perjantai 27. huhtikuuta 2018

Seppo Jokinen: Lyödyn laki


Lyö lyöjääsi! Oman elämäsi Herra on antanut siihen luvan. Lyö lyöjääsi niin kauan kunnes oma kipusi laantuu ja arpesi lakkaavat verestämästä. Lyö lyöjääsi! Se on oikeutesi!

Mies hakataan syrjäisellä metsätiellä, talo poltetaan ja raviohjastaja kuolee. 3 erillistä tapahtumaa. Koskista arveluttaa, onko kuitenkin näillä jotakin yhteistä. Myös arvostettu kirurgi katoaa, joka näyttää sieppaukselta.

Pieni koululainen näkee pahoinpitelyn. Pelästyy kovasti. Purkii sitä sitten piirtämällä. Koulussakin huolestutaan. Ulla käy koulussa kertomassa ja samalla pienen tytön opettaja ottaa Ullaa hihasta kiinni ja kertoo tytön muuttumisesta. Ulla käy tapaamassa tytön äitiä. Tyttö oli katsomassa televisiota ja pelästyy jotakin. Äiti soittaa Ullalle. Poliisit sitten laitoksella katsovat mitä on siihen aikaan televisiossa esitetty. Eivät ymmärrä yhteyttä. Vasta paljon myöhemmin selittyy miksi tyttö pelästyi. Tyttö osasi venäjää. Pahoinpitelijät huusi venäjäksi jotakin. Mutta ne eivät käyneet yhteen tilanteen kanssa.

"Saateri!" sanoo Marko Paju. En pitkään aikaan ole tuota sanaa kuullut. Että huvitti. Marko joutuu kans poliisien kuulusteluun. Koska hänen vaimonsa oli pettänyt Markoa tämän pahoinpideltyn miehen kanssa. Poliisit epäili että Marko on ollut asialla. Ei ollut. Marko Paju on myöhemminkin yhteyksissä Koskiseen. Aina tuo saateri sana jaksaa naurattaa. Oikein mainio hahmo tämä Marko.

Veepee Simo purkii mieltään Koskiselle. Hän kokee työpaikkakiusaamista ja pyytää Koskista puuttumaan asiaan. Koskinen saa tilaisuuden järjestää asian. Pistää Kaation Simon pariksi. Siitäkös Pekki harmistuu. Laitoksella on yksi poliiseista esikoiskirjan julkaissut. Pekki saakin huutia välillä vaimoltaan koska kirjassa on ilmiselvästi Pekki, Koskinen ja muita. Pekki pyytää apua Koskiselta ja Ullalta että puhuisivat Merville että ei hän ole tuommoinen niinku kirjassa. Pekki raivoaakin sitä kirjailijalle yhdessä kokouksessa. Hän sit myöntää että on ottanut työkavereista piirteitä kirjassa oleviin poliiseihin.

Lopulta asiat alkaa selvitä ja syyllinenkin saadaan selville. Erittäin ovela juoni. Poliisit ovatkin fiksumpia ja osaavat yhdistellä palaset yhteen. Syyllinenkin saadaan lopulta kiinni. Selviää syy miksi kirjan nimi on tämä. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Jarkko Sipilä: Helsingin pimeä puoli

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan.



Keskustelin Sipilän kanssa mihin kohtaan tämä kirja sopii Helmet-lukuhaasteessa. Tämä ei ole novellikokoelma, johon aluksi sitä kaavailin mikäli tässä ei ole ensimmäiseen maailmansotaan liittyvää juttua. Muutamaan muuhun kohtaan tämä sopisi kans. 5. tarinassa olikin jo tämä ensimmäinen maailmansota. Sit oli lisää. Joten heti ekana päätin että tämä tähän kohtaan.

Kirjassa on 100 tarinaa Helsingistä eri vuosina. Jarkko Sipilä vetää niitä rikoskävelyitä Helsingissä ja tarinoi samalla missä mitäkin on tapahtunut. Nyt on kansien välissä tarinoita. Kannen sisäpuolella kartta ja numeroituja ympyröitä mihin tarinat sijoittuvat. Lukija voi tutkia karttaa ja nähdä missä mitäkin on muinoin sekä nykyisyydessä tapahtunut. Erittäin kiinnostavia juttuja.

Tuli huomattua että osaa näitä nykyajan tapahtumia ovat jotkut kirjailijat käyttäneet kirjansa juoneen. Sellaisia olen lukenut montakin ja jotensakin hykerryttävää kun tietää ja muistaa, jos muistaa, että mitä on tapahtunut ja mistä tämä tähän saatu. Tässä kirjassa kerrottiin siitä myrkkyhoitsusta, Aino Nykoppista. Ei ole kauaa kun luin jonku kirjan jossa juonessa juuri samantapainen tarina. Heti muistin että joo tämä myrkkyhoitsu.

Ensimmäiseen maailman sotaan liittyvä tarina oli rautatieaseman rakentaminen. Joka jäi kesken ensimmäisen maailman sodan takia. Toinen oli silloin kun Suomea yritettiin venäläistää. Uusintayritys, mutta homma meni pieleen juuri ton ensimmäisen maailman sodan takia.

Kirjasta varmasti saa enemmän irti he, jotka asuvat Helsingissä. Kotikaupunki ja tutut seudut, varmasti irtoaa enemmän kun paikan päällä näkee mitä nykyään on. Pystyy luomaan jonkinlaisen mielikuvan minkälainen on sillo ollut kun rikos tai muu sen sellainen on tapahtunut. Itseäni kyllä kiinnostaisi tämä kirja kainalossa oppaana katsomaan paikkoja.

torstai 19. huhtikuuta 2018

Jens Henrik Jensen: Hirtetyt koirat



Dekkariklubi jakoi taas kirjaa ja pääsin mukaan. Tästä ehtikin olla jo porinaa. Hoksin kyllä olevani taas samaa mieltä muiden kanssa. Tai ainakin osittain. Sillä minuun tämä ei heti kolahtanut. Meni jokunen tovi ennen kuin tarina veti mukaansa. Sitten tämä olikin aivan loistavan hyvä kirja. Tuli vaan mieleen Seksiä, valheita ja videonauhaa.

Kirjan nimikin selvisi tarinassa miksi tällainen nimi. Ensin omistaja löysi koiransa hirtettynä. Pian sen jälkeen itsekin kuoli. Tällaisia tapauksia alkoi löytyä usiampia.

Niels Oxen, kunniamerkkejä saanut sotilas, joka kärsii traumaperäisestä stressihäiriöstä. Niels on koditon, liikkuu koiransa kanssa. Menee kauan pois metsään lähelle erästä linnaa. Niels halusi käydä katsomassa sitä linnaa. Samalla hän törmää hirtettyyn koiraan. Hän joutuu epäilyksen alaiseksi linnan omistajan, vaikutusvaltaisen diplomaatin murhasta. Niels tulee vedetyksi juttuun mukaan että hän tutkii myös juttua kuka on syyllinen. Niels pääsee yhä lähemmäs kammottavaa salaisuutta.

Kirjailijan kielenkäyttö on rikasta ja runsasta ihan alusta lähtien. Tarinalla hieman nihkeä alku mutta pääsee sitten sisään. Tarina alkaa sujua ja lukijana nautin tekstistä, joka pitää tosi hyvin otteessaan. Niels Oxen, rosoinen ja erittäin mielenkiintoinen hahmo. Pidän todella paljon hänestä. Kiinnostava. Onnekseni tämä on sarja eli lisää kirjoja tulossa. Kyllä, haluan ehdottomasti lukea jatkossakin. Nimi muistiin. Sitte lisää!!!!!

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Hege Storhaug: Islam yhdestoista vitsaus

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 41. Valitse kirja sattumanvaraisesti.



Hege Storhaug, norjalainen kirjailija, poliittinen aktivisti. Kirjoittanut laajan kirjan, joka ilmestyessään vuonna 2015 oli suurimpia bestsellereitä. Myi ensimmäisenä kuukautena 20 000 kpl, vaikka valtamedia jätti huomioitta.

Kyllä, kirja on laaja ja hyvin kirjoitettu. Erittäin paljon tuli uutta opittua. Tätä en voinut nopeasti lukea, sillä niin paljon asiaa ja uusia asioita että oma aikansa meni sulatteluun. Joitakin asioita juuri sellaisia mitä itsekin olen ajatellut. Olikin hytkähdyttävää huomata saman asian kirjoitettuna mutta paljon suorempana mitä itse olen yrittänyt joskus ilmaista.

Kirjassa kuvaillaan Norjan ja Euroopan tilannetta. Suomea ei mainittu kuin yhden kerran, jos nyt muistan oikein. Norjan, Ruotsin ja Euroopan tilanneesta, aivan samaa Suomessa nyt. Mitä muut edellä, Suomi hölmönä perässä. Emme opi. Haluamme tehdä omat virheet itse.

Kirjan alku ahdisti lukea. Oli näitä joukkoraiskauksia. Samaten kirjan loppupuolella oli samaa, se joku peli, missä naisia porukalla ahdisteltiin ja kopeloitiin. Järkyttäviä tilanteita naisille. Niitä vielä yritettiin salata ettei ole tapahtunut, mutta todisteet löytyi. Samaten kun se englantilaisen kaupungin tilanne yritettiin salata ja ei uskallettu puuttua tyttöjen raiskauksiin rasismin pelosta.

R- ja i- sanat. Islamofobia sai alkuunsa jo 70-luvulla. Sitä käytettiin feministejä vastaan. Kun feministit yritti puuttua musliminaisten sortamiseen. Tuo oli itselleni uusi tieto. Olenkin kummastellut miksi feministit ei ole puuttunu näihin asioihin. Onhan, ainakin -70 luvulla. Mut sit he saivatkin tämän i-kortin. Ja kaippa sit sen jälkeen eivät ole uskaltaneet enää.

Uutta oli myös se että muslimit tukivat Hitleriä. Olivat mukana sodassa tappaen juutalaisia. Muslimijohtaja joku oli kirjoittanut kirjeen Hitlerille. Heillä oli oma SS-ryhmänsä 2. maailmansodassa.

Loppupuolella oli ihmisten kokemuksia. Yksi niistä sai epäuskoisesti pään pyöritystä että voiko tämä olla todellista. Norjalaisen naisen pitänyt integroitua Norjassa elämään muslimien kanssa. Kun se nainen sai tarpeekseen, hän muutti toiseen paikkaan. Asui ainoana kristittynä. Siitäkös hänelle suuttuivat että nyt ei integrointi onnistu. Voi hyvinkin olla että Suomi menee perässä. Jonakin päivänä meitä kristittyjä on täällä vähemmän.

Olen joskus yrittänyt ilmaista että heikkoja ruukataan puolustaa. Heikkoja ei saa arvostella, puhua mitään pahaa yms. Tässä oli just samasta kirjoitettu mutta paljon suorempaa. Se oli osaltaan ilahduttava lukea, että en olekkaan ainoa joka ajattelee näin.

Ja paljon paljon muuta. Suosittelen. Lue avoimin mielin. Opit uutta. Mut jos elät pää tukevasti perseessä, älä lue, et saa irti tästä mitään. Pitää herätä ensin huomaamaan mikä on todellinen tilanne ja kaikki ei ole vaaleanpunaista unelmahattaraa.

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Enni Mustonen: Kultarikko

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 29. Kirjassa on lohikäärme.


Halusin lukea tämän nyt kun ei ollu muuta ja saadakseni tämän sarjan päätökseen. Omituista kyllä, teksti tuntu niin tutulta. Olen varmasti tämän joskus lukenut. Sitä en ymmärrä että millo ja ennen kaikkea miksi. Yleensä luen järjestyksessä kirjat ja varsinkin jos on sarja.

Oli ajatuksena pistää tämä ihan toiseen haastekohtaan. Mut lukiessa hoksin että tässähä on lohikäärme ja vieläpä usein mukana. Patsaan muodossa tosin ja ne silmät, mystiset silmät, joka välillä loistaa outoa valoa. 

Trilogian päätösosa ja Heidin tarina. Heidi on ikänsä Saksassa asunut ja matkustaa Lappiin ämminsä luo. Heidi on alussa Hong Kongissa loistohotellissa työharjoittelussa. Hänellä on suhde Martiniin, joka on siellä johtamassa. Ilmeisesti toisetkin tietävät suhteesta. Heidi saa puhelun kotoaan juuri ennen työharjoittelun päättymistä. Äitinsä pyytää Heidiä Lappiin huolehtimaan isoäidistään, joka on ollut kolarissa. Heidi kuulee Martinin vaimosta joka tulee sinne hotelliin. Juuri sopivaan aikaan hän sitten käy ilmoittamassa paluustaan kotiin. Saa hyvän todistuksen.

Suomessa Heidi sitten tutustuu omaan sukuunsa. Tapaa Arttu Savelan. Menee sitten mukaan lomakylään avuksi auttamaan Arttua. Mukaan myös tulee ämmi ja myöhemmin Sinikka, Artun isoäiti. Sinikka ja ämmi olivat molemmat autokolarissa. Lomakylä joutui pulaan kun Artun silloinen naisystävä rosvoo kassan sekä Artun auton. Jättää heidät pulaan. Sitkaalla suomalaisella sisulla porukka saa pidettyä lomakylän kasassa kun tuli englantilaiset vieraat sinne. Vielä kerran Artun exä palaa sinne riehumaan. Paha sai sitten palkkansa kuitenkin julmalla tavalla.

Koko suku vielä kokoontuu lomakylään viettämään juhlaa.

Ihana kirja. Helppolukuista, viihtyisää tekstiä. Enni Mustosen kirjojen parissa viihtyy oikein hyvin.

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Veera Vaahtera: Onnellisesti eksyksissä

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja.



Ystäväni vinkkas kirjasta tai pitemminkin kirjailijasta. Veera Vaahtera on Pauliina Vanhatalon alter ego. Tämä kirja tällä nimellä ensimmäinen.

Emma Aaltonen 27v ja opiskelee. Vielä pitäs tehdä tutkinto valmiiksi. Emma päättyy usein väärien miesten seuraan sekä erittäin huono suuntavaisto. Emma on eksyksissä paikoissa, ihmisissä ja elämässään. Emma päättää sit ystävänsä Sannin avulla saada tutkinto valmiiksi. Sannista onkin tosi hyvä apu Emmalle. Emma hoksii erään kerran puheluita tulleen kolmelta eri mieheltä. Jokainen omalla tavallaan tärkeä. Kenet Emma sitten valitsee. Kaikenlaista ehtii sattua ennen kuin se oikea löytyy.

Tää ihan tyypillinen kevyt, romanttinen ja hauska kirja. Sopivaa luettavaa rankempien jälkeen. Minä pidin. Aion ne muutkin kirjat lukea.

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Jussi Adler-Olsen: Vartija



Carl sai puhelun kesken päiväuniensa töissä osasto Q:ssa. Saarelta kollega pyysi apua ja luonnollisestikaan ei saanut kovin suopeaa vastaanottoa. Jonkin ajan päästä Carlin avun torjunnalla oli kammottavat seuraukset. Näin ollen osasto Q tulee vedetyksi mukaan tutkimuksiin. 17 vuotta sitten suosittu opiskelija tyttö jäi auton alle. Tyttö oli lentänyt korkealle puun oksalle. Miten se on ollut mahdollista. Osasto Q tutkii juttua. Jäljet tuntuu johtavan karismaattisen johtajan luo. Tämä mies on jonkin kultin vetäjä. Palvovat aurinkoa. He ovat silloin olleet siellä alueella. Miehellä tuntuu olevan suhteita moniin naisiin.

Muissa näkökulmissa on kertojina kultin jäseniä ja jäseneksi pyrkiviä. Pirjo-nimi kiinnitti huomioni ja kyllä vain,. suomalaiset sukujuuret. Pirjon lapsuus oli kurja. Häntä syrjittiin perheessäkin. Pirjo otti hatkat. Pirjo vietti aikaansa kaikenlaisen sakin kanssa. Hänestä tehtiin lasuja ja kun tantat oli hakemassa Pirjoa niin hän oli ehtinyt karata ulkomaille. Ähäkuti, tantat. Pirjo tapasi tämän miehen ja hänen kanssaan liikkui. Pirjo rakastui häneen mutta mies ei tuntenut samoin. Pirjo oli kärsivällinen ja odotti pitkään. Pirjo raivasi kilpailijattaret systemaattisesti pois tieltään. Pirjo oli ymmärtänyt väärin erään asian joka sitten johti siihen että Pirjo teki omat ratkaisunsa.

Osasto Q pääsee yhä lähemmäs tätä kulttia. Joutuvat pulaan mutta tulevat pelastetuksi. Lopulta syyllinen selviää kuka ajoi sen opiskelijan päälle.

Osasto Q oli myös hypnoosissa kun se oli ehtona ollut että saivat tietoa lisää tästä kultin johtajasta. Sillä olikin mielenkiintoisia seurauksia. Odottelen jo innolla seuraavaa kirjaa.