Nainen parvekkeella, Albert Edelfeltin taulu.
Suomalainen nuori nainen, Salome tulee Pariisiin etsimään Albert Edelfeltin taulun luonnoksia. Salome on dokumenttiohjaaja. Salome saa selville kuka omistaa taulun. He alkavat kirjeenvaihdon mailitse. Hassua kun luulin tätä A.S. naiseksi pitkään. Kirjaa lukiessa isän ja pojan keskustelua, mietin että miten he tähän liittyy. Kunnes selvisi että tämä A.S. on mies ja kyseinen isä. Hänen poikansa Tuomas asuu Pariisissa. Arvo Samuel tarjoaa Salomelle Tuomaksen asuntoa siksi aikaa kun hän etsii luonnoksia. Salome tapaa Dubuffetin jolla on luonnokset. Dubuffet tuntuu sekopäältä. Sekä Salome että Dubuffet tuntevat että heitä seurataan. Tuomaksella on ollut suhde naimisissa olevaan naiseen, Giulian kanssa. Giulia ei hyväksykkään eroa vaan lähtee vakoilemaan Salomea. He ottavat myöhemmin pahasti yhteen.
Arvo Samuel alkaa saada vaativia sähköposteja joltakin, joka haluaa ostaa taulun. Arvo Samuel ei halua myydä. Poliisi myöhemmin tutkii kuka onkaan lähettäjä. Menneisyydestä entinen ystävä Juhani. Heidän välit meni poikki koska molemmat olivat rakastuneet samaan naiseen. Arvo Samuel oli avautunut aikoinaan Juhanille miten huonosti Juhani kohteli kumpaakin naistaan, vaimoa että rakastajatarta.
Arvo Samuelin kotona ikkuna meni rikki. Aavistus oli että onko sinne yritetty murtautua. Taulu on varmassa tallessa. Tuomas matkustaa Suomeen isänsä luo. Loukkaantuu pahasti kun tipahtaa katolta. Joutuu sitten sauvojen kanssa kävelemään jalka kipsissä. Silloin sattuikin että rosvoja yrittää sinne huvilalle. Tuomas on siinä luulossa että hänen ystäviään tulee. Kunnes isänsä sytyttää valot yläkerrassa, rosvojen reaktio paljastaa että eivät olekkaan oikealla asialla. Rosvot saavat vihaisen Tuomaksen sauvojensa kanssa kimppuun.
Samalla tässä on tarinaa menneisyydestä, Albert Edelfeldin elämästä. Talossa asui portinvartija Mullins vaimonsa kanssa. He välillä toimivat lastenvahtina yläkerran rouvan lapsille, jonka kanssa Edelfeld asuu. Näkökulma kirjoitettu lähinnä rouva Mullinsin näkökulmasta. He ovat lapsettomia. Pian sitten rouva kuolee ja lapset jäävät asumaan Mullinseille. Lapsista ei sen jälkeen paljoa ollut tarinassa. Viimeinen luku oli mielenkiintoinen. Jäin kyllä kaipaamaan lisää tietoa lapsista miten heille kävi.
Olipa tämä kiinnostava ja juonikas tarina. Olen ihan yllättynyt ja toki myös iloinen lukiessani tämän. En ole kiinnostunut taiteista. Siksi ajattelin että mahtaako tää nyt olla mun kirja. Pidän Eppu Nuotion kirjoista. Kyllä tämä oli mun mieleinen kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti