Sattumoisin osu Arttu Tuomisen sivulla tämä kirja. Ajattelin heti että luen tämän tähän kohtaan. Onneksi kirjasto oli tilannut kirjan.
6 tarinaa eri kirjailijoilta. Pidin. Lähes kaikki olivat oikein hyviä ja kyllä tässä kauhua olikin.
Henry Aho: Huora
Nimensä mukaisesti tämä tarina oli ronski. Pidin kyllä, ei minua haitannut ollenkaan. Harvoin tällaisia tullut luettua. Tämä antaa oman silauksensa kirjalle että on erilaisia ja erityylisiä tarinoita.
Jonna Mononen: Kun satakieli vaikeni
Voi kun mää tykkään Jonnan tarinoista. Tämä oli opettavainen. Jonna osaa kirjoittaa eri tavalla kuin yleensä näkevät. Jonna huomioi tekstissään sellaisia asioita mitä näkevät eivät huomioi. Se tekee tekstistä mielenkiintoisen. Tämä tarina oli tuttua kun olen Jonnan sivulla hoksinut matkasta ja se tuli heti mieleen. Minultakin puuttuu eräs aisti ja olen itsekin pohtinut mitä tapahtuu jos saan sen takaisin. Siksi tämä tarina opettavainen minkälaiseksi ihminen voi muuttua.
Juha Mäntylä: Se vitun kissapatsas
Tämä oli kauhistuttava tarina kissapatsaasta. Kissapatsas oli ainoa muisto isästä. Vaikka ei pitänytkään patsaasta mutta se oli silti rakas. Patsashan aiheutti kaikkea pahaa mitä omistaja sattui sanomaan suutuspäissään.
Riku Talvitie: Ikuisesti iholla
Tatuointeja. Mies pääsee matkalle ennen kuin vaimonsa saa lapsen. Hän halusi Perun viidakkoon tapaamaan heimoa, joka asuu siellä. Sinne päästyään hän näki vanhan miehen tatuoivan jotakuta. Hänkin halusi tatuoinnin. Vanha mies ei suostunut. Periksi ei antanut että kauppaa kävi ennen kuin vanhus suostui. Siitäpä sit ongelmia seurasikin. Tarina oli tosi hyvä ja onnistunut. Oma mielipide, puhdas iho on kaunis, ei siihe tartte piirtää. Piirtäisivät paperille.
Arttu Tuominen: Luomi
Lukiessa unohdin kenen tarina tämä oli. Hassua. Ja kyllä, pidän valtavasti Artun tarinoista. Tämäkin kolahti. Naislääkäristä, joka on Afrikassa auttamistyössä. Pääsemässä takaisin Suomeen. Siellä sit leijona raateli tyttöä. Lääkärit auttoivat. Tytön äiti kans mukana. Mutta tytön isä eri mieltä, hakenut poppaeukon avuksi. Naislääkäri menee väliin. Poppaeukko kosti naiselle manaten jotakin. Suomessa nainen hoksi tuleensa jätetyksi ja samalla ihossaan ongelmia. Nainen soitti ystävälleen ja pääsi sit luomen poistoon. Luomipa eri mieltä asiasta ja palasi takaisin entistä suurempana. Kauhistusttava tarina. Lopussa hörähdin että pahapa sai palkkansa. Se jotensakin antoi uskoa siihen että pahoja rangaistaan, tavalla tai toisella. Kiitos Artulle mahtavasta tarinasta.
Johanna Valkama: Hermia Tengu
Tämä meni minulta täysin ylihiseen. Ei napannut. Valitettavasti. Syynä luultavasti se että odotin paljon. Koska muistan Johanna Valkaman aiemman novellin josta pidin. Nimi jäänyt mieleen ja olinki sillo jo aikonut tutustua kirjoihin. Äitikin ihan vasta kehu jotakin Johanna Valkaman kirjaa. Tällä kertaa pistin ihan nimen tuohon listaa että katson kirjoja kirjastosta. Ai kato sehä olikin jo siellä valmiina. Minul kirjastokielto että luen omia noihin puuttuviin kohtiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti