sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Peter James: Kirottu talo

Helmet-lukuhaasteen kohtaan: 10. kirjan kansi on mielestäsi kaunis

Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 6. kirjassa monta kertojaa, 15. harrastetaan/harrastus, 22. kuvitettu kirja (oli siinä yksi kuva, kuva se on kuvakin), 23. käännöskirja, 24. kirjassa selvitetään rikos, 37, yli 20 teosta, 40. kirjailija tulee eri kulttuurista kuin sinä ja 47. kahden haastekohdan kriteerit



Nyt ruppee pukkaan noita varattuja kirjoja tuhkatihiään. En muistanutkaan tätä mimmonen tämä. Hakiessa sit hoksin että niin juu tämä oli se kummitustarina, josta olikin puhetta Dekkariryhmässä.

Kirja alussa on kuva kartanon pohjapiirroksesta missä mikin huone sijaitsee. Alussa O'Haran perhe on ostanut kartanon ja menevät sinne. Lyhyt kuvaus tilanteesta.

Sit pääseekin jo varsinaiseen tarinaan. Ollie Harcourt, vaimonsa Caro ja tytär Jade. Ollie on ostanut talon. Vaimonsa Caro epäilevällä kannalla, tytär Jade luonnollisesti kaipaa niitä omia ystäviään jotka jäi. Taloa rempataan ja kaikenlaista epämukavaa yllätystä sattuu. Talo melkoinen rahareikä. Ollie tapaa naapurissa asuvan vanhan naisen ja tiloilla liikkuvan miehen. Kaikki näkevät aina välillä vanhan naisen sinisessä puvussa ja vihainen katse. Kuka se nainen on. Ollie tutkii asiaa ja käy tapaamassa pappeja ja pubin isäntää. Kyselee siitä vanhasta miehestäkin. Naapurin nainen sekä pubin väki ei kukaan heistä tunnista miestä. Ollie hämmentyy. Pian Ollie alkaa saada omituisia viestejä tietokoneelleen sekä kännykkäänsä. Viestit häviää samantien. Ollie epäilee mielenterveyttään. Papin piti manaajan kanssa tulla mutta heitä ei kuulu. Ollie lähtee katsomaan mikä siellä tiellä palaa. Siellä oli poliisi. Papit olivat joutuneet onnettomuuteen. Myöhemmässä vaiheessa Ollie palaa talolle, jossa Caro oli pakannut ja päättänyt että nyt lähdetään pois. Caro ja Jade lähtevät ennen Ollieta. Jade haluaa takaisin taloon ja sanoo isälleen että palataanhan pian tänne.

En nyt enempää halua kuvata sisältöä. Mut wauuuuuuu mahtava kirja. Pitkästä aikaa kunnon kummitustarina. Peter James kirjoittaa muutenkin sujuvia kirjoja. Tämä ei ole Roy Grace dekkari. Alussa hieman ajattelin että mahtaako tämä olla hyvä. On on. Veti mukaan hyvin. Loppu vaan hieman sekopäinen ettei minulle oikein kaikki auennut.

Valitsin tämän kohtaan kirjan kansi on mielestäsi kaunis. Se on. Minä pidän sitä jollain tavalla lumoavan kauniina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti