Mielestäni sopii myös kohtiin: 2. blogi, 11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja, 17, kannessa sinistä ja valkoista, 25, ei kukaan kuole, 32. Kirja inspiroinut muuta taidetta, 42, esikoisteos, 45, suomalaisesta naisesta kertova kirja ja 47. kahden haastekohdan kriteerit
Köpöttelin kirjastossa hakemassa varatun kirjan ja eksyin tapani mukaisesti myös muita kirjoja katsomaan. Samalla hoksin kirjastotätin joka viime vuonna etti mulle kirjan kohtaan 50. Silloki oli toi sama että henkilökunnan suosittelema kirja. Pyysin sit että etippä mulle taas joku. Anto sit tämän. Katoin eka kantta että huh mikä räikeä sekametelisoppa ettei tuosta oikein osannu ees kattoa yksityiskohtia. Nimikään ei erityisemmin liikauttanut. Kirjailijasta tuli mieleen että hei eikös tämä ole se hevosnainen ja Toni Niemisen exä. Takakantta sit lukaisin ja jooh, kokeilen tätä, voisi olla hyväkin kirja.
Kaipasin just tämmöstä hauskaa, viihteellistä kirjaa välissä. Kun on ollu luvussa jänniä kirjoja ja osa hidaslukuisia. Yhden ehdin jo nakata menemään kun liian hidas. Tämä nyt sopiva välipala tässä ja nopiasti tuli luettua. Kirja oli sellainen elämänmakuinen kirja. Ei isompia tunteita liikuttava mutta tuntemuksia toki suuntaan ja toiseen. Nauraa sai ja osa sai pysähtymään ja pohtimaan asioita sekä ymmärtämään ja oivaltamaan miten ihmiset voivat kokea jonkin tapahtuman.
Aino on idästä ja Jussi lännestä. Rakastuvat jossakin messuilla. Ovat erilaisia mutta silti sitä jotakin joka sytytti. Aino päättää muuttaa sit Länsi-Suomeen, Jussin kotitilalle. Siellä asuu myös Jussin isä, pikkuveli ja setä. Mörköjä. Aino on vilkas puhekone ja toiset siellä kovin jöröjä. Murrekki erilaista että Aino ei aina ymmärrä mitä puhuvat. Silti toimeen tullaan ja nämä mörököllit pitävät Ainosta. Eihän Ainosta voi olla pitämättä. Olisi kyllä mukavaa vielä lukea lisää heidän tarinastaan.
En muuten tiennyt että tästä on näytelmäkin tehty. Varmasti on hauska. Siksi tämä sopii myös kohtaan 32.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti