Sillälailla sählärin muka-sukat

Välillä sitä innostuu sukkia neuloon ja tuloskin kyl sen mukainen. Minä ku tuppaan kerran 10 vuodessa saamaan sukat valmiiksi tai "valmiiksi". Tällä kertaa tuon jälkimmäisen mukaan. Oivoi. Miten kummassa tässä nyt näin kävi. Ruukaan paperille tehdä kierrokset muistiin että tulis samanlaiset. Ei tullu ei. Voi tsiisus sentään. No, onpahan porukalla nauramista taas mun säheltämisistä.

Into ainakin lopahti että mitä minä nyt teen. Mies avuliaana että korjata. Joo-o, en osaa. Pitäs saksassa poikki jostakin ja neuloa lisää että olis samannäköiset. Enpä tuota oikein uskalla ja osaa. Kattoo nyt sit mitä tässä tekee vai heitänkö suosiolla mäkeen. Laitetaampa ne kuvat naurettavaksi.

Tilar J. Mazzeo: Irenan lapset

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 21. Sankaritarina. Ehdottomasti tähän halusin laittaa.

Sopii myös kohtiin: 2. blogi (tämä blogi, en hoksinut vielä muita), 22. kuvitettu kirja, 23. käännöskirja, 26. sukutarina, 34. kirja kertoo ajasta jolloin et ole elänyt, 35. kirjan nimessä erisnimi, 36. elämäkerta tai muistelmateos, 38. kirjassa mennään naimisiin, 39. ikääntymisestä kertova kirja, 40. kirjailija tulee eri kulttuurista kuin sinä, 44. kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. vuoden 2017 uutuuskirja

Hoksin tän kustantajan sivulla ja tietysti kiinnostuin sekä varasin tämän. Olen kouluikäisestä asti kiinnostunut tällaisista tarinoista. Tämä oli kiinnostava ja raskasta luettavaa. Huonona puolena, minusta tältä kirjalta puuttui se kirjan henki joka herätti tarinan eloon, liekö Mazzeo väärä henkilö tarinan kirjoittamaan. Makuasia. Sain silti luettua. Ja ehdottomasti sankaritarina kohtaan. Uskomaton Irena.

Puolassa vuonna 1941 2. maailman sodan aikana natsien otteet kovenevat. Varsovassa on ghetto jossa juutalaisia asui. Irena oli nuori nainen ja työskenteli sosiaalityöntekijänä. Oli verkostoutunut muiden ihmisten kanssa auttamaan juutalaisia lapsia ja pelastamaan heitä arjalaisten puolelle turvaan hyvien ihmisten koteihin sekä orpokoteihin. Lapsia oli yli 2000 pelastettu. Irena ja kumppanit olivat kokoajan itsekin vaarassa. Lasten pelastamiseksi he keksivät erilaisia konsteja. Irena oli tallentanut kaiken mieleensä ja kirjoitti lisäksi ohuisiin sätkäpapereihin lasten tietoja ketä he olivat ja keiden lapsia. Näin ollen sodan jälkeen lapset voisivat palata vanhemmilleen mikäli vanhemmat elossa ja lisäksi saisivat tietää ketä he todellisuudessa ovat. Sillä osalle toki uudet nimet ja henkilöllisyydet sekä uskonto.

Tämä samalla tarinaa Irenan elämästä lapsuudesta vanhuuteen. Opiskelusta, rakkauselämästä, sodan jälkeisestä elämästä sekä tietysti tästä sodasta ja lasten pelastamisesta. Osa näistä asioista oli ja on edelleen salaisia. Esim. tämä Irenan toisen miehen ex-vaimo. Sen verran kuitenkin hänestä puhuttiin että oli edelleen Irenan ja Adamin ystävä. Arvuutteluja toki oli että kuka tämä Adamin ex-vaimo oli. Avioeroista siihen aikaan oli omat käytäntönsä. Irena ja Adam saivat kuitenkin toisensa.

Kirjassa on kuvaliite jossa valokuvia henkilöistä ja paikoista. Sivut tarinassa olevista henkilöistä sekä viitteistä. Viitteet jätin lukematta. Valokuvat tietysti kiinnosti.

Irenalle haettiin Nobel-palkintoa mutta ei tullut valituksi. Eikä tämä tarina yltänyt Hollywoodiin. Tarinaa on aiemmin yritetty kertoa mutta siihen aikaan oli Neuvostoliitto ja kommunismi vastaan. Irenakaan ei päässyt yhtä palkintoa hakemaan koska Neuvostoliitto esti sen. Vasta viime vuosina tarina saanut tulta alleen ja päässyt julkisuuteen. Tarinan käännösoikeudet on myyty moneen maahan.

Irena oli pikkuruinen nainen, sitkas sissi, sankari, selvisi sodasta, pelasti lapsia, kesti vankilan ja väkivallan, eikä murtunut juoruumaan tietonsa. Kyllä, ehdottomasti suosittelen kirjaa. Tämä kannatti lukea.

Outi Honka: Elämä kiehkuroilla

Otin sit kevyempää ja hauskempaa luettavaa välillä. En nyt keksinyt mihinkään haasteen kohtaan tätä sopivaksi, mut ainakin tohon 100 kirjan haasteeseen käy.

Jonna työskentelee kampaajana julkkisten suosimassa kampaamossa. Jonna joutuu melkoiseen piirileikkiin työnsä ohella. Poikaystävänsä Ekin kanssa suhde viilentynyt ja töissä työkaverinsa Marjo on ilkeä Jonnalle. Vie yhden Jonnan asiakkaan ja pilaa hänen hiuksensa. Eräs asiakas haluaa tietokoneen ja ohjelman, joten sopivat Jonnan poikaystävän Ekin kanssa tapaamisen, johon myös Jonna osallistuu. Toinen asiakas kuulee siitä ja tarjoaa ravintolaansa tapaamispaikaksi. Jonna ja Eki keskustelevat tulevaisuudestaan. Kumpikin yhtä aikaa aloittaa samasta aiheesta. Molemmat tietysti tarjoaa toiselle puheenvuoroa ensin. No, Eki sitten aloittaa ja käy ilmi että molemmat yrittäneet samaa asiaa, joten Eki ehti ensin. Ihmettelee tietysti miksei Jonna saa raivaria, itkua yms. Kummallakin on uusi kumppani ja siksi sitä ero-keskustelua aikoivat.

Tämä ei sopinut myöskään kohtaan: Jossa kukaan ei kuole. Tässä eräs asiakas kuolee. Jonnahan löytää uuden kumppaninsa kanssa asiakkaan ja joutuu shokkiin. Aamulla sitten saa levätä ennen kuin menee kampaamoon. Marjohan siellä tietysti häärännyt kuoppaa Jonnalle koska omistaja on tulossa sinne. Käykin ilmi että kampaamo on myyty eräälle asiakkaalle. Solmut alkaa selvitä ja totuus paljastua.

Ihan kiva lukee vaihteeksi näitäkin. Ei löydy kirjastosta. Divareista saattaa löytyä. Tämä lähtee kiertoon mut vielä en tiedä minnes tän kiikutan. Todennäköisesti kirjaston vaihtokärryyn kun tällä hetkellä lukevia kavereita ei ole samalla paikkakunnalla että vaihtais luettuja.

Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella

Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 11. Jonkin muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja, 25. kukaan ei kuole, 30. kirjan nimessä on tunne, 45. suomalaisesta naisesta kertova kirja ja 47. kahden haastekohdan kriteerit

"Miltä tuntuu hoitaa varastettuja lapsia?"

Kiinnostava aihe tässä kirjassa tämä sijaisvanhemmuus ja huostaan otot. Aihe on tuttu kavereiden ja tuttujen kautta. Olen jonkin verran tullut perehtyneeksi aiheeseen. Kirjassa oli yks kammottava kohtaus mun mielestä, mutta onneksi niin lyhyt että sen sit saattoi lukia. Härkönen on kirjoittanut tämän todella taitavasti. Ei ainoastaan yhdestä näkövinkkelistä vaan myös toisesta. Minulle toinen on tutumpi ja jonka puolella vahvemmin olen. Tästä kirjasta näin myös sen toisen, vaikka toki tiedossa se olikin, mutta nyt ymmärtäen. Asia erikseen miten sit jatkossa suhtaudun näihin asioihin.

Uusioperhe, Tuula, Roope ja Harri. Roope on Tuulan 10-vuotias poika aiemmasta liitosta. Tuulalle on tehty kohdun poisto, joten lapsia hän ei enää saa. Harrilla ei ole omia lapsia. Tuula näkee lehtikirjoituksen sijaisperhetoiminnasta. Hän repäisee sen talteen. Tuonnempana hän hoksii lehdessä ilmoituksen jossa haetaan sijaisperheitä, koska heistä on huutava pula. Niinpä he sitten päättivät osallistua. Saivat sitten sisarukset sijaislapseksi. 5-vuotias Venni-tyttö sekä 8-vuotias Luka-poika.

Tuulalla on itselläänkin rikkonainen lapsuus ja kovia kokemuksia. Sisarukset ovat erilaisia. Venni on hellyydenkipeä ja Luka taas vihainen eikä päästä lähelleen helposti. Kaikenlaisia sattuu ja tapahtuu. Alussa sujuu hyvin perheessä mutta sitten kaikenlaista tapahtuu. Pehmolelut hirtetty, veitset piilotettu, aamupalalla Venni hymysuissa huoritellen pyytää lisää muroja. Pienet padat, isot korvat, että kaikenlaisia epäsopivaa lapset imeneet itseensä ja käyttävät sitten niitä ymmärtämättä ettei se olekkaan sopivaa. Tuula pohtii omaa sopivuuttaan sijaisäidiksi. Käy välillä sosiaalitoimistossa juttelemassa ja ällistyy kovasti minkälaista vastausta saa.

Lasten isä ei tule sovittuun tapaamiseen. Tulee myöhemmin iltamyöhäällä yllättäen kylään. Purkii omaa elämäänsä Harrille saunassa. Tuula salakuuntelee heitä pesuhuoneessa. Myöhemmin Luke löytää isänsä sytkärin ja siitä päätteli että isä on käynyt. On sitten kovasti vihainen ettei saanut isää tavata.

Tuula tutustuu lasten mummoon, Ninnan äitiin. Lapset ilahtui kun pääsivät mummoa tapaamaan ja mummo vie sit lapset äidilleen. Soittaa kyllä sitten Tuulalle omista tuntemuksistaan. Tuula rynnii katsomaan tilannetta. Samalla tutustuu Ninnaan. Ottaa koko komppanian matkaan että lähdetään saunaan. Saunassa taas puretaan mieltä.

Minä kyllä todella tykkäsin tästä kirjasta ja tätä oli sujuva lukea. Tässä sai kokea monenlaisia tuntemuksia kun tätä luki. Aihekin tärkeä. Tätä kirjaa voi suositella, myös niille, joilla on jo mielipide huostaanotoista, sossuista, lasuista ja sijaisperheistä, voi hyvinkin käydä että näet ja ymmärrät sen toisenkin puolen asiasta.

Merja Jalo: Arvoitusten jäljillä

Dekkariryhmän lukuhaaste X: Kirjassa on aiheena urheilu tai jokin harrastus
Ehkei tää varsinaisesti dekkari mut jännittäviä silti nämäkin kirjat, joten saa kelvata.

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
Sopii myös kohtiin: 2. blogi (tämä minun, en löytänyt vielä muita), 25. kukaan ei kuole, 37. yli 20 teosta, 41. kannessa on eläin, 45. suomalainen nainen, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. Vuoden 2017 uutuuskirja.

Mää oon tätä sarjaa lukenut lapsuudesta saakka. Vaikka kääkkä oonkin niin silti luen näitä edelleen. Keräsin joskus tätä sarjaa mut erään muuton yhteydessä myin ne kirjat pois.

Mielenkiintoista vuosien aikana tätä sarjaa seurannut noiden hahmojen kehitystä. Ne oli ennen selkeesti sillä ja sillä luokalla, koulussa, mut nykyisin ei enää ole ollut tuota juttua minkä ikäistä sakki on. Alaikäisiä kuitenki koska ei ole esim. autolla ajoa tms. mitkä nyt täysi-ikäisille kuuluu. Luulen että nämä hahmot jatkossa iältään kehittyy harvoin. Tarinahan pysyy Nummelan ponitallissa ja hevosissa.

Kirjojen pääosissa on pääosin Kikka eli Kirsti Lahti. Aiemmin Kikan kanssa Titta mutta nykyisin melko paljon Repe. Toki Jalo kirjoittaa välillä muistakin henkilöistä pääosiin. Tässä kirjassa Kikka on pääosassa. Hän on saanut hoitohevosekseen kilparatsun, Chocolatin, joka siirtyy Linnavuoren talliin. Nummelan tallihan paloi että ovat evakossa Linnavuoren kartanossa. Chocolatia ratsastavat sisarukset, Maikki ja Milla. Heidän äiti suosii Maikkia ja jättää Millan vähemmälle. Maikkia ei kiinnosta ratsastaminen mutta Millaa kiinnostaa. Hevosesta on kiinnostunut Karri. Aika hauska koska tässä kirjassa Karri on tyttö. Minä olen ajatellut Karria vain pojan nimeksi, mut näemmä se voi olla myös tytön nimi. Karrin isä yrittää ostaa hevosta ja on tottunut saamaan mitä haluaa. Hevosella on joku salainen vaanija, jonka tytöt hoksivat ja siksi hevonen siirtyy Linnavuoreen. Karri isänsä kanssa saavat asian selville ja tulevat tietysti katsomaan harjoituksia ja yrittämään hieroa kauppaa hevosesta. Yllättäen Chocolatin käytös muuttuu ja Kikkaa tietysti syytetään. Hiiviskelijä jättää jälkeensä korun ja Nummelalaiset tietysti virittävät ansan. Kuka onkaan se hiiviskelijä ja kuinka he sopivat asiasta. Mistä johtuu hevosen sekoaminen, kuka onkaan todellinen syyllinen ja millä motiivilla.

Näissä kirjoissa on jännitystä ja romantiikkaa. Tätä sarjaa luetaan jo toisessa sukupolvessa. Toivon kirjailija Merja Jalolle pitkää ikää ja lisää kirjoja. Onneksi kesällä tulee uusi osa.

Rikospaikka Tampere

Dekkariryhmän lukuhaasteeseen, H: Suomalainen novellikokoelma, missä on useita kirjoittajia

Helmet-lukuhaaste, 43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pitempään.
Mielestäni sopii moneen muuhunki kohtaan ja osassa aita matalin, tässä muutamia: 2. blogi, 6. Kirjassa on monta kertojaa, 8. Suomen historiasta kertova kirja, 20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö, 24. selvitetään rikos, 34. ajasta jolloin et ole elänyt, 35. erisnimi, 45. suomalaisesta naisesta kertova kirja ja 47. kahden haastekohdan kriteerit

Tampere mielessäin, Tampere mielessäin. Sinne sydämeni jäi. 11 vuotta sitten pois muutettu mutta sydän jäi. Noniin, kirja oli hieman konstikas saada, koska tätä myytiin pelkästään Tampereella, hotelli Tornissa. Muistimpa sit mieheni sukulaistytön joka reissaa etelä-pohjoinen väliä ja kysäisin sit että koska seuraava reissu tännepäin ja olis yks homma. Hääpä sit reippaana kävi mulle ton kirjan hommaamassa ja toi. Kuvanki otti sillo todisteeksi että homma hoidettu. Tätä pitempään suunnittelin lukia. Kirjaston kirjat alko maistua puulta että palautin kaikki ja osan lukemattakin. Päätin sit omiin keskittyä ja tämän ekana.

16 novellia eri kirjailijoilta. Olipa mukava lukea pitkästä aikaa novelleja. Kirjailijat: Tapani Bagge, Kari Häkämies, Seppo Jokinen, JP Koskinen, Tuomas Lius, Max Manner, Eppu Nuotio, Juha Numminen, Harri Nykänen, Outi Pakkanen, Markku Ropponen, Matti Rönkä, Christian Rönnbacka, Jarkko Sipilä, Antti Tuomainen ja Jukka Valli. Näistä tämä Jukka Valli voitti Hotel Torni Tampereen järjestämän rikosnovellikilpailun. Ymmärrän kyllä miksi. Se oli hyvä. Tykkäsin.

Joidenki kirjailijoiden kirjat on tuttuja ennestään ja pidetty. Osan kohdalla en ole lukenut ja osan kohdalla yhden tai kaksi tai jopa kesken jättänyt kun ei kolahtanut. Tässä kyl mielenkiintoista vaihtelua. Esim. kirjailija jonka kirjat ei kolahtanut, novelli sen sijaan meni läpi. Ainakin yhden kohdalla tässä meni täysin yli hilseen etten ymmärtänyt yhtään mitään. Pari sitten oikein hyvää josta tykkäsin. Sekalainen kokoelma. Uskon että tässä on jokaiselle joku mieleinen. Yksi näistä oli kaukaa menneisyydestä kirjoitettu tarina. Siksi olen ton historian ja ajan, jolloin en ole elänyt nakannu sopiviin kohtiin. Niin ja en tieten tahtoen maininnut tarkemmin kenen tarinat kolahti ja kenen ei. Tosin ton Vallin mainitsin koska se voitti kisan ja pääsi siksi mukaan se novelli tähän kirjaan. Käsittääkseni tämän kirjan myynti on nykyään muuallakin ja meidän kirjastoon olen ehdottanut aikoinaan tuota ja se meni läpi että kirjastot hankkii mahdollisesti myös. Ei muuta kuin lukuiloa tästä jos sattuu inspaamaan lukea.

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori

Helmet-lukuhaasteen kohta 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Mielestäni sopii myös kohtiin: 2. blogi, 11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja, 17, kannessa sinistä ja valkoista, 25, ei kukaan kuole, 32. Kirja inspiroinut muuta taidetta, 42, esikoisteos, 45, suomalaisesta naisesta kertova kirja ja 47. kahden haastekohdan kriteerit

Köpöttelin kirjastossa hakemassa varatun kirjan ja eksyin tapani mukaisesti myös muita kirjoja katsomaan. Samalla hoksin kirjastotätin joka viime vuonna etti mulle kirjan kohtaan 50. Silloki oli toi sama että henkilökunnan suosittelema kirja. Pyysin sit että etippä mulle taas joku. Anto sit tämän. Katoin eka kantta että huh mikä räikeä sekametelisoppa ettei tuosta oikein osannu ees kattoa yksityiskohtia. Nimikään ei erityisemmin liikauttanut. Kirjailijasta tuli mieleen että hei eikös tämä ole se hevosnainen ja Toni Niemisen exä. Takakantta sit lukaisin ja jooh, kokeilen tätä, voisi olla hyväkin kirja.

Kaipasin just tämmöstä hauskaa, viihteellistä kirjaa välissä. Kun on ollu luvussa jänniä kirjoja ja osa hidaslukuisia. Yhden ehdin jo nakata menemään kun liian hidas. Tämä nyt sopiva välipala tässä ja nopiasti tuli luettua. Kirja oli sellainen elämänmakuinen kirja. Ei isompia tunteita liikuttava mutta tuntemuksia toki suuntaan ja toiseen. Nauraa sai ja osa sai pysähtymään ja pohtimaan asioita sekä ymmärtämään ja oivaltamaan miten ihmiset voivat kokea jonkin tapahtuman.

Aino on idästä ja Jussi lännestä. Rakastuvat jossakin messuilla. Ovat erilaisia mutta silti sitä jotakin joka sytytti. Aino päättää muuttaa sit Länsi-Suomeen, Jussin kotitilalle. Siellä asuu myös Jussin isä, pikkuveli ja setä. Mörköjä. Aino on vilkas puhekone ja toiset siellä kovin jöröjä. Murrekki erilaista että Aino ei aina ymmärrä mitä puhuvat. Silti toimeen tullaan ja nämä mörököllit pitävät Ainosta. Eihän Ainosta voi olla pitämättä. Olisi kyllä mukavaa vielä lukea lisää heidän tarinastaan.

En muuten tiennyt että tästä on näytelmäkin tehty. Varmasti on hauska. Siksi tämä sopii myös kohtaan 32.