James Hirvisaari: Teodikea ja antiteodikea – Kaikkivaltiaan hyvyyden puolustus ja puolustamattomuus

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 49. Vuonna 2018 julkaistu kirja

Juttelin yks ilta tässä James Hirvisaaren kanssa kuulumisia yms. Samalla hän sit antoi luettavaksi tämän kandityönsä. Sovittiin että hän itse julkaisee sen ensin ja sitten voin lisätä tämän tänne blogiin. Tässä hänen blogi: https://jameshirvisaari.wordpress.com/2018/03/11/470-kandidaatintutkielmani/

James Hirvisaari on yksi sellainen ihminen jota arvostan todella paljon. Hän ei koskaan vetoa kiireeseen tms. vaan hänellä on aina aikaa jutella tovi. Olen hänet pari kertaa tavannut ja jäänyt puolin toisin hyvä mieli. Tiedän, kaikki ei hänestä pidä. Hän ei ole koskaan sanonut minulle mitään ilkeää tai rumaa. Päinvastoin. Minä pidän hänestä ja se riittää minulle.

Noniin tutkielmaan. Aihe kiinnosti minua ja mielelläni luin sen. Toki siellä hienoja sanoja mutta kyllä minä ymmärsin lukemani tai no ainakin suurimman osan. Teodikea oli mulle ihan uusi sana. En muista siihen törmänneeni missään. Kirjassa pohditaan pahan ja kärsimyksen olemassa oloa kun kerta Jumala on kaikkivaltias ja hyvä. Tässä oli kaksi päälinjaa ja kumpaankin olen törmännyt mitä ihmiset ruukaa puhua. Ihmisen tahdon vapaus hyvän ja pahan välillä ja toinen sitten kärsimyksen ja pahan toimiminen sielun muokkaajana ja kasvattajana. Olen kummankin kuullut aikaisemmin.

Osallistuin myös siihen Hirvisaaren tekemään kyselyyn kuinka kärsimyksen ja pahuuden olemassa olo vaikuttaa kohdallasi Jumalaan uskomiseen.
Siihen liittyen ajattelinkin sitten kaukaa menneisyyttä kun tuttavani kertoi myötäeläneensä oman ystävänsä kokeneita rankkoja kokemuksia ja silloin tämä tuttavani päätti olla uskomatta Jumalaan. Kuinka Jumala voi sallia kaikenlaisia ikäviä juttuja. Osalla ihmisistä tämä vaikuttaa näin. Osalla ei. Itse olen ajatellut silleen että aina emme ymmärrä miksi jokin asia tapahtuu. Sillä tapahtumalla on jokin tarkoitus. Se selviää sitten joskus miksi näin pitänyt käydä. Aina ne ei tässä maailmassa selviä.

Tutkielma oli kiinnostavaa luettavaa. En kylläkään muista olenko koskaan aikaisemmin lukenut tällaista. Kerta se oli ensimmäinenkin. Pidin ja jos aihe, uskonto kiinnostaa, kannattaa lukea.