Päivi Lukkarila - Emilia Mäkinen: En ikinä luovuta

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 45. Kirjan nimessä on kieltosana
Pohjoinen lukuhaasteen kohtaan 4. Kirja, jonka nimessä on kieltolause

Kirjastossa etsin haasteisiin sopivia kirjoja. Tämän bongasin jossa on tuo kieltosana. Vähä vilkaisin takakannen tekstiä että mimmonen tää on. Ahaa, sairaudesta taistelua ja harrastaa ratsastusta. Nuorten kirja. No, otin sit matkaan.

Kirjan aloittaminen oli vaikeaa kun edellinen kirja oli niin hyvä. Pääsin sit alkuun. Jossakin välissä alkoi raksuttaan että hetkinen, tämähän on vissiin tositarinaa. Noi kirjaston tarrat on aina ikävästi liimattu takakannen tekstien päälle niin ei pääse lukemaan kaikkea mitä sinne on laitettu.

Kirja on hienosti kirjoitettu. Emilia Mäkinen sairastui leukemiaan ja kirja kertoo hänen taistelustaan sekä ratsastusharrastuksesta. Emilia piti blogia, harrasti valokuvausta ja julkaisi kuvia blogissaan. Kirja kertoo ystävyydestä ja sinnikkyydestä. Emilia ei luovuttanut. Emilia ystävystyi nuoremman Julian kanssa. En nyt paikantanut Julian ikää, mut ei kaiketi kovin iso ikäero ollut. Siihen jopa ammatti-ihminenkin meni puuttumaan että eikö Emilialla ole ikäisiään kavereita. En ymmärrä tätä. Eihä tyttöjen ikäero tainnu olla ees kovin iso. Juliasta tuli todella tärkeä tuli Emilialla, iästä huolimatta.

Tuli ystäväni kanssa turistua ja samalla mainitsin että luen tätä ja etsin hälle netistä kirjan että tutustuu. Samalla vauhtia tuli etsittyä Emilian blogi kun lukiessa monta kertaa oli mielessä. Minul ei tässä vaiheessa ollu hajuakaan miten oli käynyt. Katoin vaan että viimisin päivitys oli 2013. Samalla tuki googletessa tuli muitakin sivuja hakusanalla. Muistin lehden sivun ja päätin palata kattomaan. Voi että iski pohjaton suru. Emilia ei selvinnytkään. Se tuntui aivan älyttömän musertavalta. Kirja teksti ja tyyli ei ollenkaan viitannut siihen vaan minusta teksti oli reipasta, positiivista, iloista vaikka toki rankka aihe mutta ei mitenkään mässäilty surulla, maassa makaamisella jne. Vaan Emilia löysi elämässä positiivisia asioita. Sen jälkeen lukikin kirjaa ihan eri tunnelmissa. Meni voimakkaasti ihon alle. Halusin ajatella että hän selviää ja paranee.

Kirjaa toki suosittelen. Oikein hyvin kirjoitettu. Kirjan lopussa on Emilian blogin osoitteet. Niitä ilmeisesti onkin kaksi. Yhden silloin kävin katsomassa.