maanantai 24. kesäkuuta 2019

Tess Gerritsen: Eloonjäänyt

Dekkarihaasteen kohtaan 4. Dekkari, josta on tehty tv-sarja (tai tv-sarja, josta on tehty dekkari)



Pitkästä aikaa Gerritseniä. En olekkaan vuosiin lukenut. Kerään tätä sarjaa mut taloudellisen tilanteen takia ollut kirjaostot jäähyllä. On kyl edelleenkin. Pikkuhiljaa yritän näitä puuttuvia hankkia.

Pidän valtavasti tästä Rizzoli & Isles -sarjasta. Mukavaa kun telkustakin on tullut. On sitä seurattukin. Nyt en tosin pitkään aikaan kun niitä uusitaan ja sit uudet unohtuu katsoa.

Olikin aivan erilaista tätä lukea kun telkusta nähnyt hahmot. Ihan kuin olisivat heränneet eloon että tiesi miltä kukanenkin näyttää.

Pitkä tauko hidasti hoksottimia kun tässä oli viittauksia tietenkin edellisiin kirjoihin. Mm. Mefisto-klubiin.

Kirjassa peräti kolmella lapsella samanlainen kohtalo. Jokaisen perhe murhataan ja lapsi jää eloon. Sitten vielä sama toistuu että kasvattiperhe murhataan ja taas lapsi jää eloon. Lapset viedään turvaan sisäoppilaitokseen. Siellä on heidän kaltaisiaan oppilaita sekä myös opettajia. Maura menee sinne tapaamaan Juliania. Samalla käy ilmi että sisäoppilaitoksen väki on Mefisto-klubin jäseniä. Koulussakin tapahtuu kuolemia, jotka eivät ole sitä miltä näyttää. Ovatko lapset sittenkään turvassa siellä.

Kirja erittäin mielenkiintoinen ja juoni on ovela. Kuka on kukin ja millä roolilla. Kaikki eivät olekkaan sitä miltä näyttää. Kirja piti hyvin otteessaan. Ei yhtään tarvinnu pingottaa tän kanssa vaan saattoi olla rentona ja nauttia tarinasta. Jännittävä oli. Pidin tästä. Pitäisi joskus koko sarja kerrata, pysyy paremmin mukana ja muistaisi mitä aiemmin on tapahtunut.

torstai 20. kesäkuuta 2019

Golnaz Hashemzadeh Bonde: Olimme kerran

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja



Argh!!!!!! Vähä varoitusta että tää sit sisältää rumia sanoja. Ei kannata mielensäpahoittajien, ammattiloukkaantujien lukea pitemmälle.

Uskomatonta, mitä paskaa kirjoitetaankin. Kirja oli masentava, kamala, oksettava, kauhean katkera ja negatiivinen. En ymmärrä miksi tämmöisiä kirjoitetaan. Huhhuh! En todellakaan voi suositella kelleen tämmöstä. Phyi!

Tuli ihan paha olo lukiessa tätä ja loppumetrit meni selaillessa pikalukuna että en halunnut lukea tätä enempää. Vaikka ymmärrän toki että sairastunut ihminen saattaa käyttäytyä tälleen ja olla vihainen, katkera. Nahid, viiskymppinen nainen sairastui syöpään ja elinaikaa annettiin vähän. Hän purki vihansa ja katkeruutensa ensin tietenkin lääkäriin. Nahid on iranilainen joka pakeni perheensä kanssa Ruotsiin. Kiittämättömältä vaikutti. Kauhean itsekkäältä ja katkeralta.

Yritän ymmärtää miksi ihmeessä tällaista suositeltiin. Masentaakko ne mut halus. En kyl tosin tiedä oliko suosittelija itse lukenut tämän. Makujahan monia, että toki joku voi tykätä. Minulle tämä oli aivan liian kamalaa luettavaa tai sit olin vaan väärällä tuulella että tämä ei nyt napannut.

tiistai 18. kesäkuuta 2019

J. R. Ward: Ikuinen rakastaja

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
Pohjoinen lukuhaasteen kohtaan 7. Kirja unelma-ammatistani



Tämä samalla on viimeinen kirja tuohon Pohjoinen lukuhaasteeseen. Perinteisesti aina valintana tämä.

Mary, ihana vahva Mary. Maryn ammatista ei paljoa puhuta. Mary työskentelee asianajotoimistossa jonkinlaisena sihteerinä tms. Vastaa puhelimeen, arkistoi. Sellainen on minun haaveammatti. Toimistotyö on minulle ihanne ala ja erityisesti asianajotoimisto. Rakastan lakialaa. Mary on aiemmin työskennellyt terapeuttina autistisille lapsille. Mary osaa viittomakieltä. Se on minulle tärkeää. Viittomakieli, maailman kaunein kieli. Kuin kädet tanssivat kertoen tarinoita, asioita, kysyen, käskien, jokellellen, juhlien jne. Kaunista. Ei ole toista samanlaista.

En muista että olisin aiemmin itkenyt tätä lukiessa. Nyt kosketti tämä tarina vahvasti. Joka lukukerralla kokee eri tavoin tämän tarinan. Tämä on Maryn ja Rhagen rakkaustarina. Kirja on myös siksi minulle tärkeä koska tässä kirjassa tapaamme Johnin. John on mykkä, hän kuulee. Hän käyttää viittomakieltä. Mary pääseekin käyttämään viittomakieltä Johnin kanssa. Ihanan liikuttavaa.

Rhage on vampyyri, mustan tikarin veljeskunnan jäsen. Mary taas syöpäsairas ihminen. Mary joutuu Johnin kautta vampyyrimaailmaan mukaan. Mustan tikarin veljeskunta taistelee lessereitä vastaan. Lesserit tapaavat vampyyreja.

Sarja on todella hyvä, mielenkiintoinen. Sydän itkee verta kun emme saa tälle sarjalle halukasta kustantajaa. Kukaan ei ota tätä että saisimme tulevat kirjat käännökseen. J. R. Wardin eli Jessica Birdin Wikipedian sivulla näkee uusia kirjoja paljon tulleen. Ketään ei kiinnosta. Olen kysynyt kysymästä päästyänikin eri kustantamoiden kiinnostusta. Huonolta näyttää. Olen väsynyt. Tunnen olevani yksin asian kanssa, joka yrittää taistella saadakseen kirjoja suomeksi. Faneja löytyy ja uusia faneja tulee sitä mukaa kun lukijat löytää tämän sarjan.

lauantai 15. kesäkuuta 2019

René Goscinny Albert Uderzo: Umpah-pah

Pohjoinen lukuhaasteen kohtaan 11. Alkuperäiskansan (esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit) jäsenestä tai kulttuurista kertova kirja


Kirjastossa kävin sillo jotakin sarjakuvaa etsimässä ja tuli kysyttyä onko olemassa jotakin sarjakuvaa joka liittyy alkuperäiskansaan. Intiaaneihin liittyi tämä Umpah-pah. Joksikeen tuttu kun puoliso ruukaa lukia sarjakuvia, että olen nähnyt näitä. No, nyt sit itselle lukuun. Ei ollut kirjastossa, mutta laittoi tilaukseen. Yllätyin että tämä oli paksu kirja.

Alussa näistä tekijöistä juttua ja muutama ulkomaalainen sarjakuva tästä Umpah-pahista. Sit tuli tarinoita suomeksi. Oli ihan mukava lukea. Hauskoja tilanteita. Myös kuva kun Asterix kättelee Umpah-pahia niin muistin että samat tekijät tekee Asterix-sarjakuvia. Sillä olikin niin tuttua.

Kiinnostava lisä sarjakuvamaailmaan. Kyllä näitä jatkossakin voi hyvin lukea. Aika harvoin tulee sarjakuvia luettua. Piristävää vaihtelua.

Jarkko Sipilä: Uhripeli



Niuvanniemen mielisairaalasta pakenee Mika Kosonen, joka on pahasti harhainen. Mika yritti aiemmin tapaa ex-vaimonsa ja tyttärensä. Joonas Takamäki oli silloin vuorossa ja pelasti heidät. Mika matkaa Helsinkiin ja yrittää etsiä ex-vaimoaan. Hän pääseekin ex-vaimonsa jäljille ja yritti harhauttaa heidät tapaamiseen. Julia Rask, tyttärensä kanssa hoksivat Mikan ja pääsevät pakenemaan. Tapaavat kummallisen naisen joka antaa Julialle yhteystietonsa. Julia lähtee pakoreissulle. Hän ei voi poliisiin ottaa yhteyttä sossutanttojen takia, kun ne oli uhannu huostaanottaa tytön, jos Julia joutuu vielä kerran johonkin hankaluuteen.

Takamäen sakki joutuu olemaan ilman Suhosta. Suhonen siirtyy ajamaan maijaa. Juuri Suhonen toimiikin nappulana jonka avulla poliisit pääsevät Mika Kososen jäljille. Pian sitten nuorempi Takamäki on Kososen kanssa taas kasvokkain.

Hurja tarina. Erittäin mielenkiintoinen, varsinkin nuo mielenterveydestä kuvailut. Miten Mika Kososen ajatusmalli toimii. Jännittäviä tilanteita ja tarina oli nopealukuinen ja piti hyvin otteessaan.

Kielipoliisien mokomat tartuttanut minuunkin virheiden hoksimiset. Yhden virheen bongasin. Ensin oli Tammi ja myöhemmin Tamm. En sitten tiedä kumpi oli oikein. Oli miten oli, ei vaikutusta tarinaan.

Jäädään taas odottelemaan uutta kirjaa. Suosittelen tätä sarjaa. Oikein hyvä.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Antti Korhonen: Poliittinen eläin



Odottelin innolla tätä kirjaa, koska pidin aikaisemmista Väänäs-kirjoista. Tässäkin seikkailee Väänänen. Tää on politiikkaan liittyvä kirja. Oikein hauska tyyli. Pidän valtavasti tästä tyylistä. Osan noiden hahmojen esikuvat tunnisti. Nimiväännökset todella hauskoja. Osaa en tunnistanut, mutta ei se tahtia haitannut.

Joku tappaa kärkipolitiikkoja eri puolueista. Väänänen on joutunut lapsensa hoitajaksi kotiin. Hän saa työkeikan ja lähtee sitten taas takaisin töihin. Katri Jurmala joutuu etsimään lapselle hoitopaikan. Väänänen saa apua Amerikasta. Hän pelastaa yhden huoran ikävästä tilanteesta, jonka seurauksena tulee taas ruumis. Väänänen joutuu kokemaan pohjattoman surun ja kostaa raivokkaasti.
Loppukohtaus oikein huvittava. Mielenkiintoista odotella minkälaista kirjaa seuraavaksi tulee.

Ehdin näitä opettaja Korhosen kirjoja suositella ystävällenikin. Olikin merkannut ylös jonnekki nettisivustolle nämä kirjat ja aikoi lukea. Jos pitää erilaisesta ja ronskimmasta tyylistä, nämä passaa. On kyl just minun tyyliä että pidän näistä. Ainut miinus oli tuo vieraiden kielten käyttö. Minä kun toimin suomeksi, haluan myös lukea suomeksi. Ei haittaa jos sitä on minimaallisen vähän. Lisäksi näissä kirjoissa on todellisten tapahtumien mukaan ottamista juoneen. Se se onkin hauska lukea, miten kirjailijat osaavat käyttää niitä tapahtumia kirjoissaan.

Lisää kirjoja odotellessa Korhoselta. Lisää lisää lisää.

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Leena Lehtolainen: Turmanluoti



Kirjan ja ruusun päivän erikoisteos. Onneksi kirjasto oli hankkinut.

Maria Kallion, mies Antti on alkanut harrastaa metsästystä. Siis mitä? Ihanko totta? Metsästysreissulla sattuu onnettomuus ja yksi metsästäjistä kuolee luotiin. Alkaakin sitten tutkinta että kenen luotiin. Yksi mies syyttääkin heti ensimmäisenä Anttia. Antti tapaa kuolleen puolison, joka ei syytä Anttia. Pian Antti alkaa saada uhkauksia. Marian on vaikea pysytellä erossa ja hän tutkii asiaa myös.

Olipa ovela juoni. Mukavaa että tässä on myös kirjoitettu toistenkin näkökulmasta lukuja. Ensimmäisen kohdalla ihmettelin miksi puhuu minä muodossa ja sitten nimen muodossa. Meni tovi tajuamisessa että niin nämä onkin eri henkilöt ja tässä kertojana on tämä toinen.

Kirja piti hyvin otteessaan ja oli paljon asiaa saatu mukaan vaikka kirja on ohut ja lyhyt. Ei haitannut yhtään. Lehtolaisella on kyllä tosi mahtava kyky saada hyvä tarina. Jäi niin erityisesti mieleen nuo toisistakin näkökulmista kirjoitetut luvut. Ne toi hyvän lisän tarinaan. Pidin erittäin paljon siitä.

lauantai 1. kesäkuuta 2019

Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois

Pohjoinen lukuhaasteen kohtaan 15. Afrikkalaisen tai aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja



Etsiskelin kirjastossa tähän kohtaan sopivaa kirjaa. Tämä kiinnitti huomion ja takakannen tekstin perusteella arvelin että vois olla kiinnostavakin. Totta tosiaan, niinpä olikin.

Kertoo perheestä, jossa on lapsettomuutta. Kaikki jankkavat että millo lapsia. Nuoripari yrittää parhaansa. Anoppi saa tarpeekseen ja kiikuttaa taloon toisen vaimon. Siitä seuraa sitten omat ongelmansa. Takakannen perusteella ei voisi uskoa minkälainen tarina tämä on. Erittäin mielenkiintoinen. Samalla siellä on poliittista kuohuntaa. Ne niinkään ei minua kiinnostanut. Enemmän olin tästä lapsettomuus-, perhe-elämästä kiinnostuneempi.

Kirja aiheutti kyllä hämmennystä eräästä asiasta. Moniavioisuus ja kristillisyys. En ymmärrä. Mun mielestä nää on poissulkevia asioita keskenään. Oletin uskonnon olevan joku muu, mutta kävi ilmi että kristillinen. Tokihan voi kristillisissäkin olla tällaisia suuntauksia tai sit kyseisen maan oma tapa. En tiedä. En ole perehtynyt ja ei niin paljoa kiinnosta että googlaisin. Ehkä joskus kun siltä tuntuu.

Kirjaa kyllä suosittelen. Hyvin oli kirjoitettu ja kiinnosti aihepiiriltään.