Pitkästä aikaa Dekkariklubi tarjos kirjaa arvioitavaksi. Tietysti osallistuin ja onneksi mahduin mukaan. Kiitoksia vaan kirja.fi:lle.
Pidän kovasti Arttu Tuomisen kirjoista. Eikä tämäkään petä. Oikein loistava kirja. Hoksin jo aiemmin että Artun kirjoissa henkilöt ovat inhimillisiä. Ykskään ei oo läpensä hyvä, täydellinen eikä läpensä paha. Jokaisessa on jotakin hyvää, mutta myös jotakin pahaa tai arveluttavaa. Tässä oli erittäin mielenkiintoiset hahmot ja ne luurangot kaapissa tekivät heidät todella kiinnostaviksi. Halu tietää miten kehittyvät ja pärjäävät niiden asioiden kanssa. Todellista luovuutta. Mikä parasta, päähenkilö on kuulovammainen. Ihastuin ikihyväksi. Jatkoa odotellessa.
Kaunis tarina poikien ystävyydestä. Se on niin vahva että kävelee jopa lain yli. Kolme koulukaveria, jotka ovat nykyisin poliisi, rosvo ja toinen rosvo, joka oli myös kiusaaja. Tiet erkanneet koulun jälkeen. Nykyajassa sitten törmänneet yhteen. Yksi tappaa toisen ja poliisi tutkii.
Jari Paloviita on poliisi ja hän hätkähtää kun kuulee surmasta epäillyn nimen. Muistaa. Hänen paras kaveri kouluajoilta. Samalla monta muuta muistoa pulpahtaa pintaan. Ne eivät ole kauniita muistoja. Välillä kertomus etenee kouluajoille. Hurjaa meininkiä. Tunteet nousi pintaan raa'an kiusaamisen takia. Todella voimakas tunnereaktio. Se oli raakaa. Mutta mutta.... näistä ei voi hyssytellä eikä piilottaa päätä perseeseen kieltämättä tämmöisiä asioita. Koska niitä todella oikeastikin tapahtuu. Siksi hyvä että tämä otettu esille. Joskus lapset ja nuoret osaavat olla todella raakoja kiusaamisen kanssa.
Kirja oli erittäin JÄN-NIT-TÄ-VÄ!!!!! Siis ihan vau! Erittäin vahva suositus tälle. Arttu Tuominen osaa asiansa. Ja mahtavaa että jatkoa piisaa. Kivakiva. Sitte lisää!!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti