Katariina Souri: Valkoinen varjo

Dekkariryhmän lukuhaasteen kohtaan W: Kirjassa aiheena musiikki, kirjallisuus tai muuta taiteeseen liittyvää. Tässä kirjassa mosaiikkitaide
Helmet-lukuhaasteen kohtaan: 48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän.

Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 5. liikutaan luonnossa, 6. monta kertojaa, 11. jonkin muun alan ammattilaisen kirjoittama kirja, 15. harrastetaan/harrastus, 24. selvitetään rikos ja 47. kahden haastekohdan kriteerit

Oli vähän kiire tän kirjan kanssa kun palautuspäivä lähestyy. Mietin jo että palautanko lukematta. Päätin yrittää lukea. Suhtautuminen oli vähän nuivempi että mahtaako tää nyt kolahtaa ja entä jos hidasta lukemista. Tämä yllätti täysin. Teksti oli sujuvaa ja helppolukuista. Minä tykkäsin kovasti.

Tämä on Musta mandala -trilogian eka osa. Mosaiikkitaiteilija Mona Malin oli aikaisemmin sisustussuunnittelija, mutta jätti työnsä ja perusti oman liikkeen. Kauppa ei kuitenkaan käy. Eräs asiakas sitten toivoo mosaiikki-kurssia ja Mona sitten päättää järjestää sen. Monalla on kyky nähdä näkyjä mitä muut eivät näe. Mona kokee päänsärkykohtauksia. Epäilee itseään kun hänelle velkaa jäänyt mies löytyy kuolleena. Mona näkee siitäkin näkyjä.

Roni Arosuo on vankimielisairaalassa, koska on tappanut miehen. Häneen testataan jotakin lääkettä joka ei ole vielä markkinoilla. Hoito ei edisty ja hänen lääkärinsä päättää viedä Ronin Monan järjestämälle kurssille saaristoon.

Kurssilaiset ovat ihan erilaisia ihmisiä. Monan ystävä, Pia on mukana auttamassa. Monan liikkeeseen eksynyt Kerkko Kivi ja hänen kihlattunsa Henni. He ovat pariskuntana ihan erilaiset ihmiset. Kerkko iso mies ja Henni hintelä pieni nainen. Kerkko äänekäs ja Henni hiljainen. He puuhailevat omituisia asioita saarella. Siellä tapahtuu outoja asioita. Puhelimet katoavat, samoin osan tehdyt mosaiikkityöt ja Monan peura. Eräs osallistuja löytyy kuolleena. Venettä ei löydy. Toinen osallistuja lähtee uimalla hakemaan apua. Lopussa selviää paremmin tapahtumakulku. Monankin näyt saavat selityksen.

Taiteet on minulle ihan outoja asioita, en ole taiteellinen. Ihan mielenkiintoista ja opin tästä jotakin. Tätä oli mukava lukea kun oli sujuvaa tekstiä. Täytyy kyllä noi toisetkin osat lukea jossakin välissä.

Anders Roslund & Börje Hellström: Peto

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 16. Ulkomaalaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja

Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 6. monta kertojaa, 11. jonkin muun alan ammattilaisena tunnetun kirja, 23. käännöskirja, 24. selvitetään rikos, 40. erilaisesta kulttuurista kuin sinä, 42. esikoisteos ja 47. kahden kohdan kriteerit

Sattuipa osumaan silmään Dekkariryhmässä eräs jäsenistä laittoi kirjoituksen että tämän kirjailijaparin toisen osapuoli päässyt rajan taa. En ollu yhtään tän kirjalijaparin kirjoja lukenut ja aika-ajoin ryhmässä oli turinaa näistä kirjoista. Muistelin että taisi jossakin ulkomaalaisen kirjallisuuspalkinto sivulla olla tämä kirja. Olihan se. Vieläpä eka kirja että päätin valita tämän.

Kirja kertoo isästä jonka tytär joutui pedofiilin uhriksi. Pedofiili raiskasi ja tappoi kaksi pikkutyttöä. Joutui kiinni ja vankilaan. Hän onnistui karkaamaan. Sen seurauksena uhriksi joutui tämän isän tytär. Isä vieläpä kohtasi ennen tapahtumaa tämän pedofiilin ja luuli sitä jonku lapsen isäksi. Tapahtuman jälkeen alkoi kilpajuoksu isän ja poliisin välillä, kumpi saa ekana pedofiilin kiinni. Isä voitti. Ampui tämän pedofiilin. Siitä seurasi erilaisia reaktioita, saada pedofiilin tappaa vai onko hänelläkin oikeus elää. Ihmiset reagoi puolesta ja vastaan. Kirjan loppu oli kyllä erikoinen. En paljasta sitä. Luin itsekin tästä kirjasta blogeja ja onneksi kukaan ei paljastanut loppua. Maininnalla vain että se oli yllättävä.

Muuten sitten tämä kirja oli mielestäni sekava. Osa hahmoista ei avautunut minulle ja en edelleenkään osaa muistaa ketä ne oli ja mikä rooli jne. Vaikka jokaisella oli kytkentä toisiinsa. Mutta tämähän esikoisteos että ehkä siinäkin sitten tai tyypillisesti sitten että vika minussa, en vain tajunnut.
Mutta loppupeleissä kuitenki tämä oli hyvä kirja. Onneksi en antanut periksi vaan luin loppuun.

Tuija Lehtinen: Tähtilinna

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis.

Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 37. yli 20 teosta ja 47. kahden haastekohdan kriteerit

Ihanaa kevyttä hömppää välillä. Ja aivan ihanaa lukea kun ei jumittanut yhtään. Sujuvaa ja hauskaa tekstiä.

Sisarukset Jukka ja Julia ovat perineet isoenoltaan upean huvilan, Tähtilinnan. Sisaruspari ovat aivan erilaiset. Jukka boheemi taitelija ja Julia opettaja. Jukalla riittää naisseuraa sekä vapaista että varatuista. Komeaan Jukkaan helposti ihastuu. Juliallakin omat ihailijansa, sekä varatut että vapaat. Julia huomaa pian olevansa rakastunut ja lieneekö jälleen kerran väärään mieheen. Jopa Jukkakin herää varoittelemaan sisartaan. Julia kuulee ikävän jutun sivusta, jolla on radikaalit vaikutukset. Totuus selviää sitten myöhemmin. Onko silloin jo liian myöhäistä. Kirjassa kyllä hyvin erilaisia henkilöitä ja hauskoja kuvauksia. Opettajana Julia näkee lasten käytöstä ja erityisesti Iikka-pojan äidin ikävän. Rehtori Leila jäi myös erikoisena hahmona mieleen, mut sensijaan Makkonen jäi hieman tuntemattomaksi etten itse ainakaan saanut siitä irti juuri mitään.

No onhan nämä viihteelliset kirjat saman sorttisia ja melkein ennalta arvattavia. Mutta joka tapauksessa kuitenkin näiden kanssa viihtyy. Varsinkin kun pitkään aikaan ole tämän tyylisiä lukenut. Sai vaihtaa aivot vapaalle ja nauttia lukemastaan. Ei tarvinnu miettiä, mitä tarkoittaa ja yrittää muistaa mitä oli yms.

Yllätyin vaan etten ollutkaan tätä lukenut. Yleensä kyllä Lehtisen kirjat tulee luettua. Tää oli syystä tai toisesta jäänyt lukematta. Ja ihan hyvä niin. Sopivaan saumaan tulikin.

Jarkko Sipilä: Ei vasikka käskien laula

Dekkariryhmän lukuhaasteen kohtaan R: Kirjan nimessä eläin, puu tai kasvi
Helmet-lukuhaasteen kohtaan: 6. Kirjassa on monta kertojaa

Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 18. vähintään 4 sanaa, 24. selvitetään rikos, 37. yli 20 teosta ja 47. kahden kohdan kriteerit

Jarkko Sipilän novelli-kokoelma. Osa näistä on julkaistu lehdissä. Tuttuja Sipilän luomia hahmoja mm. Takamäki, Suhonen jne. En ole näitä aikaisemmin lukenut. Mukava oli lukea. Osa lyhyitä juttuja mutta mukana muutama pitempi kirjoitus.

Tiedän joo että olen allerginen kaikenmaailman kielipoliiseille yms. virheisiin takertuvia ihmisiä. Mut tällä kertaa itse bongasin virheen kirjassa. En kyllä muista että kovin usein tällaisiin kiinnitän huomiota. Tällä kertaa oli kysymys sämpylöistä. Juusto ja kinkku. Keskustelua siitä kumman ottaa. Valitsi kinkun. Sit vähä myöhemmin haukkasikin juustosämpylää. Minä höh mitä eikö sen pitänyt olla kinkku. Kyllä sit rupes naurattaan että kerrankos itsekin hoksin tällaisen. Mutta mutta, kukaan meistä EI ole täydellinen että ei ne kirjailijatkaan aina onnistu joka ikisessä kirjassa. Ei minua haitannut eikä se häirinnyt lukuelämystä. Mut ajattelin mainita kun en muista että olisin aiemmin tällaiseen kiinnittänyt huomiota.

Parhain tarina taisi olla se viimeinen. Pidin. Tuli hyvä mieli.

Marko Lönnqvist: Elämäni gangsterina

Helmet-lukuhaasteen kohtaan: 36. Elämänkerta tai muistelmateos

Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 15. harrastus, liittyy harrastukseen, 38. mennään naimisiin, 39. ikääntymisestä ja 47. kahden haastekohdan kriteerit

Varasin jo viime syksynä tämän kirjan ja sain sen nyt vähän aikaa sit käsiini. Olipa kyl luetunki näköinen tää kirja.

Kirjan on toimittanut Jarkko Sipilä. Marko Lönnqvistin elämän tarina. Hän oli mukana moottoripyöräkerhossa, MC Cannonballissa 8 vuotta. Kirjan tarina on kolmessa osassa: Nousu, Uho ja Tuho. Nousu kertoo nuoruudesta, Uho jengielämästä ja Tuho ajasta vankilan jälkeen. Erittäin mielenkiintoinen kirja.

Alussa pistin huomioon että täähän on samaa tyyliä kuin Juha Vuorisen kirjat. Minuun kolahti ja tykkäsin lukea. Alussa on sanastoa, mikä on erittäin hyvä asia. Monet ilmaisut olivat minulle vieraita ja sainpa nyt kerranki selville sen yhden ilmaisun selkeellä suomen kielellä että mitä se tarkoittaa. Ei jäänyt epäselväksi enää. Niin tosiaan, kirja alkaa kyllä rajulla kuvauksella, joka on myöhemmässä vaiheessa mukana myös.

Elämä on ollut rajua ja rankkaa. Kirja avaa aihetta hyvin sillä ei ole ennestään tuttua minulle ainakaan. Monenlaisia tuntemuksia sai kokea. Välillä nauratti kovastikin huumori ja tilannekoomiikka ja välillä taas suututti niin maan perusteellisesti epäreiluus. En sanatarkkaan ilmaisua enää muista mutta se oli kyl niin totta kun olla ja osaa. Tässä tapauksessa oli kysymys poliisista. Omassa kokemuksessa ei nyt poliisi mutta jokin muu asia tai henkilö. "Kun poliisia tarvitaan, sitä ei varmasti näy, mutta kun sitä ei sais olla paikalla, ovat aivan varmasti paikalla ja näkyvissä." Repesin ihan kunnolla tuota että tuo on niin totta. Epäreilulta tuntui taas se eräs tuomio josta puuttu todisteet ja kaikki ja silti tuomittiin. Haloo, hei, ei noin voi toimia. Kyllä suututti.

Kirjassa kohtauksia matkustelusta, ajamisesta, kerhosta, ihmissuhteista. Voin kyllä suositella, hyvin kirjoitettu kirja. Mielestäni Lönnqvist osaa kirjoittaa ja toivottavasti jatkaisi kirjoittamista.

Gillian Anderson & Jeff Rovin: Jään salaisuudet

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja.

Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 5. liikutaan luonnossa, 6. monta kertojaa, 17. kannessa sinistä ja valkoista, 20. vammainen tai vakavasti sairas henkilö, 23. käännöskirja, osittain aita matalin 31. fantasiakirja, 40. kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä ja 47. kahden haastekohdan kriteerit

Tämä on jatko-osa kirjalle Liekkien näkijät. En kovin hyvin enää muista sen kirjan tapahtumia mutta hieman alkaa palautua mieleen. Minul jonkin sortin lukujumi että oli hankala lukea tätä. Alkuun vielä kun yritti muistella mitä aikaisemmassa kirjassa tapahtui. Tässä on mukana samoja henkilöitä. Caitlin O'Hara, psykiatri ja hänen kuulovammainen poikansa Jacob. He kummatkin ovat tämän tapahtumien ratkaisevassa roolissa. Etelämantereella tapahtuu jotakin joka vaikuttaa ihmisten ja eläinten käyttäytymiseen. Salaisen ja vaikutusvaltaisen Ryhmän jäsen Mikel matkustaa sinne ja löytää muinaisen kaupungin, Galderkhaanin. Asukkaat ovat odottaneet pitkään päästäkseen vapaaksi.

Tämä kyl mielipuolinen kirja. Valtavasti kaikki tapahtuu mielen tasolla. Mieleen vaikuttamiset. Mikel tulee vahingossa paljastaneeksi näille asukkaille Caitlinin. Caitlin on saanut tietää että Jacobia yritetään saada auttamaan ja siksi Caitlin menee väliin ja osallistuu itse. Loppu oli nopeatempoisempi ja tapahtumarikkaampi että oma kiinnostus pysy yllä. Kirja loppui niin pysäyttävästi että tälle on pakko tulla jatkoa. Ei tämä voi näin päättyä.

Veronica Roth: Viillot

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia

Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 6. monta kertojaa, 17. kannessa sinistä ja valkoista, 23. käännöskirja, 31. fantasiakirja, 40. kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. Vuoden 2017 uutuuskirja

Kirjassa on kaksi kertojaa, Cyra ja Akos. Cyra on Shotetin hallitsevan julman tyrannin sisar. Cyralla on erityinen kyky. Lahja joka tuottaa kipua hänelle mutta antaa myös pelottavan voiman. Cyran kosketus aiheuttaa kivun toiselle. Cyran veli käyttää Cyran kykyä hyväkseen hallitakseen valtakuntaansa.

Akos veljineen kaapataan Shotetiin. He asuivat rauhaa rakastavassa Thuvessa. Akosilla on erikoinen lahja. Se toimii Cyran kanssa yhteen hyvin. Kun heidän kohtalot risteää, he joutuvat päättämään auttavatko toisiaan vai tuhoavatko toisensa.

Kaipasin lukiessa sanastoa kun paljon vieraita ilmaisuja. Haha, sanasto olikin kirjan lopussa. Enkä sitä älynny etsiä ennen aloittamista. Siinäpä vinkki toisille jos sattuu kaipaamaan sanastoa, kattoo lopusta. Löytyy selitykset ilmaisuille. Mutta kyllä tämän onnistui lukea ilmankin. Sanasto kyl hyvä niin aukee paremmin.

Selkee fantasia kirja. Olis kyl viime vuotiseen Helmet-lukuhaasteen avaruuskohtaan sopimut myös. Tarina on mielenkiintoinen ja omat kimurantit tapansa ja kulttuurinsa. Kieletkin ilmeisesti näillä kahdella paikalla sama mutta puhetapa eri että siksi vaikea ymmärtää. Viillot nimi ilmeisesti tulee tapoista. Kun on tappanut jonkun, merkitsee sen käsivarteensa viillolla. Siinäkin monenlaista tapaa. Tämä kuului kulttuuriin.

Akos ja Cyra opettavat toisilleen asioita. Akos opettaa Cyraa tekemään lääkkeitä ja Cyra taas Akosia taistelemaan. Luonnollisesti he rakastuvat. Omat ongelmansa siitäkin seuraa. Löytyy kapinallisia joiden kanssa he tekevät yhteistyötä. Cyran veli ottaa vangikseen Akosin veljen, jolta varastaa muistoja. Cyra halusi tappaa veljensä, mutta Akos halusi säästää hengen että voisi oman veljensä palauttaa ennalleen. Tämä käy sit koville.

Minun mielestäni kirja loppui kesken ja tuntuu siltä että tälle varmaan jatkoa tulee myöhemmin. Toivottavasti ainakin. Tätä kirjaa oli vähän hankala aloittaa kun oli niin erilainen kuin mitä yleensä olen lukenut. Mutta mikäpä siinä, ihan ok tämä loppupeleissä oli.