perjantai 25. lokakuuta 2019

Karen Kingsbury & Gary Smalley: Perhesalaisuus



Sarjan päätösosa. Haikealla mielellä luovun. Tämä oli lukiessa yksi oljenkorsista elämään. Pitkään vetkuttelin loppuun lukemista, koska en halunnut luopua tästä. Jatkovaraus vauhditti sitten tän loppuun saamista. Surullista. Elämä jatkuu kuitenkin joskus sitten jossain vaiheessa.

Baxterin perheessä Elizabeth on vakavasti sairas ja se saa pohtimaan hänen aikaisempaa päätöstä. Esikoista. Kuka hän onkaan. Elizabeth halusi kiihkeästi tavata esikoisensa ennen kuin kuolee. Koko perhe rukoili kiihkeästi Elizabethin parantumista. Jumalan tahto. Ei sinun tahtosi, vaan minun. Elizabeth muisti kun isänsä oli kauan sitten selittänyt Jumalan tahtoa. Joskus jotkut asiat eivät ole Jumalan tahto. Jumalan tahto on kuin sunnuntaiajelulla Jumalan kanssa. Hän ajaa, sinä istut. Hän saattaa kääntää rattia oman tahdon mukaan yllättäen, ei tarvitse hätääntyä, olet vaan matkustaja kyydissä. Mitä tahansa tapahtuu, Jumala vie loppujen lopuksi kotiin. Sellainen on Jumalan tahto.

En paljoa sisältöä muista. Liekkö koko kirja saa jatkossa ikäviä muistoja mieleen omassa elämässäni. Mut no, kaikella on oma tarkoitus. Jumalan tahto toteutuu, kävi sitten miten kävi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti