sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Pauliina Susi: Pulssi




Oi, olen päässyt Pulssin takakanteen.

Jatkoa kirjoille Takaikkuna ja Seireeni. Pulssissa seikkaillaan Lapissa. Ihanat maisemat. Kirjan tarina saa pulssin todellakin sykkimään ja kiihtymään. Jännitystä riittää kuinka Leia selviytyy erämaamökissä tekoälyn kanssa. Timo Ratanen huijaa Leian tapaamiseen ja vie hänet mökille, koska halusi keskustella Leian kanssa. Leia jää yksin mökille. Tekoäly alkaa puhua.

Leian ja tekoälyn vuoropuhelut ovat kyllä aivan erinomaisia. Huvittavia suorastaan. Voin sieluni silmin kuvitella Leian suuttumuksen ja turhautumisen tekoälyn vastauksiin. Hihhihhihhih. Loistavaa kertakaikkiaan.

Minä kyllä pidän siitä että jännittävissä kirjoissa on myös huumoria ja jotakin hauskaa. Silloin kirja on kaiken kattava. Minusta on kiva elää koko tunneskaala läpi lukiessa.

Tämä näemmä onkin sarjan viimeinen osa, koska trilogia. Jäädään mielenkiinnolla odottamaan mitä seuraavaksi tulee Pauliina Sudelta. Minusta hänen dekkarit ovat hyviä. Lisää tällaista.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

Arttu Tuominen: Hyvitys



Jatkoa kirjalle Verivelka. Sattui osumaan pikalaina kirjastossa eteen ja halusin ottaa. Onnistuin ajoissa lukemaan. Lukuintoa minulla ei ole ollut lähes vuoteen. Ei vain pysty. Pikkuhiljaa.

Tässä kirjassa pääsemme tutustumaan paremmin Henrik Oksmaniin eli Härkään. Hänellä on salaisuus jonka ilmituleminen voisi tuhota hänen uransa, elämänsä.

Ravintolassa räjähtää pommi. Paikka on homoseksuaalien suosima paikka. Piakoin sitten Lähettiläs laittaa vihaa tihkuvan videon nettiin. Etsintä alkaa. Samalla katoaa isä ja poika, jotka ovat jehovia. Ravintolan asiakkaita etsitään. Toinen on kuuluisa muotoilija, mutta kuka onkaan hänen seuralainen, jota ei tunnu löytyvän mistään.

Oikein mielenkiintoinen ja hyvin mukaansa tempaava kirja. Oksmanin hahmosta tehty kiinnostava ja hyvällä tavalla kerrottu hänestä. Ainakin minut sai tuntemaan sympatiaa. Jo ensimmäisessä kirjassa kävi ilmi että Jari Paloviita on kuulovammainen poliisi. Ihan mahtavaa. Odotan mielenkiinnolla seuraavia kirjoja kuinka hahmot kehittyy ja mitä kaikkea tapahtuu. Tää on oikein hyvä kokonaisuus. Jännittävää nähdä mitä kaikkea vielä tulee tapahtumaan.

Arttu Tuominen, hän on taitava tarinan kertoja ja saa hyviä kirjoja aikaiseksi. Lisää tällaista. Suosittelen todellakin.                   

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Danielle Miettinen: Juokse, Jaakko, juokse!



Pitkästä aikaa. Blogia en ole päivittänyt aikoihin ja syy siihen että en vain pysty lukemaan. Yrittelen hieman ja jaksaminen on sitä sun tätä. Tämän Jaakon tarinan halusin lukea ja onnistuin. Loppua venytin että kirja kestäisi pitempään. Jotkut kirjat jää silleen kuin pelastusnuoraksi josta ei vain halua irroittaa. Tämä oli yksi niistä.

Somessa tuli tutustuttua Pirttiahoihin heidän bloginsa kautta. Hoksin kyl että Jaakosta kirja tulossa. Laitoinkin sen meidän kirjaston hankintaehdotuksiin. En tiedä ovatko hankkineet. Kirjastot ovat kiinni. Hoksin sitten Sana-lehden haastattelun Jaakosta. Täältä ja se vaikutti. Jaakon profiilissa olikin keskustelua aiheesta. Kävin sit nykäisemässä hihasta ja kerroin hieman omasta tilanteesta. Sovittiin että laittaa mulle tän kirjan ja maksan sen.

Kirja tuli ja aloitin sitä. Hyvin veti mukaansa. Hyvin kirjoitettu ja rohkeaa tekstiä, suoraa puhetta. Jaakon elämä yhtä kamppailua. Suuri isän ikävä. Isän jolle mikään tuntunut kelpaavan. Työssään vakava loukkaantuminen. Kariutunut avioliitto. Mielen murtuminen. Uskovallakin voi mieli murtua ja tarvitsee apua. Onneksi sai sitä. Jeesus ei hylkää silloinkaan kun kaikki näyttää täysin mustalta ja pimeältä. Hometaloja, terveydellisiä ongelmia. Seksuaalisia asioita myös, joista oli hyvä lukea, sillä näistä ei yleensä puhuta. Jaakko tapaa nuoren Jaakon sekä vanhan Jaakon kahvilassa. Lopussa sitten vielä oman isänsä. Poikien kanssa oli hyvät keskustelut.

Jaakosta koulittiin hyvä työntekijä Jumalalle. Hän ymmärtää omien kokemustensa kautta. Erittäin tärkeä sanoma se Armo. Se riittää.

Suosittelen kyllä kirjaa todellakin monelle. Kävi sinänsä hauskasti. Sain tuplakappaleen. Mulla oli silloin vieraana pappi ja diakonissa. Keskustelimme avioerosta, vihasta, vahingonilosta, saunan taakse toivomisesta. Se oli hyvä, vapauttava keskustelu. Posti tuli niin Jaakon kirja tupsahti mukana. Pappi ilmoitti haluavansa ostaa sen ylimääräisen. Otin Jaakkoon yhteyttä ja sehän sopi. Tuumasin että taisi olla Jumala asialla, kaikki päättyi hyvin.

Kaikkea hyvää Jaakolle ja Iirikselle. Kiitos kun olette olemassa. Kiitos että sain teihin tutustua.