lauantai 7. huhtikuuta 2018

Enni Mustonen: Kultarikko

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 29. Kirjassa on lohikäärme.


Halusin lukea tämän nyt kun ei ollu muuta ja saadakseni tämän sarjan päätökseen. Omituista kyllä, teksti tuntu niin tutulta. Olen varmasti tämän joskus lukenut. Sitä en ymmärrä että millo ja ennen kaikkea miksi. Yleensä luen järjestyksessä kirjat ja varsinkin jos on sarja.

Oli ajatuksena pistää tämä ihan toiseen haastekohtaan. Mut lukiessa hoksin että tässähä on lohikäärme ja vieläpä usein mukana. Patsaan muodossa tosin ja ne silmät, mystiset silmät, joka välillä loistaa outoa valoa. 

Trilogian päätösosa ja Heidin tarina. Heidi on ikänsä Saksassa asunut ja matkustaa Lappiin ämminsä luo. Heidi on alussa Hong Kongissa loistohotellissa työharjoittelussa. Hänellä on suhde Martiniin, joka on siellä johtamassa. Ilmeisesti toisetkin tietävät suhteesta. Heidi saa puhelun kotoaan juuri ennen työharjoittelun päättymistä. Äitinsä pyytää Heidiä Lappiin huolehtimaan isoäidistään, joka on ollut kolarissa. Heidi kuulee Martinin vaimosta joka tulee sinne hotelliin. Juuri sopivaan aikaan hän sitten käy ilmoittamassa paluustaan kotiin. Saa hyvän todistuksen.

Suomessa Heidi sitten tutustuu omaan sukuunsa. Tapaa Arttu Savelan. Menee sitten mukaan lomakylään avuksi auttamaan Arttua. Mukaan myös tulee ämmi ja myöhemmin Sinikka, Artun isoäiti. Sinikka ja ämmi olivat molemmat autokolarissa. Lomakylä joutui pulaan kun Artun silloinen naisystävä rosvoo kassan sekä Artun auton. Jättää heidät pulaan. Sitkaalla suomalaisella sisulla porukka saa pidettyä lomakylän kasassa kun tuli englantilaiset vieraat sinne. Vielä kerran Artun exä palaa sinne riehumaan. Paha sai sitten palkkansa kuitenkin julmalla tavalla.

Koko suku vielä kokoontuu lomakylään viettämään juhlaa.

Ihana kirja. Helppolukuista, viihtyisää tekstiä. Enni Mustosen kirjojen parissa viihtyy oikein hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti