J.R. Ward: Viskin ruhtinaat

Vuoden viimeinen kirja. Se on 129. kirja.

En muista mistä tämän bongasin. Luultavasti kustantajan sivulta joulukalenterista. Taisi olla kohta jossa sai valita voittokirjan. Pääsi kyl megamainen riemuvinkaisu että tämä. Heti kyl varasin kirjastostakin tämän. Olis pitänyt palauttaa heti joulun jälkeen mut otin uusinta kerran.

Minä pidän J.R. Wardin kirjoista. Lähinnä se MTV on mun juttuni mitä kerään. Olen toki sen Langenneet Enkelit-sarjan kans lukenut. Tämä oli ihan uus juttu. Hoksin tästä maininnan 100 kirjan haasteessa kun tuttu mainitsi lukevansa tätä enkuksi. Ystävän kanssa sit turistiin kirjasta. Hän kertoi omaa mielipidettään. Olinkin siihen varautunut mutta ei minulle tullut samaa tuntemusta.

Tämä kertoo upporikkaasta viskillä vaurastuneesta suvusta. Salaisuuksia, kieroja temppuja, petoksia, skandaaleja. Vauhdikasta menoa siis. Talon yläkerrassa asuu perhe ja alakerrassa henkilökunta. Henkilökunta raataa pitääkseen yläkerran kulissit pystyssä. Tokihan löytyy kerroksien yhdistävä tekijä eli kielletty pari, perheenjäsen sekä työntekijä. Kuinka heidän käy.
Pikkuhiljaa salaisuudet alkaa paljastua. Talo asukkaineen joutuu muutoksen pyörteisiin.
Kirja loppui silleen että käsitin kirjan saavan jatkoa. Ainakin toivon tätä sormet, varpaat ja vielä silmätkin ristissä. Haluan ehdottomasti lukea tätä sarjaa lisää. Erittäin kiinnostava loppu.

Helmet-lukuhaaste 2017

Helmet-lukuhaaste:

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis: Tuija Lehtinen: Tähtilinna
2. Kirjablogissa kehuttu kirja: Samuel Bjørk: minä matkustan yksin
3. Suomalainen klassikkokirja: Aino Räsänen: Soita minulle, Helena
4. Kirja lisää hyvinvointiasi: Peter Kelder: Viisi tiibetiläistä menetelmää
5. Kirjassa liikutaan luonnossa: Marko Kilpi: Undertaker Kuolemantuomio
6. Kirjassa on monta kertojaa: Jarkko Sipilä: Ei vasikka käskien laula
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja: Saul Black: Tappamisen pitkä oppimäärä
8. Suomen historiasta kertova kirja: Enni Mustonen: Verenpisara ikkunalla
9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja: Timo Parvela - Kari Väänänen: Taivaan tulet
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis: Peter James: Kirottu talo
11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja: Gillian Anderson & Jeff Rovin: Jään salaisuudet
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja: Lars Kepler: Kaniininmetsästäjä
13. Kirja "kertoo sinusta": Antti Isokangas: Minä suojelen sinua taiteelta
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella: Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen: Merja Jalo: Arvoitusten jäljillä
16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja: Anders Roslund & Börje Hellström: Peto
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista: J. K. Johansson: Laura
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa: Tuija Lehtinen: Saimi ja Selma prinsessa Armada
19. Yhdenpäivänromaani: Dan Brown: Kadonnut symboli
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö: Pienin ehdoin
21. Sankaritarina: Tilar J. Mazzeo: Irenan lapset
22. Kuvitettu kirja: Ratkaisemattomat mysteerit 1938-48
23. Käännöskirja: Belinda Bauer: Näkijä
24. Kirjassa selvitetään rikos: Karin Slaughter: Kahlittu
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole: Kaija Maarit Hannele Laine: Syyskuun unikko
26. Sukutarina: Enni Mustonen: Ruiskukkaseppele
27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja: Walt Disney: Suuri suomalainen murrekirja
28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan: Geraldine Brooks: Kirjan kansa
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia: Veronica Roth: Viillot
30. Kirjan nimessä on tunne: Peter James: Kuolema ei rakasta ketään
31. Fantasiakirja: J.R. Ward: Peto
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta: Michael Dobbs: House of Cards
33. Kirja kertoo Intiasta: Robin Cook: Äkkikuolema
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt: Maija Loukkola: Kauppiasperheen elämää 1920-30 -luvun Oulussa
35. Kirjan nimessä on erisnimi: Antti Korhonen: Väänänen ja jeesushullut
36. Elämäkerta tai muistelmateos: Marko Lönnqvist: Elämäni gangsterina
37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta: Patricia Cornwell: Tomuksi ja tuhkaksi
38. Kirjassa mennään naimisiin: Terhi Rannela: Frau
39. Ikääntymisestä kertova kirja: Maija Loukkola: Elämää vanhassa Oulussa
40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä: Yrsa Sigurðardóttir: Perimä
41. Kirjan kannessa on eläin: Katariina Souri: Sammunut sydän
42. Esikoisteos: Antti Korhonen: Väänäsen rysäys
43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään: Rikospaikka Tampere
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta: Tero J. Kauppinen: Pahan arkkitehti
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja: Risto Joutjärvi: Valvojana naisten erityistyöleirillä
46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja: Geraldine Brooks: Islamin naisten salattu elämä
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit: Jarkko Sipilä: Valepoliisi
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän: Katariina Souri: Valkoinen varjo
49. Vuoden 2017 uutuuskirja: Michael Katz Krefelt: Syvyyteen
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja: Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori

 

http://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Vinkit/Helmetlukuhaaste_2017(115505)

Joulun ajan kirjoja

Joulun aikana tuli noi luettua Lapin reissulla mammojen lihapatojen ääressä. Siel ei oikein koneen ääressä pystynyt olemaan huonossa asennossa niin tulee sit luettua enemmän.

Ekana toi Stephenie Meyer: Elämä ja kuolema. Houkutus käänteisenä. Bongasin tän kirjaston sivuilta kun etsin Meyerin tulevaa kirjaa varaukseen. Ihmettelin tätä että mikä tämä on. Otin sit tämän. Muistinkin sillo Twilight huuman aikaan fanit puheli tän tyylisestä että Meyer kirjoittais kirjan Edwardin näkökulmasta. Eihä mun kielitaito riitä mutta ystävien kanssa juteltiin. Muistelin että fanit itse oli jotakin tarinaa kirjoittanut ja Meyer suuttui ja perui sit koko homman. Nyt sit kun oli 10 vuotisjuhla niin oli pyydetty Meyeriä muistamaan jotenkin ja ajatuksena että kirje. Meyer päättikin sit samalla vauhtia tehdä kirjan. Joka EI ole Edwardin näkökulmasta vaan tässä sukupuoliroolit sekaisin. Beau ja Edythe. Osan sukupuoliroolit oli ennallaan esim. Beaun (Bellan) vanhemmat. Syynä siihen se että harvoin lasta annetaan isälle vaan liki aina automaattisesti äiti on se lähihuoltaja.
Tätä oli mielenkiintoista lukea. Alussa tuli verrattua Houkutukseen ja muisteltua miten Bella ja Edward. Kaikkien osapuolia en pystynyt tunnistamaan tai oikeammin muistamaan. Ehkä sit jos olisin Houkutuksen lukenut eka. Siitä tosin on aikaa vierähtänyt että en vaan muistanut. Tämä oli hyvä kirja. Mielenkiintoinen loppu.

Peter James: Kuolemaan asti sinun. Tämä oli hyytävä kirja. Huhhuh. Jodie Bentley on koko lapsuutensa saanu kokea olevansa ruma ankanpoikanen. Hänen unelmansa on olla kaunis ja rikas. Ensimmäiseen tarvitaan plastiikkakirurgin apua ja toinen taas joko ansaittava rahaa tai naitava rikas mies. Naimisiin pääsi helposti mutta miehestä eroon pääsy olikin jo konstikkaampaa. Harjoitushan tekee mestarin.
Roy Gracea elämä puristaa monelta taholta. Esimiesten painostukset, edellinen rikostapaus valvottaa, ensimmäisen vaimon, Sandyn katoamisesta on tullut uusia seikkoja ja sit vielä lisäksi vanha vihollinen on taas maisemissa. Pahinta kuitenkin että Brightonissa näyttää olevan todellinen musta leski. Nainen jolla on myrkyllinen mieli ja tappavat taidot.
Peter James osaa asiansa. Tekee jännittäviä kirjoja. Tämäkin oli hurjaa luettavaa. Jodien aseet oli todella kammottavia. En voi käsittää miten joku kykenee sellaiseen. Huhhuh.

Mikko-Pekka Heikkinen: Poromafia. Tämäkin sijaitsee Lapissa. Mukava lukea näitä. Kertoo Nelihangan perheestä. Suku on hallinnut Utsjokea jo satakunta vuotta. Suvun tän hetkinen patriarkka on jäämässä syrjään perheen pään paikalta. Mutta sitä ennen riitaantuu pahasti esikoispoikansa kanssa. Poika hylkää perintöosansa taakseen katsomatta ja perustaa ihan oman juttunsa. Moottorikelkkajengin, Ahma SC. Tietysti on itseoikeutettu presidentti. Ottaa sit silleen yhteen isänsä kanssa. Seurauksena sota joka kuuluu kauas etelään asti. Pojalla on tietty ase jolla ravistelee koko porotaloutta ja saamelaisten elämäntapaa. Mitä kummaa hän on tuonut. Ja miten etelä vastaa.
Aivan mahtavia kirjoja tällä Heikkisellä. Kyllä näitä saa nauraa. Jokainen osa näemmä itsenäinen etteivät ole sarja. Toivottavasti vielä tulee paljon lisää kirjoja.

Riku Rinne: Talon tarina

Tää osui silmään Riku Rinteen sivulla ja tietysti katsoin kirjastosta. Ei ollutkaan, joten laitoin hankintatoiveeksi ja se hyväksyttiin. Pääsin nyt sit lukemaan tämän. Olen lukenut Riku Rinteen kirjoja aiemminkin ja tykännyt kovasti.

Tässä kirjassa nimensä mukaisesti kerrotaan Talon tarina. Aviopari Heikki ja Riitta Talo. Kirja alkaakin jo heti mukaansa tempaavasti vankilassa, jossa Heikki muistelee menneisyyttään. Heikillä on raju menneisyys. Elänyt roskalaatikoissa, varastanut ruokaa, ryypännyt, tehnyt kaikenlaista pahaa. Väsyneenä sitten nöyrtyi pyytämään apua ylhäältä.

Vapauduttuaan tapasi sitten Riitan. Oma aikansa meni kun aloittivat yhteisen ihmeellisen elämän. Paljon iloja ja suruja. Mielenkiintoisen seikan pistin merkille ja samaa olen aiemminkin huomannut. "Heikkona olet vahva." Tässäkin kirjassa tuosta oli puhetta. Se on minusta mielenkiintoinen seikka. Jumala käyttää heikkoja, koska he ovat vahvoja. Tämä on ristiriitainen lause, mutta minusta hyvin ymmärrettävä. Ymmärrän sen täysin.

Heikki ja Riitta saivat siunauksia paljon ja tekivät hyvää. Auttoivat ihmisiä monessa paikassa. Saivat lottovoiton, ostivat kirkon ja auttoivat monessa maassa. Kirja kyllä hyvin koskettava. Riku Rinteellä on taito kirjoittaa asioista.

Kirjassa on myös valokuvia Heikin elämästä. Siitä tulikin mieleen huumorintaju. Tässäkin kirjassa oli puhetta Jumalan huumorintajusta. Se on tuttua aiemmistakin luetuista kirjoista.

Kirjassa myös verrattiin Suomen ja Ruotsin tilannetta. Ruotsissa rajaton, kaikki yhdessä, ei kyselty mistä seurakunnasta olet. Kristilliset yhdessä, ei siinä väliä mistä suuntauksesta tai kirkosta olet. Tämäkin tuttu juttu näissä Riku Rinteen kirjoissa. Jotkut ihmiset tekee yhteistyötä evankelioimisessa ja muussa kokoontumisessa, toiset taas luokittelee että vain saman suuntauksen tai kirkon jäsenten kanssa.

Robert Galbraith: Silkkiäistoukka

J.K. Rowlingin aliaksen toinen Cormoran Strike dekkari. Ensimmäisen tapaan tääkin oli hidas lukea ja piti kertaalleen uusia.

Lontoolainen kirjailija Owen Quine katoaa. Quinen vaimo pyytää Strikeä etsimään miestään. Quine löytyy murhattuna. Kirjailija on saanut valmiiksi romaanin, joka on hyvin ilkeä. Romaanissa kuvataan hänen tuntemiaan ihmisiä todella ilkeästi. Quinen kuolema muistuttaa samanlaiselta kuin romaanissa. Kuka onkaan se raaka murhaaja. Striken sihteeri, Robin pääsee vihdoinkin tutkintaan mukaan. Saa ilmaistua halunsa osallistumiseen. Robin on menossa naimisiin, mutta jotakin sattuu mikä siirtää häät. Matthew ei edelleenkään hyväksy Robinin työpaikkaa. Oma soppansa siinäkin.

Kirjassa on mukana monta mielenkiintoista henkilöä ja tilanteita. Strike yritetään puukottaa ja häntä varjostetaan todella kokemattomasti. Strike saakin hänet kiinni ja kuulusteltua. Henkilö pääsee pakenemaan mutta Strike ja Robin myöhemmässä vaiheessa joutuvat hänen kanssaan tekemisiin.

Quinen tytär on vammainen, omaa jonkinlaista kleptomaniaa. Orlandon laukusta löytyykin Strikelle hyödyllisiä todisteita. Orlando pitää kovasti Robinista ja piirtämisestä.

Murhaajaa en olis osannut aavistaa. Loppu oli vauhdikas ja kiinnostava kiinni otti. Robin loukkaantuu. Strike vierailee ensi kertaa Robinin kotona.

Odottelen kyllä kovasti jatkoa. Onhan tullutkin 3. osa. Mut nyt muuta kiirettä noiden kirjojen kanssa että täytyy tuo lukea tuonnempana. Kun nyt jo tietää että näiden kanssa menee aikaa. Eivät ainakaan minulle ole mitään nopeita kirjoja. Striken ja Robinin suhde on kiinnostava ja haluan todella lukea mitä se tulevaisuudessa sisältää. Toivon sarjan jatkuvan vielä.

Johanna Hurtig & Mari Leppänen: Maijan tarina

Tämä kirja muistui mieleen kokonaan toisesta kirjasta. Kaveri oli päivittänyt että oven takana 2 jehovaa taas jälleen kerran. Omien kavereiden kanssa keskustelivat jostakin kirjasta. Minäkin kiinnostuin siitä ja kävin kirjaston sivuilta varaamassa sen kirjan. Samalla muistin tämän. Nimi tosin hukassa sillo. Tällä kertaa hakukone oli yhteistyöhaluinen kun löysin sitten tämän. Nyt sain luettua.

Kirja kerrassaan järkyttävä. Aiheutti suunnatonta suuttumista. Maijan kokemus aivan karmaiseva. Tuntui hirveen pahalta Maijan kokemus. Mut samalla kuitenkin näkee hänet voittajana. Hän selviytyi. Sai asiansa kerrottua, sai kirjan tehtyä. Näin nämä teot tulleet päivän valoon. Toki tässä tarinassa paikkakuntaa ei kerrota ja henkilöiden nimet muutettu.

Tämä kertoo vanhoillislestadiolaisen Maijan kokemuksen seksuaalisesta hyväksikäytöstä yhteisön piireissä. Maijan lapsuus särkyi jo varhain kun joutui seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Maija ei lapsena saanut apua vaan häntä syyllistettiin ja asioista vaiettiin. Siksi nämä hyväksikäyttäjät jatkoivat temppujaan. Jossain vaiheessa Maija sai jotenkin kerrottua isälleen että Anssi kiusaa. Isä silloin puuttui asiaan ja sen jälkeen Maija sai olla rauhassa kotonaan.

Aíkuisena Maija muisti tapahtumia ja yritti asioita selvittää uskonyhteisön sekä lähipiirinsä kanssa. Se johti uusiin vaikeuksiin. Onneksi Maija ei ollu yksin vaan hänelläkin oli tukijoita. Siihen aikaan juuri kävi ilmi yhteiskunnassa näitä seksuaalisia hyväksikäyttöjä seurakunnassa. Maijalla on vahva usko ja se toimi hänellä apuna. Osa syyllisistä eivät ikinä ottaneet omista teoistaan vastuuta. Tässä opin itsekin hoksimaan että mitä se tarkoitti ja miten oikeasti pyydetään anteeksi. Otan tuon itsekin käyttöön ja muistan toivottavasti jatkossa itsekin tämän miten toimia ja miten on oikein.

Tarinan jälkeen on eri asiantuntijoiden omia kirjoituksia. Heidän teksteissään käsitellään traumatisoitumisen ja toipumisen prosesseja, uskonnollisen yhteisön ja väkivallan kytköksiä, uskon ja moraalin vaikenemista.

Kirja ei välttämättä kaikille sovellu. Herkemmille varsinkaan. Mutta aihe silti tärkeä. Lukee ketkä pystyy.

Mikko-Pekka Heikkinen: Jääräpää

Osui silmään kaverin jakamana joku näytelmä tms. Tietysti piti kattoa että mikä tämä. Muistin sen Terveisiä Kutturasta kirjan josta pidin kovasti. Siitä sit hoksin että on uusia kirjoja, tämä ja Poromafia. Molemmat piti sit kirjaston sivuilta varata.

Ensinnäkin kustantaja Johnny Knigalle risuja. Miksi hiivatissa sisäkansi on tumman ruskea ja teksti siinä mustalla. 😠 Koeta siinä sitten taskulampulla ja suurennuslasilla lukia mitä lukee. Takakannessa lyhyemmin oli tekstii mut sisäkannessa pitempi juonen kuvaus. Mutku nää mitään. Pöhelöt!!!!

Joka tapauksessa kuitenkin eli Lapissa seikkaillaan taas. Muoniossa tällä kertaa. Törmäyskurssilla etelän latteliberaali ja pohjoisen tunturiänkyrä. Suomi ja Saamenmaa. Poliisi ja poromafia. Nainen ja mies. Rakkaus.

Katja Karhuvuoma, helsinkiläissyntyinen juristi mennyt naimisiin Aslan kanssa ja asettunut Muonioon. Katja on Muonion kunnanjohtaja. Asla taas saamelainen desingvaatturi. Asla pitää Hollywoodin hempeistä rakkausleffoista. Katja ja kuntalaki joutuvat koetukselle. Muonion ja naapuripitäjä Enontekiön pitäisi liittyä yhteen. Katja yrittää sitä houkutella. Jos epäonnistuu, molemmat kunnat kuolee. Enontekiön poromafia pistää hanttiin. Tunturiänkyrä on Katjan appiukko Piera. Piera palvoo Black Sabbathin varhaistuotantoa, puolustaa saamelaista elämän tapaa, puhuu Katjalle saamea, jota Katja ei ymmärrä. Vastustaa kaikkea muuta, varsinkin Katjaa. Liisa Karhuvuoma on Katjan anoppi ja seudun viimeinen poliisi sekä Wife Beater Revenge Club sisarkunnan jäsen.  Kun virkavalta on pohjoisessa lakkautettu, jää ainoaksi Lapin laki.

Jotakin vajaa puoleen väliin luin ennenku löyty se kirjan henki ja pääsin juoneen sisään. Loppua kohden kirja vaan parani. Katjalle, etelän naiselle, pohjoisen kaamos on vaikea asia. Kaupassakin valot olivat himmeät. Vasta kun kaupassa anoppi sanoi hänelle jotakin pimeydestä, silloin vasta Katja tajusi miksi ja mitä se pimeys kätkee. Appi oli selvittänyt Katjan sukujuuret ja kiristi niillä Katjaa. Asia ratkesi todella mielenkiintoisella tavalla. Kirjan loppu oli kyllä aivan rokrokrok huippu mahtava. Tykkäsin todella paljon. Nyt vaan odottamaan mielenkiinnolla mimmonen se Poromafia on sit kunhan sen saan lukuun.

Tuija Lehtinen: Väärä vainaja

Etsin kirjaston sivuilta ihan toista Lehtisen kirjaa varaukseen ja tämä osui silmään kans siellä. Ihmettelin tietenki että mikä mitä. Google laulamaan ja löytyhän sieltä. Lehtisen uusi aluevaltaus, eka dekkari. Tietysti piti varata.

Tästäkin erilaisia kommentteja lukenut, lähinnä negatiivisia. Tietysti mietitytti että onkohan tää nyt sit hyvä. Olihan tämä. Ihanaa olla taas ihan eri mieltä. Minä tykkäsin kovasti.

Erja Repo lopettanut pitkän poliisiuransa. Suunnitellut pitkää moottoripyöräreissua, mutta se saakin odottaa. Kun Erja siivoaa äitinsä kuolinpesää, niin samalla lapsuudenystävänsä tytär pyytää selvittämään edesmenneen kummitätinsä kuolemaa. Tytär on vakuuttunut että uurnassa on väärä vainaja. Missä on kummitäti ja kuka on haudattu hänen sijastaan? Mihin on hävinnyt kummitädin perintö. Erja kiinnostuu tapauksesta. Erja huomaa moneen kertaa miten vaikeaa poliisityö on ilman rikoslabraa sekä virkamerkkiä. Vanhoja tuttuja sotkeentuu juttuun mukaan.

Erja Repo, kivikasvoinen känkkäränkkä. Ajelee moottoripyörällä, rakastaa isoja palapelejä, Erjalla ei ole juurikaan ystäviä, mutta vihamiehiä sitäkin enemmän. Tutkimuksessa Erja saa avukseen vanhan poliisikollegan, ex-rikollisen sekä rikostoimittajan. Väärä vainaja on eka osa Erjan tutkimuksia -dekkarisarjassa, joten ex-poliisista ja hänen erikoisesta porukastaan kuullaan vielä. JAHUUUU!!!!!

Joten siis lisää on luvassa. Kivakivakiva! Mää ainakin tykkään. Tämä on taattua Lehtistä. Helppoa lukea ja sujuvaa tekstiä. Hahmot mitä mainioita ja hyvin kuvailtua. Aluksi ajattelin että Erja Repo on tylsä hahmo, änkyrä ja mitä kummaa tästä saa ees irti. Mut lukiessa hoksii Lehtisen taidon kuvailla ja saada lukija tempaistua mukaan. Onnistunut kertakaikkiaan. Nyt sitten innolla odottamaan lisää.

J.K. Rowling, John Tiffany & Jack Thorne: Harry Potter ja kirottu lapsi

Facebookissa osui joskus silmään että tämmöinen tulossa. Innostuin tietenkin että täytyy lukea. Vähä ristiriitaisin tuntein tartuin kirjaan kun sain tämän toissapäivänä haettua. Olin hoksinut että haukutaan tätä kirjaa yms. negatiivista. Tämä oli ihan eritavalla kirjoitettu. Näytelmämuotoon. Oli kyl tiedossakin tämä. Mut soo wat, minä tykkäsin silti. Ei näytelmän lukeminen ole uusi ja ennen kokematon asia. Toki tätä pohti lukiessa että mimmonen olisi ollut, jos olisi kirjoitettu normikirjan muotoon. Sillohan olis tullut monta osaa, koska tässä edettiin vauhdilla.

Harrylla ei ole koskaan ollut helppoa ja nytkin riittää vaikeuksia. Hän on taikaministeriön ylityöllistetty virkamies, aviomies ja 3 kouluikäisen lapsen isä. Samalla kun Harry kamppailee esiin pyrkivän menneisyytensä kanssa, hänen nuorin poikansa Albus joutuu ottamaan suvun henkisen taakan kantaakseen. Menneisyys ja nykyisyys sulautuu pahaenteisesti yhteen. Harry ja Albus oppivat että toisinaan pimeys nousee odottamattomista paikoista.

Hahmot kyllä oli kertakaikkisen loistavat. Ihastuin valtavasti tähän kirjaan. Aivan mahtava. Samalla avasi ymmärtämään noita aiempia Potter-kirjoja. Rakkaus ja ystävyys, miten valtavan suuri voima niillä on. Tämä tuli parissa päivässä ahmittua. Ei vain voinut lopettaa lukemista. Halusin tietää mitä seuraavasi tapahtuu, minne menevät ja mitä siitä seuraa.

Saa nähdä tuleeko tästäkin leffa sitten ja miten se tehdään. Ainakin yks Pottereihin liittyvä leffa on meneillään. Kiinnostaa tietenki sekin katsoa.

M.A. Meretvuo: Seksin ja uskonnon vaiettu historia

Facebookissa hoksinut muutaman kaverin tykkäävän Salakirjat sivusta. Aina samalla nähnyt muutamia kirjoja. Olinkin jutussa kaverin kanssa. En kyl enää muista mistä ihmeen aiheesta. Samalla hän kertoi hankkineensa kirjoja ja tunnistin ton Salakirjat ja sanoinkin että tuttuja kirjoja. Yhden niistä olin joskus lukenutkin. Tästä oli puhetta ja niinpä sit pinkaisin samantien kirjaston sivuille kattomaan onko siellä tätä. Olihan siellä. Aihe kiinnosti.

Kirja on tietopakkaus ja paljon tietoa sekä sulateltavaa. Hienosti tämä kirjailija johdannossa mainitseekin että tämä saattaa loukata joitakin lukijoita. Kirjan tarkoitus ei ole loukata, pilkata, ylistää tai ihannoida mitään tai ketään, joita kirjassa oli. Kirja saattaa herättää tunteita sekä puolesta että vastaan.

Muistan kyl skoleajoilta, luokkaa tai astetta en sentään muista, että opettaja sanoi, on 3 vaarallista aihetta mistä ei kannata kenen hyvänsä kanssa, varsinkaan tuntemattomien kanssa keskustella. Ne olivat: politiikka, uskonto ja seksi. Nämä aiheuttaa helposti riitoja, varsinkin jos ei ennestään tunne toista ja tiedä mitä hän kyseisistä aiheista ajattelee. Sen olen sisäistänyt. Mistään noista aiheista en ruukaa paljoa puhella. Politiikasta en tajua. Uskonnosta hieman puhelen mutta riippuen kenen kanssa. Seksi taas on tabu, joka hyvin henkilökohtainen asia, josta en ruukaa puhua.

Kirja oli monipuolinen ja laaja. Paljon erilaisia asioita. Jännä miten aikakauden kanssa asiat on muuttuneet. Myöskin se miten eri tavalla ihmiset ovat tulkinneet asioita. Jotkut tulkinnat olivat itselleni ihan käsittämättömiä.

Kirja ei välttämättä sovellu kaikille. Jos on voimakkaat mielipiteen jommasta kummasta aiheesta niin tämä varmasti herättää tuntemuksia. Minulla meni loppuosa tyyliin toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos. Liikaa tietoa, liikaa käsiteltävää. Ei enempiä jaksanut keskittyä. Liian kiire myöskin kun tuota luettavaa on kertynyt. Tälläkin on kova kiire takaisin kirjastoon seuraavalle lukijalle. Uudet kirjat odottaa ja tuurilla kaikki olivat jatkoon varattuja että täytyy kiirehtää ja yrittää ehtiä ne lukia. Onneksi lukujumi hieman helpottanut.

Robert Galbraith: Käen kutsu

Lukujumi lisättynä valtava määrä varattuja kirjoja samaan aikaan. Melkoisen hapokas kausi menossa. Tämäkin piti kertaalleen uusia että ehti lukia. Joskus aiemmin yritin tätä lukee mut vastaava tilanne että liikaa kirjoja niin palautin lähes lukematta. Nyt sit onnistui lukee loppuun.

Robert Galbraith alias J.K. Rowling. Rowlingin salanimellä kirjoitettu dekkari. Siksikin kiinnosti tää lukee että mimmonen. Oikein hyvä kirja. Minusta tää oli hidaslukuinen. Toisaalta hyväkin, tarina kesti ja sai nauttia lukemisesta. Käänteisesti taas niin että riittääkö aika, pitääkö varata uudestaan jos siis on kirjaston kirja.

Kirjassa kaunis ja ongelmien piinaama mallityttö putoaa parvekkeelta. Kaikki vaikuttaa että se olis itsemurha. Veli epäilee asiaa ja palkkaa yksityisetsivä Cormoran Striken tutkimaan asiaa. Strike on Afganistanin sodan veteraani. Rampautunut sekä fyysisesti että henkisesti. Yrittää saada otetta elämäänsä. Tapaus tulee hänelle juuri sopivasti. Hän saa siitä toimeentulon. Mitä pitemmälle tutkimuksessa Strike pääsee sitä synkempää paljastuu ja joutuu suureen vaaraan itsekin.

Olen kyl helpottunut kun sain tän luettua. Jospa lukujumikin hellittäis. Onneksi tällä nimellä kirjoitettuja kirjoja on lisää. Mielenkiinnolla sit jossakin vaiheessa seuraavaan osaan. Ja toivottavasti on samoja henkilöitä. Pidin erityisesti sihteeri Robinistä, joka tuli Strikelle avuksi jonkun välityspalvelun kautta.

Gillian Andersson & Jeff Rovin: Liekkien näkijät

Tästäkin oli Dekkariryhmässä puhetta muutaman kerran kun nää Salaisten kansioiden näyttelijät ovat kirjoittaneet kirjan. Gillian Andersson näytteli Salaisissa kansioissa Dana Scullya. Kiinnosti tietenki lukia mimmonen kirja hältä tuli. Tämä siis on hänen esikoisteoksensa.

Lastenpsykiatri Caitlin O'Hara törmää outoon tapaukseen. Nuorella tytöllä on outoja oireita, painajaismaisia näkyjä, pakkoliikkeitä, outoa kielillä puhumista. Samanlaisia tapauksia löytyy ympäri maailmaa. Caitlin käy tapaamassa muitakin, joilla on samoja oireita. Pian hän huomaa joutuneensa keskelle yliluonnollisia tapahtumia.

Alussa merestä löytyy kivi, jossa on outoja kuvioita. Kivi varastetaan. Kirjaa lukiessa selviää minne se päättyy. Nuori tyttö on intialaisdiplomaatin tytär. Isänsä murhayrityksen jälkeen saa näitä outoja oireita. Caitlinin ystävä Ben on työssä diplomaatilla ja sen takia Caitlin kutsutaan mukaan. Caitlinilla on kuulovammainen lapsi ja he käyttävät viittomakieltä. Tämä oli minulle se juttu joka aiheutti kiinnostuksen että tää on luettava oli sit mimmonen oli. Diplomaattiperheen oma lääkäri on ihan eri linjoilla Caitlinin kanssa. Caitlin saa silti luvan hoitaa tyttöä. Pian hän kuuleekin muualla maailmassa samanlaisia tapauksia. Hän matkustaa tapaamaan heitä. Saakin sitten lisää tietoa. Loppua kohden kirja oli kiihkeä tempoinen ja tätä ei malttanut sitten enää laskea käsistä. Tuli loppuosuus vauhdilla luettua. Alku hieman nihkee mutta loppua kohden parani. Minusta pari irrallaan olevaa asiaa tässä, jonka juttua en ymmärtänyt. Mutta kaiken kaikkiaan mukava lukukokemus. Luen jatkossakin jos ilmestyy uusia kirjoja.

Mika Kähkönen: Pimeimmät tunnit

Osupa kirjastossa silmään tämä ja muistin aikaisemman Kähkösen kirjan josta pidin. Napasin matkaan. Mukavan ohut kirja.

Salla alkaa saada omituisia sähköposteja joltakin tuntemattomalta. Viestit ovat liian henkilökohtaisia ja uhkaavia, ettei niitä voi jättää huomioitta. Lähetysaikakin tuntuu osuvan ajankohtiin, jolloin Salla synnytti, erosi miehestään ja oli sairastua vakavasti. Häirikkö syyttää Sallaa jostakin anteeksiantamattomasta rikoksesta. Sallalle asia muuttuu pakkomielteeksi tutkia mistä on kysymys. Kuka ja miksi. Ovatko toistuvat painajaiset harmitonta unta vai mitä.

Olin kyl pihalla ku lumiukko tän suhteen. Omat ajatukset lukiessa siirtyi aina eteenpäin ajatellen mitä tässä on ja kuka mitä häh. Olin toistuvasti väärässä kun luin eteenpäin. Siksi kirja tuntui minusta sekavalta. En ymmärtänyt kirjaa. Vika siis minussa, ei kirjassa. Voihan tämä jollekki kolahtaa mut ehkä minulle väärään aikaan luettu kun en saanut tästä irti juuri mitään. Ehkä tämä täytyy lukea joskus toisena aikana uudestaan ja josko sit uppuais paremmin. Jännittävä tämä kyllä oli. Siinä on onnistuttu. Mielenkiintoinen loppu. Tämä täytyy lukea uudestaan joskus. Sit voi paremmin päästä sisään ja ymmärtää tämä.

Vaikka tämä nyt meni itseltä pipariksi niin aion siltikin Kähkösen kirjoja lainata kun sattuu osumaan silmään.

Arttu Tuominen: Murtumispiste

Ihastuin ikihyväksi Artun esikoisteokseen Muistilabyrintti ja innolla lähdin hakemaan tätä toista kirjaa. Kirjoja oli kyl ennestään mutta halusin tämän lukea ensin.

Pääkaupunkiseudulta Poriin oli tullut Veljeskunta, uusi rikollisjärjestö. Porissa riehuu myös raiskausten sarja, jossa kaikki ei tunnu olevan kohdillaan. Janne Rautakorpi on jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle ja tilalle palkattu omalaatuinen ylikonstaapeli Ilari Strand. Koko Suomea ravisteleva julma rikos tapahtuu ja se tempaa Rautakorven mukaan tutkintaan kesken toipumisprosessin. Kirjassa seikkaillaan Porissa, Atlantin valtamerellä, aavikon kuumuudessa sekä Afrikassa.

Kirjassa on raakoja kohtauksia, jotka eivät sovellu herkemmille ihmisille. Onneksi ne tilanteet ovat nopeasti ohi ja kirjailija ei jäänyt mässäilemään niillä. Paljon mielenkiintoisia käänteitä ja tapahtumia. Eri tavalla kirjoitettu kirja. Tiedetään kuka syyllinen mihinkin. Yleensähän kirjan lopussa syylliset paljastuu. Tässä tiedettiin jo aikaisemmin. Mutta jäivätkö kiinni, mitä heille tapahtui. Kirjassa jäi paljon kohtia mitä kenties ratkeaa seuraavissa kirjoissa. Oikein innolla jään odottamaan seuraavaa kirjaa. Sainkin kuulla että 2 kirjaa tulee vielä tätä sarjaa.

2 kirjaa

2 kirjaa tullut luettua. Ekana toi sarjakuva. Ilkka Heilä: B. Virtanen Sosiaalista mediaa... B. Virtanen kyl hauska hemmo. Yksi suosikeista tässä sarjakuvassa Reino Murikka. Ihan ku minä :D Sarjakuvan loppupuolella oli enemmän tuota sosiaalista mediaa. Naurettiin mieheni kanssa tuota Murikkaa ku tuli mieleen just ku minä. Mulla on fossiili kännykkä. Pistän hanakasti hanttiin älykännyn hankinnassa. Kävisköhän samoin kuin Murikalle :D

Toinen kirja taas Nicky Cruz ja Riku Rinne: Ettemme menettäisi yhtäkään. Tämä siis hengellinen kirja. Heidän yhteisteoksensa. Vuoron perään kumpikin lukuja kirjoittanut. Erittäin mielenkiintoisia juttuja. Isä-jutuista ja kuinka tärkeä isä on lapsille. Ainakin pitäisi olla. Hilja Aaltosen puheesta oli ote. Hän näkisi vielä sen nousevan nuoren sukupolven joka kuulee Jumalan äänen, ennen kuin hänen aikansa on täynnä. Minun piti käydä googlaamassa Hilja Aaltosesta. Hänen aikansa on täyttynyt ja päässyt taivaan kotiin 2013, 105 vuotiaana. Tätä en kirjaa lukiessa tiennyt. Jäin nyt vaan miettimään lukemiani asioita. Uusi nuori sukupolvi on syntynyt. Evankeliumi leviää.

Arttu Tuominen: Muistilabyrintti

Muutaman kerran hoksinut Dekkariryhmästä näitä Tuomisen kirjoja kehuttavan. Ystävänikin viime aikoina usiampaan otteeseen. Niinpä sit päätin itsekin kokeilla että mimmonen.

3 päähenkilöä. Vanhempi rikoskonstaapeli Janne Rautakorpi, poliisitutkintoa suorittava entinen huippuyleisurheilija Liisa Sarasoja ja terveystarkastaja Jarkko Kokko.
Janne joutunut perheineen pahaan autokolariin 15 vuotta sitten. Hän taisteli itsensä kuntoon ja palasi töihin. Onko sittenkään kaikki kunnossa. Janne on luurankomaisen laiha ja sairaannäköinen.
Liisa on hyvännäköinen nuori nainen, tarkka, älykäs.
Jarkko taas on juoppo, alkoholisti, joka joutuu taistelemaan työpaikastaan.

Tapahtumapaikkana on Pori. Rajuja mielenosoituksia Liisantorille pystytettävästä teollisuusneuvoksen patsaasta. Viemärikaivosta löytyy naistoimittajan ruumis. Joen uimarannat ovat jo kolmatta kesää suljettuna joessa havaittujen bakteerilöydösten takia. Kun joessa alkaa lisäksi esiintyä selittämättömiä kalakuolemia, Jarkko alkaa tutkia asiaa. Jokainen näistä kolmesta päähenkilöstä saavat kokea monenlaista pahuutta.

Katsoin sisäkannesta Tuomisesta lyhyen kuvauksen. Nuori mies ja esikoisteos. Kirja yllätti täydellisesti. Tämä oli todella hyvä kirjoitus. Erittäin monipuolinen. Mielenkiintoinen tuo surun käsittely miten naiset ja miten miehet käsittelee surua. Se oli jollain tapaa uusi asia mutta kun sitä pohti niin hoksi että tuohan on juuri noin. Kirjassa oli yllättäviä käänteitä. Loppua kohden kun ajatteli että nyt tämä selvisi ja loppuu, mutta ei, lisää uutta käännettä ja jatkuu ja jatkuu. Tämä kyllä piti todella hyvin otteessaan ja halusi lukea. Tosin mun pääkoppa vaatii välillä jähtymistä että tauottelin ja palasin sit lukemaan. Loppu oli yllättävä. Siis ihan vau. Nuori mies, esikoisteos ja näin taitavasti kirjoitettu. Porhalsin heti varaamaan sen seuraavankin kirjan ja odottelen mielenkiinnolla minkälainen. Sitäkin on kehuttu että uskon sen olevan hyvä.

Todellakin voin suositella tätä kirjaa. Kertakaikkisen mahtava.

Paula Hawkins: Nainen junassa

Tästä kirjasta ollut usein puhetta Dekkariryhmässä. Sillo en viel silleen inspaantunut lukemaan. Vähä aikaa sit hoksin telkusta mainoksen että tosta on leffa tulossa. Se kiinnitti huomion ja kiinnostuksen lukea tää kirja.

Rachel matkustaa päivittäin samalla junalla. Ikkunasta hän seuraa radanvarren talossa asuvaa pariskuntaa. Hän kuvittelee heille onnellisen elämän. Mutta eräänä päivänä hän näkee jotakin poikkeavaa ja pian sen jälkeen nainen katoaa. Rachel haluaa auttaa ja tulee samalla kietoutuneeksi vieraiden ihmisten elämään. Rachel on juoppo ja yrittää raitistua. Mitkä ovat hänen todellisia muistoja ja mitkä hänelle syötettyjä muistoja. Missä on se kadonnut nainen ja kuka onkaan syyllinen.

Kirja on erittäin hyvin kirjoitettu. Monesta näkökulmasta kylläkin mutta pitää silti hyvin otteessaan. Jännittävä, kiinnostava ja tämän todella ahmii, ei voi laskea käsistään. Kiinnostaa kyllä myös se elokuva katsoa miten se on toteutettu.

Mika Kähkönen: Luonnollinen kuolema

Osuipa tämä silmään jossakin julkaisussa ja kiinnosti. Niinpä sit varasin kirjastosta tämän. Ja kyllä osui oikeaan. Tykkäsin kovasti.

Sairaalamaailmassa seikkaillaan. Päivystyspolilla juoppoja vakioasiakkaita kuolee yllättäen. Poliisi ei näe niissä rikosta, mutta päivystyspolilla työskentelevä sairaanhoitaja sen sijaan näkee. Hän alkaa tutkia asiaa. Onko siellä sairaalan työyhteisössä kylmäverinen murhaaja. Hoitaja toivoo poliisin vanhemmalta kollegalta tukea asiassa. Hoitajan ex-miehen kuolema edellisellä talvella sekä pojan syytökset vaikuttavat taustalla. Poika uskoo että jos vanhemmat eivät olisi eronneet, isä eläisi vielä.

Alku hieman vei aikaa ennen kuin kirja nappas matkaan ja piti otteessaan loppuun asti. Erittäin mielenkiintoinen ja kiinnostava kuvaus sairaalamaailmasta, ihmistä ja heidän ajatuksistaan. Taitavasti punottu juoni ihan loppumetreille asti.  Voin kyllä suositella tätä kirjaa. Kannatti lainata.

Ilkka Remes: Kiirastuli

Remes on kyllä loistava kirjailija. Osaa taitavasti kirjoittaa ja saada lukija tempaistua mukaan kirjan juoneen. Tässä kirjassa juoni niin hyvä ja ajankohtaisia aiheitakin. En pystynyt yhdeltä istumalta lukemaan. Tarvitsen taukoja jos menee liian jännäksi. Tässä kirjassa taukoja täytyi kyllä pitää että pää jähty. Olen kerran kysellyt toisilta lukijoilta kokevatko samaa. Ei, eivät koe, pitemminkin päinvastoin. No, ei haittaa. Ehkä joskus joku ymmärtää miten koen.

Kirja alkaa kun vanha puukirkko palaa. Kirkon seinään oli maalattu islamin symboli. Kuva vuodettiin sosiaaliseen mediaan. Lehdet ja poliisi vaikenivat. Luonnollisesti ihmiset raivostuivat. Venäjä suuttui kun Suomi teki puolustusliiton Yhdysvaltojen kanssa. Se repi syvän railon kansalaisten välille. Kahtia jakautunut kansa. Amerikkalaissotilaat tulevat Suomeen ja Venäjä vastaa siihen pirullisella aseella. 1300 km portti avautuu.

Minusta kirja loppui kesken ja syykin selvisi jälkisanoista. Tässä on samoja hahmoja kuin edellisessä kirjassa. Jatkoa siis seuraa vieläkin. Todella mielenkiinnolla odotan seuraavaa kirjaa.

 

Wexi Korhonen: Pystyyn kuollut

Hoksin tän Dekkariryhmässä jonku jakaneen jutun jo elokuussa mutta se meni ohi. Vasta kun joku kommentoi juttua niin se nousi ja osui munki silmään. Pääsipä kunnon riemuhuuto että vihdoinkin 10 vuoden jälkeen Kari Salo sarja jatkuu. Selvisi syykin miksei ole aiemmin ilmestynyt kirjoja. Tosin en kyl sitä tietoa tallentanut pääkoppaan asti.

Takakansi ei isommin antanut juonipaljastusta. Mietinkin että miten tähän uppuaa kun on vuosia kun viimeksi lukenut tätä sarjaa. Pikkasen kyl tietysti pihalla ja en muista mitä näille hahmoille tapahtunut yms.

Kirja kyllä imaisi todella hyvin sisäänsä ja mielenkiinto riitti. Todella hyvin kirjoitettu ja juoni mitä mainioin. Kosto sepä se. Erittäin ovelaa. Melkein täydellinen rikos. Kiinnostavia juonen käänteitä. Tätä lisää. Toivottavasti sarja jatkuu. Kyllä tällaisen kirjan luettua olin aivan ihastuksissani. Antoi kyllä hyvää mieltä.

Timo Leppänen: Merkilliset nimet sekä kokkausta

Tää olikin lukulistalla mut unohdin kunnes ystäväni jakoi tästä kirjasta jonku julkaisun FaceBookissa. Muistin sit ja varasin.

Mielenkiintoinen kirja eri firmojen, tuotteiden yms. nimistä miten ne on syntyneet. Osan vanhoista muistin ja oli mukava lukea niitä mistä ne on syntyneet. Osa nimistä ihan outoja. Yllätyin miten Adidas ja Puma liittyivät yhteen. Tuo oli minulle ihan uus tieto. Tulihan samalla opittua uutta.

Tänään pääsin sit keittiöön säheltämään. Kaupassa oli kanankoipia 50% joten ostin sellaisen. Uuniin sitten ja paistoin pari tuntia että varmasti kypsää. Odotin jähtymistä ja sit lihat pois luista. Tänään vuorossa sit isompaan vuokaan. Oli jäänyt litran suurustettu kanakeitto pussi kaappiin. Aattelin hyötykäyttää sen. Lihat ja se keitto vuokaan. Sekaan sit sipulia, valkosipulia, porkkanaa sekä avattu keittovihannes pussin jämät. Riisiä ja couscousia lisäkin imemään nestettä. Uuniin. Kävin sitä välillä kattomassa. Hyvin imeneet nesteet. Oikein hyvää tuli. Tällä kertaa ei menny mikään rikki tai muutakaan vastaavaa. Joskus jokin onnistuu.

Tuija Lehtinen: Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta

Tän hoksin kirjakerhon lehdessä, mutku oo vuosiin ollu enää varaa ostaa kirjoja, niinpä porhalsin kirjaston sivulle varaamaan tämän. Samaan syssyyn hoksin Lehtisen ensimmäisen dekkarin jonka kans varasin.

Kirjan nimikin jo kertoo että huutokauppa maailmassa seikkaillaan. Helmi työskentelee isäpuolensa huutokauppakamarissa sekä firmaan kuuluvassa antiikkiliikkeessä. Ala häntä kiinnostaa mutta ei silti ole varma haluaako tätä työtä tehdä. Samalla tapaa muutamia miehiä. Kuka onkin kukin. Kuten Helmi on oppinut, kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää.

Lehtisen kirjat ovat sellaisia keveitä, viihteellisiä ja helppoa luettavaa. Ilokseni hoksin aiempien Lehtisen kirjojen hahmoja olevan mukana käväisemässä sivuhahmoina. Se aina on ilahduttanut minua. Samalla hieman näkee mitä heille on tapahtunut. Tässä kirjassa meni tovi kun yhdistin henkilöt kirjoihin. Piti käydä ihan erikseen uudestaan lukemassa niitä kohtia ennen kuin tuli se ahaa-elämys.

Dani Pettrey: Salattu

Hoksin tän kirjan kirjastossa ihan sattumalta. Melkoinen riemuvinkaisu että tälläkö jatko-osa. Takakannesta hoksin McKenna ja juu samoja henkilöitä kuin eka osassa. Dani Pettrey: Uponnut

Tutustuminen Pettreyn kirjoihin viittaa taas Helmet lukuhaasteeseen. Siinä oli kohta: alle 18 v suosittelema kirja. Kysyin ystäväni tyttäreltä mutta sain epämääräisen viittauksen. Juttelin sit jossakin välissä kaverin kanssa keskustelun lomassa muistin että hällä on teini-ikäinen tyttö. Kysyinkin sitten että onko tyttö kotona ja tämmöistä asiaa oli. Hän sit suositteli Dani Pettrey: Uponnut. En ollu kuullutkaan sellaisesta. Tykkäsin tosi paljon.

Tämä Salattu on jatko-osa. Itsenäinen toki että saattaa lukia vaikkei ookkaan tuota edellistä lukenut. Kirjassa selvitellään lumilauttailijan murhaa. McKennan perhe lähtee tutkimaan sitä poliisiystävänsä Landonin kanssa. Reef McKenna joutuu syytettyjen penkille alussa. Siksi perhe haluaa tutkia itse asiaa.

Kirja oli jännittävä. Nämä ovat kristillisiä kirjoja. Se kiinnitti huomioni ja teki vaikutuksen. Minä pidän näistä todella. Ei kaikkien kirjojen tarvitse olla läpi raakoja. Nämä pehmeämpää mutta silti jännittäviä.

Kyllä tätä kirjaa voi suositella.

Mukamas perunarieskat

Innostuin sit kuitenki illan päälle säheltämään tuolla keittiössä. Ajatuksena oli hyötykäyttää se perunamuusin loppu sekä valkokastike jossa oli kananmunaa murustettuna sekaan. Kun kerran sitä tuli liikaa tehtyä.

Kulhoon sit kastike ja sit muusi. Vetkuahan siitä tuli. Suolaa hieman sekaan ja sit sämpyläjauhoja ja sekoittelemaan. Niin se kananmuna piti laittaa. Räks sinne sekaan sekin. Lisää jauhoja. Näytti kostealta ja ei ku lisää jauhoja sekaan. Hetkeksi näytti paremmalta ja aattelin että sotken sit käsin. Jauhoja käsiin ja sekoittelemaan. Tarttuhan se kuitenki kiinni sitten. Lisää jauhoja vaan. Lopulta sit muistelin että kyllähän kaveri kertonut että tekee sämpylöitä vähän märästä taikinasta ja hyviä tulee. Lusikalla kuulemma lätkäyttää pellille. Ok. Siispä yritän taikinan saada kädestä irti. Onnistuin sotkemaan molemmat kädet. Suurin osa saatu irti ja sit käsipesulle. Otin sit lastan ja sillä sekoittelin. Mausteita hieman sekaan vielä. Pellille sitten lastalla ja veitsellä laittelin.

Kuvassa ennen uuniin laittoa.

Parikymmentä minuuttia uunissa ja tulos:

Ihan hyvää tuli. Jokin omituinen sivumaku mutta olkoot. Kyllä nuita syö.
Olipahan kokeilu. Hauskaa oli. Huomenna pääsee sit kanapataa säheltämään. Saa nähdä mimmonen soppa syntyy.

Kirja, Kishwar Desai: Pimeyden lapset

Ystäväni suositteli Desain toista kirjaa ja hoksin että tämä Pimeyden lapset on sitä ennen. Päätin lukea tämän ennen kuin sen toisen.

Kirja kertoi intialaisesta teinitytöstä, jonka epäiltiin murhanneen perheensä. Sossutantta ei usko tytön olevan syyllinen vaan uhri ja alkaa tutkia juttua. Tarina kiinnostava. Lukua vaikeutti intialaiset nimet, kuka on kukin, sekava, pomppiva. Harmi sinänsä. Mutta siitä huolimatta voin tätä suositella. Intia on mielenkiintoinen maa. Tuli uutta opittua, kun kirjan lopussa oli kirjailijan huomautus fiktiosta ja faktasta. Olen aiemminkin lukenut jonkin vastaavan kirjan joka liittyi Intiaan. Sitä olisin halunnut suositella ystävälleni, mutku enhän muistanut mikä kirja se oli. Pengoin omaa kirjahyllyä, mutta en paikantanut sitä.

Hieman lyhyt tällä kertaa. Kokeilen osaanko kuvaa laittaa.

Aloitus

Mihinkähä sitä nyt tuli taas pää pistettyä. Ollu kyl mielessä blogin kirjoittamista mm. kirjat, keittiö ja kaikenlainen säheltäminen. Jonkinlainen purkukanava omaksi iloksi ja tuleehan samalla noita kirjoja laitettua muistiin mitä tullu luettua.

Tämä tuntui monimutkaiselta mutku osannu poistaakkaan niin olkoot, opetellaan sitten.

Ai niin, harrastan kans painovirhepaholaisia, kielioppivirheitä yms.

Kaikenlaista säheltämistä sitä sattuu ja tapahtuu kun innoissani keittiössä koetan kokata omia juttuja. Tällä kertaa tein valkokastiketta ja enkös sitten vahingossa tehnyt sitä ihan liikaa. Löysin kaapista yrttistä perunamuusijauhetta kun kukaan muu ei sitä syö kuin minä. Nyt sit sain sen käyttöön ja tietenki pussillisesta tulee ihan liikaa. Mietin sit hyötykäyttöö noille mitä huomenna jää. Muistelin ystävien tehneen jonkinlaista rieskaa. Niinpä sit tuumasta toimeen ja kysymään. Sainkin ohjeen sit ja tuumailin että voikohan kastikkeen lopun käyttää kans. No, huomenna sit testataan ja saa nähdä mimmonen lopputulos tulee.

Kirjoista. Luen kyllä kaikenlaisia kirjoja. Toiset aiheuttaa tiiviin kiinnioton että mun, rakastan, ihana. Toiset taas lentään kaaressa pois. Kirjastoa käytän ahkerasti ja kun viimein opin käyttämään netin varaussysteemiä niin totaalinen mopon karkaaminen käsistä. Kirjoja vinopino siellä varauksessa odottelemassa millonka mun vuoro. Löydän hyviä vinkkejä netistä. Mm. Facebookin Dekkariryhmä on oiva paikka löytää hyvää luettavaa. Kyllä, luen dekkareita. Luen myös paljon muuta. Niitä sitten tuonnempana.