keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Ari Räty: Varjomies

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 32, Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan



Kiitoksia taas Dekkariklubille arvostelukappaleesta. Hieman epäröin osallistumista mut päätin sit kuitenkin ilmottautua mukaan. Olen joskus yrittänyt sitä ekaa osaa, Syyskuun viimeinen, lukea, ei napannut ja jäi kesken. Mutta tämä, Varjomies, olikin ihan toisenlainen kokemus. Ällistyttävä. Minä tykkäsin. Teksti oli sujuvaa, henkilöt kiinnostavia. Taas jälleen kerran pidin sivuhenkilöstä eniten. Autio on kiinnostava persoona. Ajattelin uudestaan yrittää sitä Syyskuun viimeinen kirjaa. Jossakin välissä kun aika suo.

Kirjassa tapahtui monenlaisia asioita. Syyskuu on vankilassa ja saa Hagmanilta käskyn pitää silmällä uutta vankia. Hagman ei halua että se sotkee hänen suunnitelmiaan.

Latvialaiset käyvät Suomessa. Heidän mersu räjähtää. He pelastuvat kuitenkin.

Kirja pomppaa välillä menneisyyteen kertoen latvialaisten lapsuudesta. Kuinka Idiootista tuli Idiootti. Sitten Aution kouluajoista. Hänellä oli tosi ruma naama. Hän joutui yksin olemaan. Pari tyttöä kohteli häntä ystävällisesti. Mm. Taina. Autio on nyt varakas asianajaja. Hän tarjoaa Tainalle työtä sekä antaa Tainan perheen käyttää taloaan. Tainan lapset ovat ihastuneita Aution taloon.

Tässä kirjassa niin monta muutakin tapahtumaa, jotka jäi mieleen ja jotka tuntuivat. Loistavan hyvä kirja. Vaikuttava. Joten jatkoon menee. Odotan uutta mielenkiinnolla. Täytyy tosin se eka osa lukea myös. Merkattu on lukulistalle että varaan tuon kunhan tämä lukuruuhka hellittää.

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Eve Hietamies: Hammaskeiju

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 19. Kirja käsittelee vanhemmuutta



Ah, vihdoinkin tämän sain lukuun. Pitkä oli varauslista kun tämän varasin. Ihanaa vaihtelua lukemiseen. Pasasen perhe on kyllä niin ihana. Harmi että tämä on sit tän sarjan viimeinen osa. Ystäväni kanssa juttelin tästä ja samalla googlasin tietoa. Löysin sit Eve Hietamiehen haastattelun, jossa kertoi että sarja ei jatku. Ystäväni kaa puhuttiin että seuraavassa kirjassa Paavo olis varmaan murrosikäinen. Haastattelun luettua ymmärsin kyllä miten vaikea oli kirjoittaa jatkoa. Tätäkin kirjaa piti usiamman kerran kirjoittaa uusiksi.

Paavo Pasanen aloittaa koulun. Kirja kyllä kertoo monista asioista mitä pienen koululaisten työssä käyvät vanhemmat kohtaa. Miten lapsi herää, menee kouluun niinä aamuina kun vanhemmat ovat jo menneet töihin tai kirjan tapauksessa Antti-isä. Kokeiltu kelloa ja sit kännykkää. Kaikenlaisia ongelmia tulee esille. Antti joutui usiamman kerran tulemaan töistä kotio auttamaan Paavoa millo missäkin asiassa. Sama päti koulun jälkeen. Paavolla (sekä Antilla) meni sukset ristiin iltapäiväkerhon tädin kanssa. Itsellä jäi mieleen että se täti kyl totaalisesti väärällä alalla. Aivan hirviö. Hyi!

Pasasen perhe sai kutsun Jannen asuntolaan vakavaan palaveriin. Jannelle sattunut jotakin mullistavaa. Siitä sit monenlaista palaveria. Janne suuttuu ja karkaa. Muuttaa sitten Antin ja Paavon luo. Antti puolustaa Jannea. Olen kyllä tismalleen samaa mieltä Antin kanssa.

Antti ja Enni ne toisista tykkää, mut sanotuksi ei vain saa. Anttikin yhtyy toisten kuoroon ja sanoo Ennille suorat sanat. Enni loukkaantuu. Missään muualla Enni ei ole saanut olla rauhassa kyseisestä aiheesta kuin Antilla. Heidän välit menee poikki.

Antille tulee sit se musta hetki että hän romahtaa. Työpaikka hankkii apua Antille. Antti vain nukkuu ja itkee. Sinä aikana Jannesta kasvaa vastuullinen. Janne ja Paavo yhdessä hoitaa kotia, siivoaa, tekee ruokaa. Kun vihdoin Antti herää, hän ihmettelee kuka täällä on siivonnut. On aivan ällistynyt että Janne ja Paavo osanneet. Antti alkaa sitten pikkuhiljaa toipua ja palaa töihinkin.

Tämän luki ihan ahmimalla. Ihana tarina. Voi kyllä suositella.

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Jussi Adler-Olsen: Poika varjoista

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 16. Kirjassa luetaan kirjaa



Marco 15v kuuluu setänsä Zolan siirtolaisjoukkoon, jotka kerjää, varastaa yms. Marco saa selville että Zola tekee muutakin pahaa. Hän ottaa hatkat ja pakenee. On kiinnostunut opiskelusta, lukee paljon, tuntee kadut. Pakomatkalla Marco piiloutuu maahan, itseasiassa hautaan. Zolan joukko etsii ja ei löydä Marcoa. Vasta kun he häipyvät, Marco tajuaa että hän makaa ruumiin päällä. Hän ottaa erikoisen kaulakorun ruumiilta mukaansa. Marco saa peräänsä myös muita etsijöitä kuin vain Zolan joukko. Pian suuri osa rikollisia etsii Marcoa. Myös Osasto Q. Marco tekee erilaisia hanttihommia, käy kirjastossa lukemassa kirjoja. Kun hän liimaa julisteita, huomaa tutunnäköisen kuvan kadonneesta miehestä, jolla on juuri sama koru. Marco tajuaa että se on se mies joka makasi haudassa. Hän ottaa julisteen ja samassa joku etsijöistä bongaa Marcon. Marco taas pakenee. Nyt Marcolla on nimi kuka etsii sitä miestä. Miehen talolla Osasto Q:n porukka ja Carl Morck hoksii Marcon ja tajuaa katseesta jotakin. Yrittää sitten saada Marcoa kiinni.

Tarinassa on myös toista osiota näistä rikkaista jotka tekee matkoja Afrikkaan. En aluksi ymmärtänyt miksi tällaista mutta lopuksi ymmärtää paremmin miten nämä liittyy tarinaan. Se osuus meni itseltä vähän yli koska olin enemmän kiinnostunut Marcon pakoreissusta. Se oli uskomattoman taitavaa ja jännittävää lukea.

Muusta sitten että vanha päällikkö jää pois ja tilalle tulee uusi, josta Carl ei pidä yhtään. Osasto Q saa riesakseen pitkän hujopin joka on kovin ihastunut Roseen. Carl saa lopulta nujerrettua uuden tyypin. Assad tyypillisen ihana tapaus joka kiristää välillä Carlin hermoja. Aina sitten Assadista paljastuu lisää tietoja. Ei suostu kaikkea kertomaan ja eikä Carl kysele enempiä.

Loppu kyllä mielenkiintoinen ja automaattisesti tulee mieleen että paha saa palkkansa tavalla tai toisella.

torstai 15. maaliskuuta 2018

Yrsa Sigurðardóttir: Pyörre

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 46. Kirjan nimessä on vain yksi sana



Lukujumi meinaa kurkkia että tämä oli vähän haasteellinen lukukokemus. Pidän tästä sarjasta, mut tällä kertaa lukeminen on tökkivää. Nyt sit on voittajafiilis kun sain tän luettua loppuun.

Koulun aikakapselista löytyy karmaiseva viesti. Yksi ylimääräinen viesti joka näyttää jonkinlaiselta tappolistalta. Siinä on nimikirjaimia tai vain 1 kirjain. Poliisi alkaa selvitellä asiaa. Saadaankin käsialasta selville yksi oppilas. Poliisi Huldar ja Lastentalon Frida lähtevät tapaamaan sitä kirjoittajaa. Sen ajan koululaiset ovat jo aikuisia, kun 10 vuotta kulunut. Kun kirjoittaja kuulee että Frida on lastensuojelusta, hän pimahtaa kunnolla ja ajaa heidät ulos.

Löytyy irti sahattuja käsiä ja jalkoja eri ihmisten pihoista. Jokin tuntuu yhdistävän näitä henkilöitä ja osan nimikirjaimet löytyy listalta. Silti ketään ei ole ilmoitettu kadonneeksi. Kenen ne jäsenet ovat. Poliisi selvittää asiaa.

Erään perheen lapset eivät olleetkaan siellä missä piti ja äiti hätääntyi. Sai selville että lapset olivat menneet jonkun miehen kanssa katsomaan koiranpentuja. Kun äiti oli lähdössä etsimään, lapset ilmestyivät. Kertoivat että joulupukki halusi näyttää koiranpentuja ja kertoa isille terveisiä Vakalta.

Kun vihdoin poliisi saa tietää Vakasta, he osaavat yhdistää sen pedofiiliin, joka tuntuu kadonneen. Vakan äiti kävi riehumassa poliisilaitoksella. Poliisi soitti hänen miehelleen. Paikan päällä kävi ilmi että he ovat eronneet.

Huldar joutuu työssään hankaluuksiin. Hän pitää ja on kiinnostunut Fridasta. He lähentyvät ja sopivat jatkosta. Mutta Huldar ei soittanutkaan koska oli työporukan kanssa juhlimassa. Umpikännissä hän sit oli joutunut Erlan kanssa yhteen. Hän kyllä tiesi että Erla pitää hänestä. Koko homma kadutti ja aikoi tehdä tilit selväksi Erlan kanssa ja haluaa jatkaa tutustumista Fridaan. Frida on jostain syystä hyvin pahastunut Huldarille. Huldar tekee työssään karmean teon. Kaikki pitää Huldarin puolta, kukaan ei kerro tutkijoille mitä Huldar teki. Tutkijat painostavat Huldaria kertomaan totuuden. Huldar pysyy kannassaan. Samalla käy ilmi että joku tehnyt seksuaalihäirintä ilmoituksen että Erla on häirinnyt Huldaria. Huldar kieltää kaiken. Mielessä tuumaa että tällä pääsis Erlasta eroon ettei ole kiinnostunut hänestä.

Kirjan loppu avasi hyvin asioita. Miksi on tullut sellaiseksi, mikä on tausta ja mitä tapahtunut. Se minua kiinnostaa aina. Ei kukaan yks kaks tule sellaiseksi. Jokin syy siihen on. Kirja vastasi hyvin. Loppu sai minut kyllä purskahtamaan nauruun. Että sellainen vastalause tällä nuorella aikuisella.

Jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa kirjaa. Kiinnostaa sekin tietää miten käy tämä Erla-Huldar-Frida kuvio.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

James Hirvisaari: Teodikea ja antiteodikea – Kaikkivaltiaan hyvyyden puolustus ja puolustamattomuus

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 49. Vuonna 2018 julkaistu kirja

Juttelin yks ilta tässä James Hirvisaaren kanssa kuulumisia yms. Samalla hän sit antoi luettavaksi tämän kandityönsä. Sovittiin että hän itse julkaisee sen ensin ja sitten voin lisätä tämän tänne blogiin. Tässä hänen blogi: https://jameshirvisaari.wordpress.com/2018/03/11/470-kandidaatintutkielmani/

James Hirvisaari on yksi sellainen ihminen jota arvostan todella paljon. Hän ei koskaan vetoa kiireeseen tms. vaan hänellä on aina aikaa jutella tovi. Olen hänet pari kertaa tavannut ja jäänyt puolin toisin hyvä mieli. Tiedän, kaikki ei hänestä pidä. Hän ei ole koskaan sanonut minulle mitään ilkeää tai rumaa. Päinvastoin. Minä pidän hänestä ja se riittää minulle.

Noniin tutkielmaan. Aihe kiinnosti minua ja mielelläni luin sen. Toki siellä hienoja sanoja mutta kyllä minä ymmärsin lukemani tai no ainakin suurimman osan. Teodikea oli mulle ihan uusi sana. En muista siihen törmänneeni missään. Kirjassa pohditaan pahan ja kärsimyksen olemassa oloa kun kerta Jumala on kaikkivaltias ja hyvä. Tässä oli kaksi päälinjaa ja kumpaankin olen törmännyt mitä ihmiset ruukaa puhua. Ihmisen tahdon vapaus hyvän ja pahan välillä ja toinen sitten kärsimyksen ja pahan toimiminen sielun muokkaajana ja kasvattajana. Olen kummankin kuullut aikaisemmin.

Osallistuin myös siihen Hirvisaaren tekemään kyselyyn kuinka kärsimyksen ja pahuuden olemassa olo vaikuttaa kohdallasi Jumalaan uskomiseen.
Siihen liittyen ajattelinkin sitten kaukaa menneisyyttä kun tuttavani kertoi myötäeläneensä oman ystävänsä kokeneita rankkoja kokemuksia ja silloin tämä tuttavani päätti olla uskomatta Jumalaan. Kuinka Jumala voi sallia kaikenlaisia ikäviä juttuja. Osalla ihmisistä tämä vaikuttaa näin. Osalla ei. Itse olen ajatellut silleen että aina emme ymmärrä miksi jokin asia tapahtuu. Sillä tapahtumalla on jokin tarkoitus. Se selviää sitten joskus miksi näin pitänyt käydä. Aina ne ei tässä maailmassa selviä.

Tutkielma oli kiinnostavaa luettavaa. En kylläkään muista olenko koskaan aikaisemmin lukenut tällaista. Kerta se oli ensimmäinenkin. Pidin ja jos aihe, uskonto kiinnostaa, kannattaa lukea.

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Karin Slaughter: Hyvä tytär

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 42. Kirjan nimessä on adjektiivi



28 vuotta aiemmin Charlotte ja Samantha Quinnin perhe-elämä tuhoutuu, kun heidän kotiin tulee kaksi miestä pyssyjen kanssa. Heidän äitinsä kuolee. Heidän isänsä on huonomaineinen puolustusasianajaja, joka murtuu täysin.

28 vuotta myöhemmin Charlie kulkee isänsä jalkojen jäljissä, työskentelee asianajajana. Hän joutuu todistamaan murhaa. Koko kaupunki on sekaisin ja Charlie joutuu keskelle painajaista. Menneisyyden haamut herää eloon, jotka ovat kauan olleet piilossa.

Kirja oli aivan eri tavalla kirjoitettu. Alussa menneisyyttä toisen tytön näkökulmasta. Pomppaus nykyhetkeen. Sillo lukiessa ihmettelin että tästä puuttuu paljon ja mitä sille toiselle tapahtui, selvisikö elossa vai mitä. Vasta kun sen sai luettua. Pomppaus takaisin menneisyyteen juuri toisen sisaren näkökulmasta. Erikoista. Siksi tuntui alussa sekavalta että puuttuu osia. Kunhan nuo sai luettua ja sitten vasta alkoi paremmin tarina sujua ja yhtenäisempi sekä ymmärrettävämpi.

Loppua kohden selvisi paljon siihen menneisyyteen liittyviä asioita sekä nykyhetken tilanteen. Pidin kyllä loppuosiosta enemmän. Toivottavasti tulevat kirjat eivät ole tähän tyyliin kirjoitettua. Alku oli niin hidas ja puutteellinen. En oikein osannut yhdistää nimeä tarinaan.