Jokunen vuosi sitten tulin tutustuneeksi Mika Niikkoon sosiaalisessa mediassa. Muutaman kerran tullut juteltua. Vinkkasinkin vaalien aikaan Mikalle lasten ja nuorten jostakin sivusta, Mika lähtikin heti innolla mukaan. Minulle on jäänyt Mikasta hyvä mielikuva, on kohtelias ja kiltti ihminen. Arvostin jo silloin. Kirjan luettua arvostus on kasvanut moninkertaisesti. Siinä on kyllä mies paikallaan!
Hoksinkin sosiaalisessa mediassa tästä kirjasta kansista sekä nimestä vaihtoehtoja. Heti ilahduin että kirja, tämä on luettava ja toivottavasti kirjasto hankkii. Erään kohdan silloin jo hoksin lapsuudesta ja nuoruudesta, josta en tiennyt yhtään mitään. Ne tiedot oli yllättäviä ja ällistyttäviä.
Kirja on hyvin kirjoitettu. Ei ole sorruttu sivistyneistön kieleen vaan ihan meikäläisten ja köyhäläisten ymmärrettävään kieleen. Se on hyvä asia että suunnattu kaikille. Kirjassa on monta erilaista lukua. Lapsuudesta, nuoruudesta, aikuisuudesta, uskoontulosta, töistä jne. Ihan sellainen läpi leikkaus elämästä. Kirja myös herätti tunteita suuntaan jos toiseen, iloa, naurua, itkua, suuttumusta, ymmärrystä, myötätuntoa jne. Jokainen voi itse lukea ja kokea. Ehdottomasti suosittelen.
Kuten jo mainitsin että lapsuuden ja nuoruuden jutut oli ihan uutta, etten osannu sellaista edes odottaa. Joku vatipää tietenki voi käyttää noita lyömäaseena, mutta mielestäni tämä kokemukset voi käyttää voimavaraksi. Mika, jos kuka, tietää ja ymmärtää heitä joilla on ollut tai parhaillaan on sellaisia tilanteita. Hänelle onkin juuri nämä lasten ja nuorten asiat lähellä sydäntä. Nykyisessä työssään hän pystyy niihin vaikuttamaan parhaansa mukaan ja kokemuksen kautta tietämään minkälaisia muutoksia tarvitaan.
Uskoon tulo oli hieno lukukokemus. Erityisesti eräs Mikan sanoma pompahti esille terävästi. En nyt täyttä sitaattia muista mut sinnepäin kuitenkin. Mikä minä olen tuomitsemaan, annan Jumalan hoitaa asian. Tuo on niin osuvaa ja totta. Monesti sitä pyörittelee päätä jollekkin, mutta sitten täytyy muistaa että en voi tuomita toisia. Antaa Jumalan toimia. Hän toimii omalla ajallaan ja ne vastaukset eivät aina ole sitä mitä odotetaan. Kaikella on oma tarkoitus. Niillä huonoillakin kokemuksilla.
Eduskunnan jutuista oli hyvä lukea. Kirjoitettu juuri silleen että sen ymmärtää. Mut minua ei itseäni niin paljon kiinnosta että jäisi muistiin asti miten hommat toimii. Ne, keitä kiinnostaa, tässä on hyvin selkeesti kerrottu asioista. Jopa minun tyhmä pää ymmärsi. Hyrähdytti kyllä lukea kokemuksia toisista edustajista. Mika ei ole ainoa joka on eräästä puhunut samalla tavalla että on puhelias yms. Olen tämän edustajan itsekin tavannut. Minun kokemus ihan toisenlainen. Pidin ja joksikeen pidän vieläkin sellaisena hiljaisena hiirulaisena, hissukkana. Hassua, miten erilainen kokemus. Tosin minulla on niin hyvä torjutin, että kanssani ei ole helppoa nokikkain jutella, minua pelätään, luultavasti siksi tämä edustaja ei kanssani jutellut. Ei haittaa. Toisaalta hyvä että ihan kaikki ei tuu häiritsemään, mutta kääntöpuolena sitten se yksinäisyys.
Tässä kirjassa mukana se kohuttu pj vaalit. Ei varmaan minkään toisen puolueen kokemus ole samanlainen että muut puolueet yrittää puuttua heidän vaaleihin. Oli kyllä myötätunto ja ymmärrys Mikan kokemusta kohtaan että ihan itku tuli itselläkin. Sitten vielä ne ystävät ja "ystävät". Kuinka monesta paljastui että eivät todellisia ystäviä olleetkaan. Täytyy sillo muistaa että kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen ovi avautuu. Liian usein jäädään tuijottamaan sitä sulkeutunutta ovea, että emme näe sitä ovea joka avautui.
Toivon sydämestäni Mikalle kaikkea hyvää ja menestystä. Erittäin vahva kirjasuositus. Kirjastoistakin löytyy jos ei pysty itselleen ostamaan. Ystävälleni jo ehdinkin suositella tätä ja oli varannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti