Roskisdyykkari etsii roskalaatikoista kaikkee arvokasta. Erästä säkkiä yritti siirtää mutta se oli painava. Viilsi sen auki ja löytyi ruumis. Pähkäili tovin uskaltaako soittaa poliisille, koska oli huonoja kokemuksia poliisista. Soitti kuitenkin. Ruumiin niskassa oli venäjänkielinen tatska. Suomennettuna siinä luki häikäilemätön.
Poliisit tutkivat juttua ja näyttää siltä että pääkalloprikaatti on asialla. Mutta Suhonen tapaa pääkalloprikaattilaisen ja hän vakuuttaa että he eivät ole olleet asialla. Ehtii monenlaista tapahtua ja raakojakin juttuja ennen kuin oikeat syylliset löytyy.
Kirjassa riitti monenlaista tapahtumaa ja ovelia tilanteita. Onneksi raakuudella ei mässäilty että sinänsä ei tarvi pelästyä. Tilanteet eteni vauhdikkaasti. Pidin tietysti kirjasta. Nopealukuinen ja helppoa hyvää tekstiä. Ei jää junnaamaan paikoilleen vaan etenee ripeässä tahdissa. Loppu oikeastaan oli hyvinkin suloinen.
Taas kosketuslaukaus päähän, sama murhan tekotapa kuin Takamäki-sarjan ensimmäisessä osassa. Ja jotain tuttua oli siinäkin, miten ruumis oli pakattu. Oikeastaan hyvinkin suloista. ;)
VastaaPoista