No nyt luettu tämäkin. Ollut pitkään lukulistalla. Normisti ahnehtinut uutuudet, mut ne tahtoo tulla kerralla usiampi että sit helisemässä näiden kaa. Otin sitten toisen tavan mut jään jälkeen auttamattomasti. Nyt satuin saamaan Dekkariklubista Artun uutuuden arvosteluun, niin halusin tämän sarjan lukea loppuun eli Leipurin vielä, joka on sarjan viimeinen osa.
Huuh, olipa hyytävän jännittävä kirja. Alussa tulikin jo sellainen hmm....ei kai? .... HMMM....EI KAI?! olotila. Loppuun päästyä huokaisi että onneksi olin väärässä.
Eero Kataja, eläkkeellä oleva poliisin väkivaltayksikön esimies löytyy kotoaan surmattuna. Samalla keittiön seinältä löytyy lasten loru leipurista. Se yhdistettiin vuosituhannen alun Leipuri-murhiin. Janne Rautakorpi kutsutaan mukaan tutkimukseen avuksi, koska hän oli silloin Leipurin tapausta tutkimassa. Janne joutuukin elämänsä taisteluun.
Mielenkiintoisia henkilöitä ja erittäin hyvin kuvattu. Välillä ollaan nykyajassa, välillä menneisyydessä. Jännittävä seurata kuka on nykyajan Leipuri. Jokaisesta paljastuu uusia asioita. Runsaasti erilaisia tapahtumia. Selkeesti asioista on otettu selvää. Mielenkiintoisia nämä pedofiilin haastattelut kun poliisit kävivät kyselemässä. Kirja olisi oivallisen sopiva mielenterveys-kohtaan mut olen sen ehtinyt täyttää. Ammatti-kohtaan sopii.
Kirjan loppu on sopiva, vaikka en ole ihan varma pidinkö. Laulun sanoja en jaksanut alkaa kääntään suomeksi. Oma kielitaito ei riitä ulkomaan kielille.
Vielä tässä ajattelin ja muistelin alun kirjoja. Ainakin yksi oli samanlainen että asioita ja tapahtumia riitti ihan loppumetreille. Sivuja ei ollut montaa enää jäljellä ja sitä ajatteli että tämä kohta loppuu, mutta tapahtumia riitti edelleen ja uudelleen ja vieläkin. Vau! Hieno taito. Pidän kyllä kovasti Arttu Tuomisen kirjoista. Ehdottomasti suosittelen. Onneksi uusi kirjasarja tuli että pääsemme vielä nauttimaan hyvistä kirjoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti