Dekkariklubi jakoi taas kirjaa ja sain tämän lukuun. Olen jonku Hautalan kirjan aiemmin lukenut ja muistin että erikoinen. Tiesin yhden kaverini pitävän tosi paljon Hautalan kirjoista.
Alku oli tosi kiinnostava. Lukiessa eteenpäin ajatukset palasi alkuun että mitä tapahtui, kuka se oli. Levälunta on oikeasti olemassa. Sieltä on löydetty luurankoja. Tarinassa Meeri palaa lapsuudenkotiinsa vuosien jälkeen. Meerin isä on kuollut, äiti on hauras puhumaton vanhus ja veli on joutunut psykiatriseen hoitolaitokseen. Meeri tapaa entisen kaverinsa Jyrin. He viettää aikaa yhdessä. Jyri kertoo biologiasta, jota hän on opiskellut ja samoin Leväluhdasta. Meeri suuttuu kun ei kestä kuunnella niitä asioita. Meeri löytää kotitalostaan kammottavan esineen jonka veljensä on piilottanut. Leväluhta vetää oudolla tavalla ihmisiä edelleen puoleensa.
Tarina oli mielenkiintoinen ja erikoinen. Teksti on sujuvaa ja nopeaa lukea. Pääosin helppotajuista mutta mukaan mahtuu vaikeampaa osuutta esim. biologia-jutut ja osa noista yliluonnollisista jutuista. Loppuvaiheessa vasta tuntui että pääsee tarinaan sisään mutta heitti sit liki samantien ulos. Kaikkia asioita en ymmärtänyt. Lukihan tämän, mutta en pysty sanomaan tykkäsinkö vaiko en. Jäi vähän sille välille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti