Kun tämä ilmestyi, luulin nimen perusteella tätä värityskirjaksi, siis kirjaksi, jota väritetään. Yhteen aikaanhan oli muotia aikuisten värityskirjat. Tarkemmin tutkittua, tämä onkin romaani, tekstiä. Paastokin sitten ilmestyi ja kiinnosti että haluan lukea. Nyt osui silmään kirjastossa tämä ja otin lukuun.
Markosta tiesin kyllä sen verran että musiikki-alalla. Minulle se ei enää ole vuosikymmeniin ollut tuttua, joten en siltä saralta ole seurannut. Nyt kirjan myötä tuli tutustuttua hieman. Voi vain sanoa että arvostan häntä. Kirja oli oikein avaava ja mitä netistä googlasin, hoksin riemukseni että Marko on absolutisti. Woohoo! Aivan mahtavaa! Se on asia mitä minä arvostan todella korkealle.
Kirjaan siis. Läpileikkaus Markon elämästä. Luvut sopivan pitkiä. Kyllä tuo kouluaika ja etenki Markon kokema koulukiusaaminen sai aivan raivostumaan. Voi hyvät hyttyset että olin sitten vihainen. Toi niin elävästi mieleen omat kokemukset. Onneksi kirjassa oli kohtaus kun se pahin kiusaaja joutui kohtaamaan vahvemman ihmisen joka antoi takaisin. Hurrasin. Kerranki. Uskon vahvasti siihen että pahat saa vielä palkkansa tavalla tai toisella. Joskus hekin kohtaa voittajansa. Marko on minua parempi ihminen, hän kykeni antamaan anteeksi niille, jotka eivät edes anteeksi pyytäneet. Minä en kykene samaan. En vaikka kuinka yritän. Asia erikseen niille, jotka anteeksi tulee pyytämään. Sitä päivää odotellessa. Ehdin kyllä kupsahtaa ennen kuin se päivä koittaa.
Marko on saanut elämäänsä iloa ja onnea. Toivon sitä hänelle jatkossakin. Erittäin vahva suositus tälle kirjalle. Aion sen toisenkin lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti