Ah, vihdoinkin tämän sain lukuun. Pitkä oli varauslista kun tämän varasin. Ihanaa vaihtelua lukemiseen. Pasasen perhe on kyllä niin ihana. Harmi että tämä on sit tän sarjan viimeinen osa. Ystäväni kanssa juttelin tästä ja samalla googlasin tietoa. Löysin sit Eve Hietamiehen haastattelun, jossa kertoi että sarja ei jatku. Ystäväni kaa puhuttiin että seuraavassa kirjassa Paavo olis varmaan murrosikäinen. Haastattelun luettua ymmärsin kyllä miten vaikea oli kirjoittaa jatkoa. Tätäkin kirjaa piti usiamman kerran kirjoittaa uusiksi.
Paavo Pasanen aloittaa koulun. Kirja kyllä kertoo monista asioista mitä pienen koululaisten työssä käyvät vanhemmat kohtaa. Miten lapsi herää, menee kouluun niinä aamuina kun vanhemmat ovat jo menneet töihin tai kirjan tapauksessa Antti-isä. Kokeiltu kelloa ja sit kännykkää. Kaikenlaisia ongelmia tulee esille. Antti joutui usiamman kerran tulemaan töistä kotio auttamaan Paavoa millo missäkin asiassa. Sama päti koulun jälkeen. Paavolla (sekä Antilla) meni sukset ristiin iltapäiväkerhon tädin kanssa. Itsellä jäi mieleen että se täti kyl totaalisesti väärällä alalla. Aivan hirviö. Hyi!
Pasasen perhe sai kutsun Jannen asuntolaan vakavaan palaveriin. Jannelle sattunut jotakin mullistavaa. Siitä sit monenlaista palaveria. Janne suuttuu ja karkaa. Muuttaa sitten Antin ja Paavon luo. Antti puolustaa Jannea. Olen kyllä tismalleen samaa mieltä Antin kanssa.
Antti ja Enni ne toisista tykkää, mut sanotuksi ei vain saa. Anttikin yhtyy toisten kuoroon ja sanoo Ennille suorat sanat. Enni loukkaantuu. Missään muualla Enni ei ole saanut olla rauhassa kyseisestä aiheesta kuin Antilla. Heidän välit menee poikki.
Antille tulee sit se musta hetki että hän romahtaa. Työpaikka hankkii apua Antille. Antti vain nukkuu ja itkee. Sinä aikana Jannesta kasvaa vastuullinen. Janne ja Paavo yhdessä hoitaa kotia, siivoaa, tekee ruokaa. Kun vihdoin Antti herää, hän ihmettelee kuka täällä on siivonnut. On aivan ällistynyt että Janne ja Paavo osanneet. Antti alkaa sitten pikkuhiljaa toipua ja palaa töihinkin.
Tämän luki ihan ahmimalla. Ihana tarina. Voi kyllä suositella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti