Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 6. kirjassa monta kertojaa, 12. politiikka/politiikko, 22. kuvitettu kirja, 26. Sukutarina, 39. ikääntymisestä kertova kirja ja 47. kahden haastekohdan kriteerit
Osui tämä kirja kirjastossa silmään. Hetken sitä pyörittelin kädessä, laitoin takaisin hyllyyn ja otin sit kuitenkin mukaan. Ajattelin että tämähän on ohut ja kiinnostava aihe, että kyllä tän nopesti lukee. Miten väärässä olinkaan. Kirja oli yllättävän hidaslukuinen vaikka luvut olikin lyhyitä.
Erich Richter ottaa yhteyttä Lina Manniseen haluten haastatella häntä. Lina on natsipyöveli Reinhard Heydrichin leski. Manninen sukunimi hämäsi että mitä ihmettä. Kun netissä pörräsin niin kävin lukemassa muutamia blogeja ja niissä tuli ilmi että Lina oli ollut naimisissa suomalaisen Mauno Mannisen kanssa. Mauno on Anni Swanin ja Otto Mannisen poika. Piti googlata tätä ja sitä kautta tulikin lisää tietoa. En tätä asiaa edes tiennyt. Lina meni Maunon kanssa naimisiin sukunimen takia, halusi toisen sukunimen.
Kirja alkoi hyvin ja kiinnostavasti. Keskivaiheilla alkoi tökkiä ja puutumaan teksti. Kuka oli kukin ja millä tavoin liittyneet toisiinsa. Loppupuolella taas avautui teksti.
Erich kävi Linaa tapaamassa monta kertaa. Lina kertoi elämästään. Oli aiheita joista hän ei halunnut puhua. Lina oli kansallismielisempi kuin Reinhard ja toimi pönkitteenä Reinhardin uralle. Reinhard kuoli pommi-iskun seurauksiin. Heidän vanhin poikansa kuoli auto-onnettomuudessa. Lina kävi Suomessa, jolloin tutustui Mauno Manniseen. He menivät naimisiin ja erosivat muutaman vuoden kuluttua.
Lina soitti vielä viimeisen puhelun Erichille, mutta ei saanut sanottua sitä minkä halusi.
Pari vuotta sitten Andreas-poika vie isänsä Erichin Linan haudalle. Erich oli itsepäinen rollaattorinsa kanssa ja halusi viedä kukan Linan haudalle. Linan hauta oli todella huonossa kunnossa, kivikin viety pois.
Ok, kuten sanoin, tämä oli hidas luettava. Olin välil pihalla koko hommasta enkä ymmärtänyt lukemaani. Uskoisin että tämä avautuu mulle toisella lukukerralla. Mut jokatapauksessa kuitenkin olen iloinen että luin tämän. Tästä opin uutta. Loppuosa mielestäni tän parhain osa. Tunteellinen, herätti kaikenlaisia tuntemuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti