maanantai 24. lokakuuta 2016

Arttu Tuominen: Muistilabyrintti



Muutaman kerran hoksinut Dekkariryhmästä näitä Tuomisen kirjoja kehuttavan. Ystävänikin viime aikoina usiampaan otteeseen. Niinpä sit päätin itsekin kokeilla että mimmonen.

3 päähenkilöä. Vanhempi rikoskonstaapeli Janne Rautakorpi, poliisitutkintoa suorittava entinen huippuyleisurheilija Liisa Sarasoja ja terveystarkastaja Jarkko Kokko.
Janne joutunut perheineen pahaan autokolariin 15 vuotta sitten. Hän taisteli itsensä kuntoon ja palasi töihin. Onko sittenkään kaikki kunnossa. Janne on luurankomaisen laiha ja sairaannäköinen.
Liisa on hyvännäköinen nuori nainen, tarkka, älykäs.
Jarkko taas on juoppo, alkoholisti, joka joutuu taistelemaan työpaikastaan.

Tapahtumapaikkana on Pori. Rajuja mielenosoituksia Liisantorille pystytettävästä teollisuusneuvoksen patsaasta. Viemärikaivosta löytyy naistoimittajan ruumis. Joen uimarannat ovat jo kolmatta kesää suljettuna joessa havaittujen bakteerilöydösten takia. Kun joessa alkaa lisäksi esiintyä selittämättömiä kalakuolemia, Jarkko alkaa tutkia asiaa. Jokainen näistä kolmesta päähenkilöstä saavat kokea monenlaista pahuutta.

Katsoin sisäkannesta Tuomisesta lyhyen kuvauksen. Nuori mies ja esikoisteos. Kirja yllätti täydellisesti. Tämä oli todella hyvä kirjoitus. Erittäin monipuolinen. Mielenkiintoinen tuo surun käsittely miten naiset ja miten miehet käsittelee surua. Se oli jollain tapaa uusi asia mutta kun sitä pohti niin hoksi että tuohan on juuri noin. Kirjassa oli yllättäviä käänteitä. Loppua kohden kun ajatteli että nyt tämä selvisi ja loppuu, mutta ei, lisää uutta käännettä ja jatkuu ja jatkuu. Tämä kyllä piti todella hyvin otteessaan ja halusi lukea. Tosin mun pääkoppa vaatii välillä jähtymistä että tauottelin ja palasin sit lukemaan. Loppu oli yllättävä. Siis ihan vau. Nuori mies, esikoisteos ja näin taitavasti kirjoitettu. Porhalsin heti varaamaan sen seuraavankin kirjan ja odottelen mielenkiinnolla minkälainen. Sitäkin on kehuttu että uskon sen olevan hyvä.

Todellakin voin suositella tätä kirjaa. Kertakaikkisen mahtava.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti