Belinda Bauer: Näkijä

Helmet-lukuhaasteen kohtaan: 23. Käännöskirja

Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 24. selvitetään rikos, 40. kirjailija tulee eri kulttuurista, 47. 2 haastekohtaa ja 49. 2017 uutuuskirja

Anna ja James Buckin 4-vuotias poika, Daniel katoaa kotikadullaan. Jäljelle jää vain pienet jalanjäljet naapurissa olevan autokorjaamon edustalle vastavaletulle betonille. James on töissä siellä korjaamolla. Anna on sekaisin surusta ja käy joka päivä puhdistamassa Danielin jalanjäljet. Kiillottaa, puhdistaa ne.

Anna on yrittänyt itsemurhaakin. Poliisi John Marvel pelastaa hänet. Heidän tiensä kohtaavat myöhemminkin.

Anna kuulee meediosta ja osallistuu tilaisuuteen. Pyytää apua meediolta selvittääkseen missä Daniel on. Meedio on aiemmin auttanut poliisia etsimään Edie-tyttöä, joka myös katosi. Etsitään lapsia ja myös kadonnutta koiraa. Anna tapaa tilaisuudessa Sandran, jonka koira on kadonnut. Sandra antaa kuvan koirastaan Annalle. Kuvassa näkyy jotakin omituista. John kiinnostuu asiasta ja alkaa selvittämään kuvan taustoja.

Syyllinen selviää ennen loppua. Omalta osaltaan kyseisen henkilön menneisyyteen liittyen. Ehditäänkö ajoissa lapsia pelastamaan ja ovatko vielä hengissä pitkän ajan jälkeen.

Tämäkin sujuva kirja ja helppo lukea. Pidin tästä kirjasta.

Walt Disney: Suuri suomalainen murrekirja

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja

Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 5. liikutaan luonnossa, 6. monta kertojaa, 11. jonkun muun alan ammattilaisen kirjoittama kirja, 17. kannessa sinistä ja valkoista, 22. kuvitettu kirja, 23. käännöskirja, 25. kukaan ei kuole, 37. yli 20 teosta, 40. eri kulttuurista, 41. kannessa eläin, 47. 2 haastekohtaa ja 49. Vuoden 2017 uutuuskirja

Puolisoni tykkää lukee sarjakuvia ja tästä näytti mullekki hauskoja kohtia. Kävi ilmi että löytyy myös synnyinpaikan murteita sekä nykyisen asuinpaikkakunnan murteita. Puhuttiinkin tästä keskenämme että osaa oli vaikea lukea kun outoja sanoja. Onneksi jokaisen alueen alussa oli sanastoa. Tuli opittua uutta. Viime aikoina osunut silmään netissä se kakko-sanan käyttö. En tiennyt tosiaankaan että se tarkoitti leipää. Tässä kirjassakin oli toi kakko-sana, mut se oli Tampereen seudun sana. En muista kuulleeni Tampereen aikoina sitä sanaa. Rievä sen sijaan tuttu.

Kirjassa ennen ilmestyneitä sarjakuvia jotka oli muutettu murremuotoon. Onneksi kaikki oli tuttuja sarjakuvia ennestään että siinä mielin helpompi lukea. Ihan hauska välipala kuvattomien kirjojen välissä.

Maija Loukkola: Elämää vanhassa Oulussa

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 39. Ikääntymisestä kertova kirja

Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 8. Suomen historiasta kertova kirja, 20. kirjassa vammainen tai vakavasti sairas henkilö, 22. Kuvitettu kirja, 26. Sukutarina, 35. erisnimi, 36. elämänkerta/muistelmateos ja 47. kahden haastekohdan kriteerit

Tämä jäi Maija Loukkolan viimeiseksi kirjaksi. Tässä kirjassa hän jatkaa muistelua vanhan ajan oululaisesta elämänmenosta. Kertoo erilaisista asioista. Partiosta ensimmäisenä. Siitä jäi mieleen itselläkin käytöstavat yms. Kasvoin itsekin siihen aikaan jolloin opetettiin käytöstapoja ala-asteellakin, oli joku raittius-vihkonen sekä hyvät tavat vihkonen. Harmi vain ettei kumpaakaan ole tallessa enää. Olisi ollut mielenkiintoista tämän päivän Suomessa katsoa miten ennen olikaan.

Maija kertoo myös junamatkoista, pyöräilystä, huutokaupoista, ihmisistä. Illu jäi mieleen ja hänelle järjestyi asiat. Ihana luku se Illun tarina. Yksinkertainen ihminen ja hyvin pärjäsi. Se vain pisti ajatteleen että kyllä kaikella on oma tarkoitus ja merkitys. Ei voi väheksyä niitä jotka eivät ole fiksuimpia.

Älykäs emäntä luvussa kerrottiin kirjasta jonka nimi oli Älykäs emäntä. Siinä oli kaikenlaisia ohjeita kotitalouteen ja muutamia pätkiä niistä kirjassa mukana. Niitä oli hauska lukea. Sekä seuraavassa luvussa olevia vanhoja sanontoja. Yksikään ei ollu tuttu etten ole niitä tainnu koskaan kuullakkaan. Mutta hyviä olivat.

Hyvää matkaa Maijalle. Kiitos kirjoista.

Maija Loukkola: Kauppiasperheen elämää 1920-30 -luvun Oulussa

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt

Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 8. Suomen historiasta kertova kirja, 18. kirjan nimessä vähintään 4 sanaa, 20. kirjassa vammainen tai vakavasti sairas henkilö, 22. kuvitettu kirja, 26. Sukutarina, 35. Erisnimi, 36. elämänkerta/muistelmateos, 38. mennään naimisiin, 39. ikääntymisestä kertova kirja ja 47. Kahden kohdan kriteerit

Nimensä mukaisesti kauppiasperheen elämään 1920-30 -luvulta ja Oulussa. Kauppias Selim August Loukkolan perheeseen kuului vanhempien lisäksi 8 lasta, apulaisia, koira, 2 hevosta ja 5 lehmää. Kaupassa kaikenlaista tavaraa ja kauppaa käytiin Kuusamoa ja Vienan-Karjalaa myöten.

Kuvauksia sen ajan Oulusta ja perheen elämästä. Kesäisin asuttiin huvilalla Oulujoella ja seurusteltiin naapureiden kanssa. Lapset leikkien erilaisia pihaleikkejä. Hautajaisia pidettiin sekä mentiin naimisiin. Ristijäisiä vietettiin. Yksi ruokaohjekin löytyi. Kirjassa paljon kuvia siltä ajalta kyseisistä henkilöistä. Maija Loukkola kertoo myös muista sen ajan henkilöistä kuin vain suvustaan.

Mielenkiintoista lukea sen ajan elämästä ja Oulusta. Paikkoja en tunnistaisi tai liekö niitä rakennuksia on edes jäljellä. Mukavan lyhyt tarina mutta silti avartava.

Lars Kepler: Kaniininmetsästäjä

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 12. politiikasta/politiikosta kertova kirja

Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 5. liikutaan luonnossa, 7. salanimellä/taitelijanimellä kirjoitettu kirja, 15. liittyy harrastukseen, harrastetaan, 17. kannessa sinistä ja valkoista, 20. kirjassa vammainen tai vakavasti sairas henkilö, 23. käännöskirja, 24. selvitetään rikos, 40. kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä, 47. 2 kohdan kriteerit ja 49. Vuoden 2017 uutuuskirja (rimaa hipoen, Ruotsissa viime vuonna, Suomessa tänä vuonna)

Ulkoministeri teloitetaan kodissaan, mutta julkisuudessa asia hyssytellään. Murhaajaa epäillään terroristiksi ja pian hän iskee uudelleen ja tälläkin kertaa politiikkoon. Pian murhia alkaa tulla lisää. Miten nämä uhrit ovat sidoksissa toisiinsa. Heidän menneisyydessä paljastuu jotakin karmivaa ja kostaja on liikkeellä.

Joona Linna istuu vankilassa ja turvallisuuspoliisi haluaa Joonan apua. Pian Joona saakin tarjouksen ja suostuu siihen. Sitten alkaakin jahti, kuka jahtaa ja ketä. Murhaaja on lähempänä kuin uskoiskaan.

Murhaaja kutsuu itseään kaniininmetsästäjäksi ja soittaa karmivaa lorua kymmenestä kanista. Harmi vain ettei sitä ollu suomennettu. Mutta onneksi jossakin välin kirjaa lauseita oli suomeksikin.

Kirjassa oli kohtaus joka oli kovin tutuntuntuinen. Varmaan jossakin leffassa tai sarjassa ollu vastaavaa. Eliittikoulussa oma eliittikerhonsa, jossa sitten tapahtuu jotakin ja tietysti koulu peittelee asiaa ja tiedä mistään mitään.

Yksi näistä jäi kuitenkin eloon ja hän saikin mielenkiintoisen ja mielestäni samalla ironisen puhelun kesken kotijuhlien. 

Tuttua Kepleriä, mukava lukea ja helppolukuinen. Piti otteessaan hyvin ja oli jännittävä. Lueskelinkin toisten kommentteja kirjasta. Nyt ymmärrän minäkin tätä loppua että mitenkä niin irrallinen ja omituinen. Saapa nähdä tuleeko jatkoa tähän tai miten tuo mihinkään liittyy.

Katariina Souri: Valkoinen varjo

Dekkariryhmän lukuhaasteen kohtaan W: Kirjassa aiheena musiikki, kirjallisuus tai muuta taiteeseen liittyvää. Tässä kirjassa mosaiikkitaide
Helmet-lukuhaasteen kohtaan: 48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän.

Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 5. liikutaan luonnossa, 6. monta kertojaa, 11. jonkin muun alan ammattilaisen kirjoittama kirja, 15. harrastetaan/harrastus, 24. selvitetään rikos ja 47. kahden haastekohdan kriteerit

Oli vähän kiire tän kirjan kanssa kun palautuspäivä lähestyy. Mietin jo että palautanko lukematta. Päätin yrittää lukea. Suhtautuminen oli vähän nuivempi että mahtaako tää nyt kolahtaa ja entä jos hidasta lukemista. Tämä yllätti täysin. Teksti oli sujuvaa ja helppolukuista. Minä tykkäsin kovasti.

Tämä on Musta mandala -trilogian eka osa. Mosaiikkitaiteilija Mona Malin oli aikaisemmin sisustussuunnittelija, mutta jätti työnsä ja perusti oman liikkeen. Kauppa ei kuitenkaan käy. Eräs asiakas sitten toivoo mosaiikki-kurssia ja Mona sitten päättää järjestää sen. Monalla on kyky nähdä näkyjä mitä muut eivät näe. Mona kokee päänsärkykohtauksia. Epäilee itseään kun hänelle velkaa jäänyt mies löytyy kuolleena. Mona näkee siitäkin näkyjä.

Roni Arosuo on vankimielisairaalassa, koska on tappanut miehen. Häneen testataan jotakin lääkettä joka ei ole vielä markkinoilla. Hoito ei edisty ja hänen lääkärinsä päättää viedä Ronin Monan järjestämälle kurssille saaristoon.

Kurssilaiset ovat ihan erilaisia ihmisiä. Monan ystävä, Pia on mukana auttamassa. Monan liikkeeseen eksynyt Kerkko Kivi ja hänen kihlattunsa Henni. He ovat pariskuntana ihan erilaiset ihmiset. Kerkko iso mies ja Henni hintelä pieni nainen. Kerkko äänekäs ja Henni hiljainen. He puuhailevat omituisia asioita saarella. Siellä tapahtuu outoja asioita. Puhelimet katoavat, samoin osan tehdyt mosaiikkityöt ja Monan peura. Eräs osallistuja löytyy kuolleena. Venettä ei löydy. Toinen osallistuja lähtee uimalla hakemaan apua. Lopussa selviää paremmin tapahtumakulku. Monankin näyt saavat selityksen.

Taiteet on minulle ihan outoja asioita, en ole taiteellinen. Ihan mielenkiintoista ja opin tästä jotakin. Tätä oli mukava lukea kun oli sujuvaa tekstiä. Täytyy kyllä noi toisetkin osat lukea jossakin välissä.

Anders Roslund & Börje Hellström: Peto

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 16. Ulkomaalaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja

Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 6. monta kertojaa, 11. jonkin muun alan ammattilaisena tunnetun kirja, 23. käännöskirja, 24. selvitetään rikos, 40. erilaisesta kulttuurista kuin sinä, 42. esikoisteos ja 47. kahden kohdan kriteerit

Sattuipa osumaan silmään Dekkariryhmässä eräs jäsenistä laittoi kirjoituksen että tämän kirjailijaparin toisen osapuoli päässyt rajan taa. En ollu yhtään tän kirjalijaparin kirjoja lukenut ja aika-ajoin ryhmässä oli turinaa näistä kirjoista. Muistelin että taisi jossakin ulkomaalaisen kirjallisuuspalkinto sivulla olla tämä kirja. Olihan se. Vieläpä eka kirja että päätin valita tämän.

Kirja kertoo isästä jonka tytär joutui pedofiilin uhriksi. Pedofiili raiskasi ja tappoi kaksi pikkutyttöä. Joutui kiinni ja vankilaan. Hän onnistui karkaamaan. Sen seurauksena uhriksi joutui tämän isän tytär. Isä vieläpä kohtasi ennen tapahtumaa tämän pedofiilin ja luuli sitä jonku lapsen isäksi. Tapahtuman jälkeen alkoi kilpajuoksu isän ja poliisin välillä, kumpi saa ekana pedofiilin kiinni. Isä voitti. Ampui tämän pedofiilin. Siitä seurasi erilaisia reaktioita, saada pedofiilin tappaa vai onko hänelläkin oikeus elää. Ihmiset reagoi puolesta ja vastaan. Kirjan loppu oli kyllä erikoinen. En paljasta sitä. Luin itsekin tästä kirjasta blogeja ja onneksi kukaan ei paljastanut loppua. Maininnalla vain että se oli yllättävä.

Muuten sitten tämä kirja oli mielestäni sekava. Osa hahmoista ei avautunut minulle ja en edelleenkään osaa muistaa ketä ne oli ja mikä rooli jne. Vaikka jokaisella oli kytkentä toisiinsa. Mutta tämähän esikoisteos että ehkä siinäkin sitten tai tyypillisesti sitten että vika minussa, en vain tajunnut.
Mutta loppupeleissä kuitenki tämä oli hyvä kirja. Onneksi en antanut periksi vaan luin loppuun.

Tuija Lehtinen: Tähtilinna

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis.

Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 37. yli 20 teosta ja 47. kahden haastekohdan kriteerit

Ihanaa kevyttä hömppää välillä. Ja aivan ihanaa lukea kun ei jumittanut yhtään. Sujuvaa ja hauskaa tekstiä.

Sisarukset Jukka ja Julia ovat perineet isoenoltaan upean huvilan, Tähtilinnan. Sisaruspari ovat aivan erilaiset. Jukka boheemi taitelija ja Julia opettaja. Jukalla riittää naisseuraa sekä vapaista että varatuista. Komeaan Jukkaan helposti ihastuu. Juliallakin omat ihailijansa, sekä varatut että vapaat. Julia huomaa pian olevansa rakastunut ja lieneekö jälleen kerran väärään mieheen. Jopa Jukkakin herää varoittelemaan sisartaan. Julia kuulee ikävän jutun sivusta, jolla on radikaalit vaikutukset. Totuus selviää sitten myöhemmin. Onko silloin jo liian myöhäistä. Kirjassa kyllä hyvin erilaisia henkilöitä ja hauskoja kuvauksia. Opettajana Julia näkee lasten käytöstä ja erityisesti Iikka-pojan äidin ikävän. Rehtori Leila jäi myös erikoisena hahmona mieleen, mut sensijaan Makkonen jäi hieman tuntemattomaksi etten itse ainakaan saanut siitä irti juuri mitään.

No onhan nämä viihteelliset kirjat saman sorttisia ja melkein ennalta arvattavia. Mutta joka tapauksessa kuitenkin näiden kanssa viihtyy. Varsinkin kun pitkään aikaan ole tämän tyylisiä lukenut. Sai vaihtaa aivot vapaalle ja nauttia lukemastaan. Ei tarvinnu miettiä, mitä tarkoittaa ja yrittää muistaa mitä oli yms.

Yllätyin vaan etten ollutkaan tätä lukenut. Yleensä kyllä Lehtisen kirjat tulee luettua. Tää oli syystä tai toisesta jäänyt lukematta. Ja ihan hyvä niin. Sopivaan saumaan tulikin.

Jarkko Sipilä: Ei vasikka käskien laula

Dekkariryhmän lukuhaasteen kohtaan R: Kirjan nimessä eläin, puu tai kasvi
Helmet-lukuhaasteen kohtaan: 6. Kirjassa on monta kertojaa

Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 18. vähintään 4 sanaa, 24. selvitetään rikos, 37. yli 20 teosta ja 47. kahden kohdan kriteerit

Jarkko Sipilän novelli-kokoelma. Osa näistä on julkaistu lehdissä. Tuttuja Sipilän luomia hahmoja mm. Takamäki, Suhonen jne. En ole näitä aikaisemmin lukenut. Mukava oli lukea. Osa lyhyitä juttuja mutta mukana muutama pitempi kirjoitus.

Tiedän joo että olen allerginen kaikenmaailman kielipoliiseille yms. virheisiin takertuvia ihmisiä. Mut tällä kertaa itse bongasin virheen kirjassa. En kyllä muista että kovin usein tällaisiin kiinnitän huomiota. Tällä kertaa oli kysymys sämpylöistä. Juusto ja kinkku. Keskustelua siitä kumman ottaa. Valitsi kinkun. Sit vähä myöhemmin haukkasikin juustosämpylää. Minä höh mitä eikö sen pitänyt olla kinkku. Kyllä sit rupes naurattaan että kerrankos itsekin hoksin tällaisen. Mutta mutta, kukaan meistä EI ole täydellinen että ei ne kirjailijatkaan aina onnistu joka ikisessä kirjassa. Ei minua haitannut eikä se häirinnyt lukuelämystä. Mut ajattelin mainita kun en muista että olisin aiemmin tällaiseen kiinnittänyt huomiota.

Parhain tarina taisi olla se viimeinen. Pidin. Tuli hyvä mieli.

Marko Lönnqvist: Elämäni gangsterina

Helmet-lukuhaasteen kohtaan: 36. Elämänkerta tai muistelmateos

Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 15. harrastus, liittyy harrastukseen, 38. mennään naimisiin, 39. ikääntymisestä ja 47. kahden haastekohdan kriteerit

Varasin jo viime syksynä tämän kirjan ja sain sen nyt vähän aikaa sit käsiini. Olipa kyl luetunki näköinen tää kirja.

Kirjan on toimittanut Jarkko Sipilä. Marko Lönnqvistin elämän tarina. Hän oli mukana moottoripyöräkerhossa, MC Cannonballissa 8 vuotta. Kirjan tarina on kolmessa osassa: Nousu, Uho ja Tuho. Nousu kertoo nuoruudesta, Uho jengielämästä ja Tuho ajasta vankilan jälkeen. Erittäin mielenkiintoinen kirja.

Alussa pistin huomioon että täähän on samaa tyyliä kuin Juha Vuorisen kirjat. Minuun kolahti ja tykkäsin lukea. Alussa on sanastoa, mikä on erittäin hyvä asia. Monet ilmaisut olivat minulle vieraita ja sainpa nyt kerranki selville sen yhden ilmaisun selkeellä suomen kielellä että mitä se tarkoittaa. Ei jäänyt epäselväksi enää. Niin tosiaan, kirja alkaa kyllä rajulla kuvauksella, joka on myöhemmässä vaiheessa mukana myös.

Elämä on ollut rajua ja rankkaa. Kirja avaa aihetta hyvin sillä ei ole ennestään tuttua minulle ainakaan. Monenlaisia tuntemuksia sai kokea. Välillä nauratti kovastikin huumori ja tilannekoomiikka ja välillä taas suututti niin maan perusteellisesti epäreiluus. En sanatarkkaan ilmaisua enää muista mutta se oli kyl niin totta kun olla ja osaa. Tässä tapauksessa oli kysymys poliisista. Omassa kokemuksessa ei nyt poliisi mutta jokin muu asia tai henkilö. "Kun poliisia tarvitaan, sitä ei varmasti näy, mutta kun sitä ei sais olla paikalla, ovat aivan varmasti paikalla ja näkyvissä." Repesin ihan kunnolla tuota että tuo on niin totta. Epäreilulta tuntui taas se eräs tuomio josta puuttu todisteet ja kaikki ja silti tuomittiin. Haloo, hei, ei noin voi toimia. Kyllä suututti.

Kirjassa kohtauksia matkustelusta, ajamisesta, kerhosta, ihmissuhteista. Voin kyllä suositella, hyvin kirjoitettu kirja. Mielestäni Lönnqvist osaa kirjoittaa ja toivottavasti jatkaisi kirjoittamista.