Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 15. harrastus, liittyy harrastukseen, 38. mennään naimisiin, 39. ikääntymisestä ja 47. kahden haastekohdan kriteerit
Varasin jo viime syksynä tämän kirjan ja sain sen nyt vähän aikaa sit käsiini. Olipa kyl luetunki näköinen tää kirja.
Kirjan on toimittanut Jarkko Sipilä. Marko Lönnqvistin elämän tarina. Hän oli mukana moottoripyöräkerhossa, MC Cannonballissa 8 vuotta. Kirjan tarina on kolmessa osassa: Nousu, Uho ja Tuho. Nousu kertoo nuoruudesta, Uho jengielämästä ja Tuho ajasta vankilan jälkeen. Erittäin mielenkiintoinen kirja.
Alussa pistin huomioon että täähän on samaa tyyliä kuin Juha Vuorisen kirjat. Minuun kolahti ja tykkäsin lukea. Alussa on sanastoa, mikä on erittäin hyvä asia. Monet ilmaisut olivat minulle vieraita ja sainpa nyt kerranki selville sen yhden ilmaisun selkeellä suomen kielellä että mitä se tarkoittaa. Ei jäänyt epäselväksi enää. Niin tosiaan, kirja alkaa kyllä rajulla kuvauksella, joka on myöhemmässä vaiheessa mukana myös.
Elämä on ollut rajua ja rankkaa. Kirja avaa aihetta hyvin sillä ei ole ennestään tuttua minulle ainakaan. Monenlaisia tuntemuksia sai kokea. Välillä nauratti kovastikin huumori ja tilannekoomiikka ja välillä taas suututti niin maan perusteellisesti epäreiluus. En sanatarkkaan ilmaisua enää muista mutta se oli kyl niin totta kun olla ja osaa. Tässä tapauksessa oli kysymys poliisista. Omassa kokemuksessa ei nyt poliisi mutta jokin muu asia tai henkilö. "Kun poliisia tarvitaan, sitä ei varmasti näy, mutta kun sitä ei sais olla paikalla, ovat aivan varmasti paikalla ja näkyvissä." Repesin ihan kunnolla tuota että tuo on niin totta. Epäreilulta tuntui taas se eräs tuomio josta puuttu todisteet ja kaikki ja silti tuomittiin. Haloo, hei, ei noin voi toimia. Kyllä suututti.
Kirjassa kohtauksia matkustelusta, ajamisesta, kerhosta, ihmissuhteista. Voin kyllä suositella, hyvin kirjoitettu kirja. Mielestäni Lönnqvist osaa kirjoittaa ja toivottavasti jatkaisi kirjoittamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti