Helmet-lukuhaasteen kohtaan 1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis.
Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 37. yli 20 teosta ja 47. kahden haastekohdan kriteerit
Ihanaa kevyttä hömppää välillä. Ja aivan ihanaa lukea kun ei jumittanut yhtään. Sujuvaa ja hauskaa tekstiä.
Sisarukset Jukka ja Julia ovat perineet isoenoltaan upean huvilan, Tähtilinnan. Sisaruspari ovat aivan erilaiset. Jukka boheemi taitelija ja Julia opettaja. Jukalla riittää naisseuraa sekä vapaista että varatuista. Komeaan Jukkaan helposti ihastuu. Juliallakin omat ihailijansa, sekä varatut että vapaat. Julia huomaa pian olevansa rakastunut ja lieneekö jälleen kerran väärään mieheen. Jopa Jukkakin herää varoittelemaan sisartaan. Julia kuulee ikävän jutun sivusta, jolla on radikaalit vaikutukset. Totuus selviää sitten myöhemmin. Onko silloin jo liian myöhäistä. Kirjassa kyllä hyvin erilaisia henkilöitä ja hauskoja kuvauksia. Opettajana Julia näkee lasten käytöstä ja erityisesti Iikka-pojan äidin ikävän. Rehtori Leila jäi myös erikoisena hahmona mieleen, mut sensijaan Makkonen jäi hieman tuntemattomaksi etten itse ainakaan saanut siitä irti juuri mitään.
No onhan nämä viihteelliset kirjat saman sorttisia ja melkein ennalta arvattavia. Mutta joka tapauksessa kuitenkin näiden kanssa viihtyy. Varsinkin kun pitkään aikaan ole tämän tyylisiä lukenut. Sai vaihtaa aivot vapaalle ja nauttia lukemastaan. Ei tarvinnu miettiä, mitä tarkoittaa ja yrittää muistaa mitä oli yms.
Yllätyin vaan etten ollutkaan tätä lukenut. Yleensä kyllä Lehtisen kirjat tulee luettua. Tää oli syystä tai toisesta jäänyt lukematta. Ja ihan hyvä niin. Sopivaan saumaan tulikin.
Luettuja kirjoja. Pidän ruuanlaitosta. Mokailen tämän tästä, joka on naurattanut lähipiiriä
tiistai 14. maaliskuuta 2017
lauantai 11. maaliskuuta 2017
Jarkko Sipilä: Ei vasikka käskien laula
Dekkariryhmän lukuhaasteen kohtaan R: Kirjan nimessä eläin, puu tai kasvi
Helmet-lukuhaasteen kohtaan: 6. Kirjassa on monta kertojaa
Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 18. vähintään 4 sanaa, 24. selvitetään rikos, 37. yli 20 teosta ja 47. kahden kohdan kriteerit
Jarkko Sipilän novelli-kokoelma. Osa näistä on julkaistu lehdissä. Tuttuja Sipilän luomia hahmoja mm. Takamäki, Suhonen jne. En ole näitä aikaisemmin lukenut. Mukava oli lukea. Osa lyhyitä juttuja mutta mukana muutama pitempi kirjoitus.
Tiedän joo että olen allerginen kaikenmaailman kielipoliiseille yms. virheisiin takertuvia ihmisiä. Mut tällä kertaa itse bongasin virheen kirjassa. En kyllä muista että kovin usein tällaisiin kiinnitän huomiota. Tällä kertaa oli kysymys sämpylöistä. Juusto ja kinkku. Keskustelua siitä kumman ottaa. Valitsi kinkun. Sit vähä myöhemmin haukkasikin juustosämpylää. Minä höh mitä eikö sen pitänyt olla kinkku. Kyllä sit rupes naurattaan että kerrankos itsekin hoksin tällaisen. Mutta mutta, kukaan meistä EI ole täydellinen että ei ne kirjailijatkaan aina onnistu joka ikisessä kirjassa. Ei minua haitannut eikä se häirinnyt lukuelämystä. Mut ajattelin mainita kun en muista että olisin aiemmin tällaiseen kiinnittänyt huomiota.
Parhain tarina taisi olla se viimeinen. Pidin. Tuli hyvä mieli.
Helmet-lukuhaasteen kohtaan: 6. Kirjassa on monta kertojaa
Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 18. vähintään 4 sanaa, 24. selvitetään rikos, 37. yli 20 teosta ja 47. kahden kohdan kriteerit
Jarkko Sipilän novelli-kokoelma. Osa näistä on julkaistu lehdissä. Tuttuja Sipilän luomia hahmoja mm. Takamäki, Suhonen jne. En ole näitä aikaisemmin lukenut. Mukava oli lukea. Osa lyhyitä juttuja mutta mukana muutama pitempi kirjoitus.
Tiedän joo että olen allerginen kaikenmaailman kielipoliiseille yms. virheisiin takertuvia ihmisiä. Mut tällä kertaa itse bongasin virheen kirjassa. En kyllä muista että kovin usein tällaisiin kiinnitän huomiota. Tällä kertaa oli kysymys sämpylöistä. Juusto ja kinkku. Keskustelua siitä kumman ottaa. Valitsi kinkun. Sit vähä myöhemmin haukkasikin juustosämpylää. Minä höh mitä eikö sen pitänyt olla kinkku. Kyllä sit rupes naurattaan että kerrankos itsekin hoksin tällaisen. Mutta mutta, kukaan meistä EI ole täydellinen että ei ne kirjailijatkaan aina onnistu joka ikisessä kirjassa. Ei minua haitannut eikä se häirinnyt lukuelämystä. Mut ajattelin mainita kun en muista että olisin aiemmin tällaiseen kiinnittänyt huomiota.
Parhain tarina taisi olla se viimeinen. Pidin. Tuli hyvä mieli.
sunnuntai 5. maaliskuuta 2017
Marko Lönnqvist: Elämäni gangsterina
Helmet-lukuhaasteen kohtaan: 36. Elämänkerta tai muistelmateos
Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 15. harrastus, liittyy harrastukseen, 38. mennään naimisiin, 39. ikääntymisestä ja 47. kahden haastekohdan kriteerit
Varasin jo viime syksynä tämän kirjan ja sain sen nyt vähän aikaa sit käsiini. Olipa kyl luetunki näköinen tää kirja.
Kirjan on toimittanut Jarkko Sipilä. Marko Lönnqvistin elämän tarina. Hän oli mukana moottoripyöräkerhossa, MC Cannonballissa 8 vuotta. Kirjan tarina on kolmessa osassa: Nousu, Uho ja Tuho. Nousu kertoo nuoruudesta, Uho jengielämästä ja Tuho ajasta vankilan jälkeen. Erittäin mielenkiintoinen kirja.
Alussa pistin huomioon että täähän on samaa tyyliä kuin Juha Vuorisen kirjat. Minuun kolahti ja tykkäsin lukea. Alussa on sanastoa, mikä on erittäin hyvä asia. Monet ilmaisut olivat minulle vieraita ja sainpa nyt kerranki selville sen yhden ilmaisun selkeellä suomen kielellä että mitä se tarkoittaa. Ei jäänyt epäselväksi enää. Niin tosiaan, kirja alkaa kyllä rajulla kuvauksella, joka on myöhemmässä vaiheessa mukana myös.
Elämä on ollut rajua ja rankkaa. Kirja avaa aihetta hyvin sillä ei ole ennestään tuttua minulle ainakaan. Monenlaisia tuntemuksia sai kokea. Välillä nauratti kovastikin huumori ja tilannekoomiikka ja välillä taas suututti niin maan perusteellisesti epäreiluus. En sanatarkkaan ilmaisua enää muista mutta se oli kyl niin totta kun olla ja osaa. Tässä tapauksessa oli kysymys poliisista. Omassa kokemuksessa ei nyt poliisi mutta jokin muu asia tai henkilö. "Kun poliisia tarvitaan, sitä ei varmasti näy, mutta kun sitä ei sais olla paikalla, ovat aivan varmasti paikalla ja näkyvissä." Repesin ihan kunnolla tuota että tuo on niin totta. Epäreilulta tuntui taas se eräs tuomio josta puuttu todisteet ja kaikki ja silti tuomittiin. Haloo, hei, ei noin voi toimia. Kyllä suututti.
Kirjassa kohtauksia matkustelusta, ajamisesta, kerhosta, ihmissuhteista. Voin kyllä suositella, hyvin kirjoitettu kirja. Mielestäni Lönnqvist osaa kirjoittaa ja toivottavasti jatkaisi kirjoittamista.
Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 15. harrastus, liittyy harrastukseen, 38. mennään naimisiin, 39. ikääntymisestä ja 47. kahden haastekohdan kriteerit
Varasin jo viime syksynä tämän kirjan ja sain sen nyt vähän aikaa sit käsiini. Olipa kyl luetunki näköinen tää kirja.
Kirjan on toimittanut Jarkko Sipilä. Marko Lönnqvistin elämän tarina. Hän oli mukana moottoripyöräkerhossa, MC Cannonballissa 8 vuotta. Kirjan tarina on kolmessa osassa: Nousu, Uho ja Tuho. Nousu kertoo nuoruudesta, Uho jengielämästä ja Tuho ajasta vankilan jälkeen. Erittäin mielenkiintoinen kirja.
Alussa pistin huomioon että täähän on samaa tyyliä kuin Juha Vuorisen kirjat. Minuun kolahti ja tykkäsin lukea. Alussa on sanastoa, mikä on erittäin hyvä asia. Monet ilmaisut olivat minulle vieraita ja sainpa nyt kerranki selville sen yhden ilmaisun selkeellä suomen kielellä että mitä se tarkoittaa. Ei jäänyt epäselväksi enää. Niin tosiaan, kirja alkaa kyllä rajulla kuvauksella, joka on myöhemmässä vaiheessa mukana myös.
Elämä on ollut rajua ja rankkaa. Kirja avaa aihetta hyvin sillä ei ole ennestään tuttua minulle ainakaan. Monenlaisia tuntemuksia sai kokea. Välillä nauratti kovastikin huumori ja tilannekoomiikka ja välillä taas suututti niin maan perusteellisesti epäreiluus. En sanatarkkaan ilmaisua enää muista mutta se oli kyl niin totta kun olla ja osaa. Tässä tapauksessa oli kysymys poliisista. Omassa kokemuksessa ei nyt poliisi mutta jokin muu asia tai henkilö. "Kun poliisia tarvitaan, sitä ei varmasti näy, mutta kun sitä ei sais olla paikalla, ovat aivan varmasti paikalla ja näkyvissä." Repesin ihan kunnolla tuota että tuo on niin totta. Epäreilulta tuntui taas se eräs tuomio josta puuttu todisteet ja kaikki ja silti tuomittiin. Haloo, hei, ei noin voi toimia. Kyllä suututti.
Kirjassa kohtauksia matkustelusta, ajamisesta, kerhosta, ihmissuhteista. Voin kyllä suositella, hyvin kirjoitettu kirja. Mielestäni Lönnqvist osaa kirjoittaa ja toivottavasti jatkaisi kirjoittamista.
perjantai 24. helmikuuta 2017
Gillian Anderson & Jeff Rovin: Jään salaisuudet
Helmet-lukuhaasteen kohtaan 11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja.
Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 5. liikutaan luonnossa, 6. monta kertojaa, 17. kannessa sinistä ja valkoista, 20. vammainen tai vakavasti sairas henkilö, 23. käännöskirja, osittain aita matalin 31. fantasiakirja, 40. kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä ja 47. kahden haastekohdan kriteerit
Tämä on jatko-osa kirjalle Liekkien näkijät. En kovin hyvin enää muista sen kirjan tapahtumia mutta hieman alkaa palautua mieleen. Minul jonkin sortin lukujumi että oli hankala lukea tätä. Alkuun vielä kun yritti muistella mitä aikaisemmassa kirjassa tapahtui. Tässä on mukana samoja henkilöitä. Caitlin O'Hara, psykiatri ja hänen kuulovammainen poikansa Jacob. He kummatkin ovat tämän tapahtumien ratkaisevassa roolissa. Etelämantereella tapahtuu jotakin joka vaikuttaa ihmisten ja eläinten käyttäytymiseen. Salaisen ja vaikutusvaltaisen Ryhmän jäsen Mikel matkustaa sinne ja löytää muinaisen kaupungin, Galderkhaanin. Asukkaat ovat odottaneet pitkään päästäkseen vapaaksi.
Tämä kyl mielipuolinen kirja. Valtavasti kaikki tapahtuu mielen tasolla. Mieleen vaikuttamiset. Mikel tulee vahingossa paljastaneeksi näille asukkaille Caitlinin. Caitlin on saanut tietää että Jacobia yritetään saada auttamaan ja siksi Caitlin menee väliin ja osallistuu itse. Loppu oli nopeatempoisempi ja tapahtumarikkaampi että oma kiinnostus pysy yllä. Kirja loppui niin pysäyttävästi että tälle on pakko tulla jatkoa. Ei tämä voi näin päättyä.
Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 5. liikutaan luonnossa, 6. monta kertojaa, 17. kannessa sinistä ja valkoista, 20. vammainen tai vakavasti sairas henkilö, 23. käännöskirja, osittain aita matalin 31. fantasiakirja, 40. kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä ja 47. kahden haastekohdan kriteerit
Tämä on jatko-osa kirjalle Liekkien näkijät. En kovin hyvin enää muista sen kirjan tapahtumia mutta hieman alkaa palautua mieleen. Minul jonkin sortin lukujumi että oli hankala lukea tätä. Alkuun vielä kun yritti muistella mitä aikaisemmassa kirjassa tapahtui. Tässä on mukana samoja henkilöitä. Caitlin O'Hara, psykiatri ja hänen kuulovammainen poikansa Jacob. He kummatkin ovat tämän tapahtumien ratkaisevassa roolissa. Etelämantereella tapahtuu jotakin joka vaikuttaa ihmisten ja eläinten käyttäytymiseen. Salaisen ja vaikutusvaltaisen Ryhmän jäsen Mikel matkustaa sinne ja löytää muinaisen kaupungin, Galderkhaanin. Asukkaat ovat odottaneet pitkään päästäkseen vapaaksi.
Tämä kyl mielipuolinen kirja. Valtavasti kaikki tapahtuu mielen tasolla. Mieleen vaikuttamiset. Mikel tulee vahingossa paljastaneeksi näille asukkaille Caitlinin. Caitlin on saanut tietää että Jacobia yritetään saada auttamaan ja siksi Caitlin menee väliin ja osallistuu itse. Loppu oli nopeatempoisempi ja tapahtumarikkaampi että oma kiinnostus pysy yllä. Kirja loppui niin pysäyttävästi että tälle on pakko tulla jatkoa. Ei tämä voi näin päättyä.
perjantai 17. helmikuuta 2017
Veronica Roth: Viillot
Helmet-lukuhaasteen kohtaan 29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 6. monta kertojaa, 17. kannessa sinistä ja valkoista, 23. käännöskirja, 31. fantasiakirja, 40. kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. Vuoden 2017 uutuuskirja
Kirjassa on kaksi kertojaa, Cyra ja Akos. Cyra on Shotetin hallitsevan julman tyrannin sisar. Cyralla on erityinen kyky. Lahja joka tuottaa kipua hänelle mutta antaa myös pelottavan voiman. Cyran kosketus aiheuttaa kivun toiselle. Cyran veli käyttää Cyran kykyä hyväkseen hallitakseen valtakuntaansa.
Akos veljineen kaapataan Shotetiin. He asuivat rauhaa rakastavassa Thuvessa. Akosilla on erikoinen lahja. Se toimii Cyran kanssa yhteen hyvin. Kun heidän kohtalot risteää, he joutuvat päättämään auttavatko toisiaan vai tuhoavatko toisensa.
Kaipasin lukiessa sanastoa kun paljon vieraita ilmaisuja. Haha, sanasto olikin kirjan lopussa. Enkä sitä älynny etsiä ennen aloittamista. Siinäpä vinkki toisille jos sattuu kaipaamaan sanastoa, kattoo lopusta. Löytyy selitykset ilmaisuille. Mutta kyllä tämän onnistui lukea ilmankin. Sanasto kyl hyvä niin aukee paremmin.
Selkee fantasia kirja. Olis kyl viime vuotiseen Helmet-lukuhaasteen avaruuskohtaan sopimut myös. Tarina on mielenkiintoinen ja omat kimurantit tapansa ja kulttuurinsa. Kieletkin ilmeisesti näillä kahdella paikalla sama mutta puhetapa eri että siksi vaikea ymmärtää. Viillot nimi ilmeisesti tulee tapoista. Kun on tappanut jonkun, merkitsee sen käsivarteensa viillolla. Siinäkin monenlaista tapaa. Tämä kuului kulttuuriin.
Akos ja Cyra opettavat toisilleen asioita. Akos opettaa Cyraa tekemään lääkkeitä ja Cyra taas Akosia taistelemaan. Luonnollisesti he rakastuvat. Omat ongelmansa siitäkin seuraa. Löytyy kapinallisia joiden kanssa he tekevät yhteistyötä. Cyran veli ottaa vangikseen Akosin veljen, jolta varastaa muistoja. Cyra halusi tappaa veljensä, mutta Akos halusi säästää hengen että voisi oman veljensä palauttaa ennalleen. Tämä käy sit koville.
Minun mielestäni kirja loppui kesken ja tuntuu siltä että tälle varmaan jatkoa tulee myöhemmin. Toivottavasti ainakin. Tätä kirjaa oli vähän hankala aloittaa kun oli niin erilainen kuin mitä yleensä olen lukenut. Mutta mikäpä siinä, ihan ok tämä loppupeleissä oli.
Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 6. monta kertojaa, 17. kannessa sinistä ja valkoista, 23. käännöskirja, 31. fantasiakirja, 40. kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. Vuoden 2017 uutuuskirja
Kirjassa on kaksi kertojaa, Cyra ja Akos. Cyra on Shotetin hallitsevan julman tyrannin sisar. Cyralla on erityinen kyky. Lahja joka tuottaa kipua hänelle mutta antaa myös pelottavan voiman. Cyran kosketus aiheuttaa kivun toiselle. Cyran veli käyttää Cyran kykyä hyväkseen hallitakseen valtakuntaansa.
Akos veljineen kaapataan Shotetiin. He asuivat rauhaa rakastavassa Thuvessa. Akosilla on erikoinen lahja. Se toimii Cyran kanssa yhteen hyvin. Kun heidän kohtalot risteää, he joutuvat päättämään auttavatko toisiaan vai tuhoavatko toisensa.
Kaipasin lukiessa sanastoa kun paljon vieraita ilmaisuja. Haha, sanasto olikin kirjan lopussa. Enkä sitä älynny etsiä ennen aloittamista. Siinäpä vinkki toisille jos sattuu kaipaamaan sanastoa, kattoo lopusta. Löytyy selitykset ilmaisuille. Mutta kyllä tämän onnistui lukea ilmankin. Sanasto kyl hyvä niin aukee paremmin.
Selkee fantasia kirja. Olis kyl viime vuotiseen Helmet-lukuhaasteen avaruuskohtaan sopimut myös. Tarina on mielenkiintoinen ja omat kimurantit tapansa ja kulttuurinsa. Kieletkin ilmeisesti näillä kahdella paikalla sama mutta puhetapa eri että siksi vaikea ymmärtää. Viillot nimi ilmeisesti tulee tapoista. Kun on tappanut jonkun, merkitsee sen käsivarteensa viillolla. Siinäkin monenlaista tapaa. Tämä kuului kulttuuriin.
Akos ja Cyra opettavat toisilleen asioita. Akos opettaa Cyraa tekemään lääkkeitä ja Cyra taas Akosia taistelemaan. Luonnollisesti he rakastuvat. Omat ongelmansa siitäkin seuraa. Löytyy kapinallisia joiden kanssa he tekevät yhteistyötä. Cyran veli ottaa vangikseen Akosin veljen, jolta varastaa muistoja. Cyra halusi tappaa veljensä, mutta Akos halusi säästää hengen että voisi oman veljensä palauttaa ennalleen. Tämä käy sit koville.
Minun mielestäni kirja loppui kesken ja tuntuu siltä että tälle varmaan jatkoa tulee myöhemmin. Toivottavasti ainakin. Tätä kirjaa oli vähän hankala aloittaa kun oli niin erilainen kuin mitä yleensä olen lukenut. Mutta mikäpä siinä, ihan ok tämä loppupeleissä oli.
maanantai 13. helmikuuta 2017
Sillälailla sählärin muka-sukat
Välillä sitä innostuu sukkia neuloon ja tuloskin kyl sen mukainen. Minä ku tuppaan kerran 10 vuodessa saamaan sukat valmiiksi tai "valmiiksi". Tällä kertaa tuon jälkimmäisen mukaan. Oivoi. Miten kummassa tässä nyt näin kävi. Ruukaan paperille tehdä kierrokset muistiin että tulis samanlaiset. Ei tullu ei. Voi tsiisus sentään. No, onpahan porukalla nauramista taas mun säheltämisistä.
Into ainakin lopahti että mitä minä nyt teen. Mies avuliaana että korjata. Joo-o, en osaa. Pitäs saksassa poikki jostakin ja neuloa lisää että olis samannäköiset. Enpä tuota oikein uskalla ja osaa. Kattoo nyt sit mitä tässä tekee vai heitänkö suosiolla mäkeen. Laitetaampa ne kuvat naurettavaksi.
Into ainakin lopahti että mitä minä nyt teen. Mies avuliaana että korjata. Joo-o, en osaa. Pitäs saksassa poikki jostakin ja neuloa lisää että olis samannäköiset. Enpä tuota oikein uskalla ja osaa. Kattoo nyt sit mitä tässä tekee vai heitänkö suosiolla mäkeen. Laitetaampa ne kuvat naurettavaksi.
sunnuntai 5. helmikuuta 2017
Tilar J. Mazzeo: Irenan lapset
Helmet-lukuhaasteen kohtaan 21. Sankaritarina. Ehdottomasti tähän halusin laittaa.
Sopii myös kohtiin: 2. blogi (tämä blogi, en hoksinut vielä muita), 22. kuvitettu kirja, 23. käännöskirja, 26. sukutarina, 34. kirja kertoo ajasta jolloin et ole elänyt, 35. kirjan nimessä erisnimi, 36. elämäkerta tai muistelmateos, 38. kirjassa mennään naimisiin, 39. ikääntymisestä kertova kirja, 40. kirjailija tulee eri kulttuurista kuin sinä, 44. kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. vuoden 2017 uutuuskirja
Hoksin tän kustantajan sivulla ja tietysti kiinnostuin sekä varasin tämän. Olen kouluikäisestä asti kiinnostunut tällaisista tarinoista. Tämä oli kiinnostava ja raskasta luettavaa. Huonona puolena, minusta tältä kirjalta puuttui se kirjan henki joka herätti tarinan eloon, liekö Mazzeo väärä henkilö tarinan kirjoittamaan. Makuasia. Sain silti luettua. Ja ehdottomasti sankaritarina kohtaan. Uskomaton Irena.
Puolassa vuonna 1941 2. maailman sodan aikana natsien otteet kovenevat. Varsovassa on ghetto jossa juutalaisia asui. Irena oli nuori nainen ja työskenteli sosiaalityöntekijänä. Oli verkostoutunut muiden ihmisten kanssa auttamaan juutalaisia lapsia ja pelastamaan heitä arjalaisten puolelle turvaan hyvien ihmisten koteihin sekä orpokoteihin. Lapsia oli yli 2000 pelastettu. Irena ja kumppanit olivat kokoajan itsekin vaarassa. Lasten pelastamiseksi he keksivät erilaisia konsteja. Irena oli tallentanut kaiken mieleensä ja kirjoitti lisäksi ohuisiin sätkäpapereihin lasten tietoja ketä he olivat ja keiden lapsia. Näin ollen sodan jälkeen lapset voisivat palata vanhemmilleen mikäli vanhemmat elossa ja lisäksi saisivat tietää ketä he todellisuudessa ovat. Sillä osalle toki uudet nimet ja henkilöllisyydet sekä uskonto.
Tämä samalla tarinaa Irenan elämästä lapsuudesta vanhuuteen. Opiskelusta, rakkauselämästä, sodan jälkeisestä elämästä sekä tietysti tästä sodasta ja lasten pelastamisesta. Osa näistä asioista oli ja on edelleen salaisia. Esim. tämä Irenan toisen miehen ex-vaimo. Sen verran kuitenkin hänestä puhuttiin että oli edelleen Irenan ja Adamin ystävä. Arvuutteluja toki oli että kuka tämä Adamin ex-vaimo oli. Avioeroista siihen aikaan oli omat käytäntönsä. Irena ja Adam saivat kuitenkin toisensa.
Kirjassa on kuvaliite jossa valokuvia henkilöistä ja paikoista. Sivut tarinassa olevista henkilöistä sekä viitteistä. Viitteet jätin lukematta. Valokuvat tietysti kiinnosti.
Irenalle haettiin Nobel-palkintoa mutta ei tullut valituksi. Eikä tämä tarina yltänyt Hollywoodiin. Tarinaa on aiemmin yritetty kertoa mutta siihen aikaan oli Neuvostoliitto ja kommunismi vastaan. Irenakaan ei päässyt yhtä palkintoa hakemaan koska Neuvostoliitto esti sen. Vasta viime vuosina tarina saanut tulta alleen ja päässyt julkisuuteen. Tarinan käännösoikeudet on myyty moneen maahan.
Irena oli pikkuruinen nainen, sitkas sissi, sankari, selvisi sodasta, pelasti lapsia, kesti vankilan ja väkivallan, eikä murtunut juoruumaan tietonsa. Kyllä, ehdottomasti suosittelen kirjaa. Tämä kannatti lukea.
Sopii myös kohtiin: 2. blogi (tämä blogi, en hoksinut vielä muita), 22. kuvitettu kirja, 23. käännöskirja, 26. sukutarina, 34. kirja kertoo ajasta jolloin et ole elänyt, 35. kirjan nimessä erisnimi, 36. elämäkerta tai muistelmateos, 38. kirjassa mennään naimisiin, 39. ikääntymisestä kertova kirja, 40. kirjailija tulee eri kulttuurista kuin sinä, 44. kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. vuoden 2017 uutuuskirja
Hoksin tän kustantajan sivulla ja tietysti kiinnostuin sekä varasin tämän. Olen kouluikäisestä asti kiinnostunut tällaisista tarinoista. Tämä oli kiinnostava ja raskasta luettavaa. Huonona puolena, minusta tältä kirjalta puuttui se kirjan henki joka herätti tarinan eloon, liekö Mazzeo väärä henkilö tarinan kirjoittamaan. Makuasia. Sain silti luettua. Ja ehdottomasti sankaritarina kohtaan. Uskomaton Irena.
Puolassa vuonna 1941 2. maailman sodan aikana natsien otteet kovenevat. Varsovassa on ghetto jossa juutalaisia asui. Irena oli nuori nainen ja työskenteli sosiaalityöntekijänä. Oli verkostoutunut muiden ihmisten kanssa auttamaan juutalaisia lapsia ja pelastamaan heitä arjalaisten puolelle turvaan hyvien ihmisten koteihin sekä orpokoteihin. Lapsia oli yli 2000 pelastettu. Irena ja kumppanit olivat kokoajan itsekin vaarassa. Lasten pelastamiseksi he keksivät erilaisia konsteja. Irena oli tallentanut kaiken mieleensä ja kirjoitti lisäksi ohuisiin sätkäpapereihin lasten tietoja ketä he olivat ja keiden lapsia. Näin ollen sodan jälkeen lapset voisivat palata vanhemmilleen mikäli vanhemmat elossa ja lisäksi saisivat tietää ketä he todellisuudessa ovat. Sillä osalle toki uudet nimet ja henkilöllisyydet sekä uskonto.
Tämä samalla tarinaa Irenan elämästä lapsuudesta vanhuuteen. Opiskelusta, rakkauselämästä, sodan jälkeisestä elämästä sekä tietysti tästä sodasta ja lasten pelastamisesta. Osa näistä asioista oli ja on edelleen salaisia. Esim. tämä Irenan toisen miehen ex-vaimo. Sen verran kuitenkin hänestä puhuttiin että oli edelleen Irenan ja Adamin ystävä. Arvuutteluja toki oli että kuka tämä Adamin ex-vaimo oli. Avioeroista siihen aikaan oli omat käytäntönsä. Irena ja Adam saivat kuitenkin toisensa.
Kirjassa on kuvaliite jossa valokuvia henkilöistä ja paikoista. Sivut tarinassa olevista henkilöistä sekä viitteistä. Viitteet jätin lukematta. Valokuvat tietysti kiinnosti.
Irenalle haettiin Nobel-palkintoa mutta ei tullut valituksi. Eikä tämä tarina yltänyt Hollywoodiin. Tarinaa on aiemmin yritetty kertoa mutta siihen aikaan oli Neuvostoliitto ja kommunismi vastaan. Irenakaan ei päässyt yhtä palkintoa hakemaan koska Neuvostoliitto esti sen. Vasta viime vuosina tarina saanut tulta alleen ja päässyt julkisuuteen. Tarinan käännösoikeudet on myyty moneen maahan.
Irena oli pikkuruinen nainen, sitkas sissi, sankari, selvisi sodasta, pelasti lapsia, kesti vankilan ja väkivallan, eikä murtunut juoruumaan tietonsa. Kyllä, ehdottomasti suosittelen kirjaa. Tämä kannatti lukea.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)