Tästä kirjasta Dekkariryhmässä moneen otteeseen ollu puhetta. Kun se ei kirjastossa osunut nokan eteen niin varasin sen sit ihan erikseen kun mein kirjastossa ei ollu. Tuli toisesta kirjastosta. Yllättävän nopealukuinen kirja. Pidin.
Identtiset kaksostytöt, Lydia ja Kirstie. Toinen heistä kuolee. Mutta kumpi? Pääteltiin että Lydia, koska Kirstie oli huutanut äitiään ja että Lydia putosi. Jokainen perheestä kantaa salaisuuksia ja ne saavat heitä sekaisin. Kirstie välillä on olevinaan Lydia. Perhe muuttaa saarelle. Saari on yksinäinen paikka varsinkin talvisin. Siitä tulee mieleen Hohtomainen tunnelma. Kirstie aloittaa uuden koulun ja siellä saa kohtauksen huutaen että on Lydia. Lapset syrjivät ja jopa pelkäävät. Varsinkin sen jälkeen kun äiti oli järjestänyt Kirstielle seuraa toisesta lapsesta. Kaikki menee pahasti pieleen. Juoru tietenkin leviää kouluun ja kukaan ei halua olla Kirstien kanssa.
Saarella menneisyys piinaa äitiä ja hän ottaa selvää asioista. Löytää kirjeen ja sitä kautta asioita alkaa muistua mieleen. Myrskyisenä yönä äiti lähtee tyttärensä mukana kohti mannerta.
Jätän enempiä kertomatta. Tätä oli mukava lukea. Sujuvaa tekstiä, hyvää kuvausta ja hyvä juoni. Ei ollut minulle liian pelottava että saatoin hyvin lukea ilman pään jähtymis pausseja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti