Geraldine Brooks: Kirjan kansa

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan.

Tämä sopii mielestäni myös kohtiin: 2. blogi, 5. Kirjassa liikutaan luonnossa, 6. monta kertojaa, 17, kannessa sinistä ja valkoista, 21. sankaritarina, 23. käännöskirja, 26. Sukutarina, 34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt, 39. ikääntymisestä kertova kirja, 40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä, 44. uskonto/uskonnollisuus ja 46. oseanialainen.

Missä poltetaan kirjoja siellä poltetaan lopulta myös ihmisiä. -Heinrich Heine

Tämä tarina rakentuu todellisen pyhän kirjan ympärille. Sarajevon haggadaksi kutsuttu jopa 600 vuotta vanha käsikirjoitus ja ohjeisto, koodeksi, on ollut Bosnian kansallismuseon hallussa vuodesta 1894, jolloin eräs juutalaisperhe tarjosi sitä museon ostettavaksi. Ällistyttävintä minusta se että islaminuskoiset kirjastonhoitajat piilottivat juutalaisten habbadan vuosiksi sekä saksalaisilta että serbeiltä. Kirja on siis olemassa mutta tämän kirjan henkilöt ovat fiktiota. Tarina rakennettu kirjan ympärille. Siis wow. Tämä oli kyllä mahtava kertomus. Tykkäsin kovasti. Vaikka paikoin tämä oli pomppiva ja hieman pitkäveteinen. Mutta muuten kaikin puolin erittäin kiinnostava. Minä muutenkin tykkään historiallisesta minkälaista silloin joskus ennen on ollut. Minua tämä muistutti taas siitä että ihmiset ovat yksilöitä, jokainen omanlaisensa.

Tämä on samalla kertaa rakkaustarina, jännittävä mysteeri sekä ylistys tieteen ja taiteen ikuiselle voimalle. Mahtavaa lukea tätä miten kirja on seikkaillut pitkin maailmaa ja pelastunut mitä kiperimmistä tilanteista.

Australialainen Hanna Heath saa puhelun jossa häntä pyydetään tulemaan Sarajevoon koska on löytynyt ikivanha juutalainen kirjoituskokoelma, haggada. Hanna halutaan kartoittamaan kirjan kunnon. Siellä hän kohtaa Ozren Karamanin, joka sankarillisesti pelasti haggadan. Heidän välilleen kehkeytyi suhde. Hannalla on vaikea äiti-suhde. Äiti kun on onnettomuudessa, se avaa samalla sanaiset arkut, kertomaan Hannan ja äidin menneisyydestä. Hanna saa selville isänsä sekä pääsee tutustumaan isänsä sukuun.

Kirja pomppii menneisyydessä seuraten haggadan matkaa käänteisesti yhtä kauemmas ja kauemmas. Välillä nykyajassa Hannan elämässä. Loppu oli kyllä erittäin mielenkiintoinen ja yllättävä. En osannut sellaista edes odottaa.

Suosittelen kyllä tätä. Oikein kiinnostava kirja.

Antti Isokangas: Minä suojelen sinua taiteelta

Helmet-lukuhaasteen kohtaan: 13. Kirja "kertoo sinusta"

Sopii myös kohtiin: 2, blogi, 4, kirja lisää hyvinvointiasi, 6. kirjassa monta kertojaa, 9. toisen taideteoksen inspiroima kirja, 15, kirjassa harrastetaan/liittyy harrastukseen, 17. sinistä ja valkoista kannessa, 18. Kirjan nimessä on vähintään 4 sanaa, 22. kuvitettu kirja ja 47. 2 haastekohdan kriteerit

Tämä haastekohta oli konstikas mulle. Muistin sitten että meillähän on tämä väärin kuultuja laulunsanoja kirja. Tämä on toinen osa. Ensimmäisen, Villejä rubiineja,  olen joskus kirjastosta lainannut. Tämähän on just mulle sopiva. Minä kun ruukaan kuulla, lukia ja vieläpä kirjoittaakki väärin. Oikea kielipoliisien kauhu. Tässä kyllä sellaisia mitä minäkin olen kuullut väärin. Osa taas ei mutta hauska sinänsä että nämä väärinkuullut sanat jää sitten mieleen että se menee noin vaikka ei oikeasti mene. Tän kanssa sai nauraa. Väärinkuuleminen on ehtymätön luonnonvara, samoin kuin väärinlukeminen sekä painovirhepaholaiset.

Tätä kyllä voi suositella huumorin ystäville ja jotka tykkää tän tyylisestä. Sensijaan kaikenmaailman kielipoliiseille tämä aiheuttaa ison mieliharmin.

Geraldine Brooks: Islamin naisten salattu elämä

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 46. oseanialainen kirjailija

Sopii mielestäni myös kohtiin: 2. blogi, 12. politiikka/politiikko, 15. harrastus, 18. nimessä vähintään 4 sanaa, 23, käännöskirja, 26. Sukutarina, 38, mennään naimisiin, 39. ikääntymisestä kertova kirja, 40. erilaisesta kulttuurista, 44, uskonto/uskonnollisuus. ja 47, täyttää kahden haastekohdan

Jos haluaa mennä aita matalin niin 17, kannessa on sinistä ja valkoista

Houkuttelin ystäväni mukaan Helmet-lukuhaasteeseen. Hän pitää tositarinoista ja tän tyylisistä kirjoista. Katselimme yhdessä hänen lainaamiaan kirjoja mihinkä kohtiin ne sopii. Tämä oli yks niistä. Minulta pääsi riemuvinkaisu että tämähä sopii oseanialaiseen kirjailijaan ja halusin kans lukea tämän. Aihepiiri kyl tuttu kaukaa nuoruudesta kun olen lukenut tämän tyylisiä kirjoja. Tätä en muista lukeneeni aikaisemmin.

Australialainen toimittaja Geraldine Brooks vietti 6 vuotta Lähi-idässä. Brooks opetteli arabiankielen ja pukeutui itsekin islamin oppien mukaan (takakannessa käytetään eri sanaa, mutta en halunnut käyttää sitä koska nykyaika tämmöinen korttienheiluttelu aika yms.) Brooks ystävystyi eri asemissa olevien naisten kanssa eri maissa. Hän kävi monessa maassa ja kirjoitti paljon erilaisista asioista. Osa asioista oli tuttuja aiemmilta luetuilta kirjoilta ja osa oli uusia asioita.

Kirjassa kerrottiin mm. naisten ympärileikkauksesta, muslimien suhtautumisesta länsimaalaisiin, Khomeinin hautajaisista, profeetta Muhammedista ja Aishasta, miten tuli shiiat ja sunnit, miten eri maissa muslimi naiset pukeutuvat ja paljon muuta. Tämä oli kyllä mielestäni laaja ja monipuolinen kirja. Hyvin käsitelty ja kirjoitettu eri aiheista. Tuosta ympärileikkauksesta tuli joko uusi asia minulle tai sit olen unohtanut. Se ei kuulu islamiin ja koraaniin, vaan se on kulttuurillinen tapa joissakin maissa, lähinnä Afrikan maissa. Siinä hyvin hitaasti edistystä tapahtuu. Sen muistin kyllä aiemmin lukeneeni että tähän tapaan ja sen jatkumiseen syypäänä on naiset itse. Vanhemmat naiset haluaa että näin pitää tehdä koska heillekki on tehty ja se kuuluu tehdä.

Kirjassa mielenkiintoinen kohta: "Kaikkivaltias Jumala jakoi seksuaalisen halun kymmeneen osaan ja antoi niistä yhdeksän naisille ja yhden miehille" -Ali Ibn Abu Taleb
En muista olenko koskaan tuota mistään lukenut. Heräsi mieleen ajatuksia tuo lause. Mutta niistä ei voi nykyaikana keskustella tai mitenkään julkituoda aiemmin mainituista syistä.

Yksi mukava kohta oli tässä naisten omat urheilukilpailut. Sitä oli kiva lukea. En muistanutkaan että sellaisia järjestetty ja toivoakseni vieläkin. Se on hyvä asia. Liikunnasta ja harrastuksista myös oli. Osa kyllä liikuntaa harrasti.

Kirja herätti monenlaista tuntemuksia ja kaikki eivät olleet hyviä tuntemuksia. Osin vaikea lukea joitakin kohtia. Jokatapauksessa kuitenkin suosittelen tätä kirjaa jos aihepiiri kiinnostaa.

Jarkko Sipilä: Valepoliisi

Dekkariryhmän lukuhaasteen kohtaan V: Kirjan nimessä ammattinimike, poliisi
Helmet-lukuhaasteen kohtaan 47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit.
Tämä sopii myös: 2. kirjablogi, 11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja, 24. rikos, 37. yli 20 kirjaa.
Jos sitten ne aita matalin kohdat: 15, harrastetaan tai liittyy harrastukseen (yhdessä kappaleessa oli pätkä Takamäen harrastuksesta), 44. Uskonto (hieman islamista ja muslimeista)

Kirjastossa osui silmään tämä ja en muistanut olinko lukenut. Otin sitten ja lukiessa muistin että olen sittenkin lukenut tämän aiemmin. Ei haitannut, olin unohtanut mitä kaikkee tässä sattu.

Mukavan sujuvaa tekstiä tässä ja helppoa lukea. Ei yhtään tökkinyt.
Talvisena sunnuntaina löytyy Kalasatamassa pahoinpidelty mies. Mies ei suostu puhumaan poliiseille mitään. Joutsamo saa tutkittavakseen asian ja yrittää saada selville kuka tai ketkä pahoinpidelleet. Mies vaikenee itsepäisesti asiasta sairaalassa. Seuraavana päivänä eli maanantaina Itäkeskuksen Citymarketin pihalta lumikasasta löytyy ruumis. Traktori oli lastaamassa lunta kuorma-autoon ja ohikulkija koiran kanssa huitoi villisti. Ruumis paljastuu amerikkalaiseksi ja FBI tulee mukaan juttuun. Juonen koukerot liittyvät huumekauppaan, kansainväliseen terrorismiin. Mielenkiintoinen kohta oli se jossa Joutsamo käy Maahanmuuttovirastossa, jossa tapaa käsittelijän. Samoin kuin hotellin ravintolan tarjoilija onkin sukulainen eräälle henkilölle joka on mukana näissä Takamäki-kirjoissa.

Kirjan nimi hieman mietitytti ja lopussa vasta avautui miksi tällainen nimi ja mihin se juontaa juurensa. Muuten hieman mietitytti.

Olen kyl ajatellu Takamäki-sarjan kerrata putkeen järjestyksessä, mut mistä repisin siihenki aikaa kun paljon muita mielenkiintoisia kirjoja pukkaa. Mutta kuitenki asia on takaraivossa tykyttämässä. Joskus olisi tosiaan kiva kerrata ja silleen pysyy kärryilläkin kun yhtäsoittoa lukee samaa.

Sipilä on kyllä mukava kirjailija. Pitää yhteyttä lukijoihin, ottaa lukijatkin mukaan kirjoihinsa tavalla tai toisella.

Patricia Cornwell: Tomuksi ja tuhkaksi

Dekkariryhmän lukuhaaste kohtaan N: Tapahtumapaikkana valtio Amerikassa. Massachusetts
Helmet-lukuhaasteen kohtaan 37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta.
Mielestäni sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin: 2. Kirjablogi, 17. kirjan kannessa sinistä ja valkoista, 23. käännöskirja, 24. kirjassa selvitetään rikos, 40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä ja 47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit.
Jos haluaa mennä tyyliin aita matalin niin sillo myös: 16. Ulkomaalaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja. Tämä siis välttämättä ei ole voittanut vaan henkilöhahmo Kay Scarpetta, tosin en tiedä millä kirjalla. Mut kuten sanoin, jos haluaa mennä tyyliin aita matalin niin sillo voisi käyttää. Itse en tuohon kohtaan tätä laita vaan löytyy kyllä sellaisia mitkä nimenomaan kirjana on palkittu.

Siitä on kyllä todella kauan kun olen viimeksi Scarpettoja lukenut, että uppotuminen oli vaikeaa. Unohtanut joitakin henkilöitä ja heidän suhteitaan. Enkä muista enää mikä oli viimeisin Scarpetta jonka luin että oliko tästä välistä jotakin. Mut no, halusin lainata ja lukea. Alku hyvin, sit meni pomppimiseksi etten pysynyt perässä ja loppu taas sujui.

Kay Scarpetta on kipeänä kotona ja puhelin soi. Pete Marino soittaa ja kertoo että on löytynyt ruumis, MIT:n, maailman arvostetuimpiin lukeutuvan teknillisen oppilaitoksen urheilukentältä. Ruumis oli kääritty johonki valkoiseen kankaaseen. Marino lupasi hakea Scarpettan. Scarpetta oli tuntenut jonkin aikaa että häntä tarkkaillaan. Hänen koiransakin vaistonnut asian. Kun Scarpetta käytti koiraa ulkona, hän huomasi samalla että joku tosiaan katselee heitä. Katselija pakeni. Marino pyysi salaa poliiseja tutkimaan kuka se oli.
Sit mentiinkin jo metsään ja pomppimiseksi etten pysynyt perässä. Tosin kirjassa välttämättä vikaa vaan siinä että olen itse kipeä ja flunssaiset aivot eivät sitten ole niin terävänä.

Scarpettan sisarentytär Lucy tuo helikopterilla Scarpettan miehen, Benton Wesleyn, joka on töissä FBI:ssä.
Todisteet tuovat epäilyksiä että syyllinen on Washingtonissa riehunut spektaakkelimurhaaja. Uhrilla on edellisen uhrin pikkuhousut jalassa. Kuten edellisilläkin on ollut edellisten.
Uhri on Lucyn tuttava, Gail Shipton, teininero, joka on nostanut kanteen entistä varainhoitoyhtiötä vastaan. Mihin on kadonnut uhrin puhelimesta tietoja. Mitä tekemistä Lucylla on uhrin kanssa.
Ruumista peittää jonkinlainen tomu, mikä merkitys sillä on.

Benton aavistelee että USA:n hallinnossa jotkut tahot eivät halua syyllisen jäävän kiinni. He porukalla kävivät kovistelemassa tätä henkilöä. Yllättävä loppu tällä kirjalla.

Kuten sanoin, tämä oli minulle vaikea lukea. Tiiä sit oliko vika kirjassa vai mun flunssassa. Meinasin heittää kesken mut sisu ei antanut periksi vaan halusin tämän lukea. Ehkä hieman liian pitkä tauko näistä kirjoista. Josko jatko uppuais taas paremmin.

Samuel Bjørk: minä matkustan yksin

Dekkariryhmän lukuhaasteen kohtaan M: Tapahtumapaikka on valtio Euroopassa, Norja
Helmet-lukuhaasteen kohta 2: Kirjablogissa kehuttu kirja.

Mielestäni tämä sopii myös Helmet-lukuhaasteen kohtiin: 5, liikutaan luonnossa (kyllä tässä liikutaan mutta ei ole pääosassa), 7. Salanimellä kirjoitettu kirja, 20. vammainen tai vakavasti sairas henkilö, 23. käännöskirja, 24. kirjassa selvitetään rikos, 42. esikoisteos (kyllä tällä nimimerkillä, mutta ei tällä henkilöllä, tulkintakanta), 44, uskonto, uskonnollisuus (kyllä mukana, mutta ei pääosassa) ja 47. kaksi haastekohtaa täyttävä kirja.

Dekkariryhmästä tämänkin hoksin aikaa sitten mutta jäi ottamatta ylös. Tätä aika ajoin siellä oli keskustelua yhä uudestaan. Kunnes sit viime syksynä laitoin varaukseen ja jaiks, sijalla 127. Pitkä odotus. Kunnes sitten joulun jälkeen osu omalle kohdalle ja kävin hakemassa.

Hyytävä avaus esittelee poliisiparin, Mia Krügerin ja Holger Munchin. Mia on nuori nainen joka kirjan alussa eristäytynyt saarelle aikomuksenaan päästä siskonsa luo. Tule, Mia, tule!
Kun metsästä löytyy kuusivuotias tyttö, joka on puettu nuken vaatteisiin, kaulassa lappu: minä matkustan yksin, tapausta alkaa tutkia Holger Munch. Hän haluaa vanhan tiiminsä kokoon. Hän lähtee hakemaan Miaa. Mia lopulta suostuu lähtemään tiimiin mukaan. Tiimissä on yksi uusi jäsen, jolta Holger pyytää tutkimaan yhtä matemaattista juttua. He harrastavat kumpikin sellaista. Pian tulee uusia uhreja. Lopulta Holgerin kuusivuotias tyttärentytär on myös vaarassa, yksi kohteista. Sellaisen viestin Holger sai murhaajalta.

Kirjassa mielenkiintoinen mukaan otto uskonnollisuutta ja juuri tyypillinen lahko. Mielenkiintoinen loppuratkaisu tällä lahkolle ja lapsille.

Tämä oli taitavaa kerrontaa. Loppua kohden kiihtyvä tempoinen ja pakko lukea loppuun, ei voi laskea kädestä. Jännittävää ja taitavaa. Oikein odotti että miten asia ratkeaa kun tuli uusia kierouksia eteen.

Ei kaduta että luin. Käsittääkseni toinen osa on vielä parempi. Mukava että tälle tulee lisää kirjoja. Kyllä luen ja kyllä odotan.

J.R. Ward: Peto

Helmet-lukuhaasteen kohtaan numero 31. Fantasiakirja
Tämä sopii myös kohtiin 2. Kirjablogissa kehuttukirja, 7. Salanimellä tai taitelijanimellä kirjoitettu kirja, 20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö, 21. Sankaritarina, 23. Käännöskirja, 26. Sukutarina, 37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta, 40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä ja 47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit.
Jos osallistut haasteeseen, tuossa on muutamia mihin mielestäni tämä kirja sopii.

Mustan tikarin veljeskunnan sarjan 14. osa.
Mikään ei ole niin kuin ennen. Sota Varjoja vastaan vältetään mutta vampyyreja vainoavat lesserit ovat vahvempia kuin koskaan aikaisemmin. Rhagen, veljeskunnan sydämellisimmän jäsenen elämän piti olla täydellistä. Vakava loukkaantuminen taistelussa pakottaa hänen arvioimaan arvojaan uusiksi ja se vaikuttaa suuresti hänen ja Maryn elämään. Marylla on omat sisäiset sotkut selvitettävänä. Kuinka he selviävät, joko lähentymällä vai eroamalla.

Tämä oli kyllä tunnetta täynnä oleva kirja. Itkin, siis itkin ihastuksesta tähän. Miten osuvaa. Nauroin katketakseni hauskoja tilanteita. Lapset ja Maryn lapsettomuus asiat olivat tässä esillä. Saavatko Mary ja Rhage sittenkin oman tai "oman" lapsen. Laylan synnytys lähenee, miten siinä käy. Jopa V ja lekuri-Jane keskustelevat lapsista, lapsettomuudesta. Bitty-tyttö jää orvoksi kun sitä setää ei tunnu löytyvän mistään. Miten käy tulevaisuudessa Xcorin. Layla ja Xcor kumpikin ajattelevat toisiaan. Saavatko kenties joskus oman tarinansa. Assailin riippuvuus pahenee, tarttuuko hän vieroitukseen. Assail törmää suureen salaisuuteen ja pelastaa yhden ihmisen. Se toimii ratkaisuna hänen päätökselleen tulevaisuudestaan. Bitty-tytön ja Pedon tapaaminen oli sydäntä riipaisevaa ja itkunaurun ihastuttava lukuelämys.

Kirja kyllä mielestäni yksi parhaimpia Wardin kirjoja. Tässä hän on onnistunut luomaan tunnerikkaan tarinan. Tätä lisää kiitos. Toivottavasti jatkon tarinat ovat yhtä hyviä. Jään kyllä mielenkiinnolla odottamaan lisää.