sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Danielle Miettinen: Juokse, Jaakko, juokse!



Pitkästä aikaa. Blogia en ole päivittänyt aikoihin ja syy siihen että en vain pysty lukemaan. Yrittelen hieman ja jaksaminen on sitä sun tätä. Tämän Jaakon tarinan halusin lukea ja onnistuin. Loppua venytin että kirja kestäisi pitempään. Jotkut kirjat jää silleen kuin pelastusnuoraksi josta ei vain halua irroittaa. Tämä oli yksi niistä.

Somessa tuli tutustuttua Pirttiahoihin heidän bloginsa kautta. Hoksin kyl että Jaakosta kirja tulossa. Laitoinkin sen meidän kirjaston hankintaehdotuksiin. En tiedä ovatko hankkineet. Kirjastot ovat kiinni. Hoksin sitten Sana-lehden haastattelun Jaakosta. Täältä ja se vaikutti. Jaakon profiilissa olikin keskustelua aiheesta. Kävin sit nykäisemässä hihasta ja kerroin hieman omasta tilanteesta. Sovittiin että laittaa mulle tän kirjan ja maksan sen.

Kirja tuli ja aloitin sitä. Hyvin veti mukaansa. Hyvin kirjoitettu ja rohkeaa tekstiä, suoraa puhetta. Jaakon elämä yhtä kamppailua. Suuri isän ikävä. Isän jolle mikään tuntunut kelpaavan. Työssään vakava loukkaantuminen. Kariutunut avioliitto. Mielen murtuminen. Uskovallakin voi mieli murtua ja tarvitsee apua. Onneksi sai sitä. Jeesus ei hylkää silloinkaan kun kaikki näyttää täysin mustalta ja pimeältä. Hometaloja, terveydellisiä ongelmia. Seksuaalisia asioita myös, joista oli hyvä lukea, sillä näistä ei yleensä puhuta. Jaakko tapaa nuoren Jaakon sekä vanhan Jaakon kahvilassa. Lopussa sitten vielä oman isänsä. Poikien kanssa oli hyvät keskustelut.

Jaakosta koulittiin hyvä työntekijä Jumalalle. Hän ymmärtää omien kokemustensa kautta. Erittäin tärkeä sanoma se Armo. Se riittää.

Suosittelen kyllä kirjaa todellakin monelle. Kävi sinänsä hauskasti. Sain tuplakappaleen. Mulla oli silloin vieraana pappi ja diakonissa. Keskustelimme avioerosta, vihasta, vahingonilosta, saunan taakse toivomisesta. Se oli hyvä, vapauttava keskustelu. Posti tuli niin Jaakon kirja tupsahti mukana. Pappi ilmoitti haluavansa ostaa sen ylimääräisen. Otin Jaakkoon yhteyttä ja sehän sopi. Tuumasin että taisi olla Jumala asialla, kaikki päättyi hyvin.

Kaikkea hyvää Jaakolle ja Iirikselle. Kiitos kun olette olemassa. Kiitos että sain teihin tutustua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti