Pauliina Susi: Pulssi

Oi, olen päässyt Pulssin takakanteen.

Jatkoa kirjoille Takaikkuna ja Seireeni. Pulssissa seikkaillaan Lapissa. Ihanat maisemat. Kirjan tarina saa pulssin todellakin sykkimään ja kiihtymään. Jännitystä riittää kuinka Leia selviytyy erämaamökissä tekoälyn kanssa. Timo Ratanen huijaa Leian tapaamiseen ja vie hänet mökille, koska halusi keskustella Leian kanssa. Leia jää yksin mökille. Tekoäly alkaa puhua.

Leian ja tekoälyn vuoropuhelut ovat kyllä aivan erinomaisia. Huvittavia suorastaan. Voin sieluni silmin kuvitella Leian suuttumuksen ja turhautumisen tekoälyn vastauksiin. Hihhihhihhih. Loistavaa kertakaikkiaan.

Minä kyllä pidän siitä että jännittävissä kirjoissa on myös huumoria ja jotakin hauskaa. Silloin kirja on kaiken kattava. Minusta on kiva elää koko tunneskaala läpi lukiessa.

Tämä näemmä onkin sarjan viimeinen osa, koska trilogia. Jäädään mielenkiinnolla odottamaan mitä seuraavaksi tulee Pauliina Sudelta. Minusta hänen dekkarit ovat hyviä. Lisää tällaista.

Arttu Tuominen: Hyvitys

Jatkoa kirjalle Verivelka. Sattui osumaan pikalaina kirjastossa eteen ja halusin ottaa. Onnistuin ajoissa lukemaan. Lukuintoa minulla ei ole ollut lähes vuoteen. Ei vain pysty. Pikkuhiljaa.

Tässä kirjassa pääsemme tutustumaan paremmin Henrik Oksmaniin eli Härkään. Hänellä on salaisuus jonka ilmituleminen voisi tuhota hänen uransa, elämänsä.

Ravintolassa räjähtää pommi. Paikka on homoseksuaalien suosima paikka. Piakoin sitten Lähettiläs laittaa vihaa tihkuvan videon nettiin. Etsintä alkaa. Samalla katoaa isä ja poika, jotka ovat jehovia. Ravintolan asiakkaita etsitään. Toinen on kuuluisa muotoilija, mutta kuka onkaan hänen seuralainen, jota ei tunnu löytyvän mistään.

Oikein mielenkiintoinen ja hyvin mukaansa tempaava kirja. Oksmanin hahmosta tehty kiinnostava ja hyvällä tavalla kerrottu hänestä. Ainakin minut sai tuntemaan sympatiaa. Jo ensimmäisessä kirjassa kävi ilmi että Jari Paloviita on kuulovammainen poliisi. Ihan mahtavaa. Odotan mielenkiinnolla seuraavia kirjoja kuinka hahmot kehittyy ja mitä kaikkea tapahtuu. Tää on oikein hyvä kokonaisuus. Jännittävää nähdä mitä kaikkea vielä tulee tapahtumaan.

Arttu Tuominen, hän on taitava tarinan kertoja ja saa hyviä kirjoja aikaiseksi. Lisää tällaista. Suosittelen todellakin.                   

Danielle Miettinen: Juokse, Jaakko, juokse!

Pitkästä aikaa. Blogia en ole päivittänyt aikoihin ja syy siihen että en vain pysty lukemaan. Yrittelen hieman ja jaksaminen on sitä sun tätä. Tämän Jaakon tarinan halusin lukea ja onnistuin. Loppua venytin että kirja kestäisi pitempään. Jotkut kirjat jää silleen kuin pelastusnuoraksi josta ei vain halua irroittaa. Tämä oli yksi niistä.

Somessa tuli tutustuttua Pirttiahoihin heidän bloginsa kautta. Hoksin kyl että Jaakosta kirja tulossa. Laitoinkin sen meidän kirjaston hankintaehdotuksiin. En tiedä ovatko hankkineet. Kirjastot ovat kiinni. Hoksin sitten Sana-lehden haastattelun Jaakosta. Täältä ja se vaikutti. Jaakon profiilissa olikin keskustelua aiheesta. Kävin sit nykäisemässä hihasta ja kerroin hieman omasta tilanteesta. Sovittiin että laittaa mulle tän kirjan ja maksan sen.

Kirja tuli ja aloitin sitä. Hyvin veti mukaansa. Hyvin kirjoitettu ja rohkeaa tekstiä, suoraa puhetta. Jaakon elämä yhtä kamppailua. Suuri isän ikävä. Isän jolle mikään tuntunut kelpaavan. Työssään vakava loukkaantuminen. Kariutunut avioliitto. Mielen murtuminen. Uskovallakin voi mieli murtua ja tarvitsee apua. Onneksi sai sitä. Jeesus ei hylkää silloinkaan kun kaikki näyttää täysin mustalta ja pimeältä. Hometaloja, terveydellisiä ongelmia. Seksuaalisia asioita myös, joista oli hyvä lukea, sillä näistä ei yleensä puhuta. Jaakko tapaa nuoren Jaakon sekä vanhan Jaakon kahvilassa. Lopussa sitten vielä oman isänsä. Poikien kanssa oli hyvät keskustelut.

Jaakosta koulittiin hyvä työntekijä Jumalalle. Hän ymmärtää omien kokemustensa kautta. Erittäin tärkeä sanoma se Armo. Se riittää.

Suosittelen kyllä kirjaa todellakin monelle. Kävi sinänsä hauskasti. Sain tuplakappaleen. Mulla oli silloin vieraana pappi ja diakonissa. Keskustelimme avioerosta, vihasta, vahingonilosta, saunan taakse toivomisesta. Se oli hyvä, vapauttava keskustelu. Posti tuli niin Jaakon kirja tupsahti mukana. Pappi ilmoitti haluavansa ostaa sen ylimääräisen. Otin Jaakkoon yhteyttä ja sehän sopi. Tuumasin että taisi olla Jumala asialla, kaikki päättyi hyvin.

Kaikkea hyvää Jaakolle ja Iirikselle. Kiitos kun olette olemassa. Kiitos että sain teihin tutustua.

Tuija Lehtinen: Pensionaatti huojuva talo

Voi mikä aivan ihana ylläri kirjan sisäkannessa. Minun blogi! Voi hyvänen aika sentään. En ikinä olis osannu odottaakkaan. Ilahdutti valtavasti. En tiedä kenen ansiosta, mutta KIITOS! Se piristi oikeesti tän kaiken kriisin keskellä.

Kirja. Niin..... elän tätä elämää, joka ei nyt ole kovin hyvä. Kirjoihin tosi vaikea keskittyä. Mutta jotakin irti saa silti.

Osu ja uppos. Mut silti en oman tilanteen takia päässy sisälle. Marianne lähtee majakkasaarelle toipumaan erosta. Mies jätti hänet tekstarilla, jota Marianne ei hoksinut pitkään aikaan. Yhteiset ystävätkin naureskeli hänelle kun oli tietämätön erosta. Marianne ei kestänyt heidän vahingoniloaan. Lähti sitten reissuun. Saarella omat tapansa ja jokaisella omat salaisuutensa. Kirjassa tuttu hahmo, mutta en millään pysty muistamaan muuta kuin nimen. Saarella kaikki eivät toivota tervetulleeksi ja siellä on mysteerinen erakko, jota eivät oikein kukaan tunne. Kas kas, ei mieleen tullutkaan siitä eräs asia joka selvisi kirjasta. Hahhahhahhah, todella oivaa.

Minä pidän kovasti Tuija Lehtisen tyylistä. Kirja sai paikoin nauramaan. Pienen hetkellisen irtioton omasta tilanteesta. Ehkä sitten joskus kaukana tulevaisuudessa lukee uudestaan ja pääsee sisään sekä ymmärtää lukemaansa. Vika ei missään nimessä ole kirjailija vaan täysin minun. Olen Tuija Lehtisen kanssa puhunutkin asiasta ja hän tietää mitä koen.

Vielä olisi yks uutuus luettavana ja asia erikseen miten ihmeessä saan sen luettua, mut no, yritetään.

Karen Kingsbury & Gary Smalley: Perhesalaisuus

Sarjan päätösosa. Haikealla mielellä luovun. Tämä oli lukiessa yksi oljenkorsista elämään. Pitkään vetkuttelin loppuun lukemista, koska en halunnut luopua tästä. Jatkovaraus vauhditti sitten tän loppuun saamista. Surullista. Elämä jatkuu kuitenkin joskus sitten jossain vaiheessa.

Baxterin perheessä Elizabeth on vakavasti sairas ja se saa pohtimaan hänen aikaisempaa päätöstä. Esikoista. Kuka hän onkaan. Elizabeth halusi kiihkeästi tavata esikoisensa ennen kuin kuolee. Koko perhe rukoili kiihkeästi Elizabethin parantumista. Jumalan tahto. Ei sinun tahtosi, vaan minun. Elizabeth muisti kun isänsä oli kauan sitten selittänyt Jumalan tahtoa. Joskus jotkut asiat eivät ole Jumalan tahto. Jumalan tahto on kuin sunnuntaiajelulla Jumalan kanssa. Hän ajaa, sinä istut. Hän saattaa kääntää rattia oman tahdon mukaan yllättäen, ei tarvitse hätääntyä, olet vaan matkustaja kyydissä. Mitä tahansa tapahtuu, Jumala vie loppujen lopuksi kotiin. Sellainen on Jumalan tahto.

En paljoa sisältöä muista. Liekkö koko kirja saa jatkossa ikäviä muistoja mieleen omassa elämässäni. Mut no, kaikella on oma tarkoitus. Jumalan tahto toteutuu, kävi sitten miten kävi.

Karen Kingsbury & Gary Smalley: Ei pakotietä

Brooken tarina. Brooke ja Peter ovat lääkäreitä. Heidän vanhimpi tytär Hayley joutui onnettomuuteen ja lähes kuoli. Hayley joutui kaiken opettelemaan uudelleen hyvin hitaasti. Tapahtuma rikkoi Brooken ja Peterin välit pahasti. Peter joutuukin ihan kokemaan hyvän ja pahan taistelun itsestään.

Ashleyn Cole-poika sanoi Hayleystä niin ihanasti. Cole ei näe mitään vikaa Hayleyssä vaan hänestä Hayley on ihan sama hassu Hayley kuin aiemmin. Cole näkee sydämeen, ei ulkonäköön. Mikä ihana piirre. Ashley käy omaa taisteluaan.

Ihana kirja. Vaikuttavia asioita ja aiheita. Kirja keskittyy myös iloon. Iloitkaa! Miten voi surun keskellä iloita. Kuitenkin Raamatussa sanotaan iloitkaa.

Pääsen nyt sit viimeiseen osaan tätä sarjaa. Perhesalaisuus. Saa nähdä onko juuri se mitä aavistelen. Ehdin sen seuraavan sarjan lukea ensin. Ehkäpä joskus luen uudemman kerran.

Karen Kingsbury & Gary Smalley: Valheiden verkossa

Luken tarina. Toki mukana myös muita Baxterin perheen jäsenten tapahtumia. Luke joutuu todelliseen painiin elämänsä kanssa ja ratkaisun paikka löytyy. Ashleyllä on sormensa pelissä ja auttaa tilannetta eteenpäin. Ashley saa järkyttävän puhelun Pariisista. Menneisyys jyllää päälle ja kääntää kaiken ympäri. Häät tuo perheen yhteen kaiken kaikkiaan.

Miten ihana kirja. Erittäin tärkeitä aiheita ja taitavasti kerrottu. Kotiin voi aina palata, oli tilanne sit miten paha tahansa. Jumalan ajokoira ei jätä rauhaan vaan lähtee perään etsimään eksyneen lampaan. Kirjan tarina antaa uskoa ja toivoa tulevaan.

Vielä on pari kirjaa tästä sarjasta lukematta. Toivon kovasti näiden kirjojen kääntämistä lisää. Aikamedia ei ole vaivaantunut vastaamaan edelleenkään mitään. Eivät ilmeisesti välitä lukijoiden palautteesta. Ei ole ensimmäinen kerta edes.

Suosittelen todella näitä kirjoja. Tarinat on niin hyvin kerrottu. Vahvat tuntemukset kokee lukiessa ja tarina vetää niin hyvin mukaan että halu tietää lisää.