Sopii kohtiin: 2. blogi, 5, liikutaan luonnossa, 6. monta kertojaa, 12. politiikka/politiikko, 20. vammainen tai vakavasti sairas henkilö, 24. selvitetään rikos, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. vuoden 2017 uutuuskirja
No vihdoinkin. Tätä olen odottanut. Silmittömän innoissani tarrauduin kaksin tassuin tähän ja iskin nokkani kiinni kirjaan ja lukemaan. Ai että tykkäsin. Arttu Tuominen teki sen taas. Pidän valtavasti hänen tyylistään. Teksti sujuvaa ja ei töki yhtään lukeminen. Ei sorru ylihienoihin sanoihin mitä tavallinen taapertaja ei ymmärrä. Hän osaa pitää lukijan otteessaan. Tässä toistui tuntemus kuin ekassa kirjassa. Tapahtumaa riitti vaikka ajatteli että tämä kohta loppuu. Tosin kyllä olen hieman unohtanut edellisten kirjojen tapahtumia, mutta onneksi tässä oli pieniä makupaloja mukana että muisti sitten osan. Yleensä kyl olen ruukannu kerrata aiemmat osat ja sit perään uuden. Nykyään ei aika riitä kaikkeen. Mut mielessä on että luen nämä uudestaan putkeen niin tarinakin tuntuu sit yhtenäiseltä ja ei tarvi pohtia kuka mitä häh.
Tarina alkaa menneisyydestä kun kalastaja hoksii verkossa silakkasaaliilta puuttuu silmät. Siihen aikaan oli myös alkua näille, anteeksi vain minun mielipide, äärijärjestöille, jotka sit meuhkas asioista. Kirjan edetessä olikin hyvä keskustelu näistä Greenpeacesta sun muista, että vielä 40 vuoden jälkeenkin he puhuu negatiivisia asioita, eivät positiivisia mitä on jo saavutettu. Ihmiset turtuu negatiivisiin uutisiin kun niitä pukkaa mediasta päivittäin. Maailmasta ei koskaan tule täydellinen. Tuo sai pohtimaan että tottahan ne torisevat. Esimerkiksi toiset toimii paremmin kun haukutaan ja toiset taas päänsilityksellä. Siksi pitäisi välillä olla positiivisuutta, mitä on saavutettu, mikä on hyvää jne.
Pari koulupoikaa löysi rannalta ruumiin jolta puuttu silmät. Eivät halunneet että poliisi tietää kuka soitti. Kipittivät koululle ja soittivat sieltä. Tokihan poliisi sai selville mistä soitettu ja ketkä. Kuollut on kunnallispolitiikko. Hän oli aiemmin vastustanut merisoran ruoppaushanketta, mutta yllättäen kääntänyt sit kelkkansa. Jälleen löytyy erään kalastajan verkosta silmättömiä silakoita. Kalastajan koira tapetaan ja poistetaan silmät. Kuka tätä tekee.
Rautakorpi palkataan taas avuksi poliisille. Hän ottaa avukseen Greenpeace-aktiivistin Venla Jokisen. Venla oli vapautunut venäläisestä vankilasta. Kirjassa kerrotaan Venlan kokemuksesta siellä. Taitavaa kerrontaa toivosta. Venla oli mukana Santeri Marilan kanssa Fauna & Flora eli FF ryhmässä joka oli Greenpeacen alainen. Mutta erosi tuonnempana. Santeri Marila omi FF sitten itselleen. Santerista olisi voinut tulla kuuluisa, mutta lääkäri ei tutkinut vaan jankkas että syö lääkkeitä ja lepää. Tämäkin kuulostaa tämän päivän Suomelta. Monta surullista tapahtumaa kun ei tutkita kunnolla vaan komennetaan kotio ottamaan Buranaa ja lepäämään. Hyhhyh! En tykkää. Kirjan lopussa vasta Santerillekkin selvisi mistä on kyse.
Koululla poksahti pommi silloin kun siellä oli Solumare kertomassa merisoran ruoppauksesta. Martti Hannus, sokea professori, osallistui mukaan. Hän oli kutsunut Santeri Marilan ja FF mukaan sinne. Martti Hannus ja Karo Järvelä, kuollut kunnallispolitiikko olivat hyviä ystäviä jo lapsuudesta. Karo pelasti Martin hengen nuoruudessa, Martista tuli sokea.
Yksi mieleinen hahmo tässä kirjassa poistuu. Ei näin! hän hoki mielessään puhallusten ja painausten välissä. Hyvä Jumala, ei näin! VÄÄÄÄÄÄÄ! Miten surullista. Minä pidin valtavasti tästä henkilöstä. Ihana tyyppi. Aika aikaa kutakin. Niin surusta, tässä kirjassa se on läsnä.
Hauska uutuussana minulle löyty tästä. Jääkaappipakastimet. Ai että nauratti. Itse olen käyttänyt kaappi sanaa tietynkokoisista ihmisistä. Tuo oli uusi. Kyseiset tyypit oli turvamiehiä.
Tero Vähäsavon touhuista oli nyt lisää ja raksutti että eikös hän edellisessä kirjassa kans tehnyt jotakin. En muista, en ole varma. Kattoin kyl omaa aiempaa postausta kyseisestä kirjasta mutten ole näemmä asiasta kirjoittanut. Juuri sen juonipaljastuksien takia en halua ylitarkkaa kirjoittaa. Täytyyhän lukijoille jättää myös jotakin luettavaa.
Rautakorpi joutui lopussa luottamaan Venlaan. Venla pystyi pelastamaan heidät. Syyllinenkin selvisi. Sitä en olisi voinut uskoa enkä odottaa. Sit vielä lopuksi mielenkiintoinen loru. Uskoisin että viimeisin osa liittyy siihen sitten. Kirja jäi taas mukavasti kesken että odottelee innoissaan lisää. Harmi vain että viimeinen osa se seuraava. Mut uskon että Tuomiselta tulee uusia kirjoja. Ehdottomasti voi suositella.
"Leivotaan, leivotaan kakkuja
Leipääkin tehdään, jos jaksetaan.
Kauli ja käännä ja työnnä paistumaan,
pian uunista jo hyvä tuoksu kohoaa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti