lauantai 5. marraskuuta 2016

Mika Kähkönen: Pimeimmät tunnit



Osupa kirjastossa silmään tämä ja muistin aikaisemman Kähkösen kirjan josta pidin. Napasin matkaan. Mukavan ohut kirja.

Salla alkaa saada omituisia sähköposteja joltakin tuntemattomalta. Viestit ovat liian henkilökohtaisia ja uhkaavia, ettei niitä voi jättää huomioitta. Lähetysaikakin tuntuu osuvan ajankohtiin, jolloin Salla synnytti, erosi miehestään ja oli sairastua vakavasti. Häirikkö syyttää Sallaa jostakin anteeksiantamattomasta rikoksesta. Sallalle asia muuttuu pakkomielteeksi tutkia mistä on kysymys. Kuka ja miksi. Ovatko toistuvat painajaiset harmitonta unta vai mitä.

Olin kyl pihalla ku lumiukko tän suhteen. Omat ajatukset lukiessa siirtyi aina eteenpäin ajatellen mitä tässä on ja kuka mitä häh. Olin toistuvasti väärässä kun luin eteenpäin. Siksi kirja tuntui minusta sekavalta. En ymmärtänyt kirjaa. Vika siis minussa, ei kirjassa. Voihan tämä jollekki kolahtaa mut ehkä minulle väärään aikaan luettu kun en saanut tästä irti juuri mitään. Ehkä tämä täytyy lukea joskus toisena aikana uudestaan ja josko sit uppuais paremmin. Jännittävä tämä kyllä oli. Siinä on onnistuttu. Mielenkiintoinen loppu. Tämä täytyy lukea uudestaan joskus. Sit voi paremmin päästä sisään ja ymmärtää tämä.

Vaikka tämä nyt meni itseltä pipariksi niin aion siltikin Kähkösen kirjoja lainata kun sattuu osumaan silmään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti