen Janusta, kaksikasvoista jumalaa. Tämä talo onkin katolinen lastenkoti. Siihen aikaan sieltä oli kadonnut 2 lasta. Kenen luut ne olivatkaan.

Ruthilla on salaisuus, jota hän ei halua paljastaa. Asia tulee kuitenkin ilmi. Jännä nähdä miten asia kehittyy tulevissa kirjoissa.

Oikein hyvä ja mielenkiintoinen aihe. Tekstiä on helppo ja sujuva lukea. Pidän kovasti tästä tyylistä. Noi muinaiset, mysteeriset aiheet ovat tosi kiinnostavia. Tässä oli hauskaa huumoria. Nauroin ihan ääneen ehdotusta Jupiter Kuu Litutilli. Se oli kyllä niin hauskasti kirjoitettu kohtaus. Ei muuta kuin sitte lisää.

tiistai 23. huhtikuuta 2019

Päivi Lukkarila - Emilia Mäkinen: En ikinä luovuta

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 45. Kirjan nimessä on kieltosana
Pohjoinen lukuhaasteen kohtaan 4. Kirja, jonka nimessä on kieltolause



Kirjastossa etsin haasteisiin sopivia kirjoja. Tämän bongasin jossa on tuo kieltosana. Vähä vilkaisin takakannen tekstiä että mimmonen tää on. Ahaa, sairaudesta taistelua ja harrastaa ratsastusta. Nuorten kirja. No, otin sit matkaan.

Kirjan aloittaminen oli vaikeaa kun edellinen kirja oli niin hyvä. Pääsin sit alkuun. Jossakin välissä alkoi raksuttaan että hetkinen, tämähän on vissiin tositarinaa. Noi kirjaston tarrat on aina ikävästi liimattu takakannen tekstien päälle niin ei pääse lukemaan kaikkea mitä sinne on laitettu.

Kirja on hienosti kirjoitettu. Emilia Mäkinen sairastui leukemiaan ja kirja kertoo hänen taistelustaan sekä ratsastusharrastuksesta. Emilia piti blogia, harrasti valokuvausta ja julkaisi kuvia blogissaan. Kirja kertoo ystävyydestä ja sinnikkyydestä. Emilia ei luovuttanut. Emilia ystävystyi nuoremman Julian kanssa. En nyt paikantanut Julian ikää, mut ei kaiketi kovin iso ikäero ollut. Siihen jopa ammatti-ihminenkin meni puuttumaan että eikö Emilialla ole ikäisiään kavereita. En ymmärrä tätä. Eihä tyttöjen ikäero tainnu olla ees kovin iso. Juliasta tuli todella tärkeä tuli Emilialla, iästä huolimatta.

Tuli ystäväni kanssa turistua ja samalla mainitsin että luen tätä ja etsin hälle netistä kirjan että tutustuu. Samalla vauhtia tuli etsittyä Emilian blogi kun lukiessa monta kertaa oli mielessä. Minul ei tässä vaiheessa ollu hajuakaan miten oli käynyt. Katoin vaan että viimisin päivitys oli 2013. Samalla tuki googletessa tuli muitakin sivuja hakusanalla. Muistin lehden sivun ja päätin palata kattomaan. Voi että iski pohjaton suru. Emilia ei selvinnytkään. Se tuntui aivan älyttömän musertavalta. Kirja teksti ja tyyli ei ollenkaan viitannut siihen vaan minusta teksti oli reipasta, positiivista, iloista vaikka toki rankka aihe mutta ei mitenkään mässäilty surulla, maassa makaamisella jne. Vaan Emilia löysi elämässä positiivisia asioita. Sen jälkeen lukikin kirjaa ihan eri tunnelmissa. Meni voimakkaasti ihon alle. Halusin ajatella että hän selviää ja paranee.

Kirjaa toki suosittelen. Oikein hyvin kirjoitettu. Kirjan lopussa on Emilian blogin osoitteet. Niitä ilmeisesti onkin kaksi. Yhden silloin kävin katsomassa.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

K. K. Alongi: Kevätuhrit

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 13. Kotimainen lasten- tai nuorten kirja
Pohjoinen lukuhaasteen kohtaan 5. Kirja, jonka nimessä on vuodenaika, jolloin luen kirjaa
Dekkarihaasteen kohtaan 3. Dekkari, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä / joka sijoittuu kaupunkiin, jossa olet käynyt



Tämä osui silmään lasten ja nuorten puolella kirjastossa kun etsin haasteisiin sopivia kirjoja. Vuodenaika kohtaan sopi hyvin. Takakannesta hoksin että trilleritrilogian eka osa. Joten mikäpä se siinä. Vaikutti mielenkiintoiselta. Kansikuvakin vielä vetävä.

Teini-ikäisiä nuoria, jotka jäävät eloon. Ympärillä olevat kuolivat jostakin mystisestä syystä. Jade herää metrossa Sörnäisissä. Jade tapaa Susetten. Tytöt ovat aivan erilaisia, mutta joutuvat tulemaan toimeen keskenään. Pian sitten joukkoon liittyy Tomi, jonka Jade tuntee ennestään mutta salaa asian. Jaden karkureissun aikana hän löytää Oliverin, joka on halvaantunut, mutta elossa. Nuoret lähtevät Oliverin mummolaan Lahteen. Mikään auto ei toimi. Sähköt ovat poikki. Hyvin haasteellista matkata. Matkalla he tapaavat Saran. Sara pelastaa heidät väkivaltaisilta nuorilta. Vielä he saavat somalipojan, Alin seuraan. Jade ottaa Alin kanssa yhteen.

Kirja oli mielenkiintoinen. Nuorille suunnattu joo, mutta hyvin tämän vanhana kääkkänäkin luki. Jännittävä. Herkemmille ei välttämättä sovellu. Ihan hyvin voisi jatko-osatkin lukea. Kiinnostaa tietää mitenkä he selvisivät. Miksi suurin osa kuoli, miksi nämä jäivät eloon ja eivät seonneet kuten osa. Osittain kirja jo paljastikin syitä, mutta silti. Osa eläimistäkin jäi eloon ja osa eläimistä sekosi samalla tavalla kuin ihmisetkin. Jännää.

lauantai 20. huhtikuuta 2019

Peter James: Kiistaton todiste

Dekkarihaasteen kohtaan 2. Dekkari, josta olet kuullut paljon, mutta et ole itse lukenut
Helmet-lukuhaasteen kohtaan 12. Kirja liittyy Iso-Britanniaan



Dekkariryhmän haukuttu kirja. Mut minuun kolahti. Ai että tykkäsin. Kirja on jännittävä seikkailu Da Vinci-tyyliin. Kiistaton todiste Jumalan olemassa olosta. Tämä todella veti mukaansa. Aihe vielä itseäni kiinnostava. Luvut mukavan lyhkäsiä että kirja eteni nopeasti.

Toimittaja Ross Hunter saa yllättävän puhelun, joka muuttaa hänen koko elämänsä. Soittaja on tohtori Harry F. Cook, jolla on hallussaan jotakin joka todistaa Jumalan olemassa olon. Hän väittää että Ross tuli valituksi asian esille tuomiseen. Ross on hyvin hämmentynyt eikä meinaa uskoa asiaa. Tapaa Cookin ja päättää sitten ottaa juttuun osaa. Siitä seuraa monenlaista ajojahtia. Mitä Jumalan olemassa olon vahvistamisesta seuraa mm. miljardöörievankelistan bisneksiin, katolliseen kirkkoon, lääkeyhtiöön jne. Rossin kintereillä seuraa palkkamurhaaja, vakoilijoita ja jopa hänen vaimonsa. Vauhtia ja meininkiä riittää.

Lopussa olevassa kiitokset-osiossa oli mielenkiintoinen juttu tarinan synnystä. Vau. Hurjaa.

Peter James kirjoittaa tätä Roy Grace -sarjaa. Ihmiset pitävät niistä. On muutamia muita kirjoja, joissa ei ole Roy Grace, kuten ei tässäkään. Nämä kirjat on niitä Dekkariryhmän haukuttuja kirjoja. Minuun on jokainen kolahtanut. Pidin tästäkin, todella paljon. Tottakai suosittelen, jos aihepiiri eli uskonto kiinnostaa ja seikkailu/jännitys tarina.

tiistai 9. huhtikuuta 2019

Koivulehto

Dekkarihaasteen kohtaan 7. Dekkari, jossa on useampi tekijä
Helmet-lukuhaasteen kohtaan 28. Kirjan kannessa on kuu



Kaunis kirjan kansi. Piti tätä pyöritellä että olenko lukenut. Yksi tuntui hämärästi tutulta mutta muut eivät, joten lukuun tämä. Kivoja lyhyitä novelleja juhannuksesta. Ainut harmi tässä että teksti onnettoman pientä. Onneksi näkö nyt on toiminut taas että pystyi lukemaan, mut esim. vuosi sitten en olisi voinut lukea tätä.

Sana Mustonen: Vihasta vapaa
Lyhyt novelli, kosto, vihasta vapaa. Toimiva. Ei tarkempaa mainintaa mikä aiheutti, mutta mulle tuttu asia, niin tiesin miksi näin.

Karoliina Suoniemi: Metsänpeitto
Tämä hämäsi, koska olen lukenut joko saman nimisen tai ainakin samantapaisen novellin. Sisältökin aikalailla samansuuntainen. Ihan hyvä.

Rake Tähtinen: Sinivalkoinen leninki
Vähän pitempi novelli. Kuka onkaan sinivalkoisessa leningissä. Jännittävä tarina.

Pasi Luhtaniemi: Perintövene
Veljesten tarina, välillä kertoo toinen ja välillä toinen. Ihan ok. Välillä en hoksinut kumpi veljeksistä oli äänessä.

Heleena Lönnroth: Juhannussammakosta se alkoi
Pitkästä aikaa Heleena Lönnrothin tarinoita. Olen kirjoja lukenut mutta nyt ollut tauolla kun pitäs listata järjestystä. Oikein hyvä kirjailija. Pidän kovasti hänen kirjoistaan.
Erittäin hyvä kertomus. Mafia on saapunut maaseudullekkin. Jännittävä tarina.

Arttu Tuominen: Tinasotilas
Oikein hyvä kertomus lääkäristä ja lelu tinasotilaasta. Tinasotilas ilmestyy aina uudestaan samalle lääkärille, vaikka kuinka yrittää päästä siitä eroon. Toimiva tarina, jännittävä.

Jaana Lehtiö: Sirkan juhannussuunnitelma
Alku hämmentävä. Talvella juhannus? En ymmärrä. Miten, mitä, miksi? Kiusatun Sirkan kosto. Hurja tarina. Mutta yksi epäjohdonmukaisuus. Jos homma tapahtunut juhannuksena ja sitten toinen osa talvella. Miksei kukaan ole kysellyt missä nämä henkilöt ovat kuukausien aikana tai etsinyt. Siinä mielessä ei toimi, mutta muuten oikein hyvä tarina.

Henry Aho: Juhannussauna
Ai herranjestas, hahhahhahhah. Mikä oivallinen tarina. Pidin kovasti. Henry Aho on jäänyt mieleen hyvänä kirjoittajana. Tarinassa kuokkavieraillaan ja sitten kävi isompi vahinko.

Juha Jyrkäs: Tutkimattomat ovat Hänen tiensä
Pidin erittäin paljon tästä. Lahko nimeltä Kristuksen veri toimi jossakin pohjoisessa. Paimenia, kerubeja vahtimassa seurakuntaa. Olavi, pakana, menestyi seurakunnassa ja oli tarkoitus mennä naimisiin lahkon johtajan tyttären kanssa. He karkasivat ja pakanajumala Ukko pelasti heidät. Oikein mielenkiintoinen tarina. Minua kiinnostaa tällaiset jutut.

Juha Mäntylä: Koivulehto
Nimikko tarina. Joku mystinen se palaa kotikonnuilleen. Se syö yleensä eläimiä, mutta mieltynyt myös ihmisiin. Jännittävä tarina.

Helena Numminen: Juhannusheila
Lisbet joutui huijarin uhriksi laivaristeilyllä. Silti juhannusheilaa halusi. Kumman hän valitsi, ihmisen vai karhun. Oikein kiva tarina. Pidin.

Harri V. Hietikko: Neljä ja puoli
Tarina luvusta. Se voi olla lyhyt aika tai sitten pitkä. Riippuen asiasta. Kuten tarinassa käy ilmi tämän ajan kuluminen, onko se sitten lyhyt vai pitkä.

Jasu Rinneoja: Hedelmällisyyden juhla
Kiinnostava tarina noidasta, joka ei ollutkaan noita ja hänen tyttärestään. Loppu oli oikein huikean hyvä. Pidin tarinasta.

Kirjan lopussa on vielä kirjailijoiden esittelyt. Sekin hyvä ja mukava lukea. Kuten jo mainitsin, teksti kirjassa todella pientä. Hankaloittaa lukemista, jos on näkökyky heikompi. Kirjan kansi todella kaunis. Pienkustantamon kirja, Helmivyö. En ole tästä aiemmin kuullutkaan. Viimeisellä sivulla Helmivyön muita kirjoja. Kiinnostavilta vaikuttavat.