Olipa tämä erilainen kirja. Alussa hieman oudolta tuntui lukea mutta tottui sitten. Kertoo Kionasta, joka asuu Manihiki-atollilla ja työskentelee helmifarmilla. Kiona sukeltaa. Taitavasti kirjoitettu miten puhutellaan siellä. Sellainen kohtelias kieli. Vanhempia puhutellaan esim. Äiti Evelyn, Isoäiti Vaine, Isä Tane jne. Kiona uskoo Jumalaan ja lukee paljon kirjoja. Kirjassa myös kerrotaan niistä kirjoista mitä Kiona lukee. Osa tuttuja, osa taas ei.
Eräänä aamuna purjevene juuttuu riutalle. Siellä on mies, joka pelastetaan. Kiona ja äitinsä hoitavat miestä. Ruotsalainen Erik, vai onko sittenkään. Hän ja Kiona rakastuvat. Perustavat perheen. Erään välikohtauksen seurauksena Erik joutuu myös mukaan lehti-juttuun. Sen takia sitten ne, joka ajavat Erikiä takaa, tulevat hakemaan hänet. Erik vannottaa Kionaa että he eivät saa tuntea ja lapset pitää piilottaa, erityisesti tytär, joka on perinyt isänsä vaaleuden. Erik lähtee suosiolla miesten mukaan. Vuosia myöhemmin Kiona lähtee etsimään Erikiä.
Kiona jää Amerikkaan odottamaan lentoa Lontooseen. Sattuneesta syystä hän ei pääsekkään hotelliin vaan joutuu etsimään toisen. Kiona ryöstetään ja hakataan. Se oli ahdistavaa luettavaa. Kiona joutuu sairaalaan ja tapaa siellä Clayn. Clay ottaa hänet siipiensä suojaan. Kiona elää heidän kanssaan. Claylla on monta asukasta asunnossaan.
Paljon myöhemmin Clay ja Kiona lähtevät yhdessä etsimään Erikiä. He joutuvat monenmoiseen seikkailuun.
Kirja oli todella taitavasti kirjoitettu. Erittäin hyvä juoni. Sen tajuaa vasta kirjan luettua kun asioita alkaa miettiä. Vau! Lukiessa hieman oudoksutti kieli mutta se minusta kuului tarinaan. Onnistunut teos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti